Ei pelästyä, vaan terästyä

Tuoreen Ammattisotilas-lehden 4/2014 pääkirjoitus on lukemisen arvoinen. “Venäjä muutti sodankäynnin periaatteet”, kirjoittaa päätoimittaja Petteri Leino.

Leinon mukaan Ukrainan kriisistä on syytä ottaa opiksi niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin. Olen samaa mieltä.

Yleinen käsitys Suomessa on ollut, että sotaa edeltää poliittinen kriisi. Se on kriisin ns. harmaa vaihe, jolloin meitä vastaan voidaan kohdistaa poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisiakin pakotteita. Harmaan vaiheen kautta tilanne voi kehittyä avoimeksi sodaksi.

Venäjän toimet Ukrainassa ovat osoittaneet, että harmaa vaihe voi olla pysyvämpikin olotila. Venäjän armeijan yksiköt ovat toimineet ilman tunnuksia Ukrainan alueella. Tunnuksettomien sotilaiden käyttö sotilallisissa operaatioissa rikkoo yleisesti hyväksyttyjä sodan lakeja.

Leino toteaa, että edellä oleva on otettava huomioon Puolustusvoimien koulutustoimintaa suunniteltaessa. Kyllä. Niin ikään näkökulma on syytä ottaa huomioon myös kansanedustaja Ilkka Kanervan johtaman puolustusselvitysryhmän raportissa, joka valmistuu lokakuun alussa. Perussuomalaisia ryhmässä edustaa allekirjoittaneen lisäksi kansanedustaja Tom Packalen.

Suomi ei ole Ukraina. Kun Suomi polkaisee liikekannallepanon käyntiin, se myös tarkoittaa liikekannallepanoa. Me tulemme puolustamaan valtioaluettamme kaikenlaisia maahantunkeutujia vastaan. Ukrainan kriisistä ei kannata pelästyä, vaan terästyä.

2 thoughts on “Ei pelästyä, vaan terästyä”

  1. Harmaa vaihe on Suomessa jo menossa. Venäjän mielipidettä myötäilevät Suomessa asuvat venäläiset ja kotimaiset putinistit ovat erittäin aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja kaikissa keskeisissä nettijulkaisuissa. Nyt siis pitäisi olla liikekannallepano, mutta näyttää siltä että Suomessa poliitikot eivät ymmärrä vieläkään miten Venäjä nykyään sotii. Ei, vaikka kaikki on näkyvissä Ukrainan sodan tiimoilta.

  2. Juuri näin, vaikka Ukrainan tilanteen sisällissotamainen olemus sinänsä selittää ettei into taisteluun ole valtava kummallakaan puolella, on silti käsittämätöntä miten vähän sakkia on saatu 50-miljoonaisessa maassa aseisiin vaikka mobilisaatiosta on tiedotettu jo useita kertoja. Suomessa tilanne olisi aivan toinen, sekä suhteessa väkilukuun että absoluuttisessa sotilaiden määrässä.

    Eniten tällä hetkellä huolestuttaa, kun jopa ministeri- ja puhemiestasolla on otettu hyvin pikkutarkalla tasolla kantaa Hornetin korvaamisasiaan. On menty niin pitkälle että on nimetty jopa konetyyppejä vaikka mielestäni on selvää että ensin pitäisi katsoa tarkkaan läpi kokonaisuus koko puolustusvoimien näkökulmasta ja sitten priorisoitava oleellisimmat tarpeet – mukaan luettuna kertausharjoitusten riittävä määrä. Kalliisiin miehitettyihin lentokoneisiin tulee helposti tänä päivänä lyötyä kiinni kaikki pelimerkit seuraavan 20 vuoden ajaksi vaikka niiden rooli lähitulevaisuudessa voi olla jo hyvinkin kyseenalainen, laajuus ainakin kertaluokkaa pienempi kuin tänä päivänä. Lentokoneet ovat tietysti mielikuvitusta kiihottava asia, kuin olisi autokaupassa katsomassa uusia hienoja urheiluautoja lainapäätös takataskussa mutta innoissaan ja “salassa” tehdyt päätökset asian suhteen voisivat olla hyvin haitallisia tulevaisuuden puolustuskyvyn ylläpidon ja kehittämisen kannalta. Kokonaisuus ratkaisee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *