Aihearkisto: Historia

Mennyttä ja tulevaa

Panssarikilta oli tuonut Pirkanmaan maanpuolustusjuhlaan Lempäälän Ideaparkiin 27.4. Sotkan, legendaarisen tankin toisesta maailmansodasta. Juhlapuheessani kiitin Pirkanmaan Reserviläispiiriä hienon tilaisuuden järjestämisestä. Totesin myös, että tulevalla vuosikymmenellä avainasemassa ovat meri- ja ilmavoimien suuret hankkeet, Laivue 2020 ja HX-hanke. ”Suomen puolustuksen tulevaisuus riippuu näiden hankkeiden toteuttamisesta. Niiden toteutus on turvattava ja se on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Kansalaistemme turvallisuutta ei rakenneta yhdessä vaalikaudessa, vaan se edellyttää jatkuvia ponnisteluita.” Vastaavia maanpuolustusjuhlia ja perinnetilaisuuksia on plakkariini neljän vuoden aikana kertynyt kolminumeroinen määrä. Täysillä loppuun saakka!- Kuva Sirkka Ojala.

Veteraanien perintö elää itsenäisessä Suomessa

Pidin puheen Nurmijärven rintamaveteraanien 50-vuotisjuhlassa. Veteraanien perintö elää Suomessa, vaikka emme sitä päivittäin pysähtyisikään pohtimaan. Se on itsenäinen isänmaa. Se on kansanvalta. Se on oikeus päättää omista asioistamme. Se on vahva maanpuolustustahto.

Veteraanit ansaitsevat huolenpidon

Kuluvan vuoden marraskuussa astuu vihdoin voimaan laki, joka saattaa kaikki veteraanit tasa-arvoiseen asemaan koti- ja avopalveluiden suhteen. Vihdoinkin pääsemme tilanteeseen, jossa rintamaveteraanit saavat uuden lainsäädännön myötä samat kotona asumista tukevat palvelut kuin sotainvalidit. Mutta vielä on tehtävää. Kuntien palvelutuotannossa on eroja.

Niin ikään meidän on huolehdittava veteraanien puolisoista ja leskistä, joista monet joutuvat kitkuttelemaan pienillä eläkkeillä. He kuitenkin osaltaan olivat rakentamassa kansakokonaisuutta, jonka ansiosta rintamat kestivät ja Suomi säilytti vapautensa.

Yleinen asevelvollisuus toimiva puolustusratkaisu

Suomen valinnat puolustuksensa kehittämisessä ovat olleet suurilta linjoiltaan oikean suuntaisia. Suomi ei lähtenyt kylmän sodan päättymisen jälkeen mukaan yleiseurooppalaiseen trendiin, jonka seurauksena miltei kaikki Euroopan valtiot luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta ja suuntasivat voimavaransa kriisinhallintaan.

Näin ollen turvallisuustilanteen muuttuessa Krimin valtauksen seurauksena, Suomella oli täysin eri lähtökohdat vahvistaa puolustustaan kuin monella muulla maalla.

Vaikka Krim tai Itä-Ukraina eivät enää paista päivän otsikoissa – turvallisuuspoliittiset asiat muutenkin loistavat poissaolollaan nykykeskustelusta – turvallisuustilanne lähialueillamme tai Euroopassa ei ole muuttunut mihinkään. Itä-Ukrainaan on muodostunut niin sanottu jäätynyt konflikti. Siellä taistellaan päivittäin. Sotilaallista tai poliittista ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Venäjä kehittää kykyään arktiseen sodankäyntiin sekä laajamittaiseen sotaan. Lähialueellamme olevien joukkojen määrä on kasvanut ja niiden laatu on parantunut. Kylmä sota kolkuttelee jälleen ovella Venäjän vetäydyttyä keskimatkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta.

Mikäli haluamme ylläpitää itsenäistä kansallista puolustusta, meidän on myös panostettava siihen. Muutoin vaihtoehdoksi jää sotilaallinen liittoutuminen tai hiipuminen kohti asetelmaa, jossa Suomen kansallinen itsemääräämisoikeus on vahvempien oletetun hyvän tahdon varassa.

Uudet hävittäjät puolustuksen elinkysymys

Lamavuosina hankitut Hornet-hävittäjät ovat palvelleet hyvin, mutta ensi vuosikymmenellä ne tulevat vääjäämättä elinkaarensa päähän. Niiden mukana poistuva suorituskyky on korvattava täysimääräisesti, ja koneita on oltava riittävä määrä suuren ilmatilamme puolustamiseksi.

On myös huomattava, että monitoimihävittäjät muodostavat keskeisen osan koko puolustusjärjestelmäämme. Ne tukevat maa- ja merivoimien taistelua ja päinvastoin. Hornetien seuraajakysymys siis ei ole vain ilmapuolustuksen tai Ilmavoimien vaan koko puolustusjärjestelmämme elinkysymys.

Alla olevassa kuvassa olen yhdessä nurmijärveläisen 97-vuotiaan rintamaveteraanin Mauno Tenhovirran kanssa. Tenhovirta muisteli omassa puheessaan jatkosodan viimeistä suurta taistelua, Ilomantsin hurjaa torjuntavoittoa loppukesällä 1944. Voitolla oli suuri psykologinen merkitys, ja se tasoitti tien aselepoon. – Käsissämme ovat Nurmijärven reserviläisten lahjoittamat kunniakenttälapiot.

Vapaussodasta tasavallaksi

Avasin Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestämän “Vapaussodasta tasavallaksi” -seminaarin Seinäjoella.

Kuva: Terhi Hakola.

Käsittelin puheessani erityisesti heimosotia, joista olen aikanaan kirjoittanut kirjankin. Kyseessä on Suomen lähialueilla 1918-1922 käydyt sotaretket, joihin osallistumalla tuhannet vapaaehtoiset pyrkivät edesauttamaan suomensukuisten heimojen irtautumista sisällissodan kaaokseen ajautuneesta Venäjästä. Tavoitteena oli joko näiden alueiden itsenäistäminen tai liittäminen osaksi Suomea.

Vapaaehtoisten motiiveina toimivat puolustukselliset näkökulmat, bolševismin leviämisen estäminen sekä se, että etenkin Itä-Karjalan nähtiin muodostavan Suomen kanssa luonnollisen kokonaisuuden, jota yhdistivät kieli, kulttuuri ja maantiede.

Heimosoturit näkivät toimiensa oikeutuksen kumpuavan kansojen itsemääräämisoikeudesta – opista, josta vasta itsenäistynyt Suomikin oli esimerkki.

Heimosotien merkittävimpänä tuloksena oli Viron itsenäisyys. Tarton rauhanneuvotteluiden seurauksena Petsamo liitettiin Suomeen – tosin vaihtokauppana Repolasta ja Porajärvestä.

Linkki Pohjalaisen juttuun seminaarista.

Linkki videoon seminaarista.

Sotavainajien muistoa vaalitaan

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti
Suominen luovutti tänään sotavainajamitalin tunnustuksena osuudestani sotavainajien muiston vaalimistyössä. Yhdistys ylläpitää vuosien 1939-1945 sodissa ja niiden sotavankeudessa menehtyneiden, Suomen rajojen ulkopuolelle jääneiden suomalaisten sotavainajien muistoa. Yhdistys tukee mahdollisuuksiensa mukaan myös muiden tahojen tekemää vaalimistyötä sekä kotimaassa että ulkomailla. Tavoitteena on, että omaiset saisivat tietoja sotavainajien vaiheista ja hautapaikoista sekä mahdollisuuden käydä heille pystytetyillä muistomerkeillä. Olen parhaani mukaan pyrkinyt tukemaan yhdistyksen tekemää työtä, joka on tärkeää ei vain sotavainajien omaisten vaan koko kansan maanpuolustustahdon kannalta. Olen iloinen huomionosoituksesta.

Sotilaskodilla paikkansa jokaisen suomalaisen sotilaan sydämessä

Pidin tänään puheen Sotilaskotiperinneyhdistyksen 25-vuotisjuhlassa Hämeenlinnan upseerikerholla. Sotilaskotiperinneyhdistys vaalii ja ylläpitää sotilaskotitoiminnan perinteitä.

Sotilaskotitoiminta juontaa juurensa jääkärikoulutukseen Saksassa. Palattuaan Suomeen jääkärit kannustivat perustamaan Saksan mallin mukaisesti sotilaskoteja varusmiesten palvelusviihtyvyyden ja maanpuolustustahdon kohentamiseksi. Toiminta alkoikin syksyllä 1918 vapaussodan päätyttyä ja jo muutamassa vuodessa sotilaskotitoiminta oli ulotettu pääosaan varuskuntia.

Sotilaskodilla on paikkansa jokaisen suomalaisen sotilaan sydämessä, oli hän sitten varusmies, reserviläinen tai kantahenkilökuntaan kuuluva. Sotilaskoti on synnyymi hymylle, virkistävälle tauolle ja hetkittäiselle irtautumiselle raskaasta palveluksesta.

Somettamiseen tottuneen nykyihmisen on vaikea ymmärtää olosuhteita, joissa 1920–30 -lukujen varusmiehet palvelivat. Palvelusaika oli nykyistä pidempi, lomat olivat tiukassa ja matka kotiin oli vaivalloisen tien takana. Varuskuntien sotilaskodit kirjastoineen ja lukusaleineen muodostivatkin lähes ainoan linkin siviilimaailmaan. Sotilaskoti muodostui myös paikaksi, missä varusmiehet ja kantahenkilökunta olivat tasa-arvoisia. Tämäkin tasavaltalainen yhdenvertaisuutta korostava periaate on hienolla tavalla säilynyt.

Ote marsalkka Mannerheimin päiväkäskystä heinäkuulta 1942 kuvaa ylipäällikön asennetta niin Murtovaaran sankarivainajiin kuin sodan aikaiseen sotilaskotitoimintaan: ”Uskollisina ja uupumattomina vapaaehtoisessa työssään taistelevan armeijamme hyväksi he ovat kunnialla suorittaneet tehtävänsä loppuun saakka. Suomen armeijan sotilaat – kaukana kodeistaan ja omaisistaan – kiittävät ja siunaavat heidän työtään, joka taistelurintaman vaaroja väistämättä on pyrkinyt valmistamaan kodin viihtyisyyttä ja huolenpitoa sodan ponnistuksissa kamppaileville taistelijoille pitkin koko laajaa rintama-aluetta.” Jatkosodan päättäneen välirauhansopimuksen vääryydet – Suojeluskunta- ja Lotta Svärd –järjestöjen lakkauttaminen – eivät onneksi koituneet sotilaskotitoiminnan kohtaloksi.

Sotilaskotitoiminta on elänyt hyvin ajassa. Tästä hyvänä esimerkkinä on valmiustoiminnan kehittäminen. Vuoden 2015 lopulla vahvistettiin sotilaskotijärjestön poikkeusolojen organisaatio.

Kiitos hymyllä ja sydämellä maanpuolustuksen eteen tehdystä työstä ja onnea 25 vuotta täyttävälle Sotilaskotiperinneyhdistykselle!

Koko puhe luettavissa täältä: https://www.defmin.fi/puheet