Aihearkisto: Historia

Lönnrotin synnyinkodin tulevaisuus

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on vastannut kirjalliseen kysymykseeni koskien Elias Lönnrotin synnyinkodin, Paikkarin torpan tulevaisuutta. Kysymyksessä tiedustelin, mitä hallitus aikoo tehdä, että Paikkarin torpan ylläpito tulevaisuudessa turvataan Museoviraston toimesta.

Vastauksessaan ministeri korostaa Paikkarin torpan merkitystä paikallisena ja alueellisena kulttuuri- ja nähtävyyskohteena, joka henkilöhistorian kautta liittyy Suomen historian keskeisiin tapahtumiin. Ministeri toteaa, että Paikkarin torpan osalta on käyty Lohjan kaupungin kanssa neuvotteluja, jotka ovat johtaneet siihen, että kesällä 2012 kaupunki vastaa museon avoinnapidosta ja kattaa henkilökunnan ja ympäristön hoidon kustannukset. Kaupunki on myös valmis harkitsemaan museon ja siihen kuuluvan maa-alueen ottamista pysyvästi omistukseensa ja hoitoonsa.

Ministeri Arhinmäki pitää vastauksessaan erinomaisena sitä, että Museovirasto ja Lohjan kaupunki ovat löytämässä ratkaisun Paikkarin torpan tulevaisuuden turvaamiseksi. Ministerin mielestä Paikkarin siirtyminen Lohjan kaupungille tiivistäisi yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa. Vaikka museo on pienuudestaan huolimatta valtakunnallisesti arvokas, on sen ylläpito ja toiminnan järjestäminen käytännöllisempää paikallisesti. Mielestäni asiasta voi olla perustellusti toistakin mieltä. On kuitenkin tärkeää, että Paikkarin torppa pysyy jatkossakin kansalaisille avoimena museona.

Ministerin vastaus kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Lönnrotin synnyinkodin tulevaisuus turvattava

KIRJALLINEN KYSYMYS

Elias Lönnrotin synnyinkodin Paikkarin torpan tulevaisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen johdolla opetus- ja kulttuuriministeriö on leikannut Museoviraston määrärahoista kuluvalta vuodelta kolme miljoonaa euroa. Leikkausten johdosta Kotkaniemi, Kuusiston kartano, Paikkarin torppa, Pukkilan kartano ja Yli-Lauroselan talomuseo suljetaan. Osa museoista pystyy kuitenkin avaamaan ovensa ensi kesäksi kunnallisen rahoituksen turvin.

Museoviraston tehtävänä on toimia kulttuuriperinnön asiantuntijana, palvelujen tuottajana, toimialansa kehittäjänä ja viranomaisena. Museovirasto vastaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön ja rakennusperinnön sekä kulttuuriomaisuuden suojelusta. Se myös kartuttaa ja esittelee kulttuurihistoriallista kansalliskokoelmaa, tutkii aineellista kulttuuriperintöä sekä tukee ja kehittää museoalaa valtakunnallisesti.

Elias Lönnrot (1802–1884) tunnetaan parhaiten suomalaisen kansanrunouden kerääjänä ja kansalliseepoksemme Kalevalan ja sen sisarteoksen Kantelettaren kokoajana. Vähemmän tunnettua on hänen ansiokas työnsä sanakirjojen toimittajana sekä ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden Mehiläisen kustantajana ja toimittajana. Lönnrotia pidetään suomen kirjakielen toisena isänä Mikael Agricolan jälkeen.

Lönnrotin synnyinkoti Paikkarin torppa Sammatissa Länsi-Uudellamaalla kuuluu Museoviraston suljettuna pidettävien museoiden listalle. Tulevana kesänä Lohjan kaupunki on luvannut vastata sen supistetusta aukiolosta. Kiinteistöjen ja kokoelmien ylläpito säilyy edelleen Museovirastolla.

Paikkarin torpan esineistö on pääosin alkuperäistä. Esillä on muun muassa Elias Lönnrotin kehto, kirjoitusteline ja kantele. Paikkarin torppa on Suomen vanhimpia museoita. Senaatti päätti ottaa sen haltuunsa vuonna 1889.

Elias Lönnrot oli ja on suomalainen suurmies, itse asiassa suurmiehistä suomalaisin. Lönnrotilla oli merkittävä osuus kansallisen itsetunnon lujittajana Suomessa. Kiistatonta on, että Lönnrotin synnyinkoti, Paikkarin torppa, on kulttuurihistoriallisesti korvaamaton eikä sen ylläpitoa voida sälyttää yhden kunnan harteille, jolla ei voida olettaa olevan tarvittavaa tietotaitoa itse torpan ja sen esineiden säilyttämisestä. Kyseessä on suorastaan kansallinen skandaali, varsinkin kun Paikkarin torpasta säästyvä summa on ainoastaan 30 000 euroa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että suomalaisen suurmiehen, Kalevalan kokoajan ja kirjakielemme kehittäjän Elias Lönnrotin synnyinkodin, Paikkarin torpan, ylläpito turvataan tulevaisuudessa Museoviraston toimesta?

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Kotkaniemestä ei valtakunnallista museota

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki vastasi kirjalliseen kysymykseeni siitä, onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä.

Vastauksessaan ministeri toteaa, että Museoviraston mukaan Kotkaniemi ei nykyisellään kerro laajemmin Suomen nykyhistoriasta. Museovirastolla ei myöskään ole suunnitelmia museon kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi eikä päärakennuksessa ole tällaistä näyttelytoimintaa varten tarvittavia tiloja.

Näin ollen opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, ettei Kotkaniemi soveltuisi valtakunnallisen museon sijoituspaikaksi vaikka itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmassa museolla varmasti voisikin olla oma roolinsa. Museoviraston taloudellisen tilanteen vuoksi ei tällä hetkellä ole kuitenkaan mahdollista sitoutua Kotkaniemen avoinna pitoon tai kehittämiseen.

Yrittänyttä ei laiteta. Ministerin vastaus kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Kotkaniemestä itsenäistymisvaiheen museo

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kotkaniemen kehittäminen itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi

Eduskunnan puhemiehelle

Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944) muistetaan sortovuosien laillisuustaistelijana, eduskunnan puhemiehenä, Suomen itsenäisyyden julistajana ja itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana, Suomen valtionhoitajana, pääministerinä sekä tasavallan kolmantena presidenttinä. Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana, kansanomaisena maanisänä. Nyt Museovirasto on säästösyistä päättänyt sulkea Luumäellä sijaitsevan P.E. Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen. Museo on aikaisemminkin, vuonna 2010, ollut lakkautusuhan alla.

P.E. Svinhufvud

Kotkaniemi myytiin valtiolle 1999, sillä Svinhufvudin sukuun kuuluvat omistajat pitivät tärkeänä, että tämä kaikkiin suomalaisiin ja maan itsenäisyyteen liittyvä kokonaisuus säilyisi Suomen kansalla. Kotkaniemi ei ole vain paikallisesti merkittävä paikka eikä se keskity ainoastaan P.E. Svinhufvudin henkilöhistoriaan, vaan hänen elämäntyönsä kautta museossa kerrotaan laajasti Suomen nykyhistoriasta.

Kotkaniemen sulkeminen tuli yllätyksenä, sillä käynnissä on vastikään ollut museon kehittämishanke. Eräissä suunnitelmissa on väläytetty museon kehittämistä itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi. Tämä olisikin luonnollinen kehityssuunta koko kansakuntaamme koskettavalle museolle. Kotkaniemi sopisi hyvin etenkin vuonna 2017 vietettävien Suomen valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien yhdeksi juhlapaikaksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin P.E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä?

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Tammisunnuntain merkitys

Tammisunnuntaina, tammikuun viimeisenä sunnuntaina vuonna 1918, riisuttiin Pohjanmaalla yllätysiskuin aseista pääosa Suomessa olleesta venäläisestä sotaväestä. Oli alkanut sota, jonka nimestä on vielä nyt, 94 vuoden päästä, erilaisia mielipiteitä. Vapaus-, kansalais-, veljes- tai sisällissota, kuten kevään 1918 tapahtumia Suomessa on eri yhteyksissä kuvailtu, oli ennen kokematonta. Kapina kansanvaltaa vastaan johti tuhansien suomalaisten kuolemaan, mittaamattomiin inhimillisiin kärsimyksiin ja suuriin taloudellisiin vahinkoihin.

Vapaussota-nimitys oli käytössä laillisen hallituksen puolella alusta alkaen ja se kertoo parhaiten tapahtumasarjan historiallisen merkityksen. Sodan päätyttyä Suomi oli vapaa vieraista, kutsumattomista asevoimista. Samalla tukahdutettiin maassa Venäjän vallankumousten seurauksena rehottanut anarkia ja palautettiin laillinen järjestys. Onnistuessaan punakapina olisi väistämättä johtanut Suomen ajautumiseen yhdeksi neuvostotasavallaksi eikä olisi ollut talvi- tai jatkosotaa eikä itsenäistä Suomea, jota puolustaa.

Suomalaisten on tammisunnuntaina aiheellista muistaa valkoisen armeijan eli ”Suomen tasavallan hallituksen joukkojen” – kuten ylipäällikkö Mannerheim armeijaansa kutsui – eli vapaussoturien uljasta nousua taisteluun vapauden, itsenäisyyden ja kansanvallan puolesta.

Vapaussodan 90-vuotismuistoa vietettiin keväällä 2008. Tuolloin valtiovallalla oli huomattavia vaikeuksia suhtautua vapaussodan muistamiseen. Toivoa sopii, että kun Suomen itsenäistymisestä ja vapaussodasta vuosina 2017–18 tulee kuluneeksi sata vuotta, on valtiovallalla korkeampi profiili juhlallisuuksien järjestelyissä ja niihin osallistumisessa. Vapaussota varmisti itsenäisyyden lisäksi kansanvallan. Kyse on perusarvoista, joiden varaan Suomea rakennetaan tänäkin päivänä.

Tiivistelmä Jussi Niinistön puheesta Tammisunnuntain juhlassa Turussa 29.1.2012.

Juhlapuhujana. Kuva: Sari Kinnanen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Sari Kinnanen

Sotasyyllisyystuomiot purettava

Kansanedustajakollegani Reijo Tossavainen (PerusS) on jättänyt tärkeän lakialoitteen sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta.

Aloitteen allekirjoitti 40 kansanedustajaa, luonnollisesti minäkin. Perussuomalaisten kansanedustajien lisäksi allekirjoittaneiden joukossa on myös Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajia.

Tämä asia pitää vihdoinkin saada pois päiväjärjestyksestä.

Kuten ryhmäkansliamme lähettämässä tiedotteessa lukee, sotasyyllisyysoikeus oli Neuvostoliiton uhkavaatimuksesta perustettu satunnainen erityistuomioistuin, joka pantiin soveltamaan taannehtivaa eli jälkikäteistä rikoslakimuutosta. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945–1946 oli lukuisia muitakin karkeita rikkomuksia sivistys- ja oikeusvaltioissa noudatettavia rikosoikeudenkäyntien perusperiaatteita vastaan.

Ankaran painostuksen alle joutunut sotasyyllisyysoikeus tuomitsi pitkiin vapausrangaistuksiin kahdeksan vuosien 1941–1944 valtionjohtomme huipun edustajaa, mukaan lukien presidentti Risto Ryti sekä ministerit J.W.Rangell ja Väinö Tanner.

Valtaosa suomalaisista on aina ollut sitä mieltä, että isänmaan puolesta erittäin vaikeissa olosuhteissa ponnistelleet tuomitut eivät koskaan menettäneet kunniaansa, joten sinänsä mitään kunnian palautusta ei tarvita. Me lakialoitteen allekirjoittaneet kansanedustajat kuitenkin katsomme, että Suomen kansallinen ja oikeusvaltiollinen itsekunnioitus vaatii poliittisten tuomioiden muodollistakin purkamista.

Lakialoitteessa edellytetään tuomionpurkuhakemusten tapahtuvan viimeistään 5. päivänä joulukuuta 2017 eli ennen kuin tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen itsenäistymisestä.

Lakialoite kokonaisuudessaan löytyy lähipäivien kuluessa eduskunnan kotisivuilta.