Aihearkisto: oikeuspolitiikka

Eduskunnan on ryhdistäydyttävä

Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) päätti perustuslakibloggaajien tviitteihin perustuen lähettää siviili- ja sotilastiedustelua koskevat mietinnöt takaisin valmisteluun puolustus- ja hallintovaliokuntaan ja uudestaan lausunnolle perustuslakivaliokuntaan.

Mietintöjen palauttaminen eduskunnan suuresta salista takaisin valiokuntakäsittelyyn ei ole aivan tavallista. Tviittien perusteella tehtynä se on ainutlaatuista.

Eduskunta on tehnyt poikkeuksellisen perusteellista työtä tiedustelulakien kanssa. Kaikista eduskuntapuolueista koostuva parlamentaarinen ryhmä on seurannut lakien etenemistä ja myös vaikuttanut niiden sisältöön. Ministeriöiden virkamiehet ovat tehneet uutterasti laadukasta työtä ja erikoisvaliokunnat ovat laajaa asiantuntijajoukkoa kuullen tehneet perusteellista valmistelua, perustuslakivaliokunnan kannat pieteetillä huomioiden.

Mutta mikään ei riitä. Perustuslakitalebanit verhoavat omat ideologiset tavoitteensa asiantuntijuuden valekaapuun ja pyrkivät sosiaalisen median välityksellä painostamaan kansanvaltaisesti valittua eduskuntaa. Ja eduskunta taipui huolimatta siitä, että nämä laintulkitsijat olivat olleet jo useaan otteeseen kuultavina eduskunnassa (palkkiona 670 – 1 340 euroa per lausunto), mutta ilmeisesti kaikkea heidän sanomaansa ei otettu sataprosenttisesti huomioon, koska ulkoparlamentaariset keinot piti ottaa käyttöön. Tai sitten he eivät edes halua Suomen ja suomalaisten turvallisuutta edesauttavaa lainsäädäntöä.

Aivan oma lukunsa on perustuslakiasiantuntijana esiintyvä professori Martin Scheinin, entinen Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen. Tunnettu myös Turun akateemisesta sosialistiseurasta, jonka ideologiana oli marxismi-leninismi. Vuonna 1972 seura ylitti uutiskynnyksen vaalimainoksessaan, jossa sosialistista Suomea tavoittelevassa julisteessa oli punaiseksi värjäytyvä Suomen lippu. Länsimaiden ihmisoikeudet eivät siinä ideologiassa paljoa painaneet.

”Rauhanideologiaansa” ajaakseen Scheinin lähetti jo syyskuussa 2017 avoimen kirjeen sdp:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n eduskuntaryhmille. Hän esitti parhaana vaihtoehtona tiedustelulakien tarkoituksen tosiasiallista vesittämistä, mutta myös jopa tiedustelulakien täydellistä torjumista oppositiopuolueitten määrävähemmistöasemaa hyväksikäyttäen.

Marraskuussa 2018 Scheinin totesi, että eduskunta tulisi tiedustelulakien käsittelyssä tietoisesti tekemään perustuslainvastaisia ratkaisuja. Lisäksi hän huomautti kriittisesti, että puhemies Risikko sisäministerinä esitteli siviilitiedustelulait eduskunnalle. Eräänlaista painostusta tämäkin.

Talebanit ovat saaneet tahtonsa läpi kansanvallasta piittaamatta. Nyt eduskunnan on ryhdistäydyttävä arvostamaan omaa työtään ja sen kansanvaltaista pohjaa. Totalitäärisen neuvostoyhteiskunnan ihailijoiden tviiteillä ei voi jatkossa olla merkitystä demokraattisen Suomen kansanedustuslaitoksessa.

Sotilaskurinpitomenettelyä voidaan yhä kehittää

Puolustusvoimien vapaaehtoiseen harjoitukseen liittyvien syytteiden tultua julki on hyvä hieman avata myös ns. sotilaskurinpitojärjestelmää, koska se on harvalla varusmiespalvelusta suorittamattomalle siviilille tuttu.

Sen tarkoituksena on varmistaa matalampi kynnys puuttua sotilaiden epäasialliseen käyttäytymiseen, koska sodan aikana on voitava luottaa joukkojen toiminnan kurinalaisuuteen. Perusta sille on luotava jo rauhan ajan koulutuksessa.

Varusmiehiä ja henkilökuntaa koskevat samat vaatimukset.  Puolustusvoimien sisällä esitutkintatoimivalta on pienemmissä jutuissa joukko-osastoilla ja vaativammissa esitutkinnoissa pääesikunnalla. Vakavimmat jutut siirretään poliisille. Toimintaa säätelee esitutkintalain lisäksi laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa.

Esitutkintojen määrät ovat olleet jo useamman vuoden nousussa. Kyse on toiminnan tehostumisesta, mutta myös siitä, että kynnys puuttua epäasialliseen käyttäytymiseen niin Puolustusvoimissa kuin muuallakin yhteiskunnassa on laskenut.

Tutkintaa hoitaa korkeimpiin upseereihin kohdistuvissa jutuissa ja vakavimmissa rikosepäilyissä aina pääesikunnan oikeudellinen osasto. Se on suorittanut nyt myös julkisuudessa olleiden Karjalan lennoston komentajaa ja ilmavoimien komentajaa koskevat esitutkinnat. Sen johto ja tutkinnanjohtajat sekä poliisitaustaiset tutkijat ovat siviilivirkamiehiä eivätkä sotilaskäskyjärjestelmän piirissä. Tämän on katsottu osaltaan takaavan entistä paremmin järjestelmän toimivuuden.

Jos tutkinnan puolueettomuus tai rikoksen vakavuus sitä edellyttää, on esitutkinta siirrettävä kokonaan poliisille. Aivan ylimpään johtoon liittyen on toimivalta syyttäjällä ja poliisilla. Tehtävä voidaan muutenkin siirtää tarvittaessa poliisille ja sillä on myös erityisestä syystä oikeus oma-aloitteisesti ottaa asia tutkittavakseen.

Pääesikunnan esitutkintatehtävää hoitavilla virkamiehillä on ilmoittamisvelvollisuus poliisille. Syyttäjä saa myös sotilasesimiehen eli ns. kurinpitoesimiehen ohella määrätä esitutkinnan toimitettavaksi. Näillä seikoilla pyritään varmistamaan, että Puolustusvoimien sotilaskurinpitojärjestelmällä ja siihen liittyvällä esitutkinnalla ei vaaranneta puolueettomuutta eikä poliisin tai syyttäjän yleistoimivaltaa rikosasioissa.

Puolustusvoimien ja poliisin välinen yhteistyö toimii. Samoin Puolustusvoimien ja syyttäjien.  Silti nyt esiin tullut viivästys joukko-osaston komentajaan liittyvän esitutkinnan käynnistymisessä antaa aihetta vakavasti miettiä voitaisiinko lakia muuttaa siten, että sotilasesimiesten lisäksi esitutkintojen käynnistämistoimivalta annettaisiin pääesikunnan oikeudellisen osaston tutkinnanjohtajille.

Lemmenjoen harjoitukseen liittyen kysymyksiä ovat julkisuudessa herättäneet erityisesti väitetty alkoholin käyttö ja tiedot harjoituksen sisällöstä, jotka viittaavat mielestäni enemmän entisaikojen suhdetoiminnan luonteiseen tapaamiseen kuin Puolustusvoimien vapaaehtoisiin harjoituksiin. Tästä johtuen katson tarpeelliseksi vielä selvittää tarkemmin Puolustusvoimien vapaaehtoisten harjoitusten sisältöä.

Kirjoitus on julkaistu puolustusministeriön nettisivuilla 16.1.2019. 

Kaksoiskansalaisuus ja Puolustusvoimat

Yle jatkoi tänään uutisointiaan aiheesta kaksoiskansalaisuus ja Puolustusvoimat. Ilmassa on kysymyksiä. Yritän vastata yleisimpiin.

Koko jupakkahan alkoi, kun Yle julkaisi 31.1.2017 toimittaja Päivi Happosen laatiman uutisen. Siinä väitettiin seuraavaa:

1)      “Jokaiselle Puolustusvoimiin töihin tulevalle tehdään turvallisuusselvitys. Jos siinä on käynyt ilmi henkilön Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuus, häntä ei ole otettu töihin Puolustusvoimiin. Näin on toimittu jo jonkin aikaa.”

–          Väite ei pidä paikkansa, sillä kaksoiskansalaisuutta ei selvitetä turvallisuusselvityksessä. Siinä keskitytään muihin asioihin.

2)      “Puolustusvoimat teki muutamia kuukausia sitten turvallisuusselvityksen henkilölle, jonka piti käyttää työssään Puolustusvoimien tietojärjestelmää, jossa on henkilökuntaa koskevia tietoja. Turvallisuusselvityksessä paljastui työntekijän Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuus. Tämän jälkeen häntä ei päästetty työtehtävään, joka oli hänelle jo aiemmin suunniteltu.”

–          Väite on virheellinen, sillä turvallisuusselvityksessä ei selvitetä kaksoiskansalaisuutta, ja kaksoiskansalaisuus ei ole virankelpoisuutta rajoittava tekijä.

3)      “Yksittäisten tapausten lisäksi Puolustusvoimissa on Ylen saamien tietojen mukaan alettu rajoittaa varusmiespalvelukseen tulevien Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisten toimintaa. Yle sai nähtäväksi Puolustusvoimien hiljattain antaman salaisen ohjeistuksen, jonka mukaan Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavien varusmiesten koulutusta muutetaan. Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisia ei enää kouluteta sellaisiin tehtäviin, joissa heillä on mahdollisuus päästä käsiksi turvallisuuden kannalta merkittävään tietoon.”

–          Uutisessa väitetään Puolustusvoimilla olevan jokin ”salainen ohjeistus”. Tällaista ohjeistusta ei ole, eikä sellaista voi olla. Jo väitettä, että Puolustusvoimissa olisi laittomia ohjeita, on vaikea käsittää.

Ylen ensimmäisessä uutisessa kaikki väitteet olivat siten virheellisiä. Syystä heräsi epäilys, josko Yle olisi joutunut informaatiovaikuttamisen uhriksi. Tai sitten Ylessä ei ole käsitystä siitä miten hierarkkinen organisaatio kuten Puolustusvoimat toimii. Annoin joka tapauksessa Ylelle kipakkaa palautetta, joka herätti herkkähipiäiset.

Niinpä Yle laittoi lisää vettä myllyyn julkaisemalla 1.2.2017 toimittaja Happosen ns. uutisanalyysin, jossa edelleen väitettiin hyvin painokkaasti ja useaan otteeseen Puolustusvoimissa olevan laittoman ohjeistuksen. Samoin siinä todettiin:

”Oliko se yllätys, että Puolustusvoimat ja puolustusministeri kiistivät Ylen uutisen. Odottiko joku, että ministeri lausuu tiedotusvälineille, että kyllä juu Puolustusvoimissa on jo jonkin aikaa rikottu kansalaisuuslakia. Jos Ylen uutinen olisi myönnetty, se vasta olisikin ollut uutinen.”

Tämä vahvistaa sitä Ylen salaliittoteorianäkökulmaa, joka kaksoiskansalaisuusuutisoinnissa on ollut kärkenä – eli väite, että Puolustusvoimissa olisi lainvastaisia normeja ja niiden olemassaolo kiistetään. Tähän nimenomaan viittasin todetessani useammallekin medialle, että Ylen on syytä lopettaa tällaisten valeuutisten levittäminen. Puolustusvoimat puolestaan teki oikaisuvaatimuksen, jonka Yle kuitenkin torppasi.

Sivuepisodi on, että Ylen virheellinen uutisointi levisi venäläisessä mediassa, jossa se mm. käännettiin Nato-ideologian vahvistamiseksi, ja ehtipä eräs surullisenkuuluisa dosentti kertomaan, että tässäpä taas yksi merkki Suomen valmistautumisesta sotaan.

Sitten Yle sai uutisvihjeen Kainuun prikaatin tapauksesta. Sen Puolustusvoimat korjasi. Kyseessä oli yksittäistapaus, joka perustui yksittäisen virkamiehen virheelliseen toimintaan. (Mainittakoon tapaukseen liittyvä Helsingin Sanomien epäilys.)

Kainuun tapauksen jälkeen Puolustusvoimissa tehdyssä selvityksessä löytyi toinenkin tapaus. Siinä on esitutkinta käynnistetty. Keskusrikospoliisi tutkii. Koska asia on esitutkinnan alainen, en voi kommentoida yksityiskohtia, mutta hyvin rajatusta varusmiesryhmästä on joka tapauksessa kyse.

Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan, jos hutkittavaa on. Pelkkien mediassa olleiden tietojen perusteella ketään ei hutkita. Sama koskee Ylen tämän päiväistä uutista.

Lopuksi on vielä todettava, että kaksoiskansalainen kelpaa Puolustusvoimille. Lain mukaan mennään. Puolustusvoimien palveluksessa on useita kaksoiskansalaisia. Mm. viime syksyn kadettikurssilta valmistui upseeriksi kaksi kaksoiskansalaista.

Maailma on kuitenkin muuttunut kaksoiskansalaisuuden hyväksyneen kansalaisuuslain voimaantulosta vuodesta 2003. Sen jälkeen esimerkiksi Venäjä on muuttanut omaa kansalaisuuslainsäädäntöään. Venäjä edellyttää omilta kansalaisiltaan täydellistä lojaliteettia. Tästä syystä Suomessa tietyissä tehtävissä palvelevat kaksoiskansalaiset voivat ajautua lojaliteettiongelmiin tai heihin voi kohdistua ulkopuolista vaikuttamista.

Lakia on siis tarkistettava, ja työ on jo käynnissä. Tätä vaatii kansallinen turvallisuus. Periaatteessa lainmuutos on hyvä asia myös virkamiehen itsensä kannalta siksi, ettei häntä aseteta sellaiseen asemaan tehtävissään, joissa voi tulla ilmeisiä intressiristiriitoja tai painostusalttiutta häneen itsensä tai hänen perheeseensä nähden.

Puolustushallinnon henkilöstö joutuu tehtävissään laajasti käsittelemään salassa pidettävää tietoa. Koko puolustushallinnon henkilöstö on sijoitettu poikkeusolojen edellyttämiin tehtäviin.

Hallinnonalan henkilöstöltä edellytetään edellä mainituista syistä johtuen ehdotonta lojaaliutta Suomen valtiota kohtaan. Kaksoiskansalaisuuden poissulkemiselle erityisesti puolustushallinnon sotilasvirkoihin on siis olemassa erityisen painavat perusteet. Erivapauksille on kuitenkin tarkoitus jättää mahdollisuus.

Loppukoon lörpöttely

Kuluneella viikolla mediassa kohistiin siitä, ettei Porin prikaatin komentaja antanut Ylelle mahdollisuutta kysellä varusmiesten mielipiteitä valmiustehtävistä. Kohina oli turhanpäiväistä. Valmius- ja operatiiviset asiat ovat luottamuksellisia ja siten salassa pidettäviä. Annan tukeni kaikille niille, jotka osaltaan edistävät salassa pidettävien asioiden pysymistä poissa julkisuudesta.

Puolustusministerinä en halua rajoittaa sananvapautta, en varusmiesten enkä puolustusvoimien henkilökunnan osalta. Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan tärkeitä arvoja ja hyvä niin. Suomessa julkisuuslaissa on säädetty viranomaistoiminnan julkisuudesta. Julkiset asiakirjat ja julkinen tieto on oltava kaikkien saatavissa. Samoin salassa pidettävä tieto on tarkoitettu vain niiden käyttöön, jotka tehtävänsä tai asemansa vuoksi sitä tarvitsevat.

Olen havainnut, että silloin tällöin mediassa esiintyy maanpuolustukseen liittyvää, salassa pidettävää tietoa, joka on päätynyt toimittajalle lörpöttelyn tai tarkoituksellisen vuodon kautta. Tätä en hyväksy. Se on Suomen puolustusvoimia seuraavien ulkomaisten tiedustelupalvelujen toiminnan avustamista, jossa hyväuskoisuudella tai hölmöydellä tehdään karhunpalvelus isänmaalle.

Media tekee omaa tärkeää työtään ja sille annettakoon tarvitsemansa julkinen tieto. Muutoin salassa pidettävistä maanpuolustusasioista lörpöttely loppukoon.

Turvattomuuden tunne kasvanut

Kaksi kolmasosaa suomalaisista kokee tulevaisuuden näyttävän turvattomalta, selviää Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreesta tutkimuksesta. Luku on yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin vuosi sitten ja korkeampi kuin koskaan vuodesta 1990 asti järjestetyn tutkimuksen historiassa.

Huolta suomalaisissa aiheuttavat mm. maamme työllisyystilanne, kansainvälinen terrorismi, Euroopan talouden näkymät ja maahanmuuttajien määrän kasvu. Viimeksi mainittu aiheuttaa tutkimuksen mukaan huolta jopa 67 prosentissa kansalaisista. Tässäkin muutos vuoden takaiseen on merkittävä: huolta kokevien määrä on lisääntynyt 24 prosenttiyksiköllä.

Taloustutkimus Oy:n toteuttamaan tutkimukseen haastateltiin 1005 henkilöä, ja haastattelut tehtiin viime vuoden marraskuussa. Huomionarvoista on, että tuolloin eivät keskusteluun olleet vielä nousseet joukkoahdistelutapaukset, joita tapahtui uutena vuotena eri puolilla Eurooppaa – myös Helsingissä. Voi vain arvailla, olisiko maahanmuutosta ja turvallisuudesta huolestuneita vieläkin enemmän, jos tutkimus toteutettaisiin nyt.

Kansalaisten huoli on otettava vakavasti ja siihen on pystyttävä vastaamaan. Marraskuussa ehdottamani pääosin sotilaspoliisikoulutuksen saaneista reserviläisistä muodostettava täydennyspoliisijärjestelmä olisi yksi mahdollinen ratkaisu turvallisuuden lisäämiseksi: se loisi poliisille omaa reserviä monenlaisiin yhteiskunnallisiin häiriötilanteisiin ja lisäisi poliisin läsnäoloa alueilla, joilla levottomuuksien uhka on olemassa. Paitsi että poliisin näkyminen katukuvassa rauhoittaisi ympäristöä, se myös vähentäisi tarvetta paljon keskustelua ja niin ikään huolta herättäneille katupartioille.

Tutkimustulokset puhuvat puolestaan. Turvallisuusympäristömme on muuttunut ja sen myötä myös maamme sisäinen ilmapiiri. Suomi on onneksi vielä kaiken kaikkiaan turvallinen maa, mutta nykyhetken ja tulevaisuuden haasteet vaativat valppautta ja kykyä reagoida nopeasti, tarvittaessa uusin keinoin.

Kirjoitus julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 24.1.2016.

Katupartiointi – syy vai seuraus

Huomenna aamutelevisioon. Epäilemättä esimerkiksi katupartiot ovat esillä, mediaseksikkäitä juuri nyt kun ovat, vaikkei asia minulle puolustusministerinä varsinaisesti kuulukaan. Mielipide asiasta kuitenkin tulee telkkarissa olla, ja se on seuraavanlainen.

Käsitykseni mukaan katupartioilmiö ei ole käsillä olevan turvapaikanhakijakriisin suurin ongelma. Ilmiö kuitenkin osaltaan viestii siitä, että kansalaiset eivät kaikilta osin enää luota viranomaisten takaamaan turvallisuuteen. Tämä on suurempi ongelma. Se lienee seurausta pitkään jatkuneesta poliisin resurssien vähentämisestä, minkä johdosta poliisin näkyvyys on vähentynyt.

Katupartioinnista käydyssä julkisessa keskustelussa on havaittavissa sekin piirre, että halutaan kääntää mielenkiinto pois turvapaikkakriisin varsinaisista ongelmista: toisaalta turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista, toisaalta vastaanottokeskuksiin kohdistuneista iskuista. Kansalaisten turvallisuutta lisäämään pyrkivä katupartiointi ei kuitenkaan ole syy vaan seuraus.

Lakia on kunnioitettava.

Olen sitä mieltä, että turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu lähtökohtaisesti viranomaisille. Ei Odinin sotureille tai muiden kyseenalaisten ideologioiden marginaaliryhmille. Tästä syystä ojensin auttavan käteni viime syksynä ja esitin sotilaspoliisireservin käyttöä täydennyspoliisitehtäviin. Eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero puolestaan esitti kodinturvajoukkojen perustamista. Muitakin esityksiä on tehty.

Tosiasia nimittäin on, että tulevaisuuden Suomi ei ole enää samanlainen kuin ennen turvapaikkakriisiä. Entiseen ei ole paluuta, mutta tulevaisuuden eteen voimme tehdä töitä.

Turvallisuus on yhteinen asiamme.