Aihearkisto: koulutuspolitiikka

“Kielen perusteella ei pidä ketään rangaista”

Kesälaitumilla ollaan, vaan kansalaispalautetta olen toki sähköpostista seurannut. Lainaan oheen palautteen kansanedustajan kannalta kannustavimmasta päästä, kirjoittajan antamalla luvalla. Se liittyy taannoiseen kirjalliseen kysymykseeni – ensimmäiseen valtiopäivätoimeeni – hallitukselle koskien ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa.

“Olen mielenkiinnolla seurannut esittämääsi kysymystä korkeakoulujen aloituspaikkojen (ruotsinkielisten) kiintiöpaikoista.

Minusta on huutava vääryys ja äärettömän ikävä tosiasia, että maassamme harrastetaan tämänkaltaista syrjintää kansalaisiamme, tässä tapauksessa suomenkielisiä kohtaan. Kielen perusteella ei pitäisi ketään rangaista niin kuin nykysysteemissä tehdään. Yksikin ansiottomasti annettu kiintiöpaikka on toiselta ansioituneelta ja sen ansainneelta riistetty pois.

Olen erittäin iloinen, että tähänkin vääryyteen joku uskaltaa vihdoin puuttua. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista viedä asiaa eteenpäin ja kohti tasa-arvoa.”

Tällainen palaute kannustaa jatkamaan työtä koulutuksellisen tasa-arvon puolesta.

Luulen muuten, että tulevana viikonloppuna saan ei-niin-positiivista-palautetta erään Yleisradiolle antamani veropoliittisen lausunnon takia. Mutta tasa-arvon asialla siinäkin mielestäni olen, verot maksukyvyn mukaan ja niin pois päin, ja mitäpä näitä turhia märehtimään etukäteen, onhan kaunis kesäpäivä!

Työelämävalmennuksen hyväksikäyttö

KIRJALLINEN KYSYMYS

Työelämävalmennuksen hyväksikäyttö

Eduskunnan puhemiehelle

Työtön työnhakija voi työllistymistään edistääkseen osallistua työelämävalmennukseen, jonka tarkoituksena on muun muassa perehdyttää työelämään sekä parantaa ammattitaitoa. Työelämävalmennus on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat täyttäneet 25 vuotta tai ovat suorittaneet ammatillisen koulutuksen tai kuuluvat perus- tai ansiopäivärahan piiriin. Työelämävalmennuksen järjestäjänä voi olla valtio, kunta, kuntayhtymä, yritys, yhdistys tai muu yhteisö sekä säätiö tai yksityinen elinkeinonharjoittaja.

Työelämävalmennukseen osallistuva saa työpanoksestaan korvaukseksi joko Kelan maksamaa työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa tai työttömyyskassan maksamaa ansiopäivärahaa. Matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamiseksi maksetaan lisäksi ylläpitokorvausta 9 euroa päivältä.

Työelämävalmennuksessa olevan henkilön koulutus ja työnkuva ovat monesti vastaavia kuin samaa työtehtävää hoitavilla, palkatuilla työntekijöillä. Etenkin akateemisille tarkoitetuissa paikoissa valmennettavalta toivotaan usein ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi esimerkiksi laajaa kielitaitoa, paineensietokykyä ja valmiutta omatoimiseen työskentelyyn. Käytännössä palkatun työntekijän ja työelämävalmennettavan erona on usein ainoastaan se, että valmennettavalle työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työttömän kohdalta valmennukseen osallistumisen kesto on rajattu 12 kuukauteen, josta samalla työnantajalla saa suorittaa korkeintaan kuusi kuukautta. Sen sijaan valmennuksen järjestäjän eli työnantajan kohdalla työelämävalmennettavien käyttöä ei ole ajallisesti mitenkään rajattu. Tämä on johtanut siihen, että työnantajat ketjuttavat työelämävalmennettavia hoitamassa tehtäviä, joihin muutoin tarvittaisiin palkattu työntekijä: työnantaja säästyy palkkaamiselta ottamalla edellisen valmennettavan perään aina uuden.

Järjestelmä on muodostanut työmarkkinoille systeemin, joka kierrättää koulutettua työvoimaa puoli-ilmaiseksi ja jopa estää uusien työpaikkojen syntymistä, kun työnantajat saavat käyttöönsä ilmaista työvoimaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko valtioneuvosto tietoinen siitä, että työnantajat käyttävät työelämävalmennettavia ketjussa välttyäkseen palkkaamasta lisää työvoimaa ja

mitä valtioneuvosto aikoo tehdä, jotta tällainen ilmaisen, koulutetun työvoiman hyväksikäyttö loppuu?

Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Kysymys viestintäalan liikakoulutuksesta

KIRJALLINEN KYSYMYS

Viestintäalan liikakoulutus

Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2007 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 2007–2012. Suunnitelmassa esitettiin aloittajatavoitteet koulutus- ja opintoaloittain. Viestintä- ja informaatiotieteiden aloittajatavoitteeksi määriteltiin suunnitelman mukaan ammatillisessa peruskoulutuksessa 700, ammattikorkeakouluissa 500 ja yliopistoissa 300 uutta opiskelijaa vuonna 2012.

Koulutustarjonnan mitoitusta tarkasteltiin uudelleen päivitetyn toimialaennusteen ja koulutustarve-ennusteen pohjalta vuoden 2009 lopussa valmistuneessa koulutustarjonnan tavoitteiden väliarvioinnissa. Myös väliarvioinnin perusteella viestinnän alan koulutuksessa todettiin olevan runsaasti ylitarjontaa etenkin toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa.

Opiskelupaikkojen karsimiseksi Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun toimipisteen viestinnän koulutusohjelma lopetettiin opetusministeriön esityksestä vuonna 2010. Koulutusohjelmaan otettiin vuosittain noin 30 uutta opiskelijaa, joista viimeiset aloittivat vuoden 2010 alussa. Tästä pienestä vähennyksestä huolimatta asetetut aloituspaikkatavoitteet ovat vielä hyvin kaukana.

Kuluvan vuoden huhtikuussa opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi ehdotuksensa koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016. Tämän muistion pohjalta valtioneuvosto tullee vuoden 2011 syksyllä päättämään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2011–2016.

Työryhmän muistiossa todetaan, että vuodesta 2006 lähtien viestintä- ja informaatiotieteiden ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen aloittajamäärä on pysynyt suurin piirtein ennallaan tai jopa kasvanut. Vuonna 2009 alaa alkoi opiskella ammattikouluissa 1 317, ammattikorkeakouluissa 829 ja yliopistoissa 267 uutta opiskelijaa.

Työryhmä esittää viestintä- ja informaatiotieteiden alalla noin 1 300 aloituspaikan vähentämistä siten, että jäljelle jääviä aloituspaikkoja olisi ammatillisessa peruskoulutuksessa 500, ammattikorkeakouluissa 350 ja yliopistoissa 270.

Hallitus lupaa hallitusohjelmassaan mitoittaa koulutustarjonnan kansakunnan sivistystarpeiden ja työmarkkinoiden pitkän aikavälin tarpeen perusteella. Ongelma viestintäalan ylikoulutuksesta on ollut jo tiedossa jo pitkään, ja se vaatii pikaista ratkaisua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin konkreettisiin toimiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä viestintäalan opiskelupaikkojen karsimiseksi alan liikakoulutustilanteeseen puuttumiseksi?

Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Kysymys korkeakoulutettujen työttömien määrästä

KIRJALLINEN KYSYMYS 

Korkeakoulutettujen työttömien määrä

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa on tällä hetkellä noin 25 000 korkeakoulutettua työtöntä. Vaikka ylemmän ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on tänä vuonna kääntynyt hienoiseen laskuun, on alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita työttömiä noin 50 prosenttia enemmän ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työttömiä noin 70 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001.

Korkeakoulutettujen määrä on Suomessa noussut 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1995 yliopistoista valmistui noin 13 500 henkeä. Vuonna 2010 vastaava luku oli noin 23 800. Tämän lisäksi ammattikorkeakoulut alkoivat 1990-luvun puolivälistä alkaen tuottaa alempia korkeakoulututkintoja, joita valmistuu tällä hetkellä yli 20 000 vuodessa.

Suuret koulutusmäärät näkyvät korkeina työttömyyslukuina etenkin tradenomien ja insinöörien keskuudessa sekä viestintä- ja kulttuurialalla. Lisäksi monet näiltä aloilta valmistuneet työskentelevät koulutustaan vastaamattomassa työssä. Esimerkiksi tradenomien työttömyysprosentti on 2000-luvulla ollut noin 5–7 prosenttia, ja kun tähän lisätään ne tradenomit, jotka eivät tee koulutustaan vastaavaa työtä, nousee luku eri tutkimusten mukaan 20–40 prosenttiin.

Tällä hetkellä Suomessa saa korkeakoulutuksen noin 37–38 prosenttia ikäluokasta. Suomi on kuitenkin sitoutunut EU-tasolla tavoitteeseen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä tulisi korkeakouluttaa 42 prosenttia ikäluokasta.

Nykyisten työttömyyslukujen valossa tavoite vaikuttaa kestämättömältä. Tulevaisuudessa on löydettävä keinoja, joilla suunnataan opiskelijoita aloille, joilla työvoimantarvetta tutkitusti on. Olisi myös harkinnanarvoista pohtia, voisiko korkeakoulujen rahoitus olla jollakin tavoin sidoksissa valmistuneiden työllistymiseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömien määrän vähentämiseksi?

Helsingissä 23 päivänä kesäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Kysymys konferenssitulkkien koulutuksesta

KIRJALLINEN KYSYMYS

Konferenssitulkkien koulutus Turun yliopistossa

Eduskunnan puhemiehelle

Turun yliopisto on päättänyt lakkauttaa konferenssitulkkien koulutuksen rahan puutteen vuoksi. Aiemmin tulkkauskoulutus rahoitettiin opetusministeriön erillisrahoituksella, joka loppui vuoteen 2009.

Turun yliopisto on ollut ainoa konferenssitulkkien jatkokoulutusta tarjoava yksikkö Suomessa, minkä vuoksi päätös koulutuksen lakkauttamisesta uhkaa suomen kielen tulkkaamista Euroopan unionin toimielimissä. Komission selvityksen mukaan pelkästään kuluvan vuoden aikana suomen kielen tulkkauksen kysyntä on kasvanut neljänneksellä, joten ammattitaitoisille tulkeille on ilmeinen tarve.

Euroopan unionin tulkkausosasto on esittänyt huolensa tulkkauskoulutuksen loppumisen seurauksista ja siitä, ettei osaavia suomen kielen tulkkeja ole tulevaisuudessa riittävästi saatavilla, sekä muistuttanut, että jokaisella EU-kansalaisella tulee olla oikeus omaan äidinkieleensä. Komission asiantuntijan mukaan koulutukseen on mahdollista saada myös EU-tukea.

Suomen kielen käyttö EU:ssa on omalla vastuullamme. Tulkkien koulutuksen turvaaminen on keino puolustaa omaa äidinkieltämme ja pitää kiinni kielellisestä tasa-arvosta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä, jotta konferenssitulkkien koulutuksen jatkuminen ja suomen kielen tulkkaaminen Euroopan unionin toimielimissä turvataan ja onko valtioneuvosto selvittänyt mahdollisuutta saada EU-tukea koulutuksen järjestämiseen?

Helsingissä 25 päivänä toukokuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Kirjallinen kysymys yliopistojen aloituspaikoista

Ensimmäinen valtiopäivätoimi on nyt tehty. Jätin tänään kirjallisen kysymyksen hallitukselle vastattavaksi koskien ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa. Asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että tarkkaa tilastotietoa aiheesta on vähän, mutta huhupuheita sitäkin enemmän. Toivottavasti asianomainen ministeri laittaa virkamieskoneistonsa selvittämään asiaa perusteellisesti. Vastausta odotellessa ohessa itse kysymys.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrä yliopistoissa

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa on kaksi ruotsinkielistä yliopistoa, Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan, sekä kuusi kaksikielistä yliopistoa, joissa on kiintiöpaikkoja ruotsinkielisille opiskelijoille. Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen opetukseen on varattu paikkoja, on osoittautunut hankalaksi saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen opetukseen on vuonna 2011 varattu 6–8 prosenttia yliopistojen aloituspaikoista.

Ruotsinkielisten 20–22-vuotiaiden osuus koko maan samanikäisistä on kuitenkin vain 5,2 prosenttia. Vaikuttaa siis siltä, että ruotsinkielisille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli väestöosuuden. Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissakin yliopistoissa päässeet esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle opiskelemaan huomattavasti alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.

Näin ollen näyttää siltä, että ruotsinkielisten on suhteessa helpompi päästä opiskelemaan yliopistoon kuin suomenkielisten. Tämä näkyy myös tilastoissa: vuosina 2000–2006 yliopistoihin on hyväksytty noin 50 prosenttia ruotsinkielisistä hakijoista, kun taas suomenkielisistä hakijoista opiskelupaikan on saanut noin 35 prosenttia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen yliopistojen aloituspaikkoihin mahdollisesti liittyvästä, ehkä huomattavastakin epäsuhdasta suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden kesken ja mitä se aikoo tehdä asialle?

 Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2011

Jussi Niinistö /ps