Aihearkisto: kuntapolitiikka

Lisää lähiruokaa kuntiin

Suomalaiset arvostavat lähellä tuotettua ja oman alueen raaka-aineista valmistettua lähiruokaa. Esimerkiksi pari vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan selkeä enemmistö kuluttajista piti ruoan lähellä tuottamista vähintään melko tärkeänä valintakriteerinä ruokaostoksilla.

Syitä lähiruoan suosioon löytyy helposti: Se on tuoretta, puhdasta ja turvallista. Ruoan alkuperä, tuottaja ja valmistaja tunnetaan. Ympäristökin kuormittuu vähemmän, kun ruokaa ei kuljeteta maailman ääristä.

Julkisissa keittiöissä lähellä tuotettu ruoka ei sen sijaan ole yhtä suuressa huudossa kuin kuluttajien keskuudessa. Kiinnostusta sitä kohtaan kenties löytyy, mutta talousvaikeuksissa painiskelevissa kunnissa hinta on liian usein ruoan hankinnan määräävä kriteeri. Monet kunnat ostavat julkisiin keittiöihinsä jopa ulkomaalaista ruokaa. – Voi vain pohtia, minkälaisissa oloissa on tuotettu se ruoka, jonka ulkomailta rahtaaminen tulee halvemmaksi kuin lähellä tuotettu ape.

Yleinen harhaluulo on, että esimerkiksi meillä Uudellamaalla lähiruoan suosiminen julkisissa keittiöissä ei hankintalainsäädännön vuoksi onnistu. Se on kuitenkin mahdollista, kun hinnan sijaan painotetaan kokonaistaloudellista edullisuutta ja asetetaan hankinnoille oikeanlaisia laatukriteereitä. Kriteerit voivat liittyä esimerkiksi tuoreuteen ja pakkausmateriaalin vähyyteen.

Lähiruokaa suosimalla kunnan ruokaan laittamat eurot jäävät omalle paikkakunnalle tai ainakin omalle talousalueelle. Se tarkoittaa paikalliseen ruokaan satsaaville kunnille lisää työpaikkoja ja lisää verotuloja. Samalla kunta kantaa oman kortensa kekoon kotimaisen ruokatuotannon ja sitä kautta huoltovarmuuden turvaamisessa sekä tukee paikallisen ruokakulttuurin säilymistä ja kehittymistä.

Kuntien tulisikin laatia lähiruokaan panostamisesta strateginen linjaus, jotta ruoan hankinnasta vastaavat tahot voisivat huomioida paikalliset tuotteet mahdollisuuksien mukaan kilpailutuksia tehdessään.

Myös hallitus haluaa kasvattaa lähiruoan osuutta julkisissa elintarvikehankinnoissa. Toukokuussa julkaistussa lähiruokaohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että vuonna 2020 lähiruoka on luonnollinen osa julkisia ruokapalveluja ja sitä käytetään ja arvostetaan kaikissa Suomen kunnissa.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän kuntapäättäjien on käärittävä hihamme ja alettava enemmän vaatia julkisiin keittiöihin laadukasta, paikallista ruokaa.

Kolumni julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 21.7.2013.

Perussuomalaisilta kunta- ja sote-ohjelma

Perussuomalaiset julkisti tänään oman kunta- ja sote-ohjelmansa. Siinä linjataan ne periaatteet, joiden katsomme parhaiten palvelevan kansalaisia kautta maan.

Haluamme kehittää lähipalveluja ja -demokratiaa säilyttämällä peruskunnat. Kannatamme kuntien välistä yhteistyötä silloin, kun palvelun tuottamiseen tarvitaan peruskuntaa laajempi alue. Kunta voi oman harkintansa perusteella päättää liittyä toiseen kuntaan, mutta kuntia ei saa pakottaa kuntaliitoksiin.

Nykyisen terveydenhoidon toimivin osa, erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiirit, on säilytettävä. Suurimmat ongelmat ovat perusterveydenhoidossa, joten kannatamme perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä mahdollisimman pikaisella aikataululla.

Palvelut, joiden tuottamiseen tarvitaan peruskuntaa laajempi alue, voitaisiin jättää piirikunnan tehtäväksi. Piirikuntaan yhdistettäisiin erilaiset ylikunnalliset organisaatiot. Piirikunnalle voisivat kuulua esimerkiksi työvoimapalvelut, erilaiset lupa-asiat, ammatillinen koulutus, pelastustoimi ja maankäytön suunnittelu.

Keski-Uudenmaan kuntaliitosselvitys

Keski-Uudenmaan kunnanjohtajat tarjoilivat pääsiäisen alla valtakunnallisen uutispommin ehdottamalla selvityksen tekemistä Suomen suurimmasta kuntaliitoksesta. Jos se toteutuisi, muodostaisivat Nurmijärvi, Hyvinkää, Tuusula, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Pornainen ja Sipoo yli 240 000 asukkaallaan maan kolmanneksi suurimman kaupungin.

Pääministeri Jyrki Katainen ja kuntaministeri Henna Virkkunen iloitsivat uutisesta. Sekin osaltaan kertoi, että heille kuntauudistuksessa mahdollisimman suuret kuntaliitokset ovat itseisarvo – lähipalveluista ja lähidemokratiasta viis, puhumattakaan kustannustehokkuudesta ihmisen kokoisissa kunnissa.

Uutisoinnissa oli erikoista se, että eräät johtavat keskiuusmaalaiset kunnallispoliitikot tuntuivat innostuvan kahdeksan Kuuma-kunnan liitosselvityksestä niin, että alettiin jopa leikillisesti ideoida uuden suurkaupungin nimeksi Ainolaa, Kuusimaata tai Impivaaraa. Puuttui vain, ettei alettu saman tien luonnostella jättikunnalle vaakunaa.

Nyt kuitenkin kuntapäättäjien kannattaa pitää jalat lämpimänä ja päät kylmänä. Vaikka Kataisen hallitus luo maahan ilmapiiriä, että jopa keskimääräisen keskiuusmaalaisen kunnan kokoiset yksiköt ovat muka liian pieniä pärjätäkseen, ei kannata antautua virran vietäväksi. Niin tekevät kuolleet kalat. Meidän ei ole pakko tehdä tyhmyyksiä.

Kunnanjohtajien ulostulon tavoitteena oli selvittää mahdollisen kuntaliitoksen hyötyjä ja haittoja, ei ajaa sen syntymistä. Mihinkään ei olla vielä sitouduttu, eikä kunnanjohtajilla olisi siihen edes valtuuksia.

Jos selvitykseen päätetään ryhtyä, olkoon sen perimmäisenä tavoitteena voittaa aikaa. Eduskuntavaalit ovat keväällä 2015, ja tätä menoa hallitukselta loppuu vielä aika harvinaisen huonosti valmistellun, sekavasti mutta jääräpäisesti ajetun ja epäsuositun kuntauudistuksensa kanssa.

Jättikuntien ajaminen Uudellemaalle on monessakin mielessä terveen järjen vastaista – unohtamatta alueellemme kaavailtua vahvaa metropolihallintoa, joka veisi kunnilta päätösvallan muun muassa kaavoituksessa ja asuntotuotannossa. Eikö paremminkin voitaisi tarkistaa jo olemassa olevan Uudenmaan liiton tehtäväkenttää kuin luoda uutta väliportaan byrokratiaa?

Keski-Uudenmaan kuntien selvän enemmistön päätavoitteena uudistusmyräkässä on itsenäisenä säilyminen ja hyvä yhteistyö naapurien kesken. Se on pidettävä kirkkaana mielessä.

Epäilen, että suurkaupungissa ei riittäisi ymmärrystä alueemme eri osien tasapuoliselle kehittämiselle. Osa nykykunnista olisi kaupungissa reuna-aluetta, jolta karsittaisiin muun muassa kouluverkkoa ja terveysasemia. Siksi sanon ei kiitos keskittävälle
jättikuntapolitiikalle ja byrokratian paisuttamiselle!

Kolumni Keski-Uusimaassa 3.4.2013

Ainola, Kuusimaa vai Impivaara?

Keski-Uudenmaan kunnanjohtajat heittivät eilen uutispommin: tehdään selvitys Suomen suurimmasta kuntaliitoksesta! Mitä jos Keski-Uudenmaan kahdeksan kuntaa Nurmijärvi, Hyvinkää, Tuusula, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Pornainen ja Sipoo muodostaisivat yhden kaupungin?

Pääministeri Jyrki Katainen ja kuntaministeri Henna Virkkunen ottivat uutisen riemuiten vastaan. Kataisen mukaan nyt on ilmassa “johtajuutta” ja “tekemisen meininkiä”, arvatenkin fantastista sellaista. Virkkusen mielestä uutinen oli “erittäin myönteinen”.

Kotikuntani Nurmijärven kuntavaikuttaja ja kansanedustaja Outi Mäkelä oli kommenteissaan varovaisempi, koska hän kunnanhallituksen puheenjohtajana tuntee uutisen taustat ministereitä paremmin. Hänkin kuitenkin intoutui ehdottamaan mahdolliselle uudelle 242 000 asukkaan kaupungille nimeksi “Ainolaa” tai leikillisesti “Kuusimaata”, kun kerran “Impivaara” on “liian ryvettynyt” (miten niin?)

Selvitetään vaan, jos kerran selvittää pitää. Jos sillä voidaan torpata metropolihallintohömpötyksiä ja heittää kapuloita kuntauudistuksen rattaisiin, niin hyvä. Tavoite on kuitenkin ainakin Nurmijärvellä itsenäisenä ja yhtenäisenä pysyminen. Se on pidettävä kirkkaana mielessä. Se on keskeinen asia, jonka vuoksi Perussuomalaisia kunnallisvaaleissa äänestettiin.

Katainen ja Virkkunen osoittivat lausunnoillaan jälleen kerran, että mahdollisimman suuret kuntaliitokset ovat heille uudistuksessa itseisarvo – viis lähipalveluista ja lähidemokratiasta, puhumattakaan kustannustehokkuudesta ihmisen kokoisissa kunnissa.