Aihearkisto: kulttuuripolitiikka

Parannusehdotuksia budjettiin

Olen jättänyt valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen liittyen seuraavat viisi talousarvioaloitetta. Lisäksi olen allekirjoittanut lukuisia ryhmäni aloitteita, niin lisäys- kuin poistoehdotuksia. Perussuomalaisten varjobudjetti on kokonaisuudessaan käsittelyssä eduskunnassa 17. lokakuuta. Eduskunta päättää vuoden 2013 talousarviosta joulukuussa.

Eläkkeen kertyminen varusmies- ja siviilipalveluksen ajalta

On epäoikeudenmukaista, että kansalaisvelvollisuuden suorittaminen vähentää nuorelle tulevaisuudessa maksettavan eläkkeen määrää. Varusmies- ja siviilipalveluksen ajalta ei nykyisen lainsäädännön nojalla kartu eläkettä, jollei sen aikana ole työeläkevakuutettavia työansioita. Käytännössä palvelusaika jättää eläkkeen karttumatta keskimäärin 8,5 kuukauden ajalta. Eduskunta on jo vuonna 2007 edellyttänyt hallitusta ryhtymään toimiin varusmiespalvelusajan ottamiseksi huomioon eläkkeen määräytymisessä. Asiaa ei kuitenkaan ole edistetty. Ehdotan 1 500 000 euron määrärahan lisäystä varusmies- ja siviilipalveluksen ajalta kertyvää eläkettä varten.

Maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukeminen

Puolustusvoimauudistuksen ja siihen liittyvien säästöjen myötä Suomen puolustuskyky osin rapautuu. Vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt voivat osaltaan jarruttaa tuota kehitystä. Maanpuolustusjärjestöissä harrastetaan muun muassa ammuntaa, maastotoimintaa, urheilua ja liikuntaa. Tämä toiminta on erityisen merkittävää nykytilanteessa, jossa reservin kertausharjoitukset on ajettu alas. Maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen annettava kiinteä määräraha on kuitenkin vähentynyt jo useana vuonna peräkkäin. Kehitys on sekä huolestuttava että epäoikeudenmukainen. Ehdotan 150 000 euron määrärahan lisäämistä maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen.

Paikallistien 11099 Leppäkorpi–Kiikala kunnostaminen ja päällystäminen

Liikenne Leppäkorven ja Kiikalan välisellä huonokuntoisella paikallistiellä on viime vuosina huomattavasti kasvanut. Vilkkaasta liikenteestä johtuen tielle syntyy nopeasti kuoppaisuutta, ja sateet liettävät tien vaarallisen liukkaaksi. Lisäksi Leppäkorven alueella tehdään laajoja metsähakkuita, joista johtuen tiellä on aika ajoin runsaitakin puutavarakuljetuksia. Huonokuntoisella tiellä suuret kuljetusautot ovat liikenneturvallisuusriski. Ehdotan 600 000 euron määrärahan lisäämistä tuon huonokuntoisen soratien kunnostamiseen ja päällystämiseen.

P.E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen korjauskustannukset

Museovirasto on päättänyt, ettei se enää säästösyistä pidä avoinna Luumäellä sijaitsevaa presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseota, Kotkaniemeä. Kuluneena kesänä museota saatiin pidetyksi avoinna talkoovoimin ja vapaaehtoisten lahjoitusten turvin. Mikäli museon toimintaa halutaan jatkaa, Kotkaniemen peruskorjaus on välttämätön. Etenkin vesikatto on korjattava pikaisesti, ettei kulttuurihistoriallisesti arvokas museorakennus pääse rapistumaan. Museon uudistamissuunnitelman eteenpäin vieminen vaatii puolestaan työpiirustusten laatimista. Kotkaniemi ei ole vain paikallisesti merkittävä paikka eikä se keskity ainoastaan P.E. Svinhufvudin henkilöhistoriaan, vaan hänen elämäntyönsä kautta museossa kerrotaan laajasti Suomen nykyhistoriasta. Siksi ehdotan 200 000 euron määrärahan lisäämistä Kotkaniemen uudistuksen työpiirustusten laatimiseen ja vesikaton korjaamiseen.

Ulkomaalaisille maksettava rintama-avustus

Suomen sodissa vapaaehtoisesti palvelleelle ulkomaalaiselle rintamasotilaalle voidaan hakemuksesta myöntää vuosittainen rintama-avustus. Ilman 540 euron vuosittaista rintama-avustusta jäävät kuitenkin tällä hetkellä vuosien 1939–1945 sotien linnoitusrakennusjoukoissa mukana olleet ulkomaalaiset miehet ja sotatoimialueella palvelleet ulkomaalaiset naiset. Heitä on elossa noin 90 henkeä. Tasavertaisuuden vuoksi rintama-avustus pitäisi maksaa myös näille miehille ja naisille kuten vastaavissa tehtävissä toimineille Suomen kansalaisille maksetaan. Itsenäisen Suomen puolesta toimineille avustus olisi tunnustus heidän tekemästään arvokkaasta työstä. Ehdotan 48 600 euron määrärahan lisäystä rintama-avustuksen maksamiseen ulkomaalaisille.

Lönnrotin synnyinkodin tulevaisuus

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on vastannut kirjalliseen kysymykseeni koskien Elias Lönnrotin synnyinkodin, Paikkarin torpan tulevaisuutta. Kysymyksessä tiedustelin, mitä hallitus aikoo tehdä, että Paikkarin torpan ylläpito tulevaisuudessa turvataan Museoviraston toimesta.

Vastauksessaan ministeri korostaa Paikkarin torpan merkitystä paikallisena ja alueellisena kulttuuri- ja nähtävyyskohteena, joka henkilöhistorian kautta liittyy Suomen historian keskeisiin tapahtumiin. Ministeri toteaa, että Paikkarin torpan osalta on käyty Lohjan kaupungin kanssa neuvotteluja, jotka ovat johtaneet siihen, että kesällä 2012 kaupunki vastaa museon avoinnapidosta ja kattaa henkilökunnan ja ympäristön hoidon kustannukset. Kaupunki on myös valmis harkitsemaan museon ja siihen kuuluvan maa-alueen ottamista pysyvästi omistukseensa ja hoitoonsa.

Ministeri Arhinmäki pitää vastauksessaan erinomaisena sitä, että Museovirasto ja Lohjan kaupunki ovat löytämässä ratkaisun Paikkarin torpan tulevaisuuden turvaamiseksi. Ministerin mielestä Paikkarin siirtyminen Lohjan kaupungille tiivistäisi yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa. Vaikka museo on pienuudestaan huolimatta valtakunnallisesti arvokas, on sen ylläpito ja toiminnan järjestäminen käytännöllisempää paikallisesti. Mielestäni asiasta voi olla perustellusti toistakin mieltä. On kuitenkin tärkeää, että Paikkarin torppa pysyy jatkossakin kansalaisille avoimena museona.

Ministerin vastaus kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Lönnrotin synnyinkodin tulevaisuus turvattava

KIRJALLINEN KYSYMYS

Elias Lönnrotin synnyinkodin Paikkarin torpan tulevaisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen johdolla opetus- ja kulttuuriministeriö on leikannut Museoviraston määrärahoista kuluvalta vuodelta kolme miljoonaa euroa. Leikkausten johdosta Kotkaniemi, Kuusiston kartano, Paikkarin torppa, Pukkilan kartano ja Yli-Lauroselan talomuseo suljetaan. Osa museoista pystyy kuitenkin avaamaan ovensa ensi kesäksi kunnallisen rahoituksen turvin.

Museoviraston tehtävänä on toimia kulttuuriperinnön asiantuntijana, palvelujen tuottajana, toimialansa kehittäjänä ja viranomaisena. Museovirasto vastaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön ja rakennusperinnön sekä kulttuuriomaisuuden suojelusta. Se myös kartuttaa ja esittelee kulttuurihistoriallista kansalliskokoelmaa, tutkii aineellista kulttuuriperintöä sekä tukee ja kehittää museoalaa valtakunnallisesti.

Elias Lönnrot (1802–1884) tunnetaan parhaiten suomalaisen kansanrunouden kerääjänä ja kansalliseepoksemme Kalevalan ja sen sisarteoksen Kantelettaren kokoajana. Vähemmän tunnettua on hänen ansiokas työnsä sanakirjojen toimittajana sekä ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden Mehiläisen kustantajana ja toimittajana. Lönnrotia pidetään suomen kirjakielen toisena isänä Mikael Agricolan jälkeen.

Lönnrotin synnyinkoti Paikkarin torppa Sammatissa Länsi-Uudellamaalla kuuluu Museoviraston suljettuna pidettävien museoiden listalle. Tulevana kesänä Lohjan kaupunki on luvannut vastata sen supistetusta aukiolosta. Kiinteistöjen ja kokoelmien ylläpito säilyy edelleen Museovirastolla.

Paikkarin torpan esineistö on pääosin alkuperäistä. Esillä on muun muassa Elias Lönnrotin kehto, kirjoitusteline ja kantele. Paikkarin torppa on Suomen vanhimpia museoita. Senaatti päätti ottaa sen haltuunsa vuonna 1889.

Elias Lönnrot oli ja on suomalainen suurmies, itse asiassa suurmiehistä suomalaisin. Lönnrotilla oli merkittävä osuus kansallisen itsetunnon lujittajana Suomessa. Kiistatonta on, että Lönnrotin synnyinkoti, Paikkarin torppa, on kulttuurihistoriallisesti korvaamaton eikä sen ylläpitoa voida sälyttää yhden kunnan harteille, jolla ei voida olettaa olevan tarvittavaa tietotaitoa itse torpan ja sen esineiden säilyttämisestä. Kyseessä on suorastaan kansallinen skandaali, varsinkin kun Paikkarin torpasta säästyvä summa on ainoastaan 30 000 euroa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että suomalaisen suurmiehen, Kalevalan kokoajan ja kirjakielemme kehittäjän Elias Lönnrotin synnyinkodin, Paikkarin torpan, ylläpito turvataan tulevaisuudessa Museoviraston toimesta?

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Kotkaniemestä ei valtakunnallista museota

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki vastasi kirjalliseen kysymykseeni siitä, onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä.

Vastauksessaan ministeri toteaa, että Museoviraston mukaan Kotkaniemi ei nykyisellään kerro laajemmin Suomen nykyhistoriasta. Museovirastolla ei myöskään ole suunnitelmia museon kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi eikä päärakennuksessa ole tällaistä näyttelytoimintaa varten tarvittavia tiloja.

Näin ollen opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, ettei Kotkaniemi soveltuisi valtakunnallisen museon sijoituspaikaksi vaikka itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmassa museolla varmasti voisikin olla oma roolinsa. Museoviraston taloudellisen tilanteen vuoksi ei tällä hetkellä ole kuitenkaan mahdollista sitoutua Kotkaniemen avoinna pitoon tai kehittämiseen.

Yrittänyttä ei laiteta. Ministerin vastaus kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Kotkaniemestä itsenäistymisvaiheen museo

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kotkaniemen kehittäminen itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi

Eduskunnan puhemiehelle

Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944) muistetaan sortovuosien laillisuustaistelijana, eduskunnan puhemiehenä, Suomen itsenäisyyden julistajana ja itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana, Suomen valtionhoitajana, pääministerinä sekä tasavallan kolmantena presidenttinä. Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana, kansanomaisena maanisänä. Nyt Museovirasto on säästösyistä päättänyt sulkea Luumäellä sijaitsevan P.E. Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen. Museo on aikaisemminkin, vuonna 2010, ollut lakkautusuhan alla.

P.E. Svinhufvud

Kotkaniemi myytiin valtiolle 1999, sillä Svinhufvudin sukuun kuuluvat omistajat pitivät tärkeänä, että tämä kaikkiin suomalaisiin ja maan itsenäisyyteen liittyvä kokonaisuus säilyisi Suomen kansalla. Kotkaniemi ei ole vain paikallisesti merkittävä paikka eikä se keskity ainoastaan P.E. Svinhufvudin henkilöhistoriaan, vaan hänen elämäntyönsä kautta museossa kerrotaan laajasti Suomen nykyhistoriasta.

Kotkaniemen sulkeminen tuli yllätyksenä, sillä käynnissä on vastikään ollut museon kehittämishanke. Eräissä suunnitelmissa on väläytetty museon kehittämistä itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi. Tämä olisikin luonnollinen kehityssuunta koko kansakuntaamme koskettavalle museolle. Kotkaniemi sopisi hyvin etenkin vuonna 2017 vietettävien Suomen valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien yhdeksi juhlapaikaksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin P.E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä?

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Jatkokysymys itsenäisen Suomen satavuotismuistojuhlasta

KIRJALLINEN KYSYMYS

Jatkokysymys itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien 1917–1920 satavuotismuiston valmistelusta

Eduskunnan puhemiehelle

Vuosina 2017–2020 vietämme itsenäisen Suomen valtion syntyyn vaikuttaneiden tapahtumien satavuotismuistoa. Suomen itsenäistymiseen johtaneen kehityksen lisäksi tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 vapaussodasta, vallankumouksesta ja sisällissodasta, hallitusmuodon hyväksymisestä vuonna 1919 sekä Tarton rauhasta vuonna 1920.

Valtioneuvoston kanslia on vastannut aiemmin muun muassa Suomen itsenäisyyden 80-vuotis- ja 90-vuotisjuhlavuosihankkeista sekä viimeksi Merkkivuoden 1809 valmisteluista ja toteuttamisesta.

Käypä toimintatapa voisi olla vastaava, jota käytettiin vuosien 1808–1809 muistamisen yhteydessä. Tuolloin valtiovalta järjesti muutamia suurtapahtumia, joiden lisäksi kansalaisyhteiskunta järjesti eri puolilla maata lähes 300 tapahtumaa. Kokonaisuuden koordinoinnista vastasi valtioneuvoston kanslia.

Itsenäistymisvaiheen satavuotismuisto on kansakunnalle hyvin tärkeä, minkä vuoksi merkkivuosiin valmistautuminen on aloitettava hyvissä ajoin. Tapahtumien muistaminen ja niiden merkityksen pohtiminen olisi tarkoituksenmukaista koota useamman vuoden tapahtumakokonaisuudeksi. Tällöin eri koti- ja ulkomaisia näkökulmia voitaisiin valaista riittävän monipuolisesti.

Allekirjoittanut tiedusteli viime keväänä (KK 7/2011 vp) miten valtioneuvosto aikoo valmistella itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien satavuotismuistojuhlan viettoa. Vastauksessaan silloisen toimitusministeristön pääministeri Kiviniemi totesi, että seuraavan hallituksen on varauduttava esittämään eduskunnalle hankkeeseen riittävät määrärahat ja samalla määrättävä, mikä ministeriö hoitaisi Suomi 100 -juhlavuoden järjestelyjä.

Vastauksessa kerrottiin myös, että Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlakauden valtuuskunnan loppumuistiossa esitettiin tavoitteita tulevia juhlavuosia ajatellen. Tuon ehdotuksen mukaan Suomi 100 -juhlavuoden toiminnalle tulisi luoda hyvissä ajoin selkeä projektiorganisaatio, jossa toiminta ja rahoitus olisivat samassa paikassa ja päätoimisen pääsihteerin apuna olisi tarpeellinen määrä projektityöntekijöitä. Tavoitteeksi esitettiin myös, että toimintalinjaukset ja keskeiset päätökset tekisi vain yksi toimielin: laaja-alainen tehtävään sitoutunut toimikunta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien 1917–1920 satavuotismuistojuhlallisuuksien järjestämiseksi ja jos on, miten ja millä aikataululla?

Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2011

Jussi Niinistö /ps