Karhukaan ei syö piikkisikaa

”Meidän päämäärämme ei sittenkään saa olla enempi tai vähempi, kuin että juuri me jätämme tämän maan ja kansan suurempana ja vieläkin ihanampana tuleville sukupolville kuin olemme sen menneiltä sukupolvilta vastaan ottaneet.”

Näillä pastori Elias Simojoen sanoilla varustetun tervehdyksen sain hiljattain vastaanottaa kiitoksena työstäni puolustusministerinä. Ja tarkennan heti, että maan ja kansan suuruudella on ymmärrettävä nimenomaan henkistä suuruutta. Olen monia muitakin tervehdyksiä saanut vastaanottaa, ja kiitän niistä kaikista.

Osanottojakin on tullut sen johdosta, etten saa jatkaa ministerinä saati kansanedustajana, mutta aika aikaa kutakin. Kansanvalta. Vaaleissa pitää saada ääniä, ja niitä ei puolueeni kerännyt. Näillä mennään ja arvostan ystävällisyyttänne, hyvät kanssakulkijat.

Ennen politiikkaan antautumista olin historiantutkija, erikoisosaamiseni liittyi Suomen uudempaan poliittiseen historiaan ja sotahistoriaan. Saavutin sillä saralla koko lailla tavoitteeni, mutta poliitikkona ylitin tavoitteeni. Kun aiemmin kirjoitin historiaa, nyt sain tehdä sitä. Kun pöly on laskeutunut, tutkijat arvioikoot miten onnistuin.

Paljon on joka tapauksessa tehty, kiitos puolustusministeriön ja Puolustusvoimien ahkeralle ja velvollisuudentuntoiselle henkilökunnalle. Kansliapäällikön ja puolustusvoimain komentajan kanssa yhteistyö on ollut saumatonta. Erityiskiitos esikunnalleni: eritysavustajille, adjutantille, sotilasneuvonantajalle, eduskunta-avustajalle ja sihteereille.

Jos työmme pitäisi tiivistää yhteen sanaan viime vaalikauden osalta, olkoon se sana valmius. Sen eteen työtä on tehty: niin lainsäädännöllisesti, materiaalisesti kuin henkisestikin.

Lukuisat ovat lakihankkeet, jotka sain käynnistää ja jotka on kaikki myös viety maaliin. Työläin oli varmasti tiedustelulainsäädäntö.

Onnistuin saamaan lisää rahaa puolustushallinnolle. Raadollisesti ajatellen juuri sehän on ministerin tärkein tehtävä: puolustaa omaa hallinnonalaansa.

Ja kolminumeroinen on se määrä maanpuolustusjuhlia ja -tilaisuuksia, joita olen kuluneen neljän vuoden aikana saanut kiertää. Ilman maanpuolustustahtoa me emme tee parhaallakaan kalustolla mitään. Tahtoonkin liittyen tavoitteeni oli kauteni aikana kiertää kaikki Puolustusvoimien miehitetyt toimipisteet. Olen saanut kohdata maakuntien miehiä ja naisia, joita yhdistää tahto palvella Suomen puolustusta.

Suhteeni julkisuuteen oli ja on käytännönläheinen. Tapani mukaan ottelin suojaus alhaalla: otin jos kohta annoinkin iskuja. Politiikka on armoton laji. En tullut tyrmätyksi, vaan kestin kaikki erät. Putosin eduskunnasta selvin tuomariäänin. Kansa kaikkivaltias – pulinat pois!

Muistanpa puolustusvoimain komentajan sanoneen minulle eräänkin mediakohun aikana kohteliaan kriittisesti jotenkin näin: arvostan tapaasi sanoa jokin asia julki vaikka tiedätkin, että turpaan tulee toimittajilta niin että tukka lähtee. En lähtenyt puolustusministerinä keräämään saati kerjäämään tyylipisteitä: halusin yksinkertaisesti saada tulosta aikaan. Momentum oli käytettävä, toista tuskin tulee, jyskytti päässäni. Pääministeri Sipilä sanoi, että ”tulos tai ulos”. Minun mottoni oli ”tulos ja ulos!”

Puolustusministerin tehtävä on kansallisen puolustuksen edistäminen kansainvälistä puolta unohtamatta. Kansallisen puolustuksen edistäminen ei kuitenkaan ole samalla tavalla mediaseksikästä kuin kansainvälinen ulottuvuus on.

Siksi toimintani julkisuuskuvassani on jossain määrin harhaa. Siksi jään historiaan Suomen kaikkien aikojen kansainvälisimpänä puolustusministerinä. Se ei ollut tavoitteeni, mutta kaikki mikä edistää kansallista puolustusta, on tehtävä.

Kymmenkunta kahden tai monenvälistä yhteistyöasiakirjaa, transatlanttisen linkin vahvistaminen, Suomen liittyminen JEF:n ja EI2:n kaltaisiin puolustusyhteisöihin, EU:n ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventäminen, 50 tapaamista Ruotsin kollegan kanssa – kaikki nämä osaltaan vankentavat kansallisen puolustuksemme uskottavuutta nostaen pidäkettä hyökätä Suomeen. Karhukaan ei syö piikkisikaa!

Seuraajani jatkakoon tämän hallituksen ja tasavallan presidentin viitoittamalla polulla. Toivotan menestystä seuraavalle puolustusministerille – on hän sitten Mikko Savola, Mika Kari, Sirpa Paatero tai joku muu – ja kannustan pistämään paremmaksi! Sanoja tarvitaan mutta teot ratkaisevat.

10 thoughts on “Karhukaan ei syö piikkisikaa”

  1. Kiitos arvokkaasta työstäsi Suomen hyväksi! Olet kehittänyt ja saanut paljon tulosta aikaan ministerinä!
    Menestystä jatkossa mitä se tuokin tullessaan.
    Maija Hurri, Vantaa

  2. Hyvin hoidit vaativan pestin, erityisesti kansainväliset yhteydet!

  3. Kiitos paljon teille ministerivuosista Suomen hyväksi tehdystä työstä. Olitte jämäkkä mies, mies paikallaan!

  4. Tervehdys Päämajakaupungista Mikkelistä

    Hyvin osuivat maaliinsa Elias Simojoen upeat sanat.
    Suuret kiitokset tekemästäsi työstä Isänmaan hyväksi.

    T. Martti

  5. Kiitos Jussi! Matkasi oli tosi upea ja aika lailla erilainen kuin monella edeltäjälläsi. Sukelsit varsin vaivattomasti puolustusministerin viittaan sekä koulutuksesi että poliittisen taustasi sekä kokemuksesi pohjalta. Se näkyy työn jäljessä. On ollut ilo kulkea yhteistä polkua Suomalaisuuden Liitosta poliittisiin kuvioihin. Mielenkiintoista, miten liitostamme jälleen tuli huippupoliitikkohautomo. J K Paasikivi ja O W Kuusinen perustajajäseninä, UKK kunnon runnarina ja liiton puheenjohtajana kielitaistelun kiihkeimmässä vaiheessa, liuta entisiä pääministereitä. Nyt työnsä jättävässä valtioneuvostossa oli kolme Suomalaisuuden Liiton johtotehtävissä ollutta ministeriä. Sinun lisäksesi Sampo Terho ja Timo Soini. Minulle tämä liiton ensimmäisenä kunniapuheenjohtajana on ollut tavattoman suuri ilo, onni ja kunnia.
    Tästä Sinun on tosi hyvä jatkaa!

  6. Kiitos Jussi taidokkaasta ja määrärätietoisesta työstäsi turvallisemman Suomen eteen. Jätät seuraajallesi suuret saappaat täytettäväksi!

  7. Eipä kestä Heikki, kiitos itsellesi jatkuvasta tuesta! Suomalaisuuden asia ei kuole koskaan.

  8. Eipä kestä. Kaunista kesää koko Susitaipaleen klaanille!

  9. Parahin Jussi Niinistö. PV.n henkilökunnan tiedän sinua suuresti arvostaneen. Sinut useinkin harjoituksissa näneenä ja tavanneensa voin sanoa, etten lilki kolmenkymmenen vuoden sotilasurani aikana vertaistasi ministeriä tavannut. Ei kaikki muut huonoja toki olleet, etäisiä kylläkin. Olit ainoa ministeri joka lähestyi sotamieshestä alkaen kaikkia puolustusvoimien prikaatitason henkilöitä avoimesti ja silmiin katsoen. Kiitos sinulle ja Petterille. Hienon työn teitte. Toivottavasti seuraajaksi ymmärtää kanssasi keskustella siitä miten asioita hoidit. Kiitos.

  10. Hyvä Marko Lundberg, kiitos ystävällisestä palautteesta. Kuluneet neljä vuotta ovat olleet kerrassaan hienoa aikaa. Lupaan kyllä jeesata seuraajaani, jos hän sellaista kaipaa. Aurinkoista kesää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *