Aihearkisto: kielipolitiikka

Hyvästi hallitus!

Nimittäin hyvästi Suomalaisuuden Liiton hallitus. Yhdistyksen syyskokous on tänään, ja olen tehnyt ratkaisuni.

Olen ollut mukana Suomalaisuuden Liiton hallinnossa yhtäjaksoisesti 17 vuotta. Tulin valituksi liiton hallitukseen ensimmäisen kerran nuorena maisterina vuonna 1996.  Toiminnanjohtajanakin olin vuosituhannen vaihteessa. Työ on ollut antoisaa. Viime aikoina kuitenkin mm. Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajuuden johdosta kasvaneen työtaakkani takia joudun jättämään liiton hallituksen, mutta teen sen luottavaisin mielin.

Tulen jatkossakin tekemään suomalaisuustyötä ja tuen liiton puheenjohtajaa, europarlamentaarikko Sampo Terhoa sekä liiton hallitusta mahdollisuuksieni mukaan.

Vuonna 1906 perustetun Suomalaisuuden Liiton tavoitteet ovat edelleen ajankohtaiset. Haluamme edistää suomalaista sivistystä, vahvistaa kansallista itsetuntoa ja isänmaanrakkautta. Liitto on taistelevan suomalaisuuden lippulaiva ja fennomanian historiallisen jatkumon edustaja.

Hyvästi siis hallitus, mutta työ jatkuu.

Suomalaisuuden Liitto ja Perussuomalaiset

Toimittaja Raimo Viirret ihmetteli viimeviikkoisessa Kainuun Sanomien kolumnissaan sitä, että Suomalaisuuden liiton hallituksen 11 jäsenestä kymmenen kuuluu Perussuomalaisiin. Kirjoittajan mielestä Suomalaisuuden Liitto ei enää täytä tehtäväänsä, vaan siitä on tullut Perussuomalaisuuden liitto. Joopa joo.

Kainarin kaunaisesta kolumnista intoutuneena Helsingin Sanomat haastatteli minua aiheesta. Kerroin, että  Suomalaisuuden Liitto ry on sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka jäseniä yhdistää puoluetaustoista riippumatta suomalaisuuden asia. Perussuomalaiset rp on osa suomalaisuusliikkeen jatkumoa.

Sukukansapäivä virallistamisen arvoinen

Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, aikooko hallitus harkita, että Suomessa alettaisiin lokakuun kolmantena lauantaina viettää suomalais-ugrilaisten sukukansojen päivää.

Globalisoituvassa maailmassa suomen kieli ja kulttuuri joutuvat taistelemaan olemassaolostaan ja oman kielen ja kulttuurin merkitystä on syytä korostaa.

Viron ja Unkarin parlamentit ovat tehneet päätöksen sukukansapäivän viettämisestä. Suomessa eri järjestöt juhlistavat päivää, mutta se ansaitsee myös virallisen tunnustuksen.

Sukukansapäivää viettämällä voisimme pitää yllä yhteyksiä kielisukulaisiimme. Päivä olisi myös kunnianosoitus omille suomalais-ugrilaisille kielivähemmistöillemme, saamelaisille ja karjalaisille.

Pakkoruotsi voidaan poistaa

Eduskunta saa syksyllä käsittelyynsä kansalaisaloitteen, jossa ehdotetaan ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi kouluissa. Aloite on jo etukäteen ennättänyt eri foorumeilla herättää melkoista sanan säilän säihkyttelyä puolesta ja vastaan.

Itse kannatan pakkoruotsin poistamista. Vaalikonevastausten perusteella samaa mieltä kanssani on eduskunnan enemmistö. Myös enemmistö Suomen kansasta on lukuisissa mielipidemittauksissa osoittanut tukensa kielivapaudelle.

Pakkoruotsin kannattajien vastarinta on kuitenkin kova. Keskustelun kiihtyessä on syytä palauttaa mieliin, että pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Se syntyi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsista kaikille pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi.

On myös syytä todeta, että pakkoruotsin poistaminen ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Nimittäin pakkoruotsista säädetään perusopetuslaissa. Perustuslaki takaa ruotsinkielisille oikeuden asioida viranomaisten kanssa omalla kielellään, mutta se ei edellytä jokaisen suomenkielisen ruotsin opiskelua. Sitä paitsi pakkoruotsi ei turvaa palveluita. Yli neljä vuosikymmentä pakkoruotsikokeilua on tästä todisteena.

Perustuslaillinen ristiriita syntyy, jos hallituspuolueiden kansanedustajat kansalaisaloitteesta äänestettäessä pakotetaan puoluekurilla uhaten toimimaan vastoin vakaumustaan. Rivien suoristamiseen viittaavat eräiden puolueiden nokkamiesten arviot siitä, että pakkoruotsin poistaminen ei ole hallitusohjelmassa ja että siksi aloitetta ei saa kannattaa.

Tällainen puhe pilkkaa kansanvaltaa. Eihän esimerkiksi toisen suosiota saaneen kansalaisaloitteen aihe, sukupuolineutraali avioliittolaki, ole kirjattu hallitusohjelmaan. Mitä mieltä ylipäätään olisi tehdä kansalaisaloitteita hallitusohjelmaan lukeutuvista asioista? Eikö koko kansalaisaloiteinstituution ideana ollut tuoda asioita käsittelyyn eduskunnan ja hallituksen ulkopuolelta?

Perustuslain 29 § on selkeä: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Suurten maailmankielien monipuolinen osaaminen on tärkeää kilpailukykymme kannalta. Tulevaisuudessa korostuvat sellaiset kielet kuin venäjä, portugali, kiina ja espanja. Eritoten Itä-Suomessa on huutava pula venäjäntaitoisista työntekijöistä.

Vapaaehtoisuus parantaisi ruotsin kielen nykyisiä – kauniisti sanottuna kehnoja – oppimistuloksia. Vapaaehtoisuus myös edistäisi kielirauhaa ja parantaisi suomen- ja ruotsinkielisten välejä.

Suomi on yhteinen isänmaamme. Pakkoruotsin poistaminen on yhteinen etumme. Käydään siis rapsakka mutta asiallinen keskustelu ja tehdään ratkaisu järkiperustein.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 25.8.2013.

Pois pakkoruotsi!

Eduskunta on syksyllä saamassa käsittelyynsä kansalaisaloitteen, jossa ehdotetaan ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi kouluissa. Perussuomalaiset kannattaa eduskuntavaaliohjelmansa mukaisesti pakkoruotsin poistamista. Myös Suomen kansan enemmistö on lukuisissa mielipidemittauksissa osoittanut tukensa kielivapaudelle.

Pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Se syntyi vuonna 1968 peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsista pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi. Pakkoruotsin poistaminen ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Sen sijaan ristiriita syntyy, jos hallituspuolueiden kansanedustajat pakotetaan äänestystilanteessa puoluekurilla puoltamaan vakaumuksensa vastaisesti pakkoruotsia.

Kansalaisaloite tulee synnyttämään eduskunnassa vilkasta ja toivottavasti asiallista keskustelua. Se on aloitteen yksi tavoite.

Viimeistään seuraavassa hallituksessa asiasta voidaankin jo tehdä päätöksiä, jos hallitusvastuuseen takertunut takiaispuolue Rkp saadaan irrotetuksi oppositioon. Jos Rkp ei ole hallituksessa, suomalaisten kielivapaus edistyy. Suurten maailmankielien parempi osaaminen on tärkeää myös kilpailukykymme kannalta.

Suomen kieli ja yliopisto-opetus

Kysyin taannoin hallitukselta, aikooko se puuttua siihen, että Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kaikki tulevan syksyn maisteriohjelmat ovat englanninkielisiä ja miten varmistetaan, että suomi säilyy tutkimuksen ja opetuksen kielenä vastaisuudessakin.

Opetusministeri Jukka Gustafssonin vastaus kirjalliseen kysymykseeni on kaksijakoinen. Toisaalta ministeri toteaa, että yliopisto ei voi luopua sille yliopistolaissa määrätyn opetus- ja tutkintokielen käyttämisestä. Siis suomen tai ruotsin kielestä. Toisaalta Gustafsson kuitenkin kertoo, että opetusministeriössä arvioidaan, tulisiko yliopistolakia muuttaa niin, etteivät suomi ja ruotsi enää olisi ainoita mahdollisia tutkintokieliä ylemmässä korkeakoulututkinnossa.

Vastaus on huolestuttava. Mielestäni yliopistolaissa ei pidä sallia suomen korvaamista englannilla. Se tietäisi ennen pitkää suomen kielen loppua.

Kuten arvelinkin, pelkän englannin kielen käyttäminen maisteriohjelmissa johtaa absurdeihin tilanteisiin. Saamani palautteen mukaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskellaan ilmeisesti jatkossa englanniksi muun muassa suomalaisen talouselämän viestintää sekä suomalaista yrityslainsäädäntöä. Äly hoi!