Aihearkisto: kielipolitiikka

Perussuomalaisten nimestä

Perussuomalaisista englanninkielisissä yhteyksissä käytetty True Finns -nimi ei vastaa täysin suomenkielistä nimeä. Se on voinut olla yksi syy, miksi meitä on kansainvälisessä mediassa käsitelty ääripuolueena. True Finns -nimi on kuitenkin vakiintunut, eikä parempaakaan kai ole. Annoin asiaan liittyen haastattelun Kotimaa24:n toimitukselle. Juttu löytyy tästä linkistä.

Puutuin Kotimaan haastattelussa myös puolueemme ruotsinkieliseen, säännöissäkin mainittuun nimeen: en ole koskaan pitänyt muotoa Sannfinländarna onnistuneena. Sehän periaatteessa tarkoittaa “tosisuomenmaalaista” tai “tosisuomalaista”. Siksi ehdotin – konsultoituani asiasta taannoin professori Erkki Havansia – käyttöön käännöstä Grundfinnarna. Saa nähdä iskeekö ehdotus tulta.

Mutta nyt toivotan kaikille blogini lukijoille hauskaa vappua, klara vappen, Happy May Day!

Pääsiäisen kuulumisia

Pääsiäinen on kulunut rauhallisissa merkeissä perheen parissa niin kuin pitääkin – pitkän vaalitaiston päätyttyä. Pieni rentoutumismatka aurinkoiseen Naantaliin tuli tehtyä. Kirkossakin tuli käytyä.

Yhden haastattelun annoin Uudelle Suomelle Dragsvikin varuskunnasta käytyyn keskusteluun liittyen. Ruotsinkieliset hermostuivat mielestäni asiasta aivan turhaan. Ruotsin kielellä pitää jatkossakin saada suorittaa varusmiespalvelus.

Ylen ruotsinkielisellä puolella osataan muuten tehdä laadukkaita ohjelmia. FST5 näytti eilen Greger Grönqvistin tekemän erinomaisen dokumentin “Tulkoon sota ja veriset vaatteet”, joka kertoo suomalaisten vapaajoukkojen käymistä heimosodista 1918-1922 Vienassa, Petsamossa, Virossa, Inkerissä ja Aunuksessa.

Olen aikoinaan kirjoittanut heimosodista kirjan, joten olin yksi Grönqvistin ohjelmaan haastatelluista asiantuntijoista. Suosittelen kaikkia historian harrastajia katsomaan ohjelman Ylen Areenasta tai uusintana ensi tiistaina.

Kielivapaus ratkaistaan vaaleissa

Olen ollut Suomalaisuuden Liiton hallituksessa vuodesta 1996 ja saanut seurata aitiopaikalta pakkoruotsista käytyä keskustelua. Kiinnostunut löytää blogiarkistoni kielipolitiikka-osiosta useita kirjoituksia aiheesta.

Oikeastaan vasta näissä vaaleissa – Perussuomalaisten rynnistyksen myötä – pakkoruotsi on noussut kunnolla keskusteluun. Ehdokkaiden kannat tunnetaan, eikä ole liioiteltua sanoa että kielivapaus ratkaistaan näissä vaaleissa. Siksi Suomalaisuuden Liitto julkaisi oheisen, puheenjohtaja Sampo Terhon laatiman vetoomuksen tuoreessa Suomen Kuvalehdessä. (Löytyy myös pdf:nä liiton kotisivuilta). Vetoomus julkaistaan myös viikonlopun Ilta-Sanomissa.

Huomenna lauantaina on vaalien viimeinen kampanjapäivä. Olen tavattavissa Kirkkonummella Prisman luona klo 10-11, mukana myös Sampo Terho. Lisäksi minut löytää Järvenpään torilta klo 12.30-13.30 ja Tikkurilasta Tikkuraitilta klo 14-15. Sitten on työ tehty.

Lopuksi lainaan ja komppaan Sampo Terhoa: “Mitä puoluetta sitten äänestätkin, äänestä ehdokasta, joka lupaa toimia iloisemman ruotsin opiskelun puolesta, pakkoa vastaan.”

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi!

J.K. Samassa Suomen Kuvalehdessä 15/2011 on muuten myös allekirjoittaneen haastattelu liittyen vaalien historiallisuuteen historiantutkijan näkökulmasta.

Äänestä kielivapaus!

Tänään olin eduskuntatalon edessä Vapaan kielivalinnan ja Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajiensa Ilmari Rostilan ja Sampo Terhon johdolla järjestämässä mielenosoituksessa, jossa kannatettiin pakkoruotsin poistamista. Paikalla oli mukavasti väkeä, arviolta nelisensataa kielivapauden kannattajaa.

Tunnelmaa nostatti Rkp:n masinoima vastamielenosoitus, mutta kevyt pakkasviima piti huolen siitä etteivät tunteet pienestä provosoinnista huolimatta liikaa kuumenneet. Hyvä niin, sillä tulevissa eduskuntavaaleissa asia päätetään. Asialinjalla.

Ohessa muutama ottamani tuokiokuva mielenosoituksesta. Kuvat kertovat: kello käy pakkoruotsille!

Kello käy pakkoruotsille

Suomalaisuuden Liiton toiminnan peruslähtökohta on, ettei Suomessa sorreta suomea, ruotsia tai muuta kieltä puhuvia, ei hyväksytä etuoikeuksia historiallisista tai poliittisista syistä vaan tavoitellaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Pakkoruotsin kaltaisen epäkohdan poistamisella on siten suomalaisuusliikkeelle suuri periaatteellinen merkitys.

Pakkoruotsi syntyi 1968. Se syntyi peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsin kielestä pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi. Uudistus teki Suomesta ainoan itsenäisen valtion läntisessä maailmassa, jossa enemmistön kaikki lapset joutuivat opiskelemaan vähemmistön kieltä.

Alun perin peruskouluun ehdotettiin vain yhtä pakollista vierasta kieltä, jollaiseksi suositeltiin englantia. Ruotsalainen kansanpuolue onnistui kiristämään – hallitus olisi jäänyt syntymättä ilman sitä – ruotsin kielen pakon opetukseen vastoin asiantuntijoiden ja eduskunnan sivistysvaliokunnan suosituksia. Lehmänkaupan suhmuroi keskustalainen opetusministeri Johannes Virolainen.

Kielipoliittinen aikapommi

Pakkoruotsista muodostui kielipoliittinen aikapommi, joka toden teolla räjähti suomalaisten poliitikkojen syliin 1980-luvun lopulta lähtien, kun Suomi alkoi vauhdilla kansainvälistyä Euroopan yhdentyessä ja yhteiskunnallinen ilmapiiri oli muutenkin vapautumassa neuvostoimperiumin murentuessa.

Tuohon aikaan liityin itsekin nuorena ylioppilaansa Suomalaisuuden Liittoon, jonka piirissä oli syntynyt sana pakkoruotsi – erittäin tehokas kielikuva, jonka käsittääkseni ”keksivät” Erkki Pihkala ja Heimo Rytkönen – siinä missä tällaisia sanoja nyt yleensä voi keksiä. Heikki Talaa vapaasti lainatakseni: pakkoruotsi on sana, joka jatkuvasti tippuvan vesipisaran tavoin alkoi hitaasti mutta varmasti murentaa ruotsin kielen ylimitoitettua asemaa.

Muistan hyvin 1980- ja 1990-lukujen kielikeskustelut. Otin niihin itsekin osaa. Pakkoruotsin puolustajilla tuntui aina olevan sama virsi: Suomi on kaksikielinen maa, kaksikielisyys on rikkautta, suomalaisten velvollisuus on opiskella ruotsia… Keskustelu junnasi paikallaan. Väistämättä mieleeni tulee 2000-luvulla käyty monikulttuurisuuskeskustelu.

Kielilaki Pyrrhoksen voitto

Vuosien varrella eri tahoilta tehtiin useita yrityksiä luopua pakkoruotsista, mutta aloitteet tyssäsivät aina viime kädessä hallitukseen. Esimerkiksi opetusministeriön tuntijakotyöryhmä ehdotti pakkoruotsista luopumista 1992. Vastaava uusi tuntijakotyöryhmähän ehdotti viime keväänä pakkoruotsin opiskelun aikaistamista! Päähallituspuolue Keskustan kunniaksi sanottakoon, että se kaatoi työryhmän esityksen joulun alla – tosin muista kuin kielipoliittisista syistä.

Uusi vuoden 2004 kielilaki oli kiistatta tappio suomalaisuusliikkeelle, mutta selkeä voitto sen sijaan oli seuraavana vuonna tapahtunut ruotsin kielen poistuminen pakollisten ylioppilaskokeiden joukosta. Uskon, että ajan mittaan koko vyyhti lähtee purkautumaan juuri tätä kautta. Kielilaki oli Pyrrhoksen voitto pakkoruotsin kannattajille.

Kataisesta otetaan mittaa

Timo Soinin johtama Perussuomalaiset oli pitkään ainoa pakkoruotsia vastustava eduskuntapuolue, mutta viime kesänä Kokoomus liittyi puoluekokouspäätöksellään joukkoon. Tosin puheenjohtaja Jyrki Katainen on ylimielisesti ilmoittanut, käsittämätöntä kyllä, että hän ei aio noudattaa puolueensa ylimmän päättävän elimen päätöstä.

Uskon, että ennen pitkää pakkoruotsi poistuu, mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Ylilyönteihin ei ole tarvetta. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut ovat ensimmäinen näköpiirissä oleva väännön paikka. Jos Rkp ei ole hallituksessa, pakkoruotsi poistuu. Silloin Kataisestakin otetaan mittaa.

Edessämme ovat siten tärkeät vaalit, joissa on mahdollisuus tehdä suomalaisuusliikkeen historiaa. Sinä ratkaiset, mikä on Suomen suunta.

Kirjoitus on julkaistu kuluvalla viikolla ilmestyneen Suomalaisuuden Liiton lehden Suomen Mielen eduskuntavaalinumerossa.

Suomalaisuuden Liiton ja Vapaa Kielivalinta ry:n pakkoruotsin vastainen Äänestä kielivapaus! -mielenosoitus järjestetään eduskunnan portailla 31.3.2011 klo 15.

Dragsvik on kielipolitiikkaa

Toimittaja Peter Johansson haastatteli sanomalehti Västra Nylandissa minua Dragsvikin varuskunnan mahdollisesta lakkauttamisesta. Otsikko oli naseva: “Dragsvik är språkpolitik”, Dragsvik on kielipolitiikkaa. Tässä lainauksia haastattelusta, halukkaat voivat verrytellä ruotsin kielen taitoaan.

Sannfinländarnas kandidat Jussi Niinistö i Nurmijärvi är en av dem som inte håller med om att Dragsviks nuvarande status bör bibehållas.

Jussi Niinistö och försvarsmakten är inte på helt samma linje, han talar för ett regionalt täckande nät av garnisoner.

– Jag är inte ute efter att lägga ner garnisonen i Dragsvik. Men om en garnison måste läggas ner – låt det då bli den, säger han och hävdar åsikten att det enbart är av språkpolitiska skäl som garnisonen fortfarande existerar.

– Till det finns varken regional- eller försvarspolitiska orsaker.

Grundlagen säger inget om ett svenskspråkigt truppförband. Värnpliktsutbildningen på svenska kunde enligt Niinistö ske i Obbnäs, i Obbnäs och Sandhamn eller i Hyrylä i Tusby. Kustjägarutbildningen kan på annat håll skötas väl så kostnadseffektivt som i Dragsvik, anser han.

En tosin puhunut Hyrylästä, vaan Säkylästä, mutta muuten hyvin asiallinen haastattelu.