Aihearkisto: liikennepolitiikka

Uusi autoiluvero tekeillä

Liikenneministeri Merja Kyllönen asetti vuosi sitten työryhmän selvittämään satelliittipaikannukseen perustuvan tiemaksun käyttöönottoa. Ryhmän johdossa on Nokian ex-toimitusjohtaja Jorma Ollila, joka toimii nykyään Shellin hallituksen puheenjohtajana.

Työn etenemisestä kerrottiin julkisuuteen joulun alla, mutta tiedot jäivät vähälle huomiolle. Tienkäyttömaksun sijaan suunnitteilla onkin nyt tienkäyttövero. Sillä olisi tarkoitus korvata osittain tai kokonaan nykyiset autoiluun liittyvät verot, kuten auto- ja polttoainevero.

Tienkäyttöveroa perittäisiin auton omistajalta tai haltijalta koko maassa sen mukaan, missä auto liikkuu. Kyse ei siis olisi pääkaupunkiseudun ruuhkamaksusta, vaan koko maa jaettaisiin verovyöhykkeisiin. Autoja seurattaisiin paikannustietoja keräämällä.

Oli kyseessä sitten vero tai maksu, liittyy asiaan kysymysmerkkejä. Kenties suurin niistä on ihmisten yksityisyyden suoja. Miten se turvataan, jos kaikista autojen liikkeistä aletaan kerätä tietoa?

Tällainen orwellilainen ihmisten valvontajärjestelmä tuntuu vieraalta. Ollilan mukaan tiedot olisivat suojattuja, ja niitä pääsisivät käsittelemään vain ne viranomaiset, joilla on siihen oikeus. Tietoturvaan liittyy kuitenkin aina riskejä.

Vähintään yhtä suuri kysymys on tieveron oikeudenmukaisuus. Pitkien välimatkojen ja osin heikkojen joukkoliikenneyhteyksien Suomessa auto on monelle ainoa mahdollinen kulkuneuvo. Joukkoliikenne on todellinen vaihtoehto lähinnä vain isompien kaupunkien asukkaille.

Kyllösen mukaan keskeinen tavoite on saada liikenteen hinnoittelu oikeudenmukaiseksi. Tieveron käyttöönotolla tähän ei kuitenkaan päästä. Päästöjäkään vero tuskin vähentää, sillä mihin liikkumisen tarve muuttuisi? Kun kyseessä on lisäksi vero, jonka tuotot menevät valtion budjetin katteeksi, ei ole takeita siitä, että kerättyjä rahoja käytettäisiin esimerkiksi tiestön parantamiseen.

Muun muassa Autoliitto on esittänyt epäilyksensä työryhmän puolueettomuudesta. Sen mukaan ryhmä suhtautuu tieveroasiaan kritiikittömästi, koska jäseninä on virkamiesten lisäksi tiemaksujärjestelmiä kehittäviä toimijoita.

Kun työryhmää vielä johtaa suuren öljy-yhtiön hallituksen puheenjohtaja, Autoliitto kysyy, voisiko työryhmä edes teoriassa päätyä muihin liikenneveron muotoihin, kuten polttoaineveron korottamiseen. Entä voisiko se päätyä hylkäämään laitevalmistajien kuumeisesti odottaman miljardiliiketoiminnan? Paikannusteknologiaan perustuva tievero olisi nimittäin jättipotti laitevalmistajille, kun jokaiseen autoon olisi asennettava paikannusvekotin.

Paikannusteknologiaan perustuvaan tieveroon siirtyminen on niin suuri yhteiskunnallinen muutos, että siitä on käytävä avointa keskustelua. Päätöksiä ei pidä tehdä kabineteissa intressiryhmien kesken.

Kolumni Kirkkonummen Sanomissa 28.2.2013.

Tiemaksu = uusi ruuhkamaksu?

Liikenneministeri Merja Kyllönen on asettanut työryhmän selvittämään satelliittipaikannukseen perustuvan tiemaksun käyttöönottoa. Työryhmän johdossa on Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila.

Auton käytön hinnoittelua selvitettiin viimeksi vuosi sitten. Tuolloin suositeltiin pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin ulottuvia ruuhkamaksuja. Kauniina pyrkimyksenä oli liikenteen sujuvuuden parantaminen, kaupunkiympäristön viihtyisyyden lisääntyminen sekä päästöjen väheneminen ihmisten siirtyessä joukkoliikenteeseen tai kimppakyytiratkaisuihin. Tuloilla oli tarkoitus rahoittaa liikennejärjestelmien kehittämistä.

Viime keväänä ruuhkamaksu tuollaisenaan onneksi torpattiin. Voi kuitenkin olla, että sama asia on nyt vain saamassa uuden nimen.

Suomi on Länsi-Euroopassa lähes ainoa maa, jossa ei kerätä tiemaksuja. Sen sijaan meillä kerätään polttoaine- ja autoveroina vuosittain miljardeja euroja.

Uusin perustelu tiemaksuille on maksujen oikeudenmukainen kohdentaminen. Käsitteen poliittinen sisältö on vielä määrittelemättä, ja sitä onkin tässä taloustilanteessa hieman syytä epäillä. Todellisuudessa maksusta tulisi kaikille auton käyttäjille lisäkustannus, jonka vaikutukset ruuhkiin ja päästöihin jäisivät todennäköisesti vähäisiksi. Monelle kun auton käyttö säilyy edelleen välttämättömänä.

Kehyskuntien kannalta ajatus auton käytön hinnoittelusta on ongelmallinen. Aikaisemmin tehdyissä selvityksissä kehyskuntien asukkaat maksaisivat ruuhkamaksua kilometrien mukaan myös esimerkiksi Nurmijärven sisällä tehdyistä matkoista ja joutuisivat siten Helsingin joukkoliikenteen maksumiehiksi.

Julkinen liikenne on luonnollisesti kannatettava asia. Kuljen itsekin yleensä bussilla työpaikalleni. Monelle kehyskunnissa asuvalle se on kuitenkin mahdotonta, sillä toimivaa poikittaisliikennettä ei ole. Tiemaksu koetteleekin niitä, jotka työn vuoksi joutuvat käyttämään autoa nimenomaan liikkuessaan kehyskuntien alueella. Miten tiemaksu ohjaisi ihmisiä julkisen liikenteen käyttäjiksi, jos toimivia yhteyksiä ei ole?

Kukaan ei vielä tiedä paljonko tiemaksun kerääminen tulee maksamaan, joten sen tuomia hyötyjä on vaikea arvioida. Käyttöönotto vaatii autoihin uusia teknisiä laitteita, joiden avulla maksua voidaan tasapuolisesti mitata. Ollilan mukaan yksi tiemaksun kriittisimmistä kysymyksistä onkin autoilijoiden tietosuoja.

Vastaavaa järjestelmää ei ole käytössä missään muualla maailmassa. Suomen ei kannata olla tässä asiassa ensimmäinen. Monille auton käyttäminen on edelleen välttämätöntä. Sitä paitsi autoilun kustannuksia tullaan tällä vaalikaudella edelleen verojen muodossa kohottamaan. Seuraavana ei saa olla luvassa tiemaksu, jota voidaan vuosittain kätevästi nostaa talouden tasapainottamiseksi.

Kolumni julkaistu Aamupostissa ja Keski-Uusimaassa 28.2.2012.

Vastaus pakettiautojen käyttövoimaverosta

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vastasi kirjalliseen kysymykseeni koskien liikenneluvallisten pakettiautojen käyttövoimaveron alentamista seuraavasti:

Dieselöljyn polttoaineveroa on korotettu kahdessa vaiheessa siten, että vero on vuoden 2012 alusta 10,55 senttiä litralta korkeampi kuin se oli vielä vuoden 2010 lopussa. Tästä 7,9 senttiä litralta on jo aiemmin Mari Kiviniemen hallituksen aikana päätettyä korotusta ja 2,65 senttiä litralta Jyrki Kataisen hallituksen antamaan esitykseen perustuvaa. Dieselöljyn polttoaineveron korotusta on osittain kompensoitu alentamalla kuorma-autojen käyttövoimaveroa. Energiaverotuksen muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 147/2010) perustelujen mukaan tarkoituksena  oli kohdistaa tämä  nimenomaan kuorma-autoihin. Kuorma-autojen käyttövoimaveron alentamisesta johtuvan kompensaation taikka tuen määrä on vuositasolla suunnilleen 40 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä todettiin, että tätä tukea ei ollut tarpeen kohdistaa pakettiautoille muun muassa siitä syystä, että niiden käyttövoimavero on jo muutoinkin matala. Esityksen perusteluissa ei kuitenkaan verrata pakettiautojen käyttövoimaveron tasoa muun kuljetustoiminnan eli lähinnä kuorma-autojen verotasoon, vaan paremminkin henkilöautojen käyttövoimaveron tasoon.

Kaksiakselisen ilman perävaunua käytettävän kuorma-auton käyttövoimaveron määrä kokomaismassan 100 kiloa kohden on 0,6 senttiä päivässä alle 12 tonnin kuorma-autosta, kun pakettiauton vero on vastaavasti 0,9 senttiä. Jos näillä verotasoilla verrataan kokonaismassaltaan 3500 kilon ajoneuvon veroa, pakettiauton vero 0,9 sentin perusteella on 114,97 euroa vuodessa ja 0,6 sentin mukaan laskettuna vero olisi 76,65 euroa vuodessa. Erotus olisi siis 38,32 euroa.  Tämän suuruinen käyttövoimaveron alennus tarkoittaisi 5600 luvanvaraisessa liikenteessä olevalle pakettiautolle kaikkiaan noin 0,2 miljoonan euron suuruista veron määrää. Euromääräisesti massaltaan 3,5 tonnin pakettiauton käyttövoimavero on  pakettiauton pienemmästä kokonaismassasta johtuen vain noin puolet 12 tonnin kuorma-auton käyttövoimaverosta, vaikka kuorma-auton vero onkin 100 kiloa kohden hieman alempi.   Jos koko noin 300.000 ajoneuvon suuruisen pakettiautokannan  käyttövoimavero alennettaisiin 0,6 senttiin, tämä pienentäisi käyttövoimaveron kertymää noin 7 miljoonalla eurolla.

Kuorma-autojen käyttöveromuutoksessa ei ole tehty eroa luvanvaraisessa liikenteessä olevien ja muiden kuorma-autojen välillä. Luvanvaraisessa liikenteessä olevien kuorma-autojen osuus on suunnilleen kolmannes koko kuorma-autokannasta. Muussa kuin luvanvaraisessa liikenteessä olevista kuorma-autoista suurin osa lienee erilaisen elinkeino- tai ammatinharjoittamistoiminnan käytössä. Todennäköisesti tilanne on sama myös pakettiautojen osalta. Pakettiautojenkaan käyttövoimaveroa ei ole syytä eriyttää sen perusteella käytetäänkö ajoneuvoa luvanvaraisessa liikenteessä vai ei.

Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että pakettiautojen käyttövoimaveron euromääräisesti autoa kohden pieni muutos ei oleellisesti vaikuttaisi pakettiautojen käyttöön sen enempää luvanvaraisessa liikenteessä kuin muussakaan liikenteessä. Koska erilaisia poikkeamia tulisi verotuksessa ottaa käyttöön vain hyvin painavista syistä, ei ole tarkoituksenmukaista porrastaa pakettiautojen käyttövoimaveroa myöskään sen perusteella mihin liikenteeseen pakettiautoja käytetään.

Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2012

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Liikenneluvallisten pakettiautojen käyttövoimavero

KIRJALLINEN KYSYMYS

Liikenneluvallisten pakettiautojen käyttövoimavero

Eduskunnan puhemiehelle

Vuoden 2012 alussa dieselautojen käyttövoimavero eli entinen dieselvero aleni henkilöautojen kohdalla 18 prosenttia ja kuorma-autojen kohdalla 29–45 prosenttia akselien lukumäärästä ja vetolaitteesta riippuen. Ajoneuvoveron käyttövoimaveroa kannetaan henkilö-, paketti- ja kuorma-autoista, jotka käyttävät polttoaineenaan muuta kuin moottoribensiiniä.

Pakettiautoille veron alennusta ei kuitenkaan tullut. Tätä on perusteltu sillä, että pakettiautojen käyttövoimavero on ennestäänkin huomattavasti matalampi kuin muun kuljetusalan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, koska pakettiautoilla käyttövoimavero kokonaismassan jokaiselta alkavalta 100 kilolta/päivä on 0,9 senttiä ja alle 12 tonnin kuorma-autoilla se on 0,6 senttiä.

Suomessa on 5 600 liikenneluvallista pakettiautoa. Kohonneet polttoainekustannukset syövät oleellisesti myös pakettiautoilijoiden katetta. Ei ole kohtuullista, että liikenneluvallisia pakettiautoja verrataan henkilöautoihin ja vapaa-ajan huvimatkailuautoihin, joiden omistajat eivät ansaitse elantoaan ajamalla.

Kuljetusalalla uhkaa kohonneen polttoaineverotuksen myötä pahimmillaan konkurssiaalto, joka syö Suomesta arvokkaita työpaikkoja. Hyötyliikenteelle on alan yhdistyksien kanssa pyritty löytämään kompensoivia järjestelmiä kuten polttoaineveron palautusjärjestelmä kuukausittaisten alv-tilitysten yhteyteen.

Liikenneluvallisiin pakettiautoihin kohdistuva alennettu käyttövoimavero puolustaisi paikkaansa ehkäisten yhä kasvavaa harmaata taloutta samalla antaen hieman etua muihin pakettiautoihin nähden. Liikenneluvallisten pakettiautojen kustannukset ovat yksityiskäytössä olevia suuremmat muun muassa korkeampien vakuutusmaksujen johdosta, mitä käyttövoimaveron alentaminen olisi omiaan tasoittamaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa alentaa myös liikenneluvallisten pakettiautojen käyttövoimaveroa kitkeäkseen harmaata taloutta ja ehkäistäkseen kuljetusalaa uhkaavaa konkurssiaaltoa?

Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Ökypaateille venevero

Ylen ruotsinkielinen uutistoimitus teki jutun veneverosta ja minuakin haastateltiin. Juttu löytyy tästä linkistä.

Sanottakoon heti kärkeen, ettei kyseessä ole Perussuomalaisten puolueen mielipide, vaan omani. Venevero ei ollut eduskuntavaaliohjelmassamme. Eikä kyse ole myöskään soutuveneluokan verotuksesta, kuten eräätkin kansalaiset ymmärsivät, kun taannoin aihetta käsittelin blogissani otsikolla Uivat huvilat verolle.

Mielestäni huviveneilyyn tarkoitetuista isommista moottoriveneistä voisi aivan hyvin alkaa keräämään valtion kassaan veneveroa. Sillä voitaisiin torpata hallitusohjelmassa suunnitellut ajoneuvoveron ja bensiiniveron korotukset.

Tämä on mielestäni oikeudenmukaisuuskysymys: verot on asetettava maksukyvyn mukaan. Jos jollakulla on varaa maksaa huviveneestä jopa satoja tuhansia euroja, ei siinä ajoneuvoveron tapaan porrastetun veneveron luulisi juuri kirpaisevan.

Autoilun jo nyt kireää verotusta ei ole syytä enää kiristää. Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa oma auto on monelle kansalaiselle yksinkertaisesti välttämättömyys. Sen sijaan kuinka monelle iso moottorivene on – ammattikalastajat ja sen sellaiset pois lukien – todella välttämätön?

Onhan se outoa, että maakunnassa vanhalla autollaan töihin köröttelevä suomalainen maksaa ajoneuvoveroa, mutta Suomenlahdella muskeliveneellä huvikseen pöristelevä ei. Kateusvero tai mikä vaan, mutta veneverolla on perusteensa. – Polttoaineveroa valtiolle toki molemmat maksavat jo nyt, niin autoilijat kuin veneilijät, se on huomattava.

J.K. Ruotsinkielinen media ei ole unohtanut Dragsvik-kannanottojani. Viimeisin maininta on sanomalehti Västra Nylandin pääkirjoituksessa.

Hallitus nostaa polttoaineen hintaa

Uusi hallitus on ohjelmassaan linjannut, että kansalaisten jokapäiväinen elämä kallistukoon edelleen. Väistyvän hallituksen energiaveropaketti ja muut korotukset iskivät lovea etenkin pienituloisten kukkaroon, ja jälleen on luvassa uusi kurimus.

Kataisen hallitus on päättänyt nostaa polttoaineista, alkoholista, savukkeista sekä virvoitusjuomista, makeisista ja jäätelöstä perittäviä valmisteveroja. Kotitalouksien sähkön hintakin tulee nousemaan.

Viinan, tupakan, limsan, karkin ja jätskin verotuksen kiristämistä voidaan tietenkin perustella terveyden edistämiseen vedoten. Sen sijaan bensan ja dieselin ylikireän verotuksen entisestään kiristämistä ei voi hyväksyä, puhumattakaan hallituksen suunnittelemasta autoveron korotuksesta, sillä Suomi on harvaan asuttu, pitkien etäisyyksien maa. Arjen välttämättömiä liikkumistarpeita riittää. Sähkön hintakin alkaa lähestyä kohtuuttomuutta: näillä leveysasteilla se nyt vaan on niin, että asuntoja pitää lämmittää.

On arvioitu, että tulonjaon kannalta valmisteverot ovat arvonlisäveroakin epäoikeudenmukaisempia, sillä niiden korotus rokottaa pienituloista arvonlisäveron korotusta enemmän. Jälleen siis ollaan ottamassa Kokoomuksen johdolla uutta askelta tasaveroa kohti.

Perussuomalaisen mielestä verotusta tulisi ohjata suuntaan, jossa verot määräytyvät maksukyvyn mukaan. Se tarkoittaa, että suurituloiset maksavat tuloistaan enemmän veroa kuin pienituloiset. Hallitus on kuitenkin päättänyt, että tuloverotusta ei kiristetä. Ainoa verotuksen osalta näkyvissä oleva valonpilkahdus on se, että pääomatuloverotus nousee 28 prosentista 30 prosenttiin ja muuttuu samalla lievästi progressiiviseksi. Siitä tunnustus uudelle hallitukselle.

Etuisuuksiin kaavaillut korotukset olisivat tuomassa hieman helpotusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien talouteen. Toivon, että ne myös toteutuvat. On kuitenkin huomattava, että korotuksesta ei ole pienituloiselle mitään iloa, jos osa siitä hupenee kohonneisiin välillisiin veroihin ja loput vähennetään toimeentulotuesta.

Myös opintotuen sitomista indeksiin on saatu odottaa kauan. Elinkustannusten kallistuessa opiskelijoiden ostovoima on jatkuvasti heikentynyt. Tosin indeksiin sitominen tapahtuu vasta vaalikauden lopulla.

Köyhän asiasta on muistettava huolehtia myös muin keinoin kuin pelkillä etuisuuksien korotuksilla. Eritoten peruspalveluiden säilyminen ja niiden kehittäminen on turvattava. Julkisten palveluiden on oltava laadultaan ja saatavuudeltaan kilpailukykyisiä yksityisten palveluiden kanssa. Kuntatalouden kuristaminen ei tässä suhteessa lupaa hyvää.

Kolumni Aamupostissa 27.6.2011