Aihearkisto: liikennepolitiikka

Tieverossa liikaa ongelmia

Suhtaudun kriittisesti Jorma Ollilan työryhmän tuoreeseen ehdotukseen kilometripohjaisen tieveron käyttöönotosta. Työryhmän mukaan tievero vähentäisi henkilöautoliikennettä ja lisäisi joukkoliikenteen käyttöä.

Mihin ihmisten liikkumisen tarve muuttuisi? Pitkien välimatkojen ja osin heikkojen joukkoliikenneyhteyksien Suomessa oma auto on monelle ainoa mahdollinen kulkuneuvo.

Olen huolissani ihmisten yksityisyyden suojasta, vaikka työryhmän raportissa luvataan, että yksityisyyden suojan toimivuus testataan ennen järjestelmän käyttöönottoa.

On vaikea nähdä, miten ihmisten yksityisyyden suoja voidaan kattavasti turvata, jos kaikista autojen liikkeistä aletaan kerätä tietoa. Tällainen orwellilainen ihmisten valvontajärjestelmä tuntuu vieraalta.

Tievero olisi jättipotti laitevalmistajille, kun jokaiseen autoon olisi asennettava paikannusvekotin. Paikannusteknologiaan on arvioitu kuluvan satoja miljoonia euroja. Polttoaineveron kerääminen ei maksa mitään, ja se ajaa saman asian kuin työryhmän ehdotus.

Verotusmuodosta riippumatta liikenteen verotuksen alentaminen olisi tärkeää. Nykyinen verotaso on epäoikeudenmukainen maaseutua kohtaan, koska kunnollinen julkinen liikenne kattaa alueellisesti vain pienen osan maata.

Kannattaako Suomen olla tässä asiassa eturintamassa, vai olisiko maltti valttia? Kyseessä on joka tapauksessa niin merkittävä yhteiskunnallinen muutos, että siitä on käytävä avointa keskustelua.

Kyllönen väistelee vastuuta

Jätin elokuussa eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin, mitä mieltä hallitus on turvallisuusuhista, joita valtionyhtiö Finavian suunnittelema Suomen aluelennonjohdon siirtäminen Tampereen Aitovuoresta Helsinki-Vantaan lentokentälle aiheuttaa.

Antamansa vastauksen perusteella liikenneministeri Merja Kyllönen väistelee vastuutaan aluelennonjohdon siirtosuunnitelmiin liittyen. Vastauksessa Kyllönen sysää vastuun Liikenteen turvallisuusviraston Trafin harteille. Hän toteaa, että tämänkaltaisille keskeisille muutoksille tarvitaan Trafin hyväksyntä.

Kyllönen on liikenneministerinä vastuussa pakkosiirtoprojektista. Lentoturvallisuus on vakava asia. Hänellä pitää olla suurempi halu hankkia luotettavaa tietoa siirtoon liittyvistä riskeistä ja turvallisuusuhista.

Aluelennonjohdon ja Helsinki-Vantaan lähestymislennonjohdon hajasijoittaminen eri paikkakunnille tarjoaa turvallisuutta ja huoltovarmuutta lisäävän strategisen edun. Siitä ei hevin kannata luopua marginaalisiin säästöihin saati EU:sta muka tuleviin säästöpaineisiin vedoten. Koska Suomessa siviili- ja sotilasilmailu on integroitu, on toimintaympäristömme erilainen kuin yleensä maailmalla.

Finaviaa vaikea ymmärtää

Jätin eilen eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen hallituksen mielipidettä Finavian suunnitelmista siirtää Tampereen Aitovuoressa toimiva Suomen aluelennonjohto Helsinki-Vantaalla toimivan Helsingin lähestymislennonjohdon yhteyteen säästösyistä ja mahdollisesti irtisanoa henkilökuntaa siirron yhteydessä.

Kysyn, onko hallituksen mielestä hyväksyttävää, että voittoa tuottava valtionyhtiö haluaa irtisanoa työntekijöitä säästöjä saadakseen ja mitä mieltä hallitus on turvallisuusuhista, joita siirto saattaa aiheuttaa. Asianomaisen ministerin on vastattava kirjalliseen kysymykseen kolmen viikon kuluessa.

On vaikea ymmärtää, miksi voittoa tuottava, 100-prosenttisesti valtion omistuksessa oleva yhtiö hakee säästöjä työntekijöitä irtisanomalla.

Sitä paitsi toiminnan hajauttaminen tarjoaa strategisen edun. Tällä hetkellä yksiköt voivat häiriön sattuessa paikata toisiaan. Jos kaksi maamme tärkeintä lennonjohtoyksikköä toimivat samoissa tiloissa, voi sähkökatkos tai muu häiriö johtaa tilanteeseen, jossa kukaan ei hetkellisesti vastaa Suomen yllä tapahtuvan lentoliikenteen turvallisuudesta ennen väistötiloihin siirtymistä.

Laiton autoveron arvonlisävero

KIRJALLINEN KYSYMYS

EU:n alueelta Suomeen tuotujen autojen autoveron arvonlisäveron korvaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Vuosina 2002–2005 EU:n alueelta Suomeen tuotujen autojen autoverosta piti maksaa arvonlisäveroa, jonka korkein oikeus on hiljattain katsonut lainvastaiseksi.

EY-tuomioistuin totesi autoveron arvonlisäveron EU:n lainsäädännön vastaiseksi vuonna 2009. Tuolloin laittomaksi todettua veroa palautettiin niille yksityisautoilijoille, jotka olivat tuoneet auton maahan vuonna 2006 tai sen jälkeen.

Näillä näkymin vuosina 2002–2005 laitonta veroa maksaneille ei ole luvassa palautuksia. Tullin tulkinnan mukaan he voivat saada korvausta vain, jos ovat ehtineet tehdä korvaushakemuksen käräjäoikeuteen vuoden 2012 loppuun mennessä, eli kolmen vuoden kuluessa EY-tuomioistuimen päätöksestä. Lehtitietojen mukaan korvaushakemuksia on jätetty vain joitakin kymmeniä, kun ylimääräistä veroa maksaneita yksityisautoilijoita on ehkä jopa 30 000.

Autoverotukseen perehtyneen juristin Petteri Snellin mukaan (Helsingin Sanomat 10.7.2013) kolmen vuoden valitusaika alkaa kuitenkin vasta korkeimman oikeuden tuoreesta päätöksestä. Näin ollen ylimääräistä veroa maksaneilla olisi edelleen oikeus hakea korvausta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo huolehtia siitä, ettei tulevaisuudessa synny vastaavanlaisia epäselvyyksiä

ja miten hallitus aikoo edistää EU:n alueelta Suomeen tuotujen autojen lainvastaiseksi todettuun autoveron arvonlisäveroon liittyvän korvauskysymyksen oikeudenmukaista ja kohtuullista ratkaisua?

Helsingissä 12. päivänä heinäkuuta 2013

Jussi Niinistö /ps

Pääsiäisenä nastoilla, vastaa ministeri

Autojen nastarenkaiden sallittu pitokausi määritellään pääsiäisen mukaan, jotta ihmiset voivat “täysin huoletta ajaa pääsiäispyhinä loma-, kesämökki- ja sukulaiskäynnit nastarenkailla ilman, että tulisi empiä, muuttuvatko säät ja olosuhteet matkalla siten, ettei nastarenkaista enää edellytettäisikään”.

Näin vastasi liikenneministeri Merja Kyllönen kirjalliseen kysymykseeni, tulisiko nastarenkaiden sallitun pitoajan päättyminen määritellä pääsiäisen sijaan kiinteän päivämäärän mukaan.

Fakta kuitenkin on, että pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuodesta riippuen jopa noin kuukaudella.

Nastarenkaille säännöllinen pitokausi

Monelle autoilijalle ajankohtainen aihe poiki tänään kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, aikooko hallitus harkita nastarenkaiden sallitun pitoajan päättymiselle kiinteää päivämäärää pääsiäisen sijaan.

Nimittäin Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan nastarenkaiden pitokausi alkaa 1. marraskuuta ja päättyy joko 31. maaliskuuta tai viikko toisen pääsiäispäivän jälkeen, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on myöhäisempi. Useimpina vuosina takaraja määrittyy pääsiäisen mukaan. Nastarenkaita saa kuitenkin käyttää muunakin aikana, mikäli sää tai keli sitä edellyttää.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee eri vuosina jopa yli kuukaudella. Esimerkiksi vuonna 2008 pääsiäistä vietettiin 23. maaliskuuta, mikä tarkoitti, että nastarenkaiden käyttöaika päättyi huhtikuun alussa. Vuonna 2011 pääsiäinen oli vasta 24. huhtikuuta, eli nastarenkailla sai ajaa vappuun asti.

Tänä vuonna nastarenkaat olisi pitänyt vaihtaa pois 8. huhtikuuta mennessä. Sää on kuitenkin kautta maan ollut verraten talvinen, ja tienpinnat jäisiä vähintään öisin. Tämän vuoksi muun muassa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Autoliitto ovat muistuttaneet, että nastarenkaiden vaihtoa kesärenkaisiin ei vielä kannata kiirehtiä.

Kaikkein arvaamattomimmat ja liukkaimmat keliolosuhteet muodostuvat, kun lämpötilat vaihtelevat nollan molemmin puolin. Tällaisia kelejä on usein juuri keväisin, ja siksi nastarenkaiden vaihtamista kesärenkaisiin ei turvallisuuden nimissä kannata tehdä liian varhain.

Nastarenkaiden sallitun käyttöajan määräytyminen pääsiäisen mukaan aiheuttaa sallittuun pitoaikaan suuria vuosittaisia vaihteluita ja saattaa johtaa siihen, että osa ihmisistä kokee tarvetta vaihtaa nastarenkaat pois liian aikaisin. Tilanteen selkiyttämiseksi tulee harkita, olisiko järkevämpää määrittää nastarenkaiden pitoajan päättymiselle pääsiäisen sijaan kiinteä päivämäärä.