Kaikki kirjoittajan Jussi Niinistö artikkelit

Tarvitaanko kodinturvajoukkoja?

Puolustusvoimissa suunnitellaan lähivuosille mittavia uudistuksia. Rahat ovat loppumassa ja virkoja vähennetään. Voisiko vapaaehtoistyöstä löytyä arvokasta tukea maanpuolustuksen kehittämisessä?

Muissa pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vapaaehtoinen maanpuolustus on järjestetty kodinturvajoukoiksi. Samantyyppistä toimintaa löytyy myös Virosta. Olisiko Suomenkin syytä seurata naapureiden esimerkkiä?

Kodinturvajoukot olisivat tässä konseptissa kiinteä osa puolustusvoimia. Ne olisivat osa puolustusvoimien sodan ajan joukkoja, jotka keskittyisivät erityisesti alueelliseen ja paikalliseen puolustukseen. Joukot sitoutuisivat harjoittelemaan vapaaehtoisesti, ja rauhan aikana niille voitaisiin antaa virka-aputehtäviä.

Kodinturvajoukoilla olisi käytettävissään puolustusvoimien tilat, harjoitusalueet ja materiaali. Vaikka joukot pääosin koostuisivat vapaaehtoisista reserviläisistä, myös palkattua henkilökuntaa tarvittaisiin. Puolustusvoimien leivissä olevat upseerit voisivat osana virkakiertoa palvella myös kodinturvajoukoissa.

On oleellista, että kodinturvajoukkotoiminta olisi mahdollista koko maan alueella riippumatta siitä, onko lähistöllä puolustusvoimien harjoitusaluetta tai varuskuntaa. Näin alueellisen puolustuksen valmiutta parannettaisiin ja yhteiskuntaa koettelevissa häiriötilanteissa virka-apu olisi lähellä.

Kodinturvajoukkojen on arvioitu tukevan yleistä asevelvollisuutta ja kohottavan maanpuolustustahtoa. Jo nyt olemassa olevissa maanpuolustusjärjestöissä on kuitenkin nähtävillä, että vaikka johtajakoulutuksen saaneita reserviläisiä kyllä sitoutuu toimintaan, niin miehistön mukaan saaminen on haastavaa. Sama ongelma olisi epäilemättä kodinturvajoukkokonseptissakin.

On myös selvitettävä kodinturvajoukkojen yhteys jo olemassa oleviin organisaatioihin, kuten Maanpuolustuskoulutusyhdistykseen. Päällekkäisten rakenteiden luominen ei ole järkevää. Paperitiikereitä emme tarvitse, vaan lisäpotkua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön ja sitä kautta koko maan puolustamiseen.

Ennen kaikkea on huomioitava se, että kodinturvajoukoilla ei voida paikata kaikkia aukkoja, joita tuleva puolustusvoimauudistus mahdollisesti puolustusjärjestelmäämme jättää. Siksi varuskuntia ei pidä suin päin lakkauttaa, eikä sodan ajan miehistövahvuutta pienentää.

Kolumni Nurmijärven Uutisissa 15.6.2011

Katainen ja Wallin, paita ja peppu

Hallituspohjatunnustelut ovat tällä erää Perussuomalaisten osalta ohi. Vanhat puolueet vihreine kätyreineen samoin kuin monet median edustajat ovat tekopyhästi toitottaneet, että eiväthän Perussuomalaiset edes halunneet hallitukseen. Väite ei pidä paikkaansa. Olenkin tyytyväinen Uuden Suomen verkkolehteen, joka julkaisi eilen kommenttini niistä syistä, jonka vuoksi meitä ei hallitukseen otettu. Juttu löytyy tästä linkistä.

Totuus on, että Jyrki Katainen tarjosi Perussuomalaisille hyvin rajallista erivapautta EU-tukipakettiasioissa: mahdollisuutta äänestää kaksi kertaa vastaan. Se oli täysin riittämätön myönnytys, joka sitä paitsi tuli aivan viime vaiheessa neuvotteluja.

Lisäksi kokoomuksen ehdoton vaatimus oli, että RKP on mukana jokaisessa mahdollisessa hallituspohjassa. Käsittämätön vaatimus, joka herättää kysymyksiä erinäisistä kytköksistä.

Jyrki Katainen ja Stefan Wallin ovat Suomen politiikan paita ja peppu. Taustalla on suuri raha ja kielipoliitiikka, selvä se, mutta mitä muuta mahtaisi löytyä, jos maamme tutkivilla journalisteilla olisi todellista rohkeutta penkoa tätä vyyhteä? Epäilen, että sellaista rohkeutta ei löydy.

Emme halunneet pettää äänestäjiämme. He Perussuomalaiset kansanedustajat eduskuntaan valitsivat. Saamani palautteen perusteella olemme toimineet oikein.

Olemme olleet kaiken aikaa EU-tukipakettikysymyksissä oikeassa. Koemme edelleen olevamme. En jaksa uskoa, että Kataisen hallitus, jos se ensi viikolla syntyy, tulee istumaan koko vaalikautta. Jos pitää veikata, antaisin sille ikää max kaksi vuotta, siksi tuima puhuri Euroopassa puhaltaa.

Mutta nyt ajattelin unohtaa politiikan koukerot ja nauttia kauniista kesäisestä lauantaipäivästä. Hyvää hellepäivän jatkoa kaikille blogini lukijoille!

Klikkaa suuremmaksi! Kännykkäkamerallani ottamani kuva Nurmijärven kirkonkylän laitamilta 4.6.2011.

Tämä ei jää tähän

Toimitusministeristön opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) on vastannut kirjalliseen kysymykseeni yliopistojen aloituspaikkoihin liittyvästä epäsuhdasta suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden kesken. (Vastaus ei vielä tätä kirjoittaessa ollut eduskunnan nettisivuilla, mutta eiköhän se sinne pian ilmesty).

Vastaus on pitkä sisältäen tavanomaisen – voi kai sanoa vanhojen puolueiden liturgiaan kuuluvan – maininnan maamme perustuslain mukaisista kansalliskielistä, vaikka siitä kysymyksessäni ei ollut kyse, vaan kyse oli ylimitoitetuista, suomenkielisiä nuoria syrjivistä aloituspaikkakiintiöistä.

On selvää, että vastaus ei tyydytä vaikka on siinä jotain hyvää pohdintaakin. Tämä ei jää tähän! Poliittisen toimintani lähtökohtia kun on aina ollut se, ettei Suomessa sorreta suomen- eikä ruotsinkielisiä eikä hyväksytä etuoikeuksia historiallisista tai poliittisista syistä. Työ yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja aidon tasa-arvon puolesta siis jatkukoon.

Onnea kaikille tänään valkolakkinsa saaneille ja muille valmistuneille nuorille!

Väärin sammutettu!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä otti viime viikolla kantaa syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan. Sellaista oli meiltä odotettu, ja kansalaiset ottivat sen saapuneen palautteen perusteella hyvin vastaan. Muiden puolueiden sekä ”etelän median” vastaus oli niin ikään odotettu: väärin sammutettu!

Yhtä mieltä ollaan siitä, että ketään ei saa syrjiä etnisen, uskonnollisen, kulttuurisen, aatteellisen, kielellisen tai poliittiseen ryhmään kuulumisen takia. Näin kuuluukin olla. Perussuomalaisia höykytetään kuitenkin sen takia, että vastustamme tämän – voiko sanoa – perinteisen syrjinnän lisäksi myös tiettyä ns. positiivista syrjintää, joista tunnetuimpana esimerkkinä ovat korkeakoulujärjestelmämme ilmeisen ylimitoitetut aloituspaikkakiintiöt ruotsinkielisille.

Tämänkaltainen syrjintä on joidenkin mielestä tietenkin täysin hyväksyttävää, sillä kohdistuuhan se suomenkieliseen enemmistöön. Perussuomalaisten mielestä kielikiintiöt kuitenkin loukkaavat kansalaisten perustuslaissa todettua yhdenvertaisuutta: ei ole oikein eikä yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta tervettä, että ruotsinkielinen suomalainen nuori saa opiskelupaikan helpommin kuin suomenkielinen.

Kaikkeen syrjintään on syytä suhtautua yhtäläisellä vakavuudella, edustivat uhrit sitten vähemmistöä tai enemmistöä. Kuten julkilausumassamme todettiin: ”Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.”

Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen korkeakouluopetukseen on varattu paikkoja, on vaikea saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen opetukseen on kuluvana vuonna varattu 6–8 prosenttia aloituspaikoista. Kun ruotsinkielisten 20–22-vuotiaiden osuus koko maan samanikäisistä on 5,2 prosenttia, vaikuttaa siltä että heille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli väestöosuuden.

Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissain yliopistoissa päässeet opiskelemaan esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle huomattavasti alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.

Asian selvitystyön käynnistämiseksi olen ensimmäisenä valtiopäivätoimenani jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, joka koskee ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa. Onko huomattava kielellinen epäsuhta todellinen ja jos on, mitä hallitus aikoo tehdä asialle? Tämäkin on syrjinnän vastaista työtä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä piti tänään ryhmäkokoustaan ja sekös kiinnosti mediaa tapaus Teuvo Hakkaraisen takia. Toimittajat päivystivät kolme tuntia oven takana. He suorastaan hyökkäsivät kokoustilaan, kun ovet avattiin. Otin huvikseni kännykkäkameralla oheisen tilannekuvan.

 

Ryhmä antoi Hakkaraiselle huomautuksen. Sen lisäksi päätimme ottaa aloitteen omiin käsiimme ja annoimme seuraavan, yksimielisesti hyväksytyn julkilausuman:

SYRJINTÄÄ, RASISMIA JA VÄKIVALTAA VASTAAN

Pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajiin kohdistuneiden väkivallantekojen ja muiden viimeaikaisten tapahtumien yhteydessä Perussuomalaisten kansanedustajilta on pääkirjoituksissa ja poliittisissa puheenvuoroissa vaadittu rasismin ja syrjinnän tuomitsemista ja siitä irtisanoutumista.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuomitsee kaikkinaisen rasismin ja syrjinnän ja sanoutuu siitä irti.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä.

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Vaadimme, että poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ja keskustelijat suhtautuvat yhtäläisellä vakavuudella kaikkeen syrjintään ja kaikkiin väkivallantekoihin, edustivat uhrit sitten enemmistöä tai jotakin vähemmistöä. Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.

Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä katsoo tällä kaikkinaisen rasismin, syrjinnän ja väkivallan tuomitsevalla julistuksellaan vastanneensa niihin vaatimuksiin, joita sille on median ja poliittisten ryhmien taholta esitetty. Samalla kutsumme muut eduskuntaryhmät liittymään ja sitoutumaan tähän julistukseen sekä rankaisemaan niitä jäseniään, jotka sanoin tai teoin loukkaavat tässä julistuksessa esitettyjä periaatteita.

Eduskunnassa 25.5.2011

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

Tilannekuva tiedotustilaisuudesta salin toiselta puolelta: Jussi Halla-aho selostaa julkilausumaa, ja yksi kuvaajista kääntyy ottamaan kuvan minusta.