Aihearkisto: Politiikka

Kannuksen kaupunginjohtaja

Olen aloittanut Kannuksen kaupunginjohtajan viranhoidon 1. lokakuuta 2020. Viime viikkoina olen saanut ajaa itseäni sisään tutustumalla Kannuksen elinkeinoelämään ja hallintoon, kuin myös moneen ystävälliseen ja kannustavaan kannuslaiseen. Kiitos lämpimästä vastaanotosta, tänne on ollut mukava tulla!

Kannus on maakuntansa kakkoskaupunki. Sellaisia kutsutaan myös seutukaupungeiksi. Eivät ne isoja kaupunkeja ole, mutta eivät aivan maaseutuakaan. Voisiko Kannusta luonnehtia maaseutumaiseksi pikkukaupungiksi, pilke silmässä ja nykytermiä käyttäen hybridikaupungiksi?

Keskipohjanmaan kunnissa on ollut paikoin kasvua väkimäärissä – tai ainakaan ei ole otettu takapakkia niin paljon kuin takavuosina. Vaikka alkuvuoden tilastotiedot eivät koko vuodesta totuutta kerrokaan, on tilanne lupaava. Itse asiassa en muista, että vuosiin tai vuosikymmeniin olisi ollut näin mielenkiintoista tilannetta. Onko suurkaupungistumisen megatrendi kääntymässä?

Muuttoliikettä maalta kaupunkeihin on hillinnyt koronasta aiheutunut taloustilanne. Toisaalta korona on tehnyt maalle muuttamisesta vetovoimaisempaa. Se on osoittanut, että varsin monet meistä voivat olla ainakin osin etänä töissä ja silti hommat hoituvat.

Maaseutumainen asuminen kiinnostaa suomalaisia entistä enemmän, samoin kotimaanmatkailu ja mökkeily. Tässä piilee mahdollisuuksia keskipohjalaisille kunnille. Ihmiset pohtivat yhä enemmän missä ja millä hinnalla haluavat asua, elää sekä lapsensa turvallisesti kasvattaa.

– –

Koska en ole enää aktiivinen päivänpolitiikassa, olen päättänyt keskittyä virkaani Kannuksessa ja ajaa vähitellen nämä jussiniinisto.fi -kotisivut alas. Ne ovat palvelleet käyttäjäänsä hyvin, julkinen kiitos ja tunnustus ylläpidolle – kiitos Kari!

Kiitos myös blogieni lukijoille kuluneesta vuosikymmenestä 2010-2020. Jatkossakin toki tulen julkaisemaan – nulla dies sine linea – esimerkiksi Lestijoki-lehdessä kolumneja.

Suojeluskuntalainen-patsas Kokkolaan

Vapaussotien Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistys kutsui minut juhlapuhujaksi Kokkolaan 28. kesäkuuta. Tilaisuudessa vihittiin juhlallisin menoin suojeluskuntatalo Vartiolinnan pihalle taiteilijaprofessori Pekka Jylhän Suojeluskuntalainen-patsas vuonna 2008 paljastetun Lotta-patsaan viereen.

Erityisen mukava oli tulla Keski-Pohjanmaalle, kun Kannuksen kaupunginvaltuusto oli hiljattain valinnut minut uudeksi kaupunginjohtajakseen 1.10.2020 lukien! Vastaanotto on ollut kautta linjan lämmin.

Ohessa ote puheestani, joka käsitteli suojeluskuntajärjestön merkitystä Suomen maanpuolustukselle ja maanpuolustustahdolle. Koko juhlasta aikanaan laajemmin Vapaussoturi-lehdessä.

Suomen suojeluskuntajärjestöllä ei ollut ulkomaista esikuvaa. Järjestö syntyi ja kehittyi suomalaisista lähtökohdista. Suurimmillaan siihen kuului sotien alla yli 120 000 varsinaista jäsentä ja noin 30 000 suojeluskuntapoikaa. Lottajärjestöön kuului noin 150 000 toimivaa jäsentä ja lähes 40 000 pikkulottaa. Näiden järjestöjen yli 340 000 jäsentä muodostivat Suomen kaikkien aikojen suurimman kansalaisjärjestön.

Mainittakoon vielä, että sotavuosina sotilaspoikien, joita aiemmin suojeluskuntapojiksi kutsuttiin, lukumäärä yli kaksinkertaistui 70 000:een.

Juhlapaikalle oli saapunut myös pari sotiemme veteraania. Oikimmaisena sotilaspoikana palvellut Timo Siukosaari, Vapaussodan Perinneliiton kunnisapuheenjohtaja.

Sarkatakkien – kuten suojeluskuntalaisia vormunsa perusteella kutsuttiin – sotilaskoulutuksesta vastasivat pääsääntöisesti aktiiviupseerit. Kolmisensataa luutnanttia, kapteenia tai majuria vastasi käytännön koulutustyöstä. Keskimäärin suojeluskuntalainen sai ennen talvisotaa sotilaskoulutusta kymmenisen päivää, mikä oli tehokas lisä silloinkin riittämättömiin reserviläisten kertausharjoituksiin.

Eikä pidä unohtaa suojeluskuntajärjestön kautta maan tapahtunutta monipuolista vaikutusta urheiluun, mainittakoon vain kansallispelimme pesäpallon läpimurto nimenomaan suojeluskuntien kautta.

Kulttuurin saralla suojeluskuntatalot olivat usein paikkakuntiensa sosiaalisen elämän keskuksia, aikansa monitoimitaloja – yhtenä esimerkkinä Kokkolan Vartiolinna.

Suojeluskuntalaispatsaan tehnyt taiteilijaprofessori Pekka Jylhä. Patsas on valettu pronssista, joten se tulee aikanaan tummumaan viereisen lottapatsaan tavoin.

Minulta on kysytty…

Minulta silloin tällöin kysytään mitä oikein puuhaan. Entisten ministerien tulemiset ja menemiset kiinnostavat. No, kerrotaan!

Kirjallisten harrastusten – esimerkkinä yllä mainittu Susitaival-kirja – lisäksi olen etsinyt töitä. Parhaillaan olen ehdolla Kannuksen kaupunginjohtajaksi. Kaupunginvaltuusto päättää asiasta 15. kesäkuuta, joten elämme jännittäviä päiviä, ystävät hyvät.

Ja olen minä edelleen Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, mutta jatko siellä on riippuvainen Kannuksen kaupunginvaltuuston päätöksestä…

Lisäksi Pirkkalassa toimivan FY-Composites Oy:n yhtiökokous on nimennyt minut hiljattain hallituksensa jäseneksi, samoin kuin tytäryhtiönsä SMH-Uretan Oy:n hallitukseen.

FYC rakentaa monenlaista ballistista suojaa, kuten esimerkiksi kypäriä puolustusvoimille. On hienoa saada olla mukana kotimaisessa puolustusmateriaaliteollisuudessa, oppia uutta  ja hyödyntää omaa osaamista sekä osaltaan olla rakentamassa huoltovarmuutta.

 

Turvallisuus ja puolustus -seminaari

Osallistuin kansallisena veteraanipäivänä netissä julkaistavaan videoseminaariin, jonka otsikko on Turvallisuus ja puolustus – yhteiskunnan kivijalka. Sen järjesti Satakunnan Kokoomus ja Kokoomuksen Nuorten Liitto. Puhujat olivat kokoomusjohtoa paitsi minä, joka olin kutsuttu paikalle ulkopuolisena asiantuntijana. Tilaisuuden juoksi kokoon aina puuhakas toiminnanjohtaja ja suomalaisuusmies Antti Ahonen. Linkki tallenteeseen löytyy aikanaan Satakunnan Kokoomuksen YouTube-kanavalta.

Pidin puolustuspoliittisen tilannekatsauksen siltä pohjalta mitä sain eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjoihtajana 2011-2015 ja puolustusministerinä 2015-2019. Erityisesti korostin “fundamenttien fundamenttia” (Seppo Kääriäisen mainiota luonnehdintaa lainaten) eli yleistä asevelvollisuutta ja sen suurta merkitystä Suomen puolustusratkaisulle. Asevelvollisuuden liittymäpinta maanpuolustustahtoon on tiivis. Suomea puolustavat suomalaiset!

Yleisökysymykset koskivat kriisinhallintaa, reservin kokoa ja miinakauhun merkitystä. – Kuva Antti Ahonen.

Kiitos äänestäjille!

Osuuskauppavaalit on käyty. Kiitos tuesta kaikille HOK-Elannon vaaleissa minua äänestäneille – 469 ääntä on  paljon näiden vaalien ensikertalaiselle!

Edustajistoon valittiin 60 ehdokasta. Äänimääräni on sijalla 32. En kuitenkaan tullut valituksi edustajistoon, koska vaalitapa suosii vaaliliittoja. Niitä sinisillä ei ollut. Vaan tulipahan näytettyä lippua suomalaisen lähiruoan puolesta.

“Näin toimii osuuskauppaväki”

Otsikon sanontaa kuulee enää harvoin. Se oli kuitenkin sotien välisen ajan Suomessa varsin yleinen. Se kuvasi osuuskauppaliikkeen edistyksellisyyttä, ylpeyttä omasta osaamisesta ja terveen järjen käytöstä. Osuusmyymälät olivat avaria ja valoisia, henkilökunta koulututettua.

Tämä hauska sanonta pompsahti mieleeni, kun lupauduin ehdolle osuuskauppaliikkeen vaaleissa. Olen maksanut osuusmaksuni ja kantanut S-etukorttia lompakossani ties kuinka kauan, mutta en ole aiemmin ollut ehdolla HOK-Elannon vaaleissa.

Ensimmäistä kertaa osuuskauppavaaleissa mukana on myös Sininen tulevaisuus. Ehdokaslistamme nimenä on “Siniset – suomalaisen lähiruoan puolesta”

Haluamme paitsi edistää suomalaista lähiruokaa, myös alentaa arjen kulutustuotteiden hintoja ja vähentää ruokahävikkiä. Ne ovat sangen edistykselliset ja rationaaliset tavoitteet. Toivon pääseväni niiden puolesta vaikuttamaan, jotta niin toimisi osuuskauppaväki!

HOK-Elannon edustajiston vaalit järjestetään 26.3.-6.4.2020. Lisätietoa löytyy HOK-Elannon kotisivuilta.