Aihearkisto: koulutuspolitiikka

Kännykät pois oppitunneilta

Opettajien ja toisten oppilaiden kuvaaminen kännykällä on monissa kouluissa alkanut häiritä työrauhaa. Nolojen kuvien ja videoiden levittämisestä on tullut yksi koulukiusaamisen muoto. Kiusanteko kohdistuu myös opettajiin: koulun työrauhaa häiritään ja opettajia provosoidaan tarkoituksella, jotta opettajan mahdollinen hermostuminen tai kurinpitotilanne voitaisiin kuvata videolle ja jakaa internetissä.

Kuvamateriaalia käytetään myös opettajien kiristämiseen. Videoilla yritetään saada opettajan toimet näyttämään vääriltä ja uhataan laittaa video internetiin, mikäli opettaja ei toimi halutulla tavalla.

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n mukaan kuvaamiseen liittyvät ongelmat ovat yleistyneet nopeasti niin ylä- kuin alakouluissakin. Yksi tuoreista tapauksista on Alppilan yläasteella sattunut välikohtaus, joka on kenties entisestään laittanut vettä kuvaamisilmiön myllyyn.

Kännyköiden käyttöä kouluissa tulee rajoittaa työrauhan parantamiseksi ja koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Nykymenolla annamme lapsille ja nuorille sellaisen käsityksen, että kuvaamalla ja kiristämällä pääsee haluamaansa lopputulokseen. Nykytila voi pahimmillaan johtaa myös siihen, että opettajat alkavat välttää häiriöihin ja konflikteihin puuttumista epäsuotuisan julkisuuden pelossa.

OAJ on ehdottanut, että parhaillaan valmisteilla olevassa koulujen työrauhaa koskevassa lainsäädäntöpaketissa annettaisiin opettajille oikeus kännyköiden poiskeräämiseen oppituntien ajaksi. Tämä oikeus tulee mielestäni kirjata lakiin selvästi.

Puhelimen käyttö oppitunnilla ei ole tarpeellista, vaikka osa vanhemmista onkin sitä mieltä, että heidän tulee saada lapseensa yhteys koska tahansa. Vanhempien yhteys lapseen järjestynee koulun kanslian kautta, jos kyseessä on kiireellinen tilanne.

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, aikooko hallitus sisällyttää lakiin opettajille yksiselitteisen oikeuden kerätä oppilaiden puhelimet pois oppituntien ajaksi tarpeen niin vaatiessa työrauhan turvaamiseksi.

Opetusryhmille maksimikoko?

Osana ajankohtaista koulurauhakeskustelua jätin eilen kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, aikooko hallitus muuttaa perusopetuslakia niin, että siinä määriteltäisiin peruskoulun opetusryhmille maksimikoko.

Perusopetuslakia uudistettiin viime vaalikaudella siten, että erityisopetus pyritään järjestämään muun opetuksen yhteydessä. Tarkoituksena oli tehostaa tukitoimia ja välttää oppilaiden siirtoja erityisluokkiin. Samalla yleisopetuksen ryhmäkokojen oli määrä pienentyä, kun tukitoimia tarvitsevat oppilaat sijoitetaan tavallisiin opetusryhmiin.

Jo ennen lain voimaantuloa osa opettajista arvioi, ettei laki tule toimimaan toivotulla tavalla, ja näin on myös käynyt. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n opettajille tekemän kyselyn mukaan kahdeksan opettajaa kymmenestä kertoo, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita oteta huomioon ryhmäkokoja määriteltäessä. Päinvastoin, ryhmäkoot ovat jopa kasvaneet. Opettajat kertovat lisäksi, etteivät oppilaat saa riittävästi tuki- tai erityisopetusta, sillä kunnilla ei ole niihin riittävästi resursseja.

Jotta oppilaiden oikeus tasavertaiseen opetukseen ja oppimisen tukeen toteutuisi, ryhmäkokojen on oltava sopivat. Laadukkaan opetuksen takaamiseksi opettajalla on oltava tarpeeksi aikaa jokaiselle oppilaalleen. Siksi toivon ministerin ottavan kantaa siihen, tulisiko peruskoulun opetusryhmille säätää maksimikoko.

Suomen kieli ja yliopisto-opetus

Kysyin taannoin hallitukselta, aikooko se puuttua siihen, että Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kaikki tulevan syksyn maisteriohjelmat ovat englanninkielisiä ja miten varmistetaan, että suomi säilyy tutkimuksen ja opetuksen kielenä vastaisuudessakin.

Opetusministeri Jukka Gustafssonin vastaus kirjalliseen kysymykseeni on kaksijakoinen. Toisaalta ministeri toteaa, että yliopisto ei voi luopua sille yliopistolaissa määrätyn opetus- ja tutkintokielen käyttämisestä. Siis suomen tai ruotsin kielestä. Toisaalta Gustafsson kuitenkin kertoo, että opetusministeriössä arvioidaan, tulisiko yliopistolakia muuttaa niin, etteivät suomi ja ruotsi enää olisi ainoita mahdollisia tutkintokieliä ylemmässä korkeakoulututkinnossa.

Vastaus on huolestuttava. Mielestäni yliopistolaissa ei pidä sallia suomen korvaamista englannilla. Se tietäisi ennen pitkää suomen kielen loppua.

Kuten arvelinkin, pelkän englannin kielen käyttäminen maisteriohjelmissa johtaa absurdeihin tilanteisiin. Saamani palautteen mukaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskellaan ilmeisesti jatkossa englanniksi muun muassa suomalaisen talouselämän viestintää sekä suomalaista yrityslainsäädäntöä. Äly hoi!

Oikeus opiskella suomeksi

Suomen kieli sai virallisen aseman 150 vuotta sitten. Samoihin aikoihin, 1800-luvun puolivälin jälkeen, suomi alkoi vähitellen vallata jalansijaa opetuksen ja tutkimuksen kielenä. Tästä huolimatta etenkin yliopisto-opetuksen pääasiallisena kielenä säilyi vielä pitkään ruotsi.

Suomen asema tieteen kielenä ei siis ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen ovat menneet sukupolvet tehneet pitkäjänteistä työtä. Kyseessä on vaalimisen arvoinen kansallinen saavutus.

Tulevana syksynä kaikki Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa alkavat maisteriohjelmat ovat englanninkielisiä. Toteutuessaan tämä tarkoittaa sitä, että itsenäisen Suomen pääkaupungissa saa jatkossa maisteritasoista kauppatieteellistä koulutusta vain englannin ja ruotsin kielellä.

Uusi ja uljas Aalto-yliopisto, jota innovaatioyliopistoksikin tituleerataan, haluaa panostaa englannin kieleen houkutellakseen ulkomaalaisia tutkijoita ja opiskelijoita. Yliopiston näkemyksen mukaan mahdollisuus suorittaa kandidaatin tutkinto suomen kielellä riittää täyttämään lain vaatimuksen opetuksen järjestämisestä suomeksi.

Yliopistolain mukaan yliopistojen opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi, joiden lisäksi voidaan käyttää muita kieliä. Siis lisäksi, ei sijasta! Aletaanko tätä menoa pian vaatia vaikkapa Suomen historian opettamista englanniksi?

Jo tällä hetkellä opiskelijat joutuvat monilla tieteenaloilla omaksumaan paljon englanninkielistä kirjallisuutta, sillä kaikkea materiaalia ei ole saatavana suomeksi. Englanninkielisen kirjallisuuden vastapainona suomenkielisillä opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus saada opetusta suomen kielellä.

Ihmettelen, onko Suomessa edes saatavilla riittävästi yliopisto-opettajia, jotka hallitsevat paitsi oman alansa, myös sujuvan englannin. Sillä jos opettaja luennoi maailman yleisimmällä kielellä, huonolla englannilla, mahtavatko opiskelijat päästä kärryille opetettavasta asiasta, oppivatko he kieltä?

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä on arvioitu, että englannin kielen vahvistuva asema yliopistoissa voi vaatia yliopistolain muuttamista. Mielestäni laissa pitää jatkossakin säilyttää vaatimus siitä, että korkeakoulutusta tulee antaa suomen kielellä. Näin suomi säilyy elinvoimaisena. Jos suomea ei enää käytettäisi tieteen kielenä, tietäisi se ennen pitkää kielemme kuihtumista.

Olen jättänyt kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, aikooko hallitus puuttua siihen, että Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu tarjoaa jatkossa vain
englanninkielisiä maisteriohjelmia. Kysyn myös, miten hallitus aikoo varmistaa, että suomi säilyy yliopistojen ja korkeakoulujen opetus- ja tutkintokielenä
vastaisuudessakin.

Jään odottamaan ministerin vastausta mielessäni runon sanat: ”Suomen kieli, Suomen mieli / niiss’ on suoja Suomenmaan.”

Kolumni Perussuomalainen-lehdessä 4/2013.

Kansalaisaloite pakkoruotsin poistamiseksi

Vuosi sitten voimaan tulleen kansalaisaloitelain mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Kansalaisaloitteella voi ehdottaa uuden lain säätämistä, voimassa olevan lain muuttamista tai kumoamista.

Ensimmäisenä kansalaisaloitteena eduskunnan käsittelyyn on tulossa eläinsuojelujärjestöjen liikkeellepanema aloite turkistarhauksen kieltämisestä. Se jätettiin eduskunnan mankeliin tänään.

Toivon, että tulevaisuudessa saamme käsittelyyn myös eilen julkaistun kansalaisaloitteen, jossa ehdotetaan ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Ainakin nimienkeruu siihen on käynnistynyt ripeästi. Kuten aloitteessa todetaan, pakkoruotsi johtaa käytännössä muiden vieraiden kielten heikompaan osaamiseen. Suurten maailmankielten osaamisen heikko taso on uhkana Suomen kilpailukyvylle.

Pakkoruotsin poistamista ehdottavan kansalaisaloitteen taustalla ovat Vapaa Kielivalinta, Perussuomalaiset Nuoret, Suomalaisuuden Liitto ja Kokoomuksen Nuorten Liitto. Asiaan pääset tutustumaan tarkemmin täällä.