Aihearkisto: Politiikka

Hattu – päästä!

Kuvakaappaus sivuilta verkkouutiset.fi.

Ulkoministeri Pekka Haavisto kiitti minua Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön edistämisestä  Verkkouutisille antamassaan haastattelussa. Näin Haavisto:

“En olisi runsaat neljä vuotta sitten mitenkään voinut arvata, että Jussi Niinistö olisi se puolustusministeri, joka rakentaisi ruotsalaisen virkaveljensä Peter Hultqvistin kanssa niin pitkälle menevää puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä. Hän ei ehkä ole niin kovin paljon julkisia tunnustuksia muista syistä saanut, mutta tästä asiasta täytyy hänelle nostaa hattua.”

Toki Haavisto oli minua kiittänyt saman suuntaisesti ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa, kun olin viime keväänä eduskunnassa viimeistä kertaa kuultavana, mutta se että hän nyt antaa julkista tunnustusta, lämmittää mieltä syksyn kolkuttaessa ovella.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on syytä tehdä vakaasti ja pitkäjänteisesti. On hyvä, että Rinteen hallitus jatkaa samalla linjalla Sipilän hallituksen kanssa. Puolustuspolitiikan osalta linjaa vetää puolustusselonteko pitkälle tulevaisuuteen.

TJ 1

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin tänään on jäljellä enää yksi virkapäivä puolustusministerinä eli varusmiesslangilla TJ 1. Huomenna vaihtuu hallitus ja aivan lähitunteina saamme tietää uuden puolustusministerin nimen. Kuka hän onkin, lupaan tukea ja antaa apua – jos tarvis.

Kaupunki-TV:n Nina Schleifer teki hiljattain minusta YouTube-videon sarjassa nimeltä “Lempipaikkani“. Ja lempipaikkani viimeiset neljä vuotta on ollut puolustusministeriö. Paljon on toki kentällä käyty ja maailmaa nähty, mutta etenkin Kaartinkorttelin kaunis ministeriö ja sen erinomainen henkilökunta on tullut läheiseksi. Mutta aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Tai Kansanrunousarkistosta löytyvin sanoin: “Etteepäi elävä miel, vaik ois surma selä takana.” (Räisälä)

Joka tapauksessa Schleiferin 20 minuuttia kestävällä videolla kertoilen verkkaiseen tapaani puolustusministeriön kokoushuoneissa olevista maanpuolustusaiheisisista taideteoksista kuten polttoainetynnyrin kannesta, ministerin omasta lipusta (katso alla oleva kuva), valokuvista, plaketeista ja muista alan erikoisuuksista.

Kuvakaappaus KaupunkiTV:n videosta “Lempipaikkani”. Julkaistu 3.6.2019. Kuvaus: Roosa Bröijer ja Kaisa Vehkalahti. Toimitus ja editointi: Nina Schleifer.

Lopuksi vielä summaan Nina Schleiferille ministerikauttani. Summaan sen yhteen sanaan ja se sana on VALMIUS. Sen eteen on tehty rutkasti töitä ja nyt valmius on aivan toisella tasolla kuin aloittaessani. Tyytyväisenä väistyn, samalla ajatellen myönteisesti kannattajiani mutta miksen myös vastustajiani. Tein sen minkä pystyin Isänmaan eteen. Tämä oli tilaisuuteni, tämä oli urani kohokohta. Vahtivuoroni päättyy – uutta ukkoa tai akkaa tilalle!

Viimeinen virkamatka

Tein viimeisen virkamatkani itsenäisen Suomen historian kaikkien aikojen pitkäaikaisimman hallituksen puolustusministerinä Lappiin 2.-3.6.2019. Ensinnäkin tutustuin Rovaniemellä Lapin lennoston toimintaan, mm. päättymässä olevaan ACE19-lentotoimintaharjoitukseen. Kuvassa kanssani Lapin lennoston komentaja eversti Antti Koskela ja hävittäjälentolaivueen komentaja everstiluutnantti Tomi Iikkanen.
Tervolassa puolestaan tutustuin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen 3. Logistiikkarykmentin Pohjois-Suomen varasto-osaston Tervolan varaston toimintaan, tiloihin ja henkilöstöön. Myös varikolla kertausharjoituksissa olleisiin reserviläisiin. Valmius on kehittynyt ja on hyvällä tasolla. Kansainvälinen puolustusyhteistyö heijastuu Tervolaankin. Kuvassa kanssani kapteeni Juha Rantakupari. Käsitykseni mukaan nyt on kaikki Puolustusvoimien miehitetyt toimipisteet kierretty! Aiemmin ei esim. Tervolassa ollut ministeriä tiettävästi käynytkään.
Vielä ennen lentokentälle lähteä kävimme tutustumassa ”Katkenneet kahleet” –jääkärimuistomerkkiin Rovaniemen Jääkäripuistossa. Kylmän sodan vuonna 1981 pystytetty monumentti on puhutteleva. Tähän oli hyvä päättää PLMI:n viimeinen virkamatka, kiitos adjutantille ja muille toimijoille hyvistä järjestelyistä kuluneiden neljän vuoden aikana!

Lauri Törnin syntymästä 100 vuotta

Esitin valtioneuvoston tervehdyksen Osasto Törni Perinnekilta ry:n järjestämässä Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin syntymän 100-vuotisjuhlassa 25.5.2019 Pispalan Haulitehtaalla Tampereella.

Lauri Törni (1919-1965) nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinäkuun 9. päivänä 1944. Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry perustettiin 1998. Törnin jääkäreinä taisteli jatkosodassa 239 miestä, muiden muassa myöhempi tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Kuvan alla puheeni kokonaisuudessaan.

Lauri Törni on marsalkka Mannerheimin jälkeen kansainvälisesti tunnetuin sotilaamme: Jatkosodan legendaarisen Osasto Törnin päällikkö, Mannerheim-ristin ritari ja lopulta Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen majuri.

Toisaalta Lauri Törni on myös eräs kiistanalaisimmista sotilaistamme. Ajasta irtautuneille idealisteille hän on sotarikollinen ss-mies ja maanpetturi. Mutta meille – ja väitän että pääosalle Suomen kansaa – hän on isänmaallinen sankari, jonka rohkeus ja ansiot ovat vailla vertaa.

Lauri Törnin sotatie on ainutlaatuinen. Suojeluskuntapojissa nuoruutensa viettänyt Törni sai tulikasteensa jo talvisodan mottitaisteluissa Laatokan pohjoispuolella. Johtajaominaisuuksiensa ansiosta hänet komennettiin vielä sodan kuluessa reserviupseerikurssille Niinisaloon.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Törni – jolla ei ollut erityistä panssarivaunukoulutusta – sai johdettavakseen panssarivaunujoukkueen, joka raivasi suomalaisjoukkojen tietä aina Karhumäkeen saakka. Törnin suoraviivaisuus ja henkilökohtainen rohkeus saivat tulosta aikaan.

Törnin kyvyt toimia kovan paineen alla vihollisen selustassa testattiin asemasodan aikana, jolloin hän johti ensin sissikomppaniaa ja myöhemmin partisaanintorjuntaosastoa.

Tämän jälkeen Törnin komentoon muodostettiin hänen nimeään kantava osasto Törni. Siitä muodostui 1. Divisioonan komentajan iskuosasto, joka suunnattiin kaikista vaativimpiin tehtäviin. Kova koulutus, alaisista huolehtiminen ja etenkin Törnin henkilökohtainen esimerkki hitsasivat osastosta tiiviin yksikön.

Törnin ansiot tiivistyvät osuvasti hänen heinäkuussa 1944 myönnetyn Mannerheim-ristin perusteluissa, jota osin seuraavaksi siteeraan: “Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet.”

Törni – kuten moni suomalainen – ei luottanut Neuvostoliiton rauhantahtoisuuteen välirauhansopimuksen jälkeen. Tämän johdosta hän liittyi maanalaiseen vastarintaliikkeeseen ja hakeutui Saksaan koulutukseen. Päätös johti vankeustuomioon, kun Törni palasi Suomeen sodan jo päätyttyä Euroopassa.

Sissipäällikön ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa Törnin värväydyttyä seikkailurikkaiden vaiheiden jälkeen Yhdysvaltojen armeijaan. Hänen rautainen kuntonsa, sotakokemuksensa ja johtajaominaisuutensa johtivat hänen tiensä Yhdysvaltojen erikoisjoukkoihin, vihreisiin baretteihin.

Hiljaiselle Törnille teot olivat aina tärkeämpiä kuin puheet – pitkäkestoiseen esikuntatyöhön Törnistä tuskin olisi ollut. Näin ollen taistelu Vietnamin sodassa oli luonnollinen jatkumo Törnin uralle. Vietnam koitui myös Törnin kohtaloksi häntä kuljettaneen helikopterin törmättyä vuoreen Vietnamissa vuonna 1965.

Hyvät naiset ja herrat

Vaikka Törni oli varmasti monessa suhteessa individualisti – vahvat persoonat usein ovat – hänen toiminnassaan ja henkilöarvioinneissaan toistuvat kerta toisensa jälkeen esimerkkiin perustuva johtaminen sekä yhteisen edun asettaminen oman edun etupuolelle. Törnin elämää ja sen päätöstä kuvaa osuvasti vihreiden barettien balladin ensimmäinen säkeistö, jota tervehdykseni lopuksi siteeraan.

Ladies and Gentlemen

We are here to celebrate and commemorate Lauri Törni alias Larry A. Thorne. He was a soldier of extraordinary nature, a man of action who put a common good before his own safety. His life, his exploits and his end in the service of liberty is well summarized in the ballad of Green Berets:

“Fighting soldiers from the sky
Fearless men who jump and die
Men who mean just what they say
The brave men of the Green Beret.”

Karhukaan ei syö piikkisikaa

”Meidän päämäärämme ei sittenkään saa olla enempi tai vähempi, kuin että juuri me jätämme tämän maan ja kansan suurempana ja vieläkin ihanampana tuleville sukupolville kuin olemme sen menneiltä sukupolvilta vastaan ottaneet.”

Näillä pastori Elias Simojoen sanoilla varustetun tervehdyksen sain hiljattain vastaanottaa kiitoksena työstäni puolustusministerinä. Ja tarkennan heti, että maan ja kansan suuruudella on ymmärrettävä nimenomaan henkistä suuruutta. Olen monia muitakin tervehdyksiä saanut vastaanottaa, ja kiitän niistä kaikista.

Osanottojakin on tullut sen johdosta, etten saa jatkaa ministerinä saati kansanedustajana, mutta aika aikaa kutakin. Kansanvalta. Vaaleissa pitää saada ääniä, ja niitä ei puolueeni kerännyt. Näillä mennään ja arvostan ystävällisyyttänne, hyvät kanssakulkijat.

Ennen politiikkaan antautumista olin historiantutkija, erikoisosaamiseni liittyi Suomen uudempaan poliittiseen historiaan ja sotahistoriaan. Saavutin sillä saralla koko lailla tavoitteeni, mutta poliitikkona ylitin tavoitteeni. Kun aiemmin kirjoitin historiaa, nyt sain tehdä sitä. Kun pöly on laskeutunut, tutkijat arvioikoot miten onnistuin.

Paljon on joka tapauksessa tehty, kiitos puolustusministeriön ja Puolustusvoimien ahkeralle ja velvollisuudentuntoiselle henkilökunnalle. Kansliapäällikön ja puolustusvoimain komentajan kanssa yhteistyö on ollut saumatonta. Erityiskiitos esikunnalleni: eritysavustajille, adjutantille, sotilasneuvonantajalle, eduskunta-avustajalle ja sihteereille.

Jos työmme pitäisi tiivistää yhteen sanaan viime vaalikauden osalta, olkoon se sana valmius. Sen eteen työtä on tehty: niin lainsäädännöllisesti, materiaalisesti kuin henkisestikin.

Lukuisat ovat lakihankkeet, jotka sain käynnistää ja jotka on kaikki myös viety maaliin. Työläin oli varmasti tiedustelulainsäädäntö.

Onnistuin saamaan lisää rahaa puolustushallinnolle. Raadollisesti ajatellen juuri sehän on ministerin tärkein tehtävä: puolustaa omaa hallinnonalaansa.

Ja kolminumeroinen on se määrä maanpuolustusjuhlia ja -tilaisuuksia, joita olen kuluneen neljän vuoden aikana saanut kiertää. Ilman maanpuolustustahtoa me emme tee parhaallakaan kalustolla mitään. Tahtoonkin liittyen tavoitteeni oli kauteni aikana kiertää kaikki Puolustusvoimien miehitetyt toimipisteet. Olen saanut kohdata maakuntien miehiä ja naisia, joita yhdistää tahto palvella Suomen puolustusta.

Suhteeni julkisuuteen oli ja on käytännönläheinen. Tapani mukaan ottelin suojaus alhaalla: otin jos kohta annoinkin iskuja. Politiikka on armoton laji. En tullut tyrmätyksi, vaan kestin kaikki erät. Putosin eduskunnasta selvin tuomariäänin. Kansa kaikkivaltias – pulinat pois!

Muistanpa puolustusvoimain komentajan sanoneen minulle eräänkin mediakohun aikana kohteliaan kriittisesti jotenkin näin: arvostan tapaasi sanoa jokin asia julki vaikka tiedätkin, että turpaan tulee toimittajilta niin että tukka lähtee. En lähtenyt puolustusministerinä keräämään saati kerjäämään tyylipisteitä: halusin yksinkertaisesti saada tulosta aikaan. Momentum oli käytettävä, toista tuskin tulee, jyskytti päässäni. Pääministeri Sipilä sanoi, että ”tulos tai ulos”. Minun mottoni oli ”tulos ja ulos!”

Puolustusministerin tehtävä on kansallisen puolustuksen edistäminen kansainvälistä puolta unohtamatta. Kansallisen puolustuksen edistäminen ei kuitenkaan ole samalla tavalla mediaseksikästä kuin kansainvälinen ulottuvuus on.

Siksi toimintani julkisuuskuvassani on jossain määrin harhaa. Siksi jään historiaan Suomen kaikkien aikojen kansainvälisimpänä puolustusministerinä. Se ei ollut tavoitteeni, mutta kaikki mikä edistää kansallista puolustusta, on tehtävä.

Kymmenkunta kahden tai monenvälistä yhteistyöasiakirjaa, transatlanttisen linkin vahvistaminen, Suomen liittyminen JEF:n ja EI2:n kaltaisiin puolustusyhteisöihin, EU:n ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventäminen, 50 tapaamista Ruotsin kollegan kanssa – kaikki nämä osaltaan vankentavat kansallisen puolustuksemme uskottavuutta nostaen pidäkettä hyökätä Suomeen. Karhukaan ei syö piikkisikaa!

Seuraajani jatkakoon tämän hallituksen ja tasavallan presidentin viitoittamalla polulla. Toivotan menestystä seuraavalle puolustusministerille – on hän sitten Mikko Savola, Mika Kari, Sirpa Paatero tai joku muu – ja kannustan pistämään paremmaksi! Sanoja tarvitaan mutta teot ratkaisevat.

Ähtärin varikolla

Vierailin Räjähdekeskuksen Ähtärin toimipisteellä eli varikolla, kuten sitä edelleen yleisesti kutsutaan. Paljon oli tapahtunut sitten viime vierailuni 2016; valmius on Ähtärissäkin ykkösasia. Räjähteiden hävitystoimintaa on puolestaan määrätietoisesti kehitetty ympäristöystävälliseen suuntaan. Luovutin puolustusministeriön plaketin toimipisteen johtajalle insinöörimajuri Pentti Rinteelle.