Oma puolustus kuntoon

Puolustusvoimien arvostus ja maanpuolustushenki ovat olleet Suomessa perinteisesti korkealla. On syytä olettaa, että näin on siksi, koska kansa laajasti kokee isänmaamme puolustamisen arvoiseksi ja kokee olevansa vastuussa sen puolustamisesta.

Ukrainan kriisin myötä Nato-keskustelu on saanut tuulta purjeisiinsa. Keskustelu on tarpeellista, vaikka en itse näekään tarvetta maamme turvallisuuspoliittisen linjan pikaiselle tarkistamiselle.

Suomea puolustavat suomalaiset. Meille on ensiarvoisen tärkeää pitää yllä uskottavaa, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa koko maan puolustusta. Toistaiseksi Nato-jäsenyydelle ei ole esitetty sellaisia konkreettisia perusteluja, joiden voisi varmuudella sanoa parantavan puolustuksemme tilaa.

Ensinnäkin Nato-jäsenyys johtaisi todennäköisesti ennen pitkää yleisestä asevelvollisuudesta luopumiseen. Sen myötä maanpuolustustahto heikkenisi.

Toiseksi jäsenyys ei ole mikään säästökeino. Vaikka olisimme sotilaallisesti liittoutuneita, joutuisimme huolehtimaan oman maamme puolustamisesta sekä luonnollisesti osallistumaan yhteisiin velvoitteisiin.

Kolmanneksi saisimme jäsenyyden myötä uusia, muun muassa Baltian maiden ilmavalvonnan kaltaisia tehtäviä. Liikkumavaramme turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä kapenisi ja roolimme Venäjän sotilaspoliittisissa skenaarioissa muuttuisi selvästi uhkaavaksi.

Toisaalta jäsenyydestä olisi hyötyä sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta ja yleisemmin kriisin harmaan vaiheen aikana, niin sanotussa painostusvaiheessa.

Sen sijaan ei ole lainkaan varmaa, saisimmeko Nato-maana tositilanteessa merkittävää apua. Kriisissä kansallinen etu ajaa sopimusten edelle, ja Suomen geostrateginen sijainti on mitä on. Kättä pidempää heruu, jos siitä on hyötyä apua antavalle osapuolelle ja jos sillä on apua mitä antaa.

Meidän on laitettava oma puolustus kuntoon ja vasta sen jälkeen pohdittava rauhassa mahdollista liittoutumista. Kuluvalla vaalikaudella tehdyt puolustuksemme uskottavuutta rapauttavat virheet, kuten jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus ja puolustusbudjetin leikkaukset, on mahdollisuuksien mukaan korjattava.

Turvallisuuspoliittinen keskustelu saa uuden vaihteen, jos Ruotsi hakee Nato-jäsenyyttä. Silloin pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämiseltä putoaa pohja pois. Jos Suomen valtiojohto vielä tuolloin ilmoittaisi, että haemme jäsenyyttä eikä se ole suunnattu ketään vastaan, kääntyisi kansalaisten enemmistö mielipidekyselyiden mukaan samalle kannalle.

On kuitenkin hyvä tietää, että mitään Nato-optiota ei ole olemassa. Suomen jäseneksi hyväksyminen ei ole mikään läpihuutojuttu.

Jos Nato-jäsenyyttä joskus päädytään hakemaan, tulee siitä edustamani puolueen mukaan järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Tällä hetkellä jäsenyydelle ei ole kansan tukea. Tuoreen kyselyn mukaan sitä kannattaa kolmasosa suomalaisista. Toinen kolmasosa uupuu.

Kannatan Suomen kannalta parasta vaihtoehtoa. Nato ei ole mikään mörkö, mutta ei se ole taikasanakaan. Kaikissa vaihtoehdoissa on oma puolustus pidettävä joka tapauksessa teräksisessä kunnossa.

Kirjoitus julkaistu Suomen Sotilaassa 3/2014.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *