Aihearkisto: maahanmuuttopolitiikka

Puhuin kaupunginvaltuustossa

 

Ohessa otteita pitämästäni ryhmäpuheesta 24.4.2019 Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kyseessä oli lähetekeskustelu vuoden 2020 talousarviota varten. Video kokouksesta löytyy tästä linkistä, oma puheenvuoroni kohdasta 2:10:30.

Sininen valtuustoryhmä tahtoo, että Helsinki panostaa ennen muuta turvallisuuteen, perheisiin ja pienyrittäjiin. Näistä lähtökohdista rakentuu toimiva kaupunki, joten niiden pohjalta on rakennettava myös ensi vuoden budjetti.

Turvallisuus on perusoikeus. Tiettyjen kaupunginosien kohdalla tapahtunut turvattomuuden lisääntyminen – tai vähintäänkin tunne turvattomuuden lisääntymisestä – on tosiasia. Jokaisella tulee olla mahdollisuus liikkua Helsingissä turvallisesti vuorokaudenajasta ja kaupunginosasta riippumatta.

Maahanmuuttajien kotouttaminen on koko Suomelle mutta erityisesti Helsingille kauniisti sanottuna suuri haaste, johon tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä.

Tavoitteena on oltava mahdollisimman pikainen integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan: suomalaisen lainsäädännön, kulttuurin ja tapojen omaksuminen sekä suomen kielen opiskeleminen. Sininen valtuustoryhmä tahtoo, että Helsinki ei tarjoa laittomasti maassa oleville ylimääräisiä palveluja ja että se osaltaan pyrkii päättäväisesti vähentämään laittomasti maassa olevien määrää.

Kodista kaikki lähtee. Helsingin on oltava perhemyönteinen kaupunki. Siksi perheiden tarvitsemia peruspalveluja tulee kehittää niin, että päiväkodit, koulut ja terveyskeskukset – kuin myös kirjastot ja liikuntapaikat – löytyvät läheltä. Kotona lastaan hoitavien äitien ja isien arkea on tuettava enemmän. Esimerkiksi Helsinki-lisä yli 2-vuotiaiden lasten vanhemmille voidaan palauttaa.

Edelleen Sininen valtuustoryhmä korostaa vuodelle 2020 toimenpiteitä nuorten syrjäytymisen, koulukiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Helsingin on oltava aktiivisesti mukana esimerkiksi harrastustakuussa, jossa jokaiselle lapselle, jokaiselle nuorelle pyritään saamaan vähintään yksi hyvä harrastus.

Perheistä huolehtiva kaupunki pitää luonnollisesti hyvää huolta myös ikääntyneistä, ja siksi kotihoitoon ja vanhuspalveluihin on suunnattava riittävästi resursseja. Hyvään hoitoon vaaditaan lisää tekeviä käsiä. Lisäksi kaupungin tulee tukea niitä ihmisiä, jotka hoitavat läheistään kotona. Omaishoitajien taloudellinen toimeentulo, jaksaminen ja palveluihin pääsy on turvattava.

Sotaharjoituksia Itämerellä

Itämerellä käynnistyy lähiviikkoina kolme suurta sotaharjoitusta: Ruotsin järjestämät monikansalliset Aurora 17 ja Northern Coast -harjoitukset, joihin Suomikin ottaa osaa, sekä Venäjän Zapad 2017 -harjoitus, johon arvioidaan osallistuvan ehkä jopa 100 000 henkilöä.

Itämeren sotilaallinen merkitys on viime aikoina kasvanut, mutta kolmen sotaharjoituksen järjestäminen samoihin aikoihin on pitkälti sattumaa, josta ei ole syytä vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Kaikki nyt käynnistyvät harjoitukset on sovittu kalentereihin jo vuosia sitten.

Totesin Ylelle antamassani haastattelussa, että ehkä myös Suomessa voisi harkita pidettävän vastaavanlaisia sotaharjoituksia, joissa harjoiteltaisiin yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista. Toistaiseksi meillä on ollut enemmänkin puolustushaarakohtaista ja kooltaan pienempää toimintaa. Suurempia harjoituksia meillä oli viimeksi 1980-luvulla.

Ruotsissa Aurora-harjoituksen yksi teema on yllätyshyökkäys. Myös Suomen puolustusvoimien heikkous on liikekannallepanon suhteellinen hitaus. Ongelma on tiedostettu ja sitä korjataan: maavoimiemme valmiutta tullaan tällä vaalikaudella kehittämään niin materiaalin, henkilöstöresurssien kuin lainsäädännönkin kannalta. Meri- ja ilmavoimien osalta aivan vastaaviin toimiin ei ole tarvetta.

Punavihreää rähinöintiä

Eilisestä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuslennosta Afganistaniin liikkuu paljon väärää tietoa ja tahallisia väärinymmärryksiä erityisesti sosiaalisessa mediassa. Demarit, vasemmistoliittolaiset ja varsinkin vihreät poliitikot Ville Niinistö etunenässä ovat agitoineet joukkojaan barrikadeille muun muassa levittämällä valheellista tietoa siitä, että palautettavien joukossa olisi ollut mm. raskaana olevia naisia tai lapsia. Kumpiakaan ei lennolla ollut. Sen seurauksena poliisin toimintaa pyrittiin estämään tavalla, jossa ei ollut enää kyse rauhanomaisesta mielenilmauksesta vaan aktiivisesta viranomaisen toiminnan estämisestä. Tänään rähinöinti jatkui, kun joukko mielenosoittajia tunkeutui sisäministeriöön.

On kauniisti sanottuna erikoista, että jotkut kansanedustajatkin epäilevät sitä, ettei Suomi olisi eurooppalainen oikeusvaltio, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä. Palautettavat ovat käyneet läpi kaikki mahdolliset valitustiet viranomaispäätöksistä tuomioistuimiin. Tänä päivänä ketään henkilöä, jonka turvapaikkaprosessi on kesken, ei palauteta Suomesta.

On myös muistettava, että yhdelläkään ulkomaan kansalaisella ei ole automaattisesti oikeutta oleskella Suomessa. On viranomaisten lakisääteinen tehtävä puuttua laittomaan maassa oleskeluun. Lähtökohta on aina se, että henkilö noudattaa saamaansa lainvoimaista päätöstä ja poistuu itse maasta. Jos poistuminen ei tapahdu vapaaehtoisesti, on palauttaminen poliisin lakisääteinen tehtävä.

Palautuksia toimeenpanevat useat Euroopan maat. Viime viikolla esimerkiksi Saksa on palauttanut Afganistaniin ihmisiä, joilla ei ollut oikeutta turvapaikkaan.

Kuin kirsikkana tämän punavihreän rähinäkakun päällä oli Metsälän vastaanottokeskuksessa poliisin toimintaa häiritsemässä Oulunkylän seurakunnan julkkispappi, joka jouduttiin poistamaan voimakeinoin paikalta. Luterilaisen kirkon johdosta on toki jo aikaisemmin todettu, että kirkon tehtävänä ei ole puolustaa suomalaisuutta tai Suomen etua. Sen tehtävänä ei ole myöskään haitata oikeuslaitoksen päätösten toimeenpanoa tai viranomaisten toimintaa.

Ei kiitos suurmoskeijalle

Kunnallisvaalien alla on keskustelu Helsinkiin suunniteltavasta suurmoskeijasta jälleen virinnyt julkisuudessa. Helsingin kiinteistövirastossa pyritään saamaan päätösesitys suurmoskeijan tonttiesitykselle keväällä. Itse asiassa joidenkin muslimiaktiivien mukaan tarvetta olisi peräti viidelle moskeijalle maahanmuuttajamäärien kasvaessa pääkaupunkiseudulla.

Missään muualla maailmassa ei kuitenkaan ole onnistuttu sunnien ja shiiojen yhteisen moskeijan perustamisessa eikä ole mitään erityistä syytä olettaa, että se onnistuisi Suomessakaan.

Kaikkien eri uskontokuntiin kuuluvien on luonnollisesti saatava harjoittaa uskontoaan asianmukaisissa tiloissa. Suurmoskeijan rahoituksessa on sen sijaan isoja kysymyksiä.

Moskeijaa suunnittelee Oasis-säätiö. Hankkeen alustava hintalappu on 110–140 miljoonaa euroa, minkä lisäksi vuotuiset käyttökustannukset olisivat 6–7 miljoonaa euroa. Säätiö aikoo julkistaa rahoittajat, jos hanke etenee. Suurmoskeijan valmisteluissa ovat olleet muslimiaktivistien lisäksi mukana mm. kirkkohallituksen rahoittama Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry – erikoista on, että evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien kirkollisveron turvin ylipäätään suunnitellaan muun uskontokunnan tiloja.

Suurin kysymys kuitenkin liittyy Bahrainiin. Maan sunnihallitus rahoittaisi hanketta 100 miljoonalla eurolla ja se toimisi myös myöhemmän rahoituksen koordinaattorina. Bahrain edustaa islamin äärilaitaa wahhabismia eikä Iranistakaan tulevaa rahoitusta ole pidetty poissuljettuna.

Arvostetun Foreign Policy -lehden mukaan ISIS:illä ja Bahrainin turvallisuuspalvelulla on kiinteät yhteydet toisiinsa. Bahrain on tukenut ISIS:iä sekä rahallisesti että moraalisesti. Lisäksi Bahrainin hallitus on johdonmukaisesti polkenut ihmisoikeuksia tuhoten shiiojen moskeijoita ja ”puhdistaen” valtion virastoja. Voidaan myös kysyä, miten Bahrain voisi rahoittaa Suomessa moskeijaa, jos esimerkiksi EU-maiden asevienti sinne on kielletty maan kehnon ihmisoikeustilanteen takia?

Euroopassa moskeijahankkeiden ulkomainen rahoitus on kohdannut laajemminkin kriittisiä äänensävyjä erityisesti maissa, joissa on viime vuosina tehty terrori-iskuja eikä Suomi ole syrjässä Euroopan kehitystrendeistä.

Esimerkiksi Itävallassa hyväksyttiin pari vuotta sitten islamilaista radikalisoitumista ennalta ehkäisevä laki, joka kieltää muslimiyhteisöjen rahoittamisen ulkomailta. Kriittisiä äänensävyjä ulkomaista rahoitusta kohtaan on tullut valtiojohdolta myös Ranskasta ja Saksasta, sillä Arabian niemimaista lähtöisin olevalla rahalla on aiemmin rahoitettu radikaalia islamismia edistävää ideologiaa.

Koska tosiasia on, että Suomessa on jatkossa varsin huomattava muslimivähemmistö, on sen mahdolliseen radikalisoitumiseen puututtava ennaltaehkäisevästi. Suomessa on islaminuskoisten määrä kasvanut räjähdysmäisesti erityisesti viime vuosien maahanmuuton myötä. Nyt heitä voidaan arvioida olevan lähes 80 000.

Moskeijat eivät ole pelkästään paikkoja, joissa harjoitetaan uskontoa. Niissä sijaitsee muslimiyhteisön todellinen kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen valta ja ne toimivat myös opetuslaitoksina. Yhteisöjen johtajat määrittelevät mikä on oikein ja mikä väärin.

Vanhoilliset imaamit eivät halua islaminuskoisten integroituvan yhteiskuntaan vaan pyrkivät pitämään heidät kansalaisyhteiskunnan rinnakkaisessa yhteisössä, käytännössä maahanmuuttajien omassa rinnakkaistodellisuudessa. Tällöin muslimien ei pidä matkia läntisiä tapoja, perinteitä ja kulttuuria vaan heitä kehotetaan hakeutumaan samanuskoisten pariin. Esimerkiksi naisten työllistyminen ja opiskelu on tämänkaltaisissa yhteisöissä lähes mahdotonta. Kehitystä tukee voimistuva asuinalueiden eriytyminen.

Näin ollen sanon suurmoskeijalle ei kiitos. Paremminkin on tuettava islaminuskoisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, sen tapoihin, sääntöihin ja tasa-arvoon. Maassa maan tavalla.

Kolumni on julkaistu KaupunkiSanomissa 12/2017.

Turvattomuuden tunne kasvanut

Kaksi kolmasosaa suomalaisista kokee tulevaisuuden näyttävän turvattomalta, selviää Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreesta tutkimuksesta. Luku on yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin vuosi sitten ja korkeampi kuin koskaan vuodesta 1990 asti järjestetyn tutkimuksen historiassa.

Huolta suomalaisissa aiheuttavat mm. maamme työllisyystilanne, kansainvälinen terrorismi, Euroopan talouden näkymät ja maahanmuuttajien määrän kasvu. Viimeksi mainittu aiheuttaa tutkimuksen mukaan huolta jopa 67 prosentissa kansalaisista. Tässäkin muutos vuoden takaiseen on merkittävä: huolta kokevien määrä on lisääntynyt 24 prosenttiyksiköllä.

Taloustutkimus Oy:n toteuttamaan tutkimukseen haastateltiin 1005 henkilöä, ja haastattelut tehtiin viime vuoden marraskuussa. Huomionarvoista on, että tuolloin eivät keskusteluun olleet vielä nousseet joukkoahdistelutapaukset, joita tapahtui uutena vuotena eri puolilla Eurooppaa – myös Helsingissä. Voi vain arvailla, olisiko maahanmuutosta ja turvallisuudesta huolestuneita vieläkin enemmän, jos tutkimus toteutettaisiin nyt.

Kansalaisten huoli on otettava vakavasti ja siihen on pystyttävä vastaamaan. Marraskuussa ehdottamani pääosin sotilaspoliisikoulutuksen saaneista reserviläisistä muodostettava täydennyspoliisijärjestelmä olisi yksi mahdollinen ratkaisu turvallisuuden lisäämiseksi: se loisi poliisille omaa reserviä monenlaisiin yhteiskunnallisiin häiriötilanteisiin ja lisäisi poliisin läsnäoloa alueilla, joilla levottomuuksien uhka on olemassa. Paitsi että poliisin näkyminen katukuvassa rauhoittaisi ympäristöä, se myös vähentäisi tarvetta paljon keskustelua ja niin ikään huolta herättäneille katupartioille.

Tutkimustulokset puhuvat puolestaan. Turvallisuusympäristömme on muuttunut ja sen myötä myös maamme sisäinen ilmapiiri. Suomi on onneksi vielä kaiken kaikkiaan turvallinen maa, mutta nykyhetken ja tulevaisuuden haasteet vaativat valppautta ja kykyä reagoida nopeasti, tarvittaessa uusin keinoin.

Kirjoitus julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 24.1.2016.

Katupartiointi – syy vai seuraus

Huomenna aamutelevisioon. Epäilemättä esimerkiksi katupartiot ovat esillä, mediaseksikkäitä juuri nyt kun ovat, vaikkei asia minulle puolustusministerinä varsinaisesti kuulukaan. Mielipide asiasta kuitenkin tulee telkkarissa olla, ja se on seuraavanlainen.

Käsitykseni mukaan katupartioilmiö ei ole käsillä olevan turvapaikanhakijakriisin suurin ongelma. Ilmiö kuitenkin osaltaan viestii siitä, että kansalaiset eivät kaikilta osin enää luota viranomaisten takaamaan turvallisuuteen. Tämä on suurempi ongelma. Se lienee seurausta pitkään jatkuneesta poliisin resurssien vähentämisestä, minkä johdosta poliisin näkyvyys on vähentynyt.

Katupartioinnista käydyssä julkisessa keskustelussa on havaittavissa sekin piirre, että halutaan kääntää mielenkiinto pois turvapaikkakriisin varsinaisista ongelmista: toisaalta turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista, toisaalta vastaanottokeskuksiin kohdistuneista iskuista. Kansalaisten turvallisuutta lisäämään pyrkivä katupartiointi ei kuitenkaan ole syy vaan seuraus.

Lakia on kunnioitettava.

Olen sitä mieltä, että turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu lähtökohtaisesti viranomaisille. Ei Odinin sotureille tai muiden kyseenalaisten ideologioiden marginaaliryhmille. Tästä syystä ojensin auttavan käteni viime syksynä ja esitin sotilaspoliisireservin käyttöä täydennyspoliisitehtäviin. Eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero puolestaan esitti kodinturvajoukkojen perustamista. Muitakin esityksiä on tehty.

Tosiasia nimittäin on, että tulevaisuuden Suomi ei ole enää samanlainen kuin ennen turvapaikkakriisiä. Entiseen ei ole paluuta, mutta tulevaisuuden eteen voimme tehdä töitä.

Turvallisuus on yhteinen asiamme.