Aihearkisto: kulttuuripolitiikka

Kirkollinen työ turvattava puolustusvoimissa

Puolustusvoimilla on perinteisesti ollut hyvät ja toimivat suhteet luterilaisen ja ortodoksisen kansankirkon kanssa. Tästä viimeaikaisia esimerkkejä ovat mm. yhteistoimintasopimusten solmiminen kirkon hiippakuntien ja seurakuntien sekä sotilasviranomaisten kesken, kaatuneiden huollon ohjeistuksen päivittäminen ja seurakuntien valmiussuunnittelun tukeminen.

Kirkoissa on kuitenkin herännyt huoli puolustusvoimien kirkollisen työn ja sotilassielunhoidon tulevaisuudesta. Tämä huoli kumpuaa puolustusministeriön edellisen hallituksen aikana asettaman työryhmän raportista, joka julkaistiin vuoden 2015 tammikuussa. Raportti käsitteli puolustusvoimien eettistä opetusta, hartauksia ja jumalanpalveluksia sekä sotilasparaateja, ja sitä leimaa pyrkimys poistaa uskonnon julistuksellisuus näkyvistä puolustusvoimien toiminnassa. Tilalle tarjotaan työryhmän esityksinä uskonnottomia ratkaisuja, jotka ovat monin tavoin ongelmallisia ja voivat pahimmillaan kaventaa uskonvapautta. Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto ovat kaikki suhtautuneet lausunnoissaan kriittisesti raportin toimenpide-ehdotuksiin.

Pääesikunnan koulutusosasto on raportin perusteella ohjeistanut sotilaspappien opetus- ja julistustoimintaa. Uudet ohjeet ovat muuttaneet puolustusvoimien kirkollisen työn käytäntöjä, vaikkakaan kaikkia raportin ehdotuksia ei ole sellaisenaan toteutettu. Monelta osin on löydetty uskonnonvapauden kannalta toimivia ratkaisuja, mutta pelkona on silti, että vuosikymmeniä jatkuneet, hyvät ja perustellut käytännöt ovat tulossa tiensä päähän.

Työryhmäraportti ei juuri käsitellyt kriisiaikoja ja niihin varautumista, vaikka sotilaspappien toiminnan merkitys korostuu nimenomaan sodan oloissa. Kenttähartaudet, sotilasjumalanpalvelukset, keskusteluhetket ja papin läsnäolo vahvistavat joukkojen yhteenkuuluvuutta ja auttavat jaksamaan vaikeissa olosuhteissa. Tästä on kokemusta muun muassa kriisinhallintatehtävissä.

Puolustusministerinä pidän puolustusvoimien kirkollista työtä arvokkaana ja katson, että sen aseman turvaaminen nyt ja tulevaisuudessa on tärkeää sekä uskonnonvapauden että maamme henkisen kriisinsietokyvyn kannalta. Uudet ohjeet tulisikin varuskunnissa tulkita siten, ettei kirkon ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien jäsenten oikeus harjoittaa uskoaan varusmiespalveluksen aikana vaarantuisi.

Kirjoitus julkaistu Kotimaa-lehdessä 7.1.2016.

Suomenkielinen yliopisto-opetus turvattava

Yliopistolain mukaan yliopistojen opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi. Näiden lisäksi voidaan käyttää muita kieliä. Yliopisto ei kuitenkaan voi luopua sille määrätystä opetuskielestä.

Tästä huolimatta yliopistot ovat alkaneet muuttaa maisteriohjelmiaan englanninkielisiksi. Ensimmäisenä suomen kielestä luopui Aalto-yliopisto, joka muutti kauppatieteelliset maisteriohjelmansa englanninkielisiksi viime syksynä.

Yliopistot panostavat englannin kieleen houkutellakseen ulkomaalaisia opiskelijoita ja tutkijoita. Taustalla lienevät muoti-ilmiön lisäksi ainakin osittain taloudelliset syyt: yliopistot saavat rahaa ulkomaalaisen opiskelijan suorittamasta tutkinnosta.

Valtion varoilla tuetun suomalaisen yliopistokoulutuksen ensisijaisena tarkoituksena tulee kuitenkin olla tutkimuksenteon ohella suomalaisten opiskelijoiden kouluttaminen ja opiskelun mahdollistaminen suomalaisopiskelijoiden omalla äidinkielellä.

Suomen kielen säilyttäminen tieteen kielenä on tärkeää myös kielemme tulevaisuuden kannalta, sillä suomen käytön väheneminen korkeakouluissa tietäisi ennen pitkää kielemme kuihtumista.

Yliopistolaissa pitää jatkossakin säilyttää vaatimus siitä, että korkeakoulutusta – myös ylempään korkeakoulututkintoon tähtäävää – tulee antaa suomen kielellä.

Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, miten hallitus aikoo varmistaa, että suomi säilyy yliopistojen ja korkeakoulujen opetus- ja tutkintokielenä vastaisuudessakin.

J.K. (5.11.2014) Eilisessä kirjoituksessani oli väärinymmärrys. Toisin kuin kirjoitin Tampereen teknillinen yliopisto ei ole muuttanut kaikkia maisteriohjelmiaan englanninkieliseksi, vaan vain osa pääaineista opetetaan englannin kielellä. Tilanne on yhtä kaikki huolestuttava.

Vastaus Suomen satavuotisjuhlinnasta

Ex-pääministeri Jyrki Katainen vastasi viimeisellä työviikollaan kirjalliseen kysymykseeni Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan järjestelyjen etenemistä. Tiedustelin, miten hallitus aikoo puuttua siihen, että satavuotisjuhlan valmistelu ei etene toivotulla tavalla ja että juhlinta on rajattu vain vuoteen 2017.

Katainen käy vastauksessaan läpi tähän asti nimitettyjä valmistelijatahoja, mutta linjauksista hän toteaa vain, että suomalaisten erilaisuus ja erilaiset odotukset otetaan valmistelussa huomioon. Lisäksi hän lupaa, että juhlavuoden kannalta merkityksellisten tahojen kanssa tehdään yhteistyötä. Hämmästelin kysymyksessäni, ettei hankkeeseen ole kytketty esimerkiksi Kansallismuseota tai Kansallisarkistoa.

Toin myös ilmi huoleni projektin rahoituksesta, mutta Katainen kertoo hallituksen kehyspäätöksessään todenneen, että se huolehtii rahoituksen riittävyydestä.

Kataisen väistyttyä pääministerin tehtävistä myös itsenäisyyden satavuotisjuhlaa valmistelevan valtuuskunnan puheenjohtajuus siirtyy uudelle pääministerille. Valtuuskunta kokoontuu Alexander Stubbin johdolla elo-syyskuussa.

Satavuotiasta Suomea juhlittava asianmukaisesti

Jätin tänään eduskunnassa hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, miten hallitus aikoo puuttua siihen, että Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan valmistelu ei julkisuudessa olleiden tietojen mukaan etene toivotulla tavalla ja että juhlinta on rajattu vain vuoteen 2017.

Tilanne on huolestuttava, sillä mitään konkreettista ei ole näköpiirissä. Hankkeeseen ei ole esimerkiksi kytketty Kansallismuseota, Kansalliskirjastoa, Kansallisarkistoa tai kansallisia taidelaitoksia. Rahoitustakin on karsittu, ja lisää epävarmuutta projektin ylle luo edessä oleva pääministerin vaihdos.

On lisäksi käsittämätöntä, että satavuotiaan Suomen juhlinta ollaan rajaamassa vuoteen 2017. Itsenäistymisen satavuotisjuhlan lisäksi vuosina 2018–2020 tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 vapaussodasta, vallankumouksesta ja sisällissodasta, hallitusmuodon hyväksymisestä vuonna 1919 sekä Tarton rauhasta vuonna 1920.

Myös näiden itsenäisen Suomen valtion syntyyn ja kansanvallan varmistumiseen vaikuttaneiden tapahtumien muistaminen ja niiden merkityksen pohtiminen on tärkeää.

Kotkaniemi säilyy museona

Presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseo Kotkaniemi säilyy museokäytössä. Museovirasto vuokraa kiinteistön kymmeneksi vuodeksi Senaatti-kiinteistöiltä, joka peruskorjaa rakennuksen.

Aiemmin Senaatti-kiinteistöt suunnitteli Kotkaniemen myymistä, joka olisi saattanut tietää museotoiminnan loppua. Olen osaltani yrittänyt pitää asiaa esillä (linkki 1, linkki 2).

Museon toiminnasta vastaava Kotkaniemi-säätiö etsii parhaillaan noin 50 000 euron vuosittaista rahoitusta museon toimintaa varten. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Museovirasto on ilmoittanut, että se ei aio osallistua toiminnan pyörittämiseen.

Tänä kesänä museon toiminnasta huolehtii Luumäen kunta.

Vastaus valokuvien tekijänoikeudesta

Jätin taannoin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin, voitaisiinko vanhojen valokuvien tekijänoikeussuojan sääntelyä selkiyttää. Ex-kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki ehti viime töikseen ennen oppositioon siirtymistä vastata kysymykseen.

Tekijänoikeuslain tulkinta on osoittautunut valokuvien osalta monimutkaiseksi, sillä osa valokuvista nauttii pidempää suojaa teosvalokuvina, osa lyhyempää suojaa tavanomaisina valokuvina.

Ministerin vastaus oli yksioikoinen: tekijänoikeussuojan sääntelyä ei voida muuttaa, sillä Suomea sitoo asiassa EU:n suoja-aikadirektiivi. Siinä määritellään teosvalokuvan ainoaksi sallituksi kriteeriksi valokuvan omaperäisyys, eikä laajemman tekijänoikeussuojan myöntäminen esimerkiksi kuvan historiallisen arvon perusteella ole mahdollista.