Välikysymys kuntauudistuksesta

Eduskunta keskustelee tällä viikolla opposition yhteisen välikysymyksen pohjalta kuntauudistuksen tilasta. Kysymys on lajissaan jo neljäs tällä vaalikaudella.

Suurkuntiin tähtäävästä uudistuksesta on tullut hallitukselle arvovaltakysymys, joka halutaan runnoa läpi asiantuntijoiden, kuntien ja kansalaisten mielipiteestä piittaamatta. Oikeuskanslerikin on huomauttanut uudistuksen menettelytavoista.

Viime aikoina on hallituspuolueidenkin riveistä alkanut kuulua terveen järjen ääniä, mainittakoon vain kokeneen keravalaisen kunnallisvaikuttajan, kansanedustaja Eero Lehden kannanotot. Kunta- ja soteuudistuksia vaaditaan parlamentaariseen valmisteluun ja pakkoliitossuunnitelmia kuopattaviksi. Näihin vaatimuksiin on helppo yhtyä.

Suomen Perusta -ajatuspajan hiljattain julkaisemassa Kunnat kuntoon -kirjassa professori Heikki A. Loikkanen arvostelee sitä, että hallitus yrittää ratkaista kuntakoon kasvattamisella liian monta ongelmaa kerralla. Sen toivotaan muun muassa auttavan kuntien kestävyysvajeen tilkitsemisessä, tulopohjan paikkauksessa, tuottavuuden parantamisessa ja väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin vastaamisessa. Niin ikään yhdistymisistä toivotaan ratkaisua maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmiin.

Kuten Loikkanen toteaa, hallitus yrittää ampua kymmenen sorsaa yhdellä laukauksella. Se on mahdotonta. Yhdellä keinolla, tässä tapauksessa kuntaliitoksella, ei voida kerralla ratkaista kaikkia kuntien ja kuntatalouden moninaisia ongelmia.

Keski-Uudenmaan ihmisen kokoiset kunnat ovat paitsi verraten kustannustehokkaita, niissä myös lähipalvelut ja lähidemokratia toimivat. Parhaillaan selvitettävänä olevassa kahdeksan kunnan jättikaupungissa tuskin riittäisi mielenkiintoa koko alueen eri osien tasapuoliselle kehittämiselle. Se tarkoittaisi lähipalveluiden murenemista. Terveysasemia, kouluja ja päiväkoteja katoaisi reuna-alueilta.

Suurkunnat olisivat isku myös lähidemokratialle. Keskusjohtoinen järjestelmä jonkinlaisine kaupunginosavaltuustoineen tuskin innostaisi ihmisiä äänestämään saati luottamaan äänensä voimaan.

Loikkanen ehdottaa, että nykyhallituksen tulisi vielä ennen seuraavia eduskuntavaaleja asettaa riippumaton kotimaisista ja kansainvälisistä jäsenistä koostuva asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä olisi kartoittaa 3–5 vaihtoehtoista mallia kunta- ja soteuudistuksen toteuttamiseksi. Vaalien jälkeen tulisi pystyttää parlamentaarinen komitea jatkamaan valmistelutyötä asiantuntijoiden vaihtoehtojen pohjalta.

Ehdotus on harkitsemisen arvoinen. Joka tapauksessa nykyinen, sekasortoon ajautunut kuntauudistuspeli on vihellettävä poikki.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 25.2.2014.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *