Aihearkisto: Blogimerkintä

Kuultakoon myös Tuomiojaa

Audiatur et altera pars. Kyseessä on latinankielinen siivekäs sanonta: kuultakoon myös toista osapuolta.

Kielteinen kantani Suomen liittymisestä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen tunnetaan tätä nykyä koko lailla hyvin asiaa seuraavissa piireissä. Olen saanut sen mediassa julki kohtuullisesti – paitsi tietenkin Helsingin Sanomissa, mutta palaan siihen asiaan ehkä myöhemmin sopivassa yhteydessä.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan myönteinen kanta Ottawan sopimukseen on varmasti vielä paremmin kansalaisten tiedossa jo entuudestaan. Hän lähetti avustajansa välityksellä pari päivää sitten mm. kaikille kansanedustajille oheisen viestinsä, jota sain luvan blogissani lainata yllä mainitussa kuultakoon myös toista osapuolta -hengessä. Mielestäni se on oikein ja kohtuullista.

Oma kantani ei ole muuttunut. Eikä muutu. Miksi muuttuisi? Koen olevani paitsi maanpuolustuksen myös rauhan asialla. Jalkaväkimiinat eivät ole hyökkäysaseita eivätkä Suomen miinat ole uhkana muille kuin maahamme hyökkäävälle viholliselle. Mutta tässä ministeri Tuomiojan viesti kokonaisuudessaan. Yritetään ymmärtää myös toista puolta.

Aihe: Ministeri Tuomiojan kirjoitus liityen Ottawan miinasopimukseen

Hyvät vastaanottajat,

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja on vastannut Ottawan miinasopimusta koskevien kansalaistiedustelujen osalta seuraavaa:

Yleissopimus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tuli voimaan 1.3.1999. Sopimus kieltää jalkaväkimiinojen käytön, kehityksen, tuotannon, hankinnan, varastoinnin ja kuljetukset. Lisäksi sopimus velvoittaa tuhoamaan jo olemassa olevat jalkaväkimiinavarastot. Sopimukseen sisältyy myös avunantovelvoite, joka koskee sekä miinanraivausta että miinauhrien tukemista.

Suomessa molemmat Vanhasen hallitukset ovat vuodesta 2004 käsitelleet ja muodostaneet Suomen kannan miinasopimukseen, jonka myös eduskunta on sekä vuoden 2004 että 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä vahvistanut.

Hallitus linjasi vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä (VNS 6/2004 vp) Suomen liittyvän Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittävän jalkaväkimiinavarastot sopimuksen velvoitteiden mukaisesti vuoden 2016 loppuun mennessä. Lisäksi linjauksessa todettiin, että uskottava puolustuskyky ylläpidetään toteuttamalla jalkaväkimiinat korvaavien järjestelmien hankinnat vuosina 2009-2016 osoittamalla puolustushallinnon määrärahakehykseen tarvittava lisärahoitus.

Linjaus Suomen liittymisestä Ottawan sopimukseen vahvistettiin myös vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa (VNS 1/2009 vp). Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa (9.12.2009) tehdyn linjauksen myötä Suomi aloitti vuoden 2010 alussa valmistelut liittyäkseen Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Vuosien 2010–2011 aikana kokoontui työryhmä, joka valmisteli hallituksen esityksen sopimukseen liittymisestä. Suomen liittyessä sopimukseen, on sen tuhottava omat jalkaväkimiinavarastonsa neljän vuoden kuluessa. Korvaavien järjestelmien hankintaan on puolustusvoimille myönnetty aikanaan erikseen 200 M€ (ml. alv.).

Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamisohjelma käynnistettiin puolustusvoimissa jo vuonna 2004. Jalkaväkimiinojen korvaamisessa peruslähtökohtana on ollut se, ettei korvata jalkaväkimiinoja, vaan niiden luopumisen myötä menetettävää suorituskykyä. Hankinnat käynnistyivät vuonna 2009. Ensimmäisenä toteutettiin kotimaisten viuhkapanosten hankinta, aloitettiin pimeätoimintavälineistön hankinnat sekä modernien laukaisimien hankinnat panssarimiinoihin. Toisessa vaiheessa jatketaan aloitettuja hankintoja ja aloitetaan tiedustelu- ja valvontajärjestelmien hankinta. Valmistelussa ovat yksittäisen taistelijan ja joukon tilannetietoisuutta sekä maalinosoituskykyä lisäävät maalinpaikannus-, lennokki- ja aluevalvonta­järjestelmien hankinnat. Hankinnat päättyvät puolustusvoimien suunnitelmien mukaisesti vuonna 2016. Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen sisältyy tämän lisäksi myös sotilaallisen kaukovaikuttamisen kehittäminen (raskas raketinheitinjärjestelmä).

Näin ollen hallituksen esitys Ottawan sopimukseen liittymisestä on aikanaan tehty päätös ja tuolloin määrätyn täytäntöönpanoa.

Totuuden torvi

Totuuden torvi soi taas. Annoin nimittäin haastattelun Aamulehdelle liittyen pääesikunnan päällikön, puolustusvoimiemme kakkosmiehen, kenraaliluutnantti Markku Kolin siirtymiseen Arabiemiraattien armeijan palvelukseen “ylimmän johdon neuvonantajaksi”. (Aamulehden verkkoversiossa ei ole koko juttua, vaan kehotan kiinnostuneita tutustumaan lauantain printtilehteen.)

Mielestäni Aamulehti teki asiallisen jutun vakavasta aiheesta. Upseerit vannovat valan isänmaalle. Vierastan tämäntyyppistä ajattelutapaa, että mennään sinne, missä parhaiten maksetaan, kuten haastattelussakin totean. Vaikka puutteellinen lainsäädäntömme tämän toistaiseksi sallii, ei se ole upseerille eettisesti oikein. Suomi on tässä suhteessa kehitysmaa, kuten kenraaliluutnantti evp Matti Ahola sanoo. Jäänkin odottamaan hallitukselta toimia lainsäädännön kehittämiseksi.

Taas tavattavissa

Kansanedustaja, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö on kansalaisten tavattavissa mm. seuraavissa tapahtumissa:

– lauantaina 27.8. klo 9.30-11 Kirkkonummi-päivillä ja samana päivänä klo 12-13 Rajamäen kyläpäivillä Nurmijärvellä

– tiistaina 30.8. klo 11-12 Turun kauppatorilla Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kesäkokouksen yleisötilaisuudessa

– maanantaina 19.9. klo 15-17 eduskunnassa Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pöydän luona “politiikan torilla” Valtiosalissa (eduskunnassa on avoimet ovet klo 14-18)

– lauantaina 24.9. klo 10.30-12 Pähkinärinteen ostoskeskuksella Vantaalla

Suo olla turva Suomenmaan

Jatkosodan syttymisen 70-vuotismuisto on ollut kesän mittaan esillä mediassa. Tänään Ilta-Sanomissa oli toimittaja Pasi Jaakkosen hieno artikkeli ainoasta rintamalla kaatuneesta kansanedustajasta, kapteeni Wäinö Havaksesta. Kirjoitin itsekin luvun Havaksesta kirjaani Suomalaisia vapaustaistelijoita (2003). Mikä merkillinen mies.

Wäinö Rafael Havas (s. 1898) oli pappi, lopulta Kivijärven kirkkoherra, joka toimi virkojensa ohella aktiivisena suojeluskuntalaisena, istui kirkolliskokouksessa ja eduskunnassa, kirjoitti kirjoja, runoja ja virsiä.

Hän kaatui komppanianpäällikkönä viidennessä vapaaehtoisessa sodassaan 21. elokuuta 1941 jättäen jälkeensä surevan vaimon ja lapsijoukon: Vienan, Inkerin, Lean, Aunuksen, Yrjön, Martin, Marjatan, Mirjamin, Heikin sekä Hannun.

Sotalesken ja kymmenen sotaorpoa.

Wäinö Havaksen kädenjälki näkyy yhä. Esimerkiksi käytössä olevassa J.L. Runebergin isänmaanvirren 577 suomennoksessa, jota Havas itse piti parhaimpana saavutuksenaan:

”Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.”

Havaksesta tuli yksi tunnetuimpia sankarivainajiamme, ehkä pitkälti johtuen hänen runostaan ”Testamentti pojalleni”. Tämä nöyrä ja vakaumuksellinen runo esitettiin Sulho Rannan sävelin lukemattomissa sankarihautajaisissa. Tässä tunnetuimmat säkeet puhuttelevasta runosta:

”Tänä aamuna, poikani, lähden
kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden
minut kutsuvi isänmaa.
 
Perinnöksesi, poikani, annan
tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan,
pyhän uskoni Jumalaan.
 
Minut kerran kun kantavat luokses,
risti sormes ja ole mies!
Kävi, poikani, näin sinun vuokses,
minä viitoitin miehen ties.”

Kokoomuksen eduskuntaryhmän huoneessa on maalaus Wäinö Havaksesta suojeluskuntaunivormussa. Ehkä Havas toimi myös sellaisten arkkityyppien kuin Lauri Ingmanin ja Arvo Salmisen ohella mallina Karin tunnetulle pilapiirroshahmolle, kokoomusta symboloineelle kypäräpäiselle papille?

Joka tapauksessa Wäinö Havas oli merkillinen mies, jonka muisto elää tänäkin päivänä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kestävän tulevaisuuden tielle

Martti Tiuri on jatkosodan veteraani, radiotekniikan emeritusprofessori ja entinen kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja (1983-2003). Hän on hiljattain julkaissut turhan vähälle huomiolle jääneen kirjan nimeltä Tie kestävään tulevaisuuteen (Tampere University Press, 2011).

Oikeastaan kyseessä on kai pamfletti, kiistakirja, joka pani ainakin allekirjoittaneen toviksi ajattelemaan muutakin kuin päivänpolitiikkaa. Erityisen tärkeä ydinvoimaa tunnetusti puoltavan Tiurin teos on nyt, kun maailmalla on vielä tuoreessa muistissa Fukushiman onnettomuus.

Tiuri kirjoittaa analyyttisen perusteellisesti mutta kuitenkin kansantajuisesti vaikeista asioista. Hänen tulkintansa mukaan ihmiskunta elää parhaillaan murroskautta, joka on verrattavissa teollisuusyhteiskunnan alkuaikojen murrosaikaan. Olemme siirtyneet tekniikan kehityksen kautta teollisuusyhteiskunnassa tietoyhteiskuntaan. (Suomesta tuli kirjoittajan mukaan tietoyhteiskunta vasta 1980-luvulla, kun insinöörien määrä ylitti maitotilojen määrän!)

Maailma on globalisaation myötä muuttunut vinhaa vauhtia. Se on muuttunut monimutkaisemmaksi, mikä huolestuttaa monia. Paluuta menneeseen ei kuitenkaan ole, Tiuri painottaa.

Elintason nopean nousun aiheuttamat ympäristöongelmat ovat ratkaistavissa vain tiedettä ja tekniikkaa kehittämällä, yleissivistystä ja yleensä koulutusta kehittämällä. Martti Tiuri perää enemmän faktoja, vähemmän tunnetta. Puutteellisen yleissivistyksen seurausta on tieteen ja tekniikan pelko, jota yhden asian liikkeet käyttävät hyväkseen harhatietojen levittämisessä. Ydinvoima on Tiurin mielestä ainoa kestävä keino torjua ilmastonmuutosta.

Martti Tiuri latelee kirjassaan lukuisia teesejä, jotka epäilemättä herättävät vihreissä poliitikoissa vastaväitteitä. Tässä muutamia poimintoja:

– “Tshernobylin vaarallisin seuraus on ydinvoiman kasvun pysähtymisestä jatkuva ilmastonmuutoksen kiihtyminen. ” (s. 16)

– “Päättäjät eivät riittävästi kuuntele asiantuntijoita ja luottavat yhden asian liikkeisiin, jotka eivät ota kokonaisuutta huomioon. Demokratia ontuu sillä yleissivistys ei ole tietoyhteiskunnan edellyttämällä tasolla.” (s. 17)

– “Saksa on varottava esimerkki huonosta ilmastopolitiikasta.” (s. 67)

– “EU haluaa hillitä ilmastonmuutosta nopeasti, mutta EU:n esittämät toimet kiihdyttävät sitä.” (s. 71)

“Tiurismin” ydinsanoma on, että tietoyhteiskunta edellyttää kansalaisilta riittävää yleissivistystä, johon kuuluvat myös luonnontieteiden ja tekniikan perusteet. Jos tällaista nykyaikaista yleissivistystä ei kansalaisella ole, on hän helposti harhaanjohdettavissa.

YLE:llä ja muulla medialla olisi tässä suhteessa Martti Tiurin mielestä rutkasti parantamisen varaa. Tähän käsitykseen on helppo yhtyä. Sivistyksessä on pienen kansan turva, näinhän kansallisfilosofimme J.V. Snellmankin sanoi.

Maiset miinat mankelissa

Kannanottoni Ottawan sopimusta vastaan ovat poikineet hurjan määrän yhteydenottoja. Maanpuolustuksesta huolta kantavat kansalaiset eri puolilta Suomenmaata ovat ottaneet viime päivinä yhteyttä.

Palaute on ollut positiivista. Kataisen hallituksen sekä sotilaallisesti että taloudellisesti mieletön päätös luopua jalkaväkimiinoista on saanut ansaitusti kyytiä. Omaperäisimmällä tavalla palautetta antoi Kalevi Koskela – mies, joka kutsuu itseään “Keravan Väinämöiseksi”. Hänen ystävällisellä luvallaan lainaan seuraavaa runoa:

“Maiset miinat” mankelissa

Politiikan pientareilla,
Niinistö monen nimenä:
– Saulin, Villen, vielä Jussin.

Yksi vain on oikeassa,
yksi kolmesta kovasta,
kyse konsa Ottawasta,
– maamiinoista kun meteli.

Ville vihreä on vielä,
mitään ymmärrä ei äijä,
puolustuksen ongelmasta,
– mittavasta maarajasta.

Saulin suunta Mäntyniemi,
siksi suunsa on supussa,
siksi käske, ei komenna,
Kataista pidä kurissa,
– järkitielle järjestele.

Jussilla vain järki päässä,
isänmaa etusijalla:
Sotilaita säästää miina,
suojana se on omille,
tulijalle este suuri,
pelote perin pätevä,
ja vielä mikä parasta,
miina on mun mielestäni,
– halpa, kustannustehokas,
mikä tiedoksi Jutalle,
– katsojalle kassan tyhjän.