Aihearkisto: kuntapolitiikka

Suomalaisen elämänmuodon puolesta

Eduskunnassa keskusteltiin vielä ennen kesän istuntotaukoa kuntauudistuksesta. Hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon, jossa se vahvisti uudistuksen aikataulun venymisen vuoteen 2017. Keskustelun päätteeksi hallitus sai luottamusäänestyksessä eduskunnan tuen äänin 106–71.

Kuntauudistus tulee olemaan syksyn kunnallisvaalien tärkein teema, vaikka sille päätettiinkin taktisista syistä ottaa aikalisä. Vaikuttaa siltä, että hallituksen työ 70 tai 100 suurkunnan eteen on jäämässä haaveeksi. Hyvä niin, sillä kuntien määrän ei olisi alun perinkään pitänyt olla uudistuksen lähtökohta. Marssijärjestys alun karttaharjoituksineen oli väärä ja aikataulu epärealistinen.

Kuntien vastustus liitoksille oli odotettua. Antamissaan lausunnoissa kuntatyöryhmän esitykseen yli puolet kunnista totesi olevansa haluttomia kuntaliitosselvitykseen.  Lisäksi valtaosa niistäkin kunnista, jotka kannattivat selvitystä omalla alueellaan, ehdottivat eri selvitysaluetta kuin hallituksen työryhmä. Kuntia kuullaan jälleen syksyllä, jolloin niillä on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa kuntarakennelain luonnoksesta ja sosiaali- ja terveyspalvelurakenneselvityksestä.

Kovimmista pakkoliitospuheista on hallituksessakin onneksi maltillistuttu, mutta on silti odotettavissa, että ainakin osa kunnista joutuu liittymään vasten tahtoaan yhteen velvoittavan lainsäädännön seurauksena.

Pakkoliitoksia ei voi hyväksyä. Perustuslain takaamaa kunnallista itsehallintoa sekä toimivaa lähidemokratiaa on arvostettava. Kestävä kuntauudistus rakentuu alhaalta ylöspäin. Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus.

Kuntauudistuksessa huolettaa edelleen myös se, turvataanko sillä palvelujen rahoitus ja niiden läheisyys. On nimittäin fakta, että kunnilla on liikaa tehtäviä. Viimeisen 12 vuoden aikana kunnille on syydetty yhä enemmän velvoitteita, mutta valtionosuuksia ei ole kasvatettu samassa suhteessa. Myös kansainvälisessä vertailussa suomalaisille kunnille on kasautunut paljon tehtäviä.

Toinen fakta on, että kuntaliitokset eivät automaattisesti paranna palveluja. Kahden tai useamman köyhän kunnan kaavamainen yhteen niputtaminen ei synnytä yhtä rikasta kuntaa. Eikä muuta huoltosuhdetta. Siksi olennaista onkin miettiä kuntien tehtävien ja resurssien määrää.

Kuntauudistuskritiikissä on kyse myös suomalaisen elämänmuodon puolustamisesta. Koko maa tulee pitää asuttuna. Suomi ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa suurkaupungistumista kiihdyttäen. Elinvoimaisen maaseudun – pikkukaupungit mukaan lukien – merkitys kasvaa lähitulevaisuudessa, kun taas hallituksen kuntauudistus pyrkii keskittämään ja korostaa kaupungistumista. Suomea ei pidä jakaa menestyviin kaupunkeihin ja taantuvaan maaseutuun.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 22.6.2012.

Velkakierre pysäytettävä oikeudenmukaisesti

Eduskunnassa käytiin keskivikkona ja torstaina eloisa keskustelu valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013-2016. Lähetekeskustelun jälkeen asia siirtyy valiokuntakäsittelyyn. Oma puheenvuoroni alla.

Vaikka Suomen kansantalous on kohtuullisessa kunnossa, on julkisen talouden tulevaisuudesta aihetta kantaa huolta muun muassa väestön ikääntymisen ja valtion velkaantumisen takia, varsinkin nyt, kun olemme siirtymässä hitaamman taloudellisen kasvun aikaan.

Hallituksen tavoitteena on kääntää valtion velkasuhde laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitusohjelmassa määritelty ja nyt käsiteltävänä olevassa kehyspäätöksessä vahvistettu tavoite on ymmärrettävä, sillä yksistään valtionvelan korkomenoihin uppoaa kehyskaudella 2013-2016 arviolta 2,9 miljardia euroa vuodessa eli suurin piirtein nykyisen puolustusbudjettimme verran. Velkakierteen pysäyttämisen tuleekin olla talouspolitiikkamme päämäärä. Tästä olemme oppositiossa yhtä mieltä. Kreikan tie ei ole meidän tiemme. Sen sijaan siitä, ovatko hallituksen kaikki toimet tavoitteen saavuttamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisia, olemme perustellusti eri mieltä.

Kaikkien arvonlisäveron verokantojen nosto 1 prosenttiyksiköllä tuo valtion kassaan sievoisen summan, arviolta 900 miljoonaa euroa. Arvonlisävero on kuitenkin tasavero. Sen korotus osuu yhtä lailla niin köyhiin kuin rikkaisiin. Ennen eduskuntavaaleja vasemmistopuolueet aktiivisesti kiivailivat tämänkaltaisten tasaverojen nostoa vastaan – kaikkein pontevimmin SDP:n puheenjohtaja Jutta “Jyrkkä ei” Urpilainen – mutta hallituksessa linja on muuttunut. Takkia käännetään, kun vastuuta kannetaan. Näinhän se vanhojen puolueiden tuttu toimintatapa vaalilupausten suhteen menee.

Perussuomalaisten linjana on, että veroja tulee kantaa maksukyvyn mukaan. Tätä mieltä olimme ennen vaaleja, tätä mieltä olemme vaalien jälkeen. Toki kompromisseja tulee osata tehdä. Esimerkiksi arvonlisäverokorotuksen ulkopuolelle olisi voinut jättää vähintäänkin elintarvikkeet ja lääkkeet, mutta nyt hallitus sysää köyhät ja sairaat eturintamaan taloustilanteen korjaajiksi, ja lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään. Nämä ovat arvovalintoja, huonoja sellaisia.

Kunnilla on liikaa velvoitteita. Kehyspäätös kuristaa kuntataloutta entisestään. Valtionosuuksista leikkaaminen heikentää peruspalveluita. Taas iskee hallituksen leikkuri pienituloisiin, jotka kuntien peruspalveluja eniten käyttävät. Valtionosuusleikkausten myötä monet kunnat myös velkaantuvat, ja monet kunnat nostavat kunnallisveroa, taksoja ja maksuja. Jälleen osuu leikkuri pienituloisiin. Tämä ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, semminkin kun hallitus samaan aikaan sitoo käsittämättömiä summia huonosti talouttaan hoitaneiden hulivili-euromaiden tukemiseen.

Hallitusohjelmassa puolustusmenoista päätettiin leikata kaikista hallinnonaloista eniten. Tämäkään ei riittänyt Kataisen hallitukselle. Kehyspäätöksessä puolustusministeriölle sälytetään 27 miljoonan euron lisäsäästöt, jotka kohdistuvat kriisinhallintamenoihin ja vuoden 2015 puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotukseen.

Kriisinhallinnasta karsimista voidaan pitää oikein priorisoituna. Perussuomalaisia on kuultu, se on hyvä. Mutta oman maan puolustamiseen, etenkin reserviläisten kertausharjoituksiin, olisi ehdottomasti pitänyt osoittaa lisärahoitusta. Kyse ei ole suurista summista. Ne olisi voitu ottaa esimerkiksi kehitysavusta, jonka suhteen hallitus ei ole riittävän vakavasti huomioinut velkakierteen pysäyttämistavoitetta. Lainarahalla annettu kehitysapu ei ole kestävällä pohjalla.

Hallitus suhtautuu kevytmielisesti sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, joiden takaamisen pitäisi olla valtiovallan tärkeimpiä tehtäviä. Poliisille tarjotaan alimitoitettuja resursseja, ja puolustusvoimia suorastaan kuritetaan. Kehyskaudella toteutettava puolustusvoimauudistus on suuri leikkausohjelma, jolla hallitus heikentää koko maan puolustuskykyä samalla kyseenalaistaen koko puolustusratkaisumme – unohtamatta tässäkään yhteydessä hallituksen läpi runnomaa kallista ja sotilaallisesti järjetöntä jalkaväkimiinakieltoa Ottawan sopimusta, joka astuu voimaan heinäkuussa. Puolustuksellemme tärkeät miinat on pääosin hävitetty tällä kehyskaudella. Näin vastuuttomasti toimii hallitus, jota johtaa aiemmin maanpuolustusmyönteisenä pidetty kokoomuspuolue.

Hallitus on kehunut kehyspäätöstään oikeudenmukaiseksi kompromissiksi, vaikka todellisuudessa kokoomus on tarjonnut kumppaneilleen kylmää kyytiä. Oikeudenmukaisuutta löytyy lähinnä niistä osioista, jotka hallitus näkyy omaksuneen perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista, kuten niin sanottuun solidaarisuus- eli Wahlroos-veroon, nuorisotyöttömyyden torjuntaan, tutkimus- ja kehitysverotukeen sekä ratainvestointeihin liittyvistä esityksistä. Myös sotiemme veteraanien etuisuuksiin tehtävät muutokset ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä.

Kaksikielisyyden kustannukset selvitetään

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen vastasi kirjalliseen kysymykseeni kuntauudistuksen vaikutuksista kuntien kaksikielisyyteen. Kysyin onko hallitus aikeissa selvittää kuntauudistuksen yhteydessä kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset ehdotettujen selvitysalueiden kunnille ja onko kielilainsäädäntöä tarkoitus muuttaa?

Ministerin vastaus on lupaava, sillä sen mukaan kuntarakenteen muuttuessa tulee arvioitavaksi, miten uudistus vaikuttaa kielellisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja miten muutoksien perusteella lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Kysymyksessä esille nostamani yksityiskohta koskien tienviittoja olisi ministerin mukaan myös otettava lainsäädäntömuutoksia mietittäessä huomioon.

Alla ministerin vastaus kokonaisuudessaan.

“Kuntauudistuksen jatkovalmistelu on käynnistynyt. Helmikuussa asettamani rakennelakityöryhmän tehtävänä on valmistella luonnos hallituksen esitys rakennelaiksi. Lainsäädännön valmistelussa on otettava huomioon myös muun lainsäädännön uudistustarve.

Rakennelain valmistelussa arvioidaan esityksen vaikutukset eli mm. alueen kielellisen aseman muutoksesta aiheutuvat vaikutukset kuntalaisten mahdollisuuksiin saada palveluja omalla kielellään, taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset hallintoon. Esitystä laadittaessa on otettava huomioon perustuslain turvaamien kielellisten oikeuksien turvaaminen perustuslain edellyttämällä tavalla niin laintasolla kuin käytännössä.

Kielilain (423/2003) 33 §:n mukaan kaksikielisessä kunnassa viranomaisen asettamien kilpien, liikennemerkkien ja muiden yleisölle suunnattujen vastaavien opasteiden tekstien on oltava suomen- ja ruotsinkielisiä. Kirjallisessa kysymyksessä on esitetty, että kuntauudistuksessa tulisi selvittää kaksikielisten alueiden laajentumisesta aiheutuvat uusien kylttien asentamisesta aiheutuvat kustannukset.

Kaksikielisten alueiden laajentuminen on ollut esillä tienviittakysymyksen osalta jo aiemmin erityisesti alueille, joissa paikoilla ei ole olemassa ruotsinkielisiä nimiä. Mm. Lohjan kaupunki on tehnyt aloitteen, jossa esitetään, että tienviitoitus voisi olla yksikielinen sellaisilla alueilla, joista ei ole olemassa ruotsinkielisiä nimiä.

Kuntauudistuksen vaikutuksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kuntia koskeva yleinen lainsäädäntö on säädetty nykyisenkaltaisen kuntarakenteen pohjalle. Kuntarakenteen muuttuessa tulee arvioitavaksi, miten kuntauudistus vaikuttaa kielellisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja miten muutoksien perusteella lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Lainsäädäntömuutoksia mietittäessä olisi otettava huomioon myös kirjallisessa kysymyksessä esitetty tienviittakysymys.”

Hallituksen rivit ammuttiin suoriksi

Niinhän sitten siinä kävi, että puolustusministeri Stefan Wallin sai eilen eduskunnan luottamuksen äänin 95-59. Peräti 44 kansanedustajaa oli poissa äänestyksestä. Tiedän, että moni oli Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Reykjavikissa, mutta oli poissaolijoissa sellaisiakin hallituspuolueiden edustajia, jotka olivat viikolla kovin sanoin arvostelleet ministeri Wallinin toimintaa.

“Hallituksen rivit ammuttiin suoriksi, mutta ongelma jäi hallituksen sisälle.”

Näin totesin tuoreeltaan Iltalehdelle. Dragsvikin varuskunnan kohtaloa selvitetään ensi viikolla. Ministeri Wallin tulee puolustusvaliokuntaan kuultavaksi ensi torstaina.

Äänestyksen jälkeen alkaneella suullisella kyselytunnilla Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kritisoi voimakkaasti hallituksen kehysriihiratkaisuja.Kun nyt lainaamaan ryhdyin, lainattakoon oheen myös ryhmämme kannanottoa:

“Perussuomalaiset paheksuvat hallituksen päätöstä korottaa kaikkia arvonlisäverokantoja yhdellä prosenttiyksiköllä. Mielestämme korotusten ulkopuolelle olisi pitänyt jättää ainakin elintarvikkeet ja lääkkeet. Olemme pettyneitä siihen, että hallitus päätti laittaa myös sairaat ja nälkäiset talouskriisin maksumiehiksi. Vielä ennen vaaleja vasemmistopuolueet vastustivat yksituumaisesti tällaisten tasaverojen korottamista. Hämmästelemme myös sitä, että lapsilisien indeksikorotukset aiotaan jättää kehyskaudella tekemättä. Lapsiperheiden ostovoima tulee siis hallituksen toimien seurauksena heikkenemään.

Kunnilta hallitus on leikkaamassa 240 miljoonaa. Käytännössä hallitus siis ajaa kuntia pakkoliitoksiin viemällä niiden rahat ja pakottamalla ne täten luopumaan itsenäisyydestään. Kuntien peruspalveluja käyttävät eniten juuri pienituloiset, joten tämäkin leikkaus kohdentuu raskaimmin heihin.

Olemme tyytyväisiä siitä, että Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin 2012 linjauksista monet ovat kelvanneet sekä kokoomukselle että sosialidemokraateille. Perussuomalaisten esittämästä Wahlroos-verosta on nyt tullut solidaarisuusvero. Myös tutkimus- ja kehitysverotuki sekä ratainvestoinnit ovat lähes suoraan varjobudjetistamme.”

Puolustusministeriön 27 miljoonan euron säästöt kohdistuvat kriisihallintamenoihin ja vuoden 2015 materiaalihankintojen indeksikorotukseen. Kriisinhallinnasta karsimista voidaan pitää perusteltuna, mutta oman maan puolustamiseen – esimerkiksi kertausharjoituksiin – olisi pitänyt saada lisävaroja.

Kuntauudistus puhuttaa

Viime viikolla eduskunnassa käytiin vilkas kuntavälikysymyskeskustelu. Sen päätteeksi hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 102–70, mutta keskustelu jatkuu.

Kuntauudistus puhuttaa, sillä hallituksen asettama tiukka aikataulu uudistuksen etenemiselle viittaa pakkoliitoksiin. Virkamiestyöryhmän karttaharjoitus jättäisi Suomeen vain seitsemisenkymmentä kuntaa. Osa ehdotetuista selvitysalueista on hallitusohjelman tavoitteen eli työssäkäynti- ja asioimisalueiden mukaisen yhdistelyn vastaisia. Aikalisä kuntaremontille onkin välttämätön.

Käydyssä keskustelussa nostin esille sen, että järkevintä olisi ensin selvittää, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään. Yksi tutkimisen arvoinen malli on erikoissairaanhoidon siirtäminen kunnilta valtion hoidettavaksi.

Kiinnitin huomiota myös lähidemokratiaan ja perustuslakiin, jossa turvataan yksilön mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus. Jos uudistus toteutuu likipitäenkään virkamiesraportin mukaisena, merkitsee se tietoista lähidemokratian kuihduttamista kautta maan.

Korostin myös Nurmijärven asemaa itsenäisenä ja vahvana peruskuntana. Nurmijärvi on 40 000 asukkaallaan ideaalikokoinen pitäjä. Hyvin toimivia, ihmisen kokoisia kuntia ei pidä kuntaremontissa hävittää.

Virkamiesselvityksessähän Nurmijärvelle heitettiin kaksi kuolleena syntynyttä vaihtoehtoa. Ensisijainen on liitos Keravan, Järvenpään ja Tuusulan kanssa. Se ei perustu työssäkäynti- ja asioimisalueisiin. Nurmijärvi on sijainniltaan erillinen mainitusta kolmikosta.

Ehdotettu liitos on muutenkin vailla perusteita, sillä esimerkiksi liikkuminen kuntien välillä on etäisyyksien, tiestön laadun ja vaatimattoman joukkoliikenteen vuoksi hankalaa. Selvityksessä neuvotaan kehittämään tiestöä, mutta ne rahat voi kyllä järkevämminkin käyttää, sillä Nurmijärven luontainen toiminnallinen suuntautuminen on valtatie 3:een tukeutuen pääosin etelään.

Nurmijärvelle esitetty toinen vaihtoehto on kunnan pilkkominen osiin siten, että Rajamäki ja Kirkonkylä liitettäisiin osaksi Hyvinkään, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen muodostamaa hämäläiskuntaa ja Klaukkala osaksi Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Sipoon muodostamaa jättikuntaa.

Jälkimmäinen pilkkomisvaihtoehto on, jos mahdollista, vielä vähemmän harkittu. Se on suoraan sanoen loukkaava, sillä kansalliskirjailija Aleksis Kiven perinteikkäällä ja elinvoimaisella pitäjällä on kaikki edellytykset jatkaa itsenäisenä – toki tarpeen mukaan muiden kuntien kanssa yhteistyötä vapaaehtoiselta pohjalta tehden.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 12.3.2012.

Kuntauudistus ja kaksikielisyyden kustannukset

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kuntauudistus ja kaksikielisyyden kustannukset

Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvosto määrittää kuntien kielellisen aseman kymmeneksi vuodeksi kerrallaan virallisten väestötilastojen perusteella. Kunnat ovat joko suomen-, ruotsin- tai kaksikielisiä. Voimassa olevan kielilain mukaan kunta on kaksikielinen, jos kahdeksan prosenttia väestöstä tai vähintään 3 000 asukasta puhuu äidinkielenään vähemmistökieltä.

Suomessa on 30 kaksikielistä kuntaa. Ruotsinkielisiä kuntia on kolme, jos Ahvenanmaan kuntia ei oteta huomioon. Loput 287 kuntaa ovat suomenkielisiä. Hallituksen suunnittelema kuntauudistus vaikuttaa kaksikielisten kuntien määrään, kun kuntien väkiluku ja maantieteellinen alue kasvaa.

Suomalaisuuden Liiton tiedotteen mukaan kuntauudistusta selvittäneen valtionvarainministeriön virkamiestyöryhmän esitys laajentaisi toteutuessaan kaksikielisten kuntien määrän yli kaksinkertaiseksi: 34 yksikielistä kuntaa muuttuisi kaksikielisiksi yhdistyessään uusiin kaksikielisiin suurkuntiin. Tästä aiheutuisi monissa pienissä kunnissa merkillisiä tilanteita. Kaksikielisiksi muuttuisi esimerkiksi Tarvasjoki, jossa asuu kahdeksan ruotsinkielistä ja jopa Lestijärvi, jossa ruotsinkielisiä on tasan yksi.

Kunnan kaksikielisyydestä aiheutuu kustannuksia, joita virkamiestyöryhmän esityksessä ei ole eritelty. Onko esimerkiksi tarkoituksenmukaista että alueille, joissa ruotsinkielisen väestön määrä on olematon, vaihdetaan kaksikieliset tienviitat?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa selvittää kuntauudistuksen yhteydessä kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset ehdotettujen selvitysalueiden kunnille ja onko kielilainsäädäntöä tarkoitus muuttaa?

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2012

Jussi Niinistö /ps