Aihearkisto: oikeuspolitiikka

Päiväni kansanedustajana

Olin tänään Ylen Aamu-tv:ssä keskustelemassa Jehovan todistajien asepalveluksesta vapauttamisesta. Mukana keskustelussa olivat asiasta selvityksen laatinut oikeushistorian professori Jukka Kekkonen ja Aseistakieltäytyjäliiton puheenjohtaja Paavo Kolttola.

Iltapäivällä oli vuoroni olla vieraana Yle Puheen Päivän kansanedustaja -ohjelmassa, jossa haastatellaan vuorollaan jokainen istuvista kansanedustajista. Ajankohtaisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten aiheiden lisäksi haastattelussa käsiteltiin muun muassa perhe-, koulutus- ja poliittista taustaani.

Aamu-tv:n keskustelu löytyy täältä. Päivän kansanedustaja -haastattelu tästä.

Ja kieltämättä mukavalta tuntui palaute tänään Iltalehdessä julkistetun “eduskunnan paras kansanedustaja” –kyselyn jälkeen. Kiitos kollegoille!

Jehovan todistajien erivapaus kumottava

Perustuslain 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen isänmaan puolustamiseen. Mikäli vakaumukseen liittyvät syyt estävät asepalveluksen suorittamisen, voi asevelvollinen suorittaa siviilipalveluksen. Maanpuolustusvelvollisuuden ulkopuolelle on rajattu naiset ja ahvenanmaalaiset.

Yleinen asevelvollisuus on ollut itsenäisen Suomen puolustuspolitiikan peruspilari alusta alkaen. Tälläkin hetkellä yli 80 prosenttia kansalaisista kannattaa yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä. Se selviää puolustusministeriön eilen julkaisemasta tutkimuksesta.

Jehovan todistajat saivat vuonna 1985 säädetyllä poikkeuslailla vapautuksen rauhanaikaisesta asevelvollisuudesta. Vuosittain asevelvollisuudesta vapautetaan hieman yli sata Jehovan todistajaa, eli noin 0,3 prosenttia ikäluokasta.

Siviilipalvelus on irtautunut aseellisesta maanpuolustuksesta ja kunnioittaa hakijan vakaumusta. Myös Jehovan todistajien tulkinta siviilipalveluksen hyväksyttävyydestä on muuttunut. Vartiotorni-lehdessä julkaistiin jo vuonna 1996 Jehovan todistajien pääkonttorin ohje, jonka mukaan siviilipalveluksen valinta on yksilöllinen omantunnonkysymys.

Suomessa Jehovan todistajat ovat kuitenkin pitäneet vapautusta eräänlaisena saavutettuna etuna, eivätkä näin ollen ole juurikaan olleet halukkaita siviilipalveluksen suorittamiseen, johon heidän uskonveljensä esimerkiksi Itävallassa ovat suostuneet.

Jehovan todistajien vapautus asevelvollisuudesta muodostaa perustuslaillisen yhdenvertaisuusongelman. Suomessa on paljon erilaisia uskontokuntia, eikä yhden suosiminen voi olla perusteltua. Kansalaisia on kohdeltava lain edessä yhdenvertaisesti.

Mielestäni vapautuslaki on kumottava tai sitä on muutettava niin, että Jehovan todistajat velvoitetaan suorittamaan siviilipalvelus. Näin toimitaan muun muassa Itävallassa ja Norjassa.

Joidenkin näkemysten mukaan vapautuslain kumoaminen paisuttaisi mielipidevankien määrää Suomessa, jos ja kun Jehovan todistajille tuomittaisiin totaalikieltäytymisestä vankeutta. En kuitenkaan usko, että mielipidevankiongelmaa syntyisi, sillä siviilipalvelusta voidaan kehittää yhdessä Jehovan todistajien kanssa.

Puolustusministeri Carl Haglundin asettama selvitysmies, oikeushistorian professori Jukka Kekkonen antoi tänään selvityksensä Jehovan todistajien asepalveluksesta vapauttamiseen liittyen. Kekkonen myöntää, että Jehovan todistajien erivapaus muodostaa yhdenvertaisuusongelman, ja esittää kolme ratkaisumallia.

Ensimmäisenä Kekkonen ehdottaa, että perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskeva kohta kirjoitettaisiin uudelleen niin, ettei siinä puhuttaisi maanpuolustuksesta vaan yleisemmin isänmaan palvelemisesta. Tämä on Kekkosen esittämistä vaihtoehdoista ainoa, jota voitaisiin mahdollisesti selvittää, mutta yksinkertaisimmin ongelma ratkeaisi edellä esittämälläni tavalla – vapautuslaki kumoamalla.

Kaksi muuta Kekkosen kaavailemaa vaihtoehtoa, valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen ja erivapauden laajentaminen koskemaan muitakin uskontokuntia, eivät ole lainkaan tyydyttäviä.

Valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen on täysin mahdoton ajatus, joka johtaisi käytännössä vähitellen Ruotsin mallin mukaan ammattiarmeijan käyttöönottoon ja yleisestä asevelvollisuudesta luopumiseen. Erivapauden laajentaminen puolestaan edellyttäisi, että asevelvollisen vakaumuksen selvittäisi tutkintalautakunta. Pidän ajatusta ihmisten vakaumuksia arvottavasta tutkintalautakunnasta kummallisena.

Kekkosen työ ei siis tuonut yksiselitteistä ratkaisua ongelmaan. Mutta jos poliittista tahtoa löytyy, voidaan epätasa-arvoinen tilanne muuttaa. Vaikka kysymys ei ole suuri eikä kiireellinen, ei näin voida jatkaa loputtomasti. Kysymys on periaatteellinen. Pallo on nyt ministeri Haglundilla ja hallituksella laajemminkin.

Kommentoin tänään Yle Radio 1:n Ykkösaamussa Kekkosen ehdotuksia. Huomenaamulla jatkan keskustelua Kekkosen kanssa Ylen Aamu-tv:ssä.

Kansalaisaloite pakkoruotsin poistamiseksi

Vuosi sitten voimaan tulleen kansalaisaloitelain mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Kansalaisaloitteella voi ehdottaa uuden lain säätämistä, voimassa olevan lain muuttamista tai kumoamista.

Ensimmäisenä kansalaisaloitteena eduskunnan käsittelyyn on tulossa eläinsuojelujärjestöjen liikkeellepanema aloite turkistarhauksen kieltämisestä. Se jätettiin eduskunnan mankeliin tänään.

Toivon, että tulevaisuudessa saamme käsittelyyn myös eilen julkaistun kansalaisaloitteen, jossa ehdotetaan ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Ainakin nimienkeruu siihen on käynnistynyt ripeästi. Kuten aloitteessa todetaan, pakkoruotsi johtaa käytännössä muiden vieraiden kielten heikompaan osaamiseen. Suurten maailmankielten osaamisen heikko taso on uhkana Suomen kilpailukyvylle.

Pakkoruotsin poistamista ehdottavan kansalaisaloitteen taustalla ovat Vapaa Kielivalinta, Perussuomalaiset Nuoret, Suomalaisuuden Liitto ja Kokoomuksen Nuorten Liitto. Asiaan pääset tutustumaan tarkemmin täällä.

Liirumlaarumia karkottamisista

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin, miten hallitus aikoo edistää vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten maastakarkottamisia niihin maihin, joihin karkottaminen on tällä hetkellä erityisen hankalaa. Ongelmia on ollut etenkin Vietnamin, Somalian ja Irakin kanssa.

Räsänen toisti jo aiemmin kuullun liirumlaaruminsa siitä, että ”hallitus toimii maastakarkottamisten toteuttamisen edistämiseksi monitahoisesti ja -tasoisesti” ja on aktiivinen sekä EU-tasolla että kansallisesti.

Räsänen kertoo tavanneensa Somalian ulkoministerin, joka korosti maan turvallisuustilanteen parantamisen tärkeyttä. Räsänen on toiveikas, että Somaliaan palauttamisiin liittyvät esteet vähitellen poistuvat. Vietnaminkin kanssa on käyty lähinnä kehitysyhteistyöhön liittyviä neuvotteluja, joissa on nostettu esiin maahantuloasioita.

Tiedustelin kysymyksessäni myös, onko hallitus tietoinen siitä, että käyttäytymällä lentokentällä aggressiivisesti karkotettava voi pysäyttää karkotuksen. Räsänen toteaa, että poliisilla on karkotustilanteessa oikeus käyttää laissa määriteltyjä voimakeinoja, jotta karkotettava ei ole vaaraksi. Lentokoneessa ylintä käskyvaltaa käyttää kuitenkin kapteeni, joka voi harkintansa perusteella estää aggressiivisen henkilön pääsyn koneeseen.

Ministerin vastauksen kokonaisuudessaan voit lukea täältä.

Liian löperöä kriminaalipolitiikkaa

Eduskunnassa keskusteltiin eilen kansanedustaja Jussi Halla-ahon lakialoitteesta, jossa ehdotetaan muun muassa, että ulkomaalaislain karkottamisen perusteita koskeva muotoilu “voidaan karkottaa” muutetaan muotoon “karkotetaan” ja että rikosten perusteella karkotettava pidetään talteen otettuna niin kauan, kunnes jokin maa suostuu tämän vastaanottamaan.

Nykyisen lainsäädännön perusteella toistuviin, vakaviin rikoksiin syyllistynyt oleskeluluvalla Suomessa oleva henkilö voidaan karkottaa, mutta harkintavaltaa asiassa jää viranomaisille. Lisäksi nykylain mukaan karkotetulle, jota ei saada poistetuksi maasta, myönnetään oleskelulupa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän saa jatkaa vapaalla jalalla rikollista toimintaansa.

Sysäys lakialoitteelle oli syyskuinen ampumavälikohtaus helsinkiläisessä yökerhossa, jossa karkotuspäätöksen saanut vietnamilaismies ampui kahta henkilöä. Mies oli jo parin vuosikymmenen ajan sabotoinut suomalaista yhteiskuntaa huume- ja väkivaltarikoksin, mutta häntä ei saatu karkotettua nähtävästi siitä syystä, että hänen kotimaansa ei suostunut ottamaan häntä vastaan.

Kerroin omassa puheenvuorossani kannattavani edustaja Halla-ahon aloitetta, sillä suomalaisessa oikeuspolitiikassa on jo pitkään noudatettu liian liberaalia linjaa. Perussuomalaisten mielestä rikoslainsäädäntöä on kehitettävä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Liberaali linja joutaa historian roskatynnyriin. Rangaistusten on oltava riittävän ankaria, jotta niillä on rikoksia ennalta ehkäisevä vaikutus.

Huomautin lisäksi, että julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomessa on kymmeniä karkotuspäätöksen saaneita ulkomaalaisia, joita heidän kotimaansa ei suostu ottamaan vastaan. Tämä osoittaa, että lakialoite ei perustu vain yhteen yksittäistapaukseen vaan ongelma on todellinen.

Vilkkaaseen keskusteluun osallistuivat monet Perussuomalaisten kansanedustajat. Jussi Halla-aho painotti pariinkin otteeseen, että taparikolliseksi ei kukaan päädy vahingossa ja että ”jos ihminen päättää tällaiselle uralle ryhtyä Suomessa, niin hän tavallaan itse jo tekee valinnan, mitä tulee hänen Suomessa oleskeluunsa”.

Olli Immonen tiivisti monien ajatukset sanomalla, että Suomen valtion tehtävänä ei ole suinkaan toimia ulkomaalaisten kriminaalien turvasatamana.

Itseni lisäksi ainakin Juho Eerola ja Jussi Halla-aho katsoivat, että kehitysapua pitäisi kylmästi käyttää vipuvartena, kun kehitysmaiden kanssa pyritään solmimaan rikollisten takaisinottoa koskevia sopimuksia.

Hyvä ajatus tuli myös kokoomusedustaja Markku Mäntymaalta, joka ehdotti, että viisumeita ei myönnettäisi sellaisista maista tuleville ihmisille, joiden kotimaa ei suostu ottamaan vastaan karkotettuja kansalaisiaan

Keskusteluun osallistui omalla tavallaan myös entinen sisäministeri, sosialidemokraattien kansanedustaja Kari Rajamäki. Hän nimitti aloitetta “Suomen Sisun eduskuntaryhmän” aloitteeksi, syytti sitä monikulttuurisuuden ja monirikollisuuden rinnastamisesta ja toivoi ratkaisuksi jotain muuta kuin pamppu- ja koppalakkilinjaa.

Pääsin vastaamaan hänelle näin: ”Edustaja Rajamäki sanoi puheenvuorossaan, että ei pidä leimata. Hän kuitenkin puheensa aluksi ja lopuksi leimasi edustaja Halla-ahon lakialoitteen Suomen Sisun eduskuntaryhmän lakialoitteeksi. Olen yksi aloitteen allekirjoittajista. En kuulu Suomen Sisuun. Pidän edustaja Rajamäen heittoa tyylittömänä, vaikka toki ymmärrän, että hän tuttuun tapaansa tietoisella provosoinnilla halusi kompensoida perehtymättömyyttään itse aiheeseen eli edustaja Halla-ahon lakialoitteeseen.”

Viimeisen sanan keskustelussa sai Olli Immonen, joka totesi näin: ”Näyttää siltä, että edustaja Rajamäki ei ole lukenut tätä edustaja Halla-ahon lakialoitetta kovinkaan perusteellisesti. Lakialoitteessa nimittäin ei ole mitään mainintaa siitä, että monikulttuurinen yhteiskunta olisi moniongelmainen yhteiskunta, vaikka se sitäkin on, kyllä vain.”

Keskustelu ei jäänyt medialtakaan huomaamatta. Asiasta uutisoivat ainakin Yle ja STT, jonka tekemä uutinen löytyy muun muassa Iltalehdestä. Keskustelu löytyy kokonaisuudessaan myös Youtubesta.

Keski-Uusimaa huomioidaan poliisiuudistuksessa

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin, milloin hallitus aikoo julkaista listan suljettavista poliisiasemista ja poliisin asiointipisteistä, millä perusteilla suljettavat asemat ja asiointipisteet valitaan ja miten hallitus aikoo turvata asiointipisteiden riittävän saavutettavuuden Keski-Uudellamaalla.

Ministerin vastauksesta ei juuri heru konkreettista informaatiota, mutta ehkäpä jotain lohdullista siitä sentään löytyy: Räsänen lupaa, että Keski-Uudenmaan väestön tarpeet otetaan huomioon palveluverkostoa suunniteltaessa. Jää nähtäväksi miten.

Vastauksen kokonaisuudessaan voit käydä lukemassa täältä.