Aihearkisto: koulutuspolitiikka

Suomenkielinen yliopisto-opetus turvattava

Yliopistolain mukaan yliopistojen opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi. Näiden lisäksi voidaan käyttää muita kieliä. Yliopisto ei kuitenkaan voi luopua sille määrätystä opetuskielestä.

Tästä huolimatta yliopistot ovat alkaneet muuttaa maisteriohjelmiaan englanninkielisiksi. Ensimmäisenä suomen kielestä luopui Aalto-yliopisto, joka muutti kauppatieteelliset maisteriohjelmansa englanninkielisiksi viime syksynä.

Yliopistot panostavat englannin kieleen houkutellakseen ulkomaalaisia opiskelijoita ja tutkijoita. Taustalla lienevät muoti-ilmiön lisäksi ainakin osittain taloudelliset syyt: yliopistot saavat rahaa ulkomaalaisen opiskelijan suorittamasta tutkinnosta.

Valtion varoilla tuetun suomalaisen yliopistokoulutuksen ensisijaisena tarkoituksena tulee kuitenkin olla tutkimuksenteon ohella suomalaisten opiskelijoiden kouluttaminen ja opiskelun mahdollistaminen suomalaisopiskelijoiden omalla äidinkielellä.

Suomen kielen säilyttäminen tieteen kielenä on tärkeää myös kielemme tulevaisuuden kannalta, sillä suomen käytön väheneminen korkeakouluissa tietäisi ennen pitkää kielemme kuihtumista.

Yliopistolaissa pitää jatkossakin säilyttää vaatimus siitä, että korkeakoulutusta – myös ylempään korkeakoulututkintoon tähtäävää – tulee antaa suomen kielellä.

Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, miten hallitus aikoo varmistaa, että suomi säilyy yliopistojen ja korkeakoulujen opetus- ja tutkintokielenä vastaisuudessakin.

J.K. (5.11.2014) Eilisessä kirjoituksessani oli väärinymmärrys. Toisin kuin kirjoitin Tampereen teknillinen yliopisto ei ole muuttanut kaikkia maisteriohjelmiaan englanninkieliseksi, vaan vain osa pääaineista opetetaan englannin kielellä. Tilanne on yhtä kaikki huolestuttava.

Sixpackistä viisikoksi

Hallitus sai kun saikin rivejään repineen kehysriihen päätökseen. Vasemmistoliiton lähtö oli odotettu. Sixpackistä tuli viisikko.

Talouden sopeutus on välttämätöntä, ja Perussuomalaiset pitävät päätetyn sopeuttamistarpeen suuruusluokkaa oikeansuuntaisena. Painotuksissa sen sijaan olisi ollut rutkasti parantamisen varaa.

Hallituksen ratkaisut osuvat kipeimmin jo ennestään heikommassa asemassa oleviin suomalaisiin. Leikkausten kohdistaminen lapsiperheisiin, pienituloisiin ja työttömiin ei ole kohtuullista. Erityisen kohtuuttomalta tuntuu päätös leikata lapsilisiä.

Tämänpäiväisessä eduskuntaryhmämme kannanotossa todetaan, että hallitus ei päätöksillään harjoita sellaista sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, jota Perussuomalaiset kannattavat.

Kritisoimme myös autoilun kustannusten kasvattamista. Tästä kärsivät erityisesti haja-asutusalueiden asukkaat, joille oma auto on välttämättömyys. Polttoaineveron korotus, työmatkavähennysoikeuden kiristys ja autoveron korotus nostavat suoraan työssäkäynnin kustannuksia.

Jotain kehuttavaakin kehysriihipäätöksistä toki löytyy. On hyvä, ettei arvonlisäveroa korotettu, eikä puolustusmenoja leikattu. Kehitysapuun kohdistuvat leikkaukset ovat perusteltuja – nipistää olisi tosin voinut enemmänkin.

Lapsilisien leikkaamisen sijaan olisi voitu luopua esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostamisesta. Kuntaliitosten yhteyteen säädetty viiden vuoden irtisanomissuoja johtavien virkamiesten osalta olisi joutanut tulla puretuksi.

Olisimme lisäksi toivoneet hallituksen tarttuvan Perussuomalaisten esittämiin merkittäviin uudistuksiin, kuten energiatuotannon kotimaisuusasteen nostamiseen ja pk-yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen.

Voitto suomen kielelle

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen linjasi eilen, että suomen kielen on säilyttävä opetus- ja tutkintokielenä yliopistoissa. Hänen käsiteltävänään oli kaksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun liittyvää kantelua. Opinahjo on tästä syksystä alkaen tarjonnut maisteriohjelmia vain englannin kielellä.

Yliopistolaki antaa oikeuskanslerin mukaan yliopistoille laajan harkintavallan sen suhteen, missä määrin muita opetuskieliä voi käyttää suomen rinnalla. Suomen kieltä ei kuitenkaan täysin saa syrjäyttää. Aalto-yliopiston on maaliskuun loppuun mennessä selvitettävä apulaisoikeuskanslerille, mihin toimiin se on ryhtynyt kielitilanteen korjaamiseksi.

Päätös on voitto suomen kielelle, ja lain mukaan ainoa oikea. Yliopistolaissa nimittäin todetaan selkeästi, että yliopistojen opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi, joiden lisäksi voidaan käyttää muita kieliä – siis lisäksi, ei sijasta! Nykytila rikkoo apulaisoikeuskanslerin mukaan myös perustuslain asettamia velvoitteita.

Jätin viime keväänä eduskunnassa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kielitilanteesta kirjallisen kysymyksen, johon sain tuolloiselta opetusministeriltä kaksijakoisen vastauksen. Olen tyytyväinen, että nyt kielikysymyksestä on olemassa selkeä kannanotto.

Pakkoruotsi voidaan poistaa

Eduskunta saa syksyllä käsittelyynsä kansalaisaloitteen, jossa ehdotetaan ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi kouluissa. Aloite on jo etukäteen ennättänyt eri foorumeilla herättää melkoista sanan säilän säihkyttelyä puolesta ja vastaan.

Itse kannatan pakkoruotsin poistamista. Vaalikonevastausten perusteella samaa mieltä kanssani on eduskunnan enemmistö. Myös enemmistö Suomen kansasta on lukuisissa mielipidemittauksissa osoittanut tukensa kielivapaudelle.

Pakkoruotsin kannattajien vastarinta on kuitenkin kova. Keskustelun kiihtyessä on syytä palauttaa mieliin, että pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Se syntyi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsista kaikille pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi.

On myös syytä todeta, että pakkoruotsin poistaminen ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Nimittäin pakkoruotsista säädetään perusopetuslaissa. Perustuslaki takaa ruotsinkielisille oikeuden asioida viranomaisten kanssa omalla kielellään, mutta se ei edellytä jokaisen suomenkielisen ruotsin opiskelua. Sitä paitsi pakkoruotsi ei turvaa palveluita. Yli neljä vuosikymmentä pakkoruotsikokeilua on tästä todisteena.

Perustuslaillinen ristiriita syntyy, jos hallituspuolueiden kansanedustajat kansalaisaloitteesta äänestettäessä pakotetaan puoluekurilla uhaten toimimaan vastoin vakaumustaan. Rivien suoristamiseen viittaavat eräiden puolueiden nokkamiesten arviot siitä, että pakkoruotsin poistaminen ei ole hallitusohjelmassa ja että siksi aloitetta ei saa kannattaa.

Tällainen puhe pilkkaa kansanvaltaa. Eihän esimerkiksi toisen suosiota saaneen kansalaisaloitteen aihe, sukupuolineutraali avioliittolaki, ole kirjattu hallitusohjelmaan. Mitä mieltä ylipäätään olisi tehdä kansalaisaloitteita hallitusohjelmaan lukeutuvista asioista? Eikö koko kansalaisaloiteinstituution ideana ollut tuoda asioita käsittelyyn eduskunnan ja hallituksen ulkopuolelta?

Perustuslain 29 § on selkeä: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Suurten maailmankielien monipuolinen osaaminen on tärkeää kilpailukykymme kannalta. Tulevaisuudessa korostuvat sellaiset kielet kuin venäjä, portugali, kiina ja espanja. Eritoten Itä-Suomessa on huutava pula venäjäntaitoisista työntekijöistä.

Vapaaehtoisuus parantaisi ruotsin kielen nykyisiä – kauniisti sanottuna kehnoja – oppimistuloksia. Vapaaehtoisuus myös edistäisi kielirauhaa ja parantaisi suomen- ja ruotsinkielisten välejä.

Suomi on yhteinen isänmaamme. Pakkoruotsin poistaminen on yhteinen etumme. Käydään siis rapsakka mutta asiallinen keskustelu ja tehdään ratkaisu järkiperustein.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 25.8.2013.

Kännykät ja koulurauha

Kysyin opetusministeriltä, aikooko hallitus säätää lailla opettajille oikeuden kerätä oppilaiden puhelimet tarvittaessa pois oppituntien ajaksi työrauhan parantamiseksi. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni nyt jo entinen opetusministeri Jukka Gustafsson kertoo, että hallituksella ei ole aikomusta säätää lailla opettajille mainittua oikeutta.

Gustafsson toteaa, että koulun järjestyssäännöissä voidaan antaa määräyksiä puhelimien käytöstä koulupäivän aikana. Säännöissä ei kuitenkaan voida puuttua kännykkäkuvaamiseen, josta on tullut yksi koulukiusaamisen muoto. Apulaisoikeuskansleri on nimittäin tehnyt päätöksen, jonka mukaan koulu ei voi omissa järjestyssäännöissään kieltää valokuvaamista ja videointia koulun alueella, sillä kuvaaminen on sananvapauden käyttämistä.

Kirjoitin kännykkäteemasta myös mielipidekirjoituksen Opettaja-lehteen, ja se on herättänyt keskustelua sosiaalisessa mediassa. Aihetta on kommentoitu ainakin Koulua ja kasvatusta -blogissa sekä Twitterissä.

Tänään kirjallisesta kysymyksestäni on juttu Ilta-Sanomissa.

Ryhmäkoon sääteleminen lailla selvitetään

Opetusministeri Jukka Gustafsson on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin, aikooko hallitus uudistaa perusopetuslakia siten, että siinä määritellään yleisopetuksen opetusryhmien enimmäiskoko. Gustafsson lupaa, että opetus- ja kulttuuriministeriössä selvitetään, tulisiko perusopetuksen ryhmäkokoja koskevat suositukset muuttaa velvoittaviksi.

Perusopetuslakia uudistettiin viime vaalikaudella siten, että erityisopetus pyritään järjestämään muun opetuksen yhteydessä. Samalla ryhmäkokojen oli määrä pienentyä, kun tukitoimia tarvitsevat oppilaat sijoitetaan tavallisiin opetusryhmiin. Kahdeksan opettajaa kymmenestä kuitenkin kertoo, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita oteta huomioon ryhmäkokoja määriteltäessä, vaan ryhmäkoot ovat jopa kasvaneet.

Kuten ministeri vastauksessaan toteaa, ryhmäkokojen tulee olla sellaisia, että opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle. Riittävän pienessä ryhmässä voidaan lisäksi helpommin pitää yllä työrauhaa, puuttua kiusaamiseen ja ehkäistä koulupudokkuutta.

Jään seuraamaan, mihin ministeriö selvityksessään päätyy.