Aihearkisto: kuntapolitiikka

Kolumni Töölöläisessä

Töölön kylä on Helsingin kaupunkia vanhempi. Helsinki siirrettiin vuonna 1640 Vantaanjoen suulta Vironniemelle, joka oli tuolloin osa Töölön kylää. 1910-1930 -luvuilla Töölö oli aikansa suurin kaupunkirakentamiskohde Suomessa. Merkittävä osa Suomen tunnetuimmista nähtävyyksistä kuten Eduskuntatalo, Temppeliaukion kirkko, Kansallismuseo, Sibelius-monumentti ja Olympiastadion sijaitsevat Töölössä. Perinteitä, historiaa ja kulttuuria riittää. Liikenneyhteydet voisivat tuskin olla parempia.

Kantakaupungissa torit ovat perinteisesti olleet toimeliaisuuden ja yhteisöllisyyden keskuksia jo satoja vuosia ennen kauppakeskusten rakentamista. Allekirjoittanutta on kuitenkin ihmetyttänyt Töölöntorin turhan vaatimaton kehittäminen. Varsinkin talvisin tori on tuntunut olevan lähinnä parkkipaikka tai lumikasojen välisijoitustila.

Mahdollisuuksia torialueiden elävöittämiseen kuitenkin on. Töölöntorin läheisyyteen ollaan rakentamassa isoa määrää autopaikkoja maan alle eikä torialuetta tule käyttää tarpeettomasti pysäköintialueena. Torin elävöittäminen voisi merkittävästi parantaa asukkaiden viihtyvyyttä ja samalla luoda uusia liiketoimintaedellytyksiä pienyrittäjille. Töölöntori voisi helpostikin profiloitua sopivan kokonsa ja hyvän sijaintinsa ansiosta perinteiseksi toriksi ilman Kauppatorin kaltaista rihkama- ja porontaljamyyntiä.

Yleensä maaseutukuntia mainostetaan ihmisen kokoisina asuinpaikkoina, mutta olkoon Töölö kaupunkilaisen kokoinen asuinpaikka, jonka toria, viheralueita ja liikennejärjestelyjä on kehitettävä ensisijaisesti töölöläisten näkökulmasta. Mikään torin elpymistä edistävä toimenpide ei ole liian pieni.

Kirjoitus on julkaistu Töölöläinen-lehdessä 28.8.2016.

Lähden ehdolle Helsingissä 2017

Lähden Perussuomalaisten ehdokkaaksi ensi vuoden kunnallisvaaleissa Helsingissä. Vastaan näin osaltani puolueen puheenjohtajan Timo Soinin esittämään haasteeseen: nyt ei piileskellä, on mentävä etulinjaan.

Viime kunnallisvaaleissa 2012 Perussuomalaiset sai 12,3 prosentin valtakunnallisen kannatuksen, mikä osaltaan mahdollisti jatkon edellisen vuoden Jytkylle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Nyt olemme hallitusvastuussa ja gallupeissa on tullut takkiin, joten on käärittävä hiat.

Perussuomalaisten tavoitteena Helsingissä on 16 valtuustopaikkaa. Nyt paikkoja on seitsemän. Jos Perussuomalaiset saisi 16 valtuutettua, olisi se ryhmänä kolmanneksi suurin. 85-paikkaisen valtuuston suurimmat ryhmät ovat nyt Kokoomus (21 paikkaa), Vihreät (19), SDP (15) ja Vasemmistoliitto (11).

Perussuomalaiset on nimennyt Helsinkiin 35 ehdokasta ja lisää nimiä  tulee toukokuun lopussa.

Haastatteluja puolustuksesta

Uudenmaan Perussuomalaiset julkaisee Youtubessa Perussuomalaiset vaalikentillä –videosarjaa, jossa haastatellaan eduskuntavaaliehdokkaitamme.

Omassa haastattelussani puhutaan Natosta ja Nurmijärvestä.

Totean, että Perussuomalaiset on Nato-kriittinen puolue. Nato ei ole meille mörkö, mutta ei taikasanakaan.

Tämänhetkinen Nato-keskustelu on typistynyt juupas–eipäs-väittelyyn ja toisten nimittelyyn. Jotta keskustelu saadaan asiapohjaisemmaksi ja tulevaisuuden turvallisuuspoliittiset ratkaisut voidaan tehdä järkiperustein, Perussuomalaiset haluaa faktat pöytään: olemme ehdottaneet kiihkottoman Nato-selvityksen laatimista.

Kaikkein tärkeintä on joka tapauksessa laittaa oma puolustus kuntoon.

Haastattelun lopussa sivutaan Nurmijärven asemaa Uudellamaalla. Ilmaisen tyytyväisyyteni siitä, että mitä ilmeisimmin metropolihallintohömpötys kaatuu, sillä hallitus ei ehtine saada asiaan liittyvää esitystä ajoissa eduskuntaan. Emme tarvitse tämänkaltaisia hallintohimmeleitä.

Alfa-TV haastatteli minua Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä julkaistuun raporttiin liittyen. Ohjelma löytyy täältä muutaman klikkauksen takaa: Asia- ja ajankohtaisohjelmat -> Uutiskauha -> Uutiskauha 20.2.2015, jakso 20.

Totesin, kuten monessa muussakin mediassa, että raportti antaa selkeät suuntaviivat puolustusyhteistyön kehittämiselle. Molemmilla mailla ensisijaisena tavoitteena on kansallisen puolustuksen kehittäminen esimerkiksi yhdessä harjoittelemalla.

Puolustusliitto ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta ei myöskään häämötä lähitulevaisuudessa. Nato-jäsenyyden suhteen pidän melko todennäköisenä, että Suomi ja Ruotsi kulkevat käsi kädessä. Voisimme harkita yhteisen Nato-selvityksen tekemistä.

Sixpackistä viisikoksi

Hallitus sai kun saikin rivejään repineen kehysriihen päätökseen. Vasemmistoliiton lähtö oli odotettu. Sixpackistä tuli viisikko.

Talouden sopeutus on välttämätöntä, ja Perussuomalaiset pitävät päätetyn sopeuttamistarpeen suuruusluokkaa oikeansuuntaisena. Painotuksissa sen sijaan olisi ollut rutkasti parantamisen varaa.

Hallituksen ratkaisut osuvat kipeimmin jo ennestään heikommassa asemassa oleviin suomalaisiin. Leikkausten kohdistaminen lapsiperheisiin, pienituloisiin ja työttömiin ei ole kohtuullista. Erityisen kohtuuttomalta tuntuu päätös leikata lapsilisiä.

Tämänpäiväisessä eduskuntaryhmämme kannanotossa todetaan, että hallitus ei päätöksillään harjoita sellaista sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, jota Perussuomalaiset kannattavat.

Kritisoimme myös autoilun kustannusten kasvattamista. Tästä kärsivät erityisesti haja-asutusalueiden asukkaat, joille oma auto on välttämättömyys. Polttoaineveron korotus, työmatkavähennysoikeuden kiristys ja autoveron korotus nostavat suoraan työssäkäynnin kustannuksia.

Jotain kehuttavaakin kehysriihipäätöksistä toki löytyy. On hyvä, ettei arvonlisäveroa korotettu, eikä puolustusmenoja leikattu. Kehitysapuun kohdistuvat leikkaukset ovat perusteltuja – nipistää olisi tosin voinut enemmänkin.

Lapsilisien leikkaamisen sijaan olisi voitu luopua esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostamisesta. Kuntaliitosten yhteyteen säädetty viiden vuoden irtisanomissuoja johtavien virkamiesten osalta olisi joutanut tulla puretuksi.

Olisimme lisäksi toivoneet hallituksen tarttuvan Perussuomalaisten esittämiin merkittäviin uudistuksiin, kuten energiatuotannon kotimaisuusasteen nostamiseen ja pk-yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen.

Välikysymys kuntauudistuksesta

Eduskunta keskustelee tällä viikolla opposition yhteisen välikysymyksen pohjalta kuntauudistuksen tilasta. Kysymys on lajissaan jo neljäs tällä vaalikaudella.

Suurkuntiin tähtäävästä uudistuksesta on tullut hallitukselle arvovaltakysymys, joka halutaan runnoa läpi asiantuntijoiden, kuntien ja kansalaisten mielipiteestä piittaamatta. Oikeuskanslerikin on huomauttanut uudistuksen menettelytavoista.

Viime aikoina on hallituspuolueidenkin riveistä alkanut kuulua terveen järjen ääniä, mainittakoon vain kokeneen keravalaisen kunnallisvaikuttajan, kansanedustaja Eero Lehden kannanotot. Kunta- ja soteuudistuksia vaaditaan parlamentaariseen valmisteluun ja pakkoliitossuunnitelmia kuopattaviksi. Näihin vaatimuksiin on helppo yhtyä.

Suomen Perusta -ajatuspajan hiljattain julkaisemassa Kunnat kuntoon -kirjassa professori Heikki A. Loikkanen arvostelee sitä, että hallitus yrittää ratkaista kuntakoon kasvattamisella liian monta ongelmaa kerralla. Sen toivotaan muun muassa auttavan kuntien kestävyysvajeen tilkitsemisessä, tulopohjan paikkauksessa, tuottavuuden parantamisessa ja väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin vastaamisessa. Niin ikään yhdistymisistä toivotaan ratkaisua maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmiin.

Kuten Loikkanen toteaa, hallitus yrittää ampua kymmenen sorsaa yhdellä laukauksella. Se on mahdotonta. Yhdellä keinolla, tässä tapauksessa kuntaliitoksella, ei voida kerralla ratkaista kaikkia kuntien ja kuntatalouden moninaisia ongelmia.

Keski-Uudenmaan ihmisen kokoiset kunnat ovat paitsi verraten kustannustehokkaita, niissä myös lähipalvelut ja lähidemokratia toimivat. Parhaillaan selvitettävänä olevassa kahdeksan kunnan jättikaupungissa tuskin riittäisi mielenkiintoa koko alueen eri osien tasapuoliselle kehittämiselle. Se tarkoittaisi lähipalveluiden murenemista. Terveysasemia, kouluja ja päiväkoteja katoaisi reuna-alueilta.

Suurkunnat olisivat isku myös lähidemokratialle. Keskusjohtoinen järjestelmä jonkinlaisine kaupunginosavaltuustoineen tuskin innostaisi ihmisiä äänestämään saati luottamaan äänensä voimaan.

Loikkanen ehdottaa, että nykyhallituksen tulisi vielä ennen seuraavia eduskuntavaaleja asettaa riippumaton kotimaisista ja kansainvälisistä jäsenistä koostuva asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä olisi kartoittaa 3–5 vaihtoehtoista mallia kunta- ja soteuudistuksen toteuttamiseksi. Vaalien jälkeen tulisi pystyttää parlamentaarinen komitea jatkamaan valmistelutyötä asiantuntijoiden vaihtoehtojen pohjalta.

Ehdotus on harkitsemisen arvoinen. Joka tapauksessa nykyinen, sekasortoon ajautunut kuntauudistuspeli on vihellettävä poikki.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 25.2.2014.

Väliraportti ei vakuuta

Keski-Uudenmaan kahdeksan kunnan yhdistymisselvityksen väliraportti on valmistunut. Parhaillaan kunnissa laaditaan vastineita. Selvityksen loppuraportti valmistuu kesällä, ja päätökset on tarkoitus lyödä lukkoon syksyllä.

Väliraportti ei vakuuta ainakaan allekirjoittanutta. Yhdistymisen haitat ovat hyötyjä suuremmat.

On hyvä, että väliraportissa myönnetään Keski-Uudenmaan kuntien välisen kilpailun olevan pääsääntöisesti alueelle eduksi.

Toisaalta raportissa painotetaan kautta linjan niin sanottua suuruuden ekonomiaa. Sen kautta on toki mahdollista hakea säästöjä – ainakin henkilöstö- ja talouspalveluiden osalta, mutta yleisesti ottaen alueemme ihmisen kokoiset kunnat toimivat ketterämmin ja kustannustehokkaammin kuin Helsingin, Espoon ja Vantaan isot kaupungit.

Totta on, että kuntatalouden tulevaisuus näyttäytyy vaikeana niin meillä kuin muualla maassa. Väestö vanhenee, tulot eivät riittävästi kasva suhteessa menojen kasvuun ja lisäksi hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia.

Sopeutustoimia tarvitaan, mutta terveen järjen mukainen ratkaisu tulevaisuuden haasteisiin ei kuitenkaan ole Keski-Uudenmaan jättikaupunki.

Ensinnäkin jättikaupunki murentaisi lähipalveluja. Väliraportista heijastuva keskittävä ja tasapäistävä politiikka kurittaisi reuna-alueita ja paisuttaisi byrokratiaa. Päiväkoteja, kouluja ja terveyspalveluita katoaisi.

Toiseksi lähidemokratian kannalta yhdistyminen olisi onnetonta keskiuusmaalaisille.

Ken uskoo, että itsenäisten kuntien päätöksentekoelinten tilalle perustettava keskusjohtoinen järjestelmä jonkinlaisine kaupunginosavaltuustoineen innostaisi ihmisiä äänestämään saati luottamaan äänensä voimaan?

Lisäksi ei pidä unohtaa, että hallitus valmistelee parhaillaan metropolilakia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva sote-lakikin on vireillä. Hämmennys kuntakentällä on melkoinen.

Tällä hetkellä keskiuusmaalaiset luottamushenkilöt ovat lähellä kuntalaisia ja vuorovaikutus on toimivaa. Miksi muuttaa toimivaa järjestelmää?

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 6.1.2014.