Aihearkisto: Blogimerkintä

Puhuin kaupunginvaltuustossa

 

Ohessa otteita pitämästäni ryhmäpuheesta 24.4.2019 Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kyseessä oli lähetekeskustelu vuoden 2020 talousarviota varten. Video kokouksesta löytyy tästä linkistä, oma puheenvuoroni kohdasta 2:10:30.

Sininen valtuustoryhmä tahtoo, että Helsinki panostaa ennen muuta turvallisuuteen, perheisiin ja pienyrittäjiin. Näistä lähtökohdista rakentuu toimiva kaupunki, joten niiden pohjalta on rakennettava myös ensi vuoden budjetti.

Turvallisuus on perusoikeus. Tiettyjen kaupunginosien kohdalla tapahtunut turvattomuuden lisääntyminen – tai vähintäänkin tunne turvattomuuden lisääntymisestä – on tosiasia. Jokaisella tulee olla mahdollisuus liikkua Helsingissä turvallisesti vuorokaudenajasta ja kaupunginosasta riippumatta.

Maahanmuuttajien kotouttaminen on koko Suomelle mutta erityisesti Helsingille kauniisti sanottuna suuri haaste, johon tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä.

Tavoitteena on oltava mahdollisimman pikainen integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan: suomalaisen lainsäädännön, kulttuurin ja tapojen omaksuminen sekä suomen kielen opiskeleminen. Sininen valtuustoryhmä tahtoo, että Helsinki ei tarjoa laittomasti maassa oleville ylimääräisiä palveluja ja että se osaltaan pyrkii päättäväisesti vähentämään laittomasti maassa olevien määrää.

Kodista kaikki lähtee. Helsingin on oltava perhemyönteinen kaupunki. Siksi perheiden tarvitsemia peruspalveluja tulee kehittää niin, että päiväkodit, koulut ja terveyskeskukset – kuin myös kirjastot ja liikuntapaikat – löytyvät läheltä. Kotona lastaan hoitavien äitien ja isien arkea on tuettava enemmän. Esimerkiksi Helsinki-lisä yli 2-vuotiaiden lasten vanhemmille voidaan palauttaa.

Edelleen Sininen valtuustoryhmä korostaa vuodelle 2020 toimenpiteitä nuorten syrjäytymisen, koulukiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Helsingin on oltava aktiivisesti mukana esimerkiksi harrastustakuussa, jossa jokaiselle lapselle, jokaiselle nuorelle pyritään saamaan vähintään yksi hyvä harrastus.

Perheistä huolehtiva kaupunki pitää luonnollisesti hyvää huolta myös ikääntyneistä, ja siksi kotihoitoon ja vanhuspalveluihin on suunnattava riittävästi resursseja. Hyvään hoitoon vaaditaan lisää tekeviä käsiä. Lisäksi kaupungin tulee tukea niitä ihmisiä, jotka hoitavat läheistään kotona. Omaishoitajien taloudellinen toimeentulo, jaksaminen ja palveluihin pääsy on turvattava.

50:s tapaaminen Ruotsin ministerin kanssa

Vierailin Porissa Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa. Tutustuimme Porin prikaatin toimintaan Säkylässä mm. tapaamalla prikaatissa palvelevaa henkilöstöä ja varusmiehiä. Hyvä henki oli täälläkin vallalla ja tekemisen meininki.

Työlounaalla Porin upealla Raatihuoneella keskustelimme Suomen ja Ruotsin kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä sekä lähialueen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Pohdimme myös sitä mitä olemme neljän vuoden aikan yhdessä saaneet aikaan ja sitä on paljon. Kaikkea ei tässä voi kertoakaan, mutta etenkin harjoitustoiminta on tiivistynyt. Sen myötä joukkojemme yhteistoimintakyky on korkealla tasolla.

Porin kokous oli Hultqvistin ja minun 50:s tapaaminen kuluvalla hallituskaudella. Siinä saa seuraajani ahkeroida, jos paremmaksi meinaa pistää! Toki uskon, että Suomen seuraavakin puolustusministeri, kuka hän onkaan, haluaa jatkaa hyvää yhteistyötä koska se hyödyttää molempia osapuolia ja tuottaa turvallisuutta Pohjolaan. Yhdessä olemme vahvempia.

Herra tasavallan presidentti, eipä kestä!

Kuvakaappaus Ilta-Sanomien videohaastattelusta.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on julistanut valtiopäivät virallisesti päättyneiksi. Neljän vuoden vaalikausi on ohi, ja ensi sunnuntaina valitaan uusi eduskunta.

Puheessaan eduskunnalle hän muun muassa totesi voimapolitiikan palanneen, “jos se koskaan kunnolla ehti kadotakaan”. Tämän vuoksi oli hyvä, ettei Suomi Neuvostoliiton hajottua ja kylmän sodan päätyttyä ajanut kansallista puolustustaan alas. Olen aivan samaa mieltä. Sitten seurasi kannaltani presidentin puheen mielenkiintoisin osuus:

“Aivan turhan vähälle huomiolle on jäänyt se johdonmukainen työ, jota tämä eduskunta on tehnyt noiden aukkojen paikkaamiseksi. Turvallisuuttamme kuluneella vaalikaudella lujittaneiden lainsäädännöllisten saavutusten luettelo on pitkä.”

“Asevelvollisuuslain muutos on tehnyt puolustusvalmiuden kohottamisesta helpompaa. Laki kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta on vahvistanut kykyämme päätöksentekoon turvallisuusyhteistyössä. (- -) Kansallinen turvallisuus huomioidaan nyt perusteellisemmin sekä kaksoiskansalaisuuteen että alueiden käyttöön ja kiinteistöjen omistukseen liittyvissä kysymyksissä. Vielä vahvistamista odottavat siviili- ja sotilastiedustelulait antavat viranomaisille jatkossa tuntuvasti paremmat valmiudet ennaltaehkäiseviin toimiin.”

Lopuksi presidentti Niinistö kiitti lämpimästi tästä työstä.

Mitäpä minä tähän muuta vastaamaan kuin että eipä kestä, herra tasavallan presidentti!

Näin ainakin velmuilin Iltasanomien videohaastattelussa puheen jälkeen eduskunnan valtiosalissa. – Niin se on, keskimäärin mukavampaa on saada kehuja kuin kritiikkiä mutta molempia tarvitaan.

Professorit puhuvat puppua

Kaksi professoria (taloushistorian professori Markku Kuisma ja alue- ja kulttuuritutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta), yliopistonlehtori (Juri Mykkänen) sekä kustantaja (Mika Rönkkö) kirjoittivat Helsingin Sanomissa 10.4.2019 mielipidekirjoituksen ilmavoimien hävittäjähankinnoista.

Vaikka aprillipäivä on jo mennyt, voi hyvällä syyllä pohtia, oliko kysymyksessä asiantuntijakirjoituksen parodia?

Ainutlaatuisen analyysin mukaan hävittäjiä kuulemma riittäisi seitsemän (!) kappaletta paraateihin. Ilmatorjunta-aseet ja pikkusukellusveneet hankittaisiin puuttuvien hävittäjien tilalle. Sen verran absurdia tekstiä, että kannattaisiko edes kommentoida? Jotain kuitenkin on sanottava.

Ensinnäkin, ilmatorjunta ei pysty luomaan Suomelle valtakunnallista suojaa eikä kykene muihin Suomen puolustuksen kannalta elintärkeisiin monitoimihävittäjien tehtäviin.

Toiseksi, kirjoittajien epäily siitä, että Suomen hävittäjät hankittaisiin osaksi Nato-armadaa voitaneen kuitata totaalisella ymmärtämättömyydellä Suomen turvallisuuspolitiikasta.

Kolmas seikka onkin sitten jo vakavampi. Kirjoittaminen akateemisilla titteleillä puuta heinää voi ennen pitkää saattaa yliopistollisen osaamisen laajemminkin kyseenalaiseksi. Professoritkin voisivat pysyä lestissään ja kirjoittaa aiheista, jotka tuntevat. Ei aiheista, joita kohtaan heillä on tunteita.

Suomen puolustus kunnossa

Siivet-lehti, joka on ilmailualan aikakauslehti, teki haastattelun liittyen ministerikauteni perintöön.

Jutussa todetaan minun jäävän historiaan maamme toistaiseksi kansainvälisimpänä puolustusministerinä, josta konkretian osoituksena ovat kansainväliset harjoitukset ja eri maiden kanssa solmitut yhteistyösopimukset. Uutta on esimerkiksi se, että kaudellani on harjoiteltu ensi kertaa sellaisen yhdysvaltalaisen kaluston kanssa, joka voisi tulla todellisessa tilanteessa Suomeen apuun.

Julkisuudessa on ollut juttua enemmän kansainvälisistä asioista kuin kansallisista, ”vaikka tällä vaalikaudella on itse asiassa tehty enemmän kansallisen puolustuksen eteen, ainakin lainsäädäntötasolla kuin monen hallituskauden aikana yhteensä”, vastasin. Kauteni suureksi saavutukseksi lasken myös tuhansien sotilaiden muodostaman valmiusjääkärijärjestelmän luomisen.

Ruotsi-yhteistyöstä puhuttaessa toin esiin mm. sen, että Ruotsi koulutti viime vuonna 4 000 varusmiestä, joka oli osin vaikeaa saada kasaan. Tänä vuonna on tarkoitus kouluttaa 5 000. Kun otetaan huomioon, että heillä on melkein kaksinkertainen ikäluokka kuin Suomella, joka kouluttaa vuosittain yli 21 000 varusmiestä niin kyllä Suomen kannattaa olla hyvin tarkkana, jos luovutaan yleisestä asevelvollisuudesta, niin on erittäin vaikeaa saada riittävää potentiaalia. Suomi ei tehnyt aikanaan sitä virhettä, että olisi luopunut yleisestä asevelvollisuudesta.