Aihearkisto: kuntapolitiikka

Kaksikielisyyden kustannukset selvitetään

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen vastasi kirjalliseen kysymykseeni kuntauudistuksen vaikutuksista kuntien kaksikielisyyteen. Kysyin onko hallitus aikeissa selvittää kuntauudistuksen yhteydessä kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset ehdotettujen selvitysalueiden kunnille ja onko kielilainsäädäntöä tarkoitus muuttaa?

Ministerin vastaus on lupaava, sillä sen mukaan kuntarakenteen muuttuessa tulee arvioitavaksi, miten uudistus vaikuttaa kielellisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja miten muutoksien perusteella lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Kysymyksessä esille nostamani yksityiskohta koskien tienviittoja olisi ministerin mukaan myös otettava lainsäädäntömuutoksia mietittäessä huomioon.

Alla ministerin vastaus kokonaisuudessaan.

“Kuntauudistuksen jatkovalmistelu on käynnistynyt. Helmikuussa asettamani rakennelakityöryhmän tehtävänä on valmistella luonnos hallituksen esitys rakennelaiksi. Lainsäädännön valmistelussa on otettava huomioon myös muun lainsäädännön uudistustarve.

Rakennelain valmistelussa arvioidaan esityksen vaikutukset eli mm. alueen kielellisen aseman muutoksesta aiheutuvat vaikutukset kuntalaisten mahdollisuuksiin saada palveluja omalla kielellään, taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset hallintoon. Esitystä laadittaessa on otettava huomioon perustuslain turvaamien kielellisten oikeuksien turvaaminen perustuslain edellyttämällä tavalla niin laintasolla kuin käytännössä.

Kielilain (423/2003) 33 §:n mukaan kaksikielisessä kunnassa viranomaisen asettamien kilpien, liikennemerkkien ja muiden yleisölle suunnattujen vastaavien opasteiden tekstien on oltava suomen- ja ruotsinkielisiä. Kirjallisessa kysymyksessä on esitetty, että kuntauudistuksessa tulisi selvittää kaksikielisten alueiden laajentumisesta aiheutuvat uusien kylttien asentamisesta aiheutuvat kustannukset.

Kaksikielisten alueiden laajentuminen on ollut esillä tienviittakysymyksen osalta jo aiemmin erityisesti alueille, joissa paikoilla ei ole olemassa ruotsinkielisiä nimiä. Mm. Lohjan kaupunki on tehnyt aloitteen, jossa esitetään, että tienviitoitus voisi olla yksikielinen sellaisilla alueilla, joista ei ole olemassa ruotsinkielisiä nimiä.

Kuntauudistuksen vaikutuksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kuntia koskeva yleinen lainsäädäntö on säädetty nykyisenkaltaisen kuntarakenteen pohjalle. Kuntarakenteen muuttuessa tulee arvioitavaksi, miten kuntauudistus vaikuttaa kielellisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja miten muutoksien perusteella lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Lainsäädäntömuutoksia mietittäessä olisi otettava huomioon myös kirjallisessa kysymyksessä esitetty tienviittakysymys.”

Hallituksen rivit ammuttiin suoriksi

Niinhän sitten siinä kävi, että puolustusministeri Stefan Wallin sai eilen eduskunnan luottamuksen äänin 95-59. Peräti 44 kansanedustajaa oli poissa äänestyksestä. Tiedän, että moni oli Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Reykjavikissa, mutta oli poissaolijoissa sellaisiakin hallituspuolueiden edustajia, jotka olivat viikolla kovin sanoin arvostelleet ministeri Wallinin toimintaa.

“Hallituksen rivit ammuttiin suoriksi, mutta ongelma jäi hallituksen sisälle.”

Näin totesin tuoreeltaan Iltalehdelle. Dragsvikin varuskunnan kohtaloa selvitetään ensi viikolla. Ministeri Wallin tulee puolustusvaliokuntaan kuultavaksi ensi torstaina.

Äänestyksen jälkeen alkaneella suullisella kyselytunnilla Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kritisoi voimakkaasti hallituksen kehysriihiratkaisuja.Kun nyt lainaamaan ryhdyin, lainattakoon oheen myös ryhmämme kannanottoa:

“Perussuomalaiset paheksuvat hallituksen päätöstä korottaa kaikkia arvonlisäverokantoja yhdellä prosenttiyksiköllä. Mielestämme korotusten ulkopuolelle olisi pitänyt jättää ainakin elintarvikkeet ja lääkkeet. Olemme pettyneitä siihen, että hallitus päätti laittaa myös sairaat ja nälkäiset talouskriisin maksumiehiksi. Vielä ennen vaaleja vasemmistopuolueet vastustivat yksituumaisesti tällaisten tasaverojen korottamista. Hämmästelemme myös sitä, että lapsilisien indeksikorotukset aiotaan jättää kehyskaudella tekemättä. Lapsiperheiden ostovoima tulee siis hallituksen toimien seurauksena heikkenemään.

Kunnilta hallitus on leikkaamassa 240 miljoonaa. Käytännössä hallitus siis ajaa kuntia pakkoliitoksiin viemällä niiden rahat ja pakottamalla ne täten luopumaan itsenäisyydestään. Kuntien peruspalveluja käyttävät eniten juuri pienituloiset, joten tämäkin leikkaus kohdentuu raskaimmin heihin.

Olemme tyytyväisiä siitä, että Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin 2012 linjauksista monet ovat kelvanneet sekä kokoomukselle että sosialidemokraateille. Perussuomalaisten esittämästä Wahlroos-verosta on nyt tullut solidaarisuusvero. Myös tutkimus- ja kehitysverotuki sekä ratainvestoinnit ovat lähes suoraan varjobudjetistamme.”

Puolustusministeriön 27 miljoonan euron säästöt kohdistuvat kriisihallintamenoihin ja vuoden 2015 materiaalihankintojen indeksikorotukseen. Kriisinhallinnasta karsimista voidaan pitää perusteltuna, mutta oman maan puolustamiseen – esimerkiksi kertausharjoituksiin – olisi pitänyt saada lisävaroja.

Kuntauudistus puhuttaa

Viime viikolla eduskunnassa käytiin vilkas kuntavälikysymyskeskustelu. Sen päätteeksi hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 102–70, mutta keskustelu jatkuu.

Kuntauudistus puhuttaa, sillä hallituksen asettama tiukka aikataulu uudistuksen etenemiselle viittaa pakkoliitoksiin. Virkamiestyöryhmän karttaharjoitus jättäisi Suomeen vain seitsemisenkymmentä kuntaa. Osa ehdotetuista selvitysalueista on hallitusohjelman tavoitteen eli työssäkäynti- ja asioimisalueiden mukaisen yhdistelyn vastaisia. Aikalisä kuntaremontille onkin välttämätön.

Käydyssä keskustelussa nostin esille sen, että järkevintä olisi ensin selvittää, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään. Yksi tutkimisen arvoinen malli on erikoissairaanhoidon siirtäminen kunnilta valtion hoidettavaksi.

Kiinnitin huomiota myös lähidemokratiaan ja perustuslakiin, jossa turvataan yksilön mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus. Jos uudistus toteutuu likipitäenkään virkamiesraportin mukaisena, merkitsee se tietoista lähidemokratian kuihduttamista kautta maan.

Korostin myös Nurmijärven asemaa itsenäisenä ja vahvana peruskuntana. Nurmijärvi on 40 000 asukkaallaan ideaalikokoinen pitäjä. Hyvin toimivia, ihmisen kokoisia kuntia ei pidä kuntaremontissa hävittää.

Virkamiesselvityksessähän Nurmijärvelle heitettiin kaksi kuolleena syntynyttä vaihtoehtoa. Ensisijainen on liitos Keravan, Järvenpään ja Tuusulan kanssa. Se ei perustu työssäkäynti- ja asioimisalueisiin. Nurmijärvi on sijainniltaan erillinen mainitusta kolmikosta.

Ehdotettu liitos on muutenkin vailla perusteita, sillä esimerkiksi liikkuminen kuntien välillä on etäisyyksien, tiestön laadun ja vaatimattoman joukkoliikenteen vuoksi hankalaa. Selvityksessä neuvotaan kehittämään tiestöä, mutta ne rahat voi kyllä järkevämminkin käyttää, sillä Nurmijärven luontainen toiminnallinen suuntautuminen on valtatie 3:een tukeutuen pääosin etelään.

Nurmijärvelle esitetty toinen vaihtoehto on kunnan pilkkominen osiin siten, että Rajamäki ja Kirkonkylä liitettäisiin osaksi Hyvinkään, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen muodostamaa hämäläiskuntaa ja Klaukkala osaksi Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Sipoon muodostamaa jättikuntaa.

Jälkimmäinen pilkkomisvaihtoehto on, jos mahdollista, vielä vähemmän harkittu. Se on suoraan sanoen loukkaava, sillä kansalliskirjailija Aleksis Kiven perinteikkäällä ja elinvoimaisella pitäjällä on kaikki edellytykset jatkaa itsenäisenä – toki tarpeen mukaan muiden kuntien kanssa yhteistyötä vapaaehtoiselta pohjalta tehden.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 12.3.2012.

Kuntauudistus ja kaksikielisyyden kustannukset

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kuntauudistus ja kaksikielisyyden kustannukset

Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvosto määrittää kuntien kielellisen aseman kymmeneksi vuodeksi kerrallaan virallisten väestötilastojen perusteella. Kunnat ovat joko suomen-, ruotsin- tai kaksikielisiä. Voimassa olevan kielilain mukaan kunta on kaksikielinen, jos kahdeksan prosenttia väestöstä tai vähintään 3 000 asukasta puhuu äidinkielenään vähemmistökieltä.

Suomessa on 30 kaksikielistä kuntaa. Ruotsinkielisiä kuntia on kolme, jos Ahvenanmaan kuntia ei oteta huomioon. Loput 287 kuntaa ovat suomenkielisiä. Hallituksen suunnittelema kuntauudistus vaikuttaa kaksikielisten kuntien määrään, kun kuntien väkiluku ja maantieteellinen alue kasvaa.

Suomalaisuuden Liiton tiedotteen mukaan kuntauudistusta selvittäneen valtionvarainministeriön virkamiestyöryhmän esitys laajentaisi toteutuessaan kaksikielisten kuntien määrän yli kaksinkertaiseksi: 34 yksikielistä kuntaa muuttuisi kaksikielisiksi yhdistyessään uusiin kaksikielisiin suurkuntiin. Tästä aiheutuisi monissa pienissä kunnissa merkillisiä tilanteita. Kaksikielisiksi muuttuisi esimerkiksi Tarvasjoki, jossa asuu kahdeksan ruotsinkielistä ja jopa Lestijärvi, jossa ruotsinkielisiä on tasan yksi.

Kunnan kaksikielisyydestä aiheutuu kustannuksia, joita virkamiestyöryhmän esityksessä ei ole eritelty. Onko esimerkiksi tarkoituksenmukaista että alueille, joissa ruotsinkielisen väestön määrä on olematon, vaihdetaan kaksikieliset tienviitat?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa selvittää kuntauudistuksen yhteydessä kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset ehdotettujen selvitysalueiden kunnille ja onko kielilainsäädäntöä tarkoitus muuttaa?

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Aikalisä kuntaremontille

Välikysymyksessä tivataan, mikä on hallituksen linja kuntien pakkoliitosten suhteen. Kysymys on aiheellinen. Syksyllä luvattiin, että pakkoliitoksia ei tule. Jo kuntauudistukselle asetetun aikataulunkin puitteissa tätä on vaikea uskoa.

Valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmän karttaharjoitus on kuin huutokaupan avaushuuto. Selvitys säilyttäisi vain joka neljännen Suomen kunnista. Jäljelle jäisi seitsemisenkymmentä kuntaa. Osa ehdotetuista selvitysalueista on hallitusohjelman tavoitteen eli työssäkäynti- ja asioimisalueiden mukaisen yhdistelyn vastaisia. Laskelmat eivät vakuuta, mutta kustannustehokkuus ei olekaan tämän remontin perimmäinen tavoite.

Kuten eturivin oikeusoppineet ovat julkisuudessa todenneet, on hallituksen syytä laittaa jäitä hattuun. Aikalisä on välttämätön.

Kuntakentän suurin ongelma on lakisääteisten velvoitteiden ja taloudellisten voimavarojen epätasapaino. Jättikunnat eivät ole ratkaisu tähän ongelmaan. Väestön huoltosuhde ei muutu rajoja siirtelemällä. Järkevintä on ensin selvittää sitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään. Yksi tutkimisen arvoinen malli on erikoissairaanhoidon siirtäminen kunnilta valtion hoidettavaksi.

Perustuslain mukaan “Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon”. Perustuslaissa myös turvataan yksilön mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Perussuomalaiset nojaavat perustuslakiin. Näemme kuntademokratian kansanvallan henkivakuutuksena. Jos hallituksen ajama kuntauudistus toteutuu likipitäenkään virkamiesraportin mukaisena, merkitsee se tietoista lähidemokratian kuihduttamista kautta maan.

Jättikunnissa palvelut karkaavat kauas reuna-alueilta ja ihmiset vieraantuvat päätöksenteosta. Erilliset kunnanosavaltuustot olisivat silmänlumetta. Uudistuksia tarvitaan peruspalveluiden turvaamiseksi, se on selvä, se on perussuomalaistenkin näkemys, mutta hintana ei voi olla kansanvallan kaventuminen.

Hallituksen hellimä jättikuntaideologia on epä-älyllinen, sillä kunnan koko ei automaattisesti paranna sen tuottavuutta. Pikemminkin voisi todeta, että mitä suurempi kunta, sitä enemmän byrokratiaa ja että köyhiä kuntia yhdistämällä ei synny uutta rikkautta.

Lopuksi käytännön esimerkki. – Hienoa nähdä, että ministeri Virkkunenkin on vielä kuulemassa. – Uusmaalainen kotikuntani Nurmijärvi on 40 000 asukkaallaan ideaalikokoinen pitäjä, joka täyttää vahvan peruskunnan vaatimukset.

Virkamiesselvityksessä Nurmijärvelle heitettiin kaksi kuolleena syntynyttä vaihtoehtoa. Ensisijainen vaihtoehto on keskiuusmaalainen liitos Keravan, Järvenpään ja Tuusulan kanssa. Se ei perustu työssäkäynti- ja asiointialueisiin. Nurmijärvi on sijainniltaan erillinen mainitusta kolmikosta. Nurmijärven yhdistäminen onkin herättänyt vilpitöntä kummastusta Keravalla, Järvenpäässä ja Tuusulassa yli puoluerajojen. Liitos on vailla perusteita, sillä esimerkiksi liikkuminen kuntien välillä on etäisyyksien, tiestön laadun ja olemattoman joukkoliikenteen vuoksi hankalaa. Selvityksessä neuvotaan kehittämään tiestöä, mutta ne rahat voi kyllä järkevämminkin käyttää, sillä Nurmijärven luontainen toiminnallinen suuntautuminen on valtatie 3:een tukeutuen pääosin etelään.

Nurmijärvelle esitetty toinen vaihtoehto on kunnan pilkkominen osiin siten, että kunnan taajamista Rajamäki ja Kirkonkylä liitettäisiin osaksi Hyvinkään, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen muodostamaa hämäläiskuntaa ja Klaukkalan taajama osaksi Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Sipoon muodostamaa jättikuntaa. Tämä vaihtoehto on, jos mahdollista, vielä vähemmän harkittu. Se on suoraan sanoen loukkaava, sillä kansalliskirjailija Aleksis Kiven perinteikkäällä ja elinvoimaisella pitäjällä on kaikki edellytykset jatkaa itsenäisenä, toki tarpeen mukaan muiden kuntien kanssa yhteistyötä vapaaehtoiselta pohjalta tehden. Paikallisidentiteetti on arvokas asia, sitä ei sovi uudistusinnossa unohtaa.

Nurmijärvellä on kohtalotovereita eri puolilla Suomea. On vaikea ymmärtää, miksi hallitus haikailee Nurmijärven kaltaisten hyvin toimivien, ihmisen kokoisten kuntien hävittämistä. Siksi kannatan edustaja Mattilan hallitukselle esittämää epäluottamuslausetta.

Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa keskiviikkona 7.3.2012.

Nurmijärvi on vahva peruskunta

Presidentinvaalien jälkeen kuuma puheenaihe on hallituksen suuri kuntauudistus. Sen tavoitteena on yhdistää kuntia asioimisalueiden mukaan vuoteen 2015 mennessä. Johtavana ajatuksena hallituksella on, että jättikunnissa palvelut on mahdollista järjestää järkevämmin. Näin pyritään löytämään ratkaisu muun muassa haasteelliseksi muuttuvaan huoltosuhteeseen. Kuntaministeri Virkkusen asettaman työryhmän tuloksia on tarkoitus julkaista helmikuussa.

Hiljattain julkisuuteen ponnahti kuitenkin luonnos uudeksi kuntakartaksi. Suomen Kuvalehdelle vuodetun ehdotuksen mukaan kuntarakenne leikattaisiin viidennekseen nykyisestä. Jäljelle jäisi vain 70 kuntaa. Valtiovarainministeriön mukaan kyseessä ei ole työryhmän lopullinen esitys vaan työ on vielä kesken.

Nyt julkaistussa esityksessä Nurmijärvi liitettäisiin yhteen Tuusulan, Järvenpään, Keravan, Pornaisten, Mäntsälän ja Pukkilan kanssa. Ehdotus on työssäkäynti- ja asioimisalueet huomioon ottaen käsittämätön.

Nurmijärvi on 40 000 asukkaallaan ideaalikokoinen kunta, jossa palvelut on järjestetty kustannustehokkaasti ja lähidemokratia toimii. Nurmijärveläiset saavat erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta kaikki peruspalvelut oman kunnan sisältä. Kunta kasvaa vuoteen 2040 mennessä 60 000 asukkaaseen. Tuolloin huoltosuhde heikkenee, mutta säilyy silti muuhun maahan verrattuna hyvänä.

Nurmijärvi pystyy nyt ja jatkossakin täyttämään kuntauudistuksen itsenäisen ja vahvan peruskunnan kriteerit. On vaikea ymmärtää miksi hallitus aikoo hävittää hyvin toimivan kuntamme.

Kunnanhallitus on kannanotossaan aivan oikein todennut, ettei Nurmijärven liittämisellä Keski-Uudenmaan suuntaan ole työssäkäyntiin, asiointiin, palveluihin tai sujuviin yhteyksiin perustuvaa pohjaa. Toteutuessaan liitos jättäisi Nurmijärven reuna-alueeksi ja romuttaisi lähidemokratian. Samalla palvelut huonontuisivat, kun kunnan keskus sijoittuisi todennäköisesti Järvenpäähän.

Esityksen toteutuminen merkitsisi lähidemokratiamme kuihduttamista kautta maan. Suomessa olisi tuolloin asukasluvultaan suurimmat kunnat koko EU:n alueella, vaikka olemme harvaanasutuin maa.

Toimivassa lähidemokratiassa kunnan päättäjät on mahdollista tuntea ja yhteydenotto on helppoa. Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus. Peruspalvelut on turvattava, mutta se ei saa tapahtua kansanvaltaa kaventamalla.

Ei ole järkeä hävittää elinkelpoisia, ihmisen kokoisia kuntia ja pakolla runnoa kuntarajoja suuremmiksi. Kunnan koko ja kustannustehokkuus eivät yleensä korreloi palvelujen tuottamisessa. Pikemminkin voisi sanoa, että mitä suurempi kunta, sitä enemmän byrokratiaa. Kuntauudistuksessa on syytä ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet ja hallituksen on kuunneltava kuntakenttää sekä kuntalaisia.

Kolumni Nurmijärven Uutisissa 29.1.2012.