Aihearkisto: oikeuspolitiikka

Poliisipisteet säilytettävä

Poliisihallinnon rakenneuudistusta pohtinut sisäasiainministeriön työryhmä antoi elokuun lopussa esityksensä poliisitoimeen kohdistuvista noin 30 miljoonan euron vuosittaisista säästöistä. Työryhmän esitys sisältää suunnitelman yhdistettävistä poliisilaitoksista. Sen sijaan lakkautettavien poliisiasemien tai poliisin asiointipisteiden määrää tai sijaintia ei kerrota. Julkisuudessa kuitenkin huhutaan, että lista lakkautettavaksi suunnitelluista pisteistä olisi jo olemassa.

Uudenmaan neljän poliisilaitoksen päälliköt ovat arvioineet julkisuudessa, että Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella sulkeminen uhkaa Keravan, Mäntsälän ja Nurmijärven toimipisteitä. Etenkin nurmijärveläisten asiointi vaikeutuisi tällöin huomattavasti, kun esimerkiksi lupa-asioissa olisi lähdettävä Hyvinkäälle tai Järvenpäähän, joihin joukkoliikenneyhteydet ovat osin puutteelliset. Poliisin asiointipisteet ovat pääsääntöisesti auki vain kello 16:een saakka, joten tavallisen, työssäkäyvän ihmisen asiointi palvelupisteellä hankaloituisi huomattavasti. Näin monen asiointipisteen sulkeminen tiiviisti asutetulla Keski-Uudellamaalla aiheuttaisi myös väistämättä jäljelle jäävien pisteiden ruuhkautumista, mikäli niiden resursseja ei kasvateta.

Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, milloin lista lakkautettavista asiointipisteistä julkaistaan ja miten poliisin asiointipisteiden riittävä määrä aiotaan turvata Keski-Uudellamaalla. Asianomaisen ministerin on vastattava kysymykseen kolmen viikon kuluessa.

Alla kysymys kokonaisuudessaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Poliisin asiointipisteiden lakkautusuhka Keski-Uudellamaalla

Eduskunnan puhemiehelle

Poliisihallinnon rakenneuudistusta pohtinut sisäasiainministeriön työryhmä antoi elokuun lopussa esityksensä poliisitoimeen kohdistuvista säästöistä. Työryhmän esittämillä toimilla tähdätään yhteensä noin 30 miljoonan euron vuosittaisiin säästöihin. Suurimmat säästöt saadaan suunnitelmien mukaan poliisilaitoksia yhdistämällä ja toimipisteitä lakkauttamalla. Toimitilakulujen osuus säästöistä on viitisen miljoonaa euroa.

Poliisitoimeen kohdistuvia säästöjä perustellaan ensisijaisesti hallinnon keventämisellä. Samalla kuitenkin uskotellaan, etteivät kansalaisten saamat palvelut oleellisesti heikkene. Näin on vakuuttanut muun muassa sisäasiainministeri Päivi Räsänen.

Työryhmän esitys sisältää suunnitelman yhdistettävistä poliisilaitoksista. Sen sijaan lakkautettavien poliisiasemien tai poliisin asiointipisteiden määrään tai sijaintiin ei vielä ole otettu tarkempaa kantaa. Julkisuudessa kuitenkin huhutaan, että lista lakkautettavaksi suunnitelluista pisteistä olisi jo olemassa. Tämä herättää kansalaisten keskuudessa epävarmuutta ja huolta omien lähipalveluiden säilymisen puolesta.

Esimerkiksi Uudenmaan neljän poliisilaitoksen päälliköt ovat arvioineet (Helsingin Sanomat 23.8.2012), että Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella sulkeminen uhkaa Keravan, Mäntsälän ja Nurmijärven toimipisteitä.

Etenkin nurmijärveläisten asiointi vaikeutuisi tällöin huomattavasti. Kunta on pinta-alaltaan laaja, eikä se sijaitse radan varressa, kuten muut Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen toimipisteet. Mikäli Nurmijärven toimipiste lakkautetaan, on esimerkiksi lupa-asioissa lähdettävä joko Hyvinkäälle tai Järvenpäähän, joihin voi syrjäkyliltä kertyä matkaa kymmeniä kilometrejä. Kun puutteellisten joukkoliikenneyhteyksien lisäksi poliisin asiointipisteet ovat pääsääntöisesti auki vain kello 16:een saakka, hankaloituu tavallisen, työssäkäyvän ihmisen asiointi palvelupisteellä huomattavasti.

Huomioon on otettava myös se, että näin monen asiointipisteen sulkeminen tiiviisti asutetulla Keski-Uudellamaalla aiheuttaisi väistämättä jäljelle jäävien asiointipisteiden ruuhkautumista, mikäli niiden resursseja ei kasvateta. Jo nyt Keski-Uudenmaan poliisin toimipisteissä on siinä määrin ruuhkaa, että aselupa-asiat on henkilöstövoimavarojen puutteen vuoksi jouduttu lokakuun alusta alkaen keskittämään Järvenpäähän. Myös Helsingin, Vantaan ja Espoon poliisin lupapalvelupisteet ovat niin pahoin ruuhkautuneita, että niistä ei ole odotettavissa apua mahdollisten uusien ruuhkien purkamisessa. 

Asukkaiden lisäksi toimipisteiden säilyttäminen on tärkeää myös kentällä työskentelevän poliisihenkilöstön jaksamisen, kaluston huollon ja tutkinnan sujuvuuden kannalta. Kenttähenkilöstö tarvitsee tauko- ja lepotilaa ja kalusto huolto- ja säilytyspaikan. Tälläkin hetkellä tällaisista tiloista on puutetta. Mikäli toimipisteitä lakkautetaan, on poliisiviranomaisten mukaan lisäksi odotettavissa, että tutkinta-ajat pitenevät.
Yksi poliisiorganisaation arvoista on palveluperiaate. Se ei näytä toteutuvan – ei ainakaan, mikäli poliisihallinnon rakenneuudistusta pohtineen työryhmän suunnitelmat toteutuvat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin hallitus aikoo julkaista listan suljettavista poliisiasemista ja poliisin asiointipisteistä, millä perusteilla suljettavat asemat ja asiointipisteet valitaan sekä miten hallitus aikoo turvata asiointipisteiden riittävän saavutettavuuden Keski-Uudellamaalla?

Helsingissä 20 päivänä syyskuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Luvattomien lyhyiden aseiden ehkäiseminen

KIRJALLINEN KYSYMYS

Luvattomien lyhyiden aseiden lisääntymisen ehkäiseminen

Eduskunnan puhemiehelle

Kesäkuussa 2011 voimaan astunut uusi aselaki kiristi etenkin lyhyiden aseiden, eli pistoolien ja revolverien, lupaehtoja. Helsingin Sanomat (HS 5.8.2012) uutisoi hiljattain, että Asekauppiaiden liiton mukaan lyhyiden aseiden kauppa on supistunut tiukemman lain myötä alle kymmenesosaan entisestä ja lyhyiden aseiden arvo on romahtanut. Asekauppiaiden liiton edustaja arvioi, että yksityisillä ihmisillä on hallussaan noin 250 000 lyhyttä asetta, joiden arvo on pudonnut alle kymmenesosaan aiemmasta.

Sekä asekauppiaat että sisäministeriön poliisiosasto pitävät Helsingin Sanomien uutisen mukaan mahdollisena, että ihmisten haltuun alkaa tiukemman aselain ja romahtaneiden hintojen myötä kertyä luvattomia lyhyitä aseita. Kun aseiden omistaja kuolee, perikunta saattaa olla haluton luopumaan aseista, kun niihin ei ehkä saa lupia ja niiden rahallinen jälleenmyyntiarvokin on mitätön.

Luvattoman lyhyen aseen poliisiasemalle toimittava henkilö ei tällä hetkellä saa palkkiota. Luvattomat ampuma-aseet voi kuitenkin luovuttaa poliisille ilman seuraamuksia. Rangaistusuhasta vapautumisen ehtona on, että henkilö ilmoittaa esineestä oma-aloitteisesti poliisille.

Jos luvattomia lyhyitä aseita kertyy ihmisten haltuun, niitä saattaa päätyä pimeille markkinoille. Mikäli tapahtuu esimerkiksi asuntomurto ja luvattomat aseet viedään, eivät ihmiset välttämättä ole halukkaita ilmoittamaan asiasta poliisille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta luvattomia lyhyitä aseita ei tiukentuneen aselain myötä kerry kansalaisten haltuun?

Helsingissä 14 päivänä elokuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Ei valtionvelkojen yhteisvastuuta

Kesäloma ei ole oikein päässyt käynnistymään, vaan tänäänkin olin eduskunnan suuren valiokunnan kokouksessa. Isoja asioita oli jälleen esillä, joten jouduimme jättämään eriävän mielipiteen. Ohessa eduskuntaryhmämme kanslian laatima tiedote asiasta.

Suuren valiokunnan Perussuomalaiset: Ei valtionvelkojen yhteisvastuuta

Suuri valiokunta kokoontui tänään kuulemaan pääministeri Jyrki Kataisen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen selvitystä myöhemmin tällä viikolla pidettävästä eurohuippukokouksesta. Euromaiden johtajat kokoontuvat Brysseliin käsittelemään Euroopan taloushuolia, joille ei näytä loppua tulevan.

Valiokunta sai nähtäväkseen selvityksen, jonka ovat laatineet Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy, komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso, euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sekä Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi.

Raportissa eurojohtajat esittävät visionsa talous- ja rahaliitto EMUn tulevaisuudesta. Keskeisinä tavoitteina ovat Euroopan laajuinen yhteinen pankkivalvonta, budjettivallan keskittäminen, finanssipoliittinen yhteisvastuu, yhteiset velkakirjat sekä valtiovarainministeriön kaltainen elin euroalueen tasolla.

Perussuomalaisilta eriävä mielipide

Suuren valiokunnan perussuomalaiset jäsenet jättivät asiasta eriävän mielipiteen, jossa allekirjoittajat esittävät, että suuri valiokunta ei hyväksy Suomen itsenäisen toimivallan vähentämistä lainsäädäntö-, talous- ja budjettiasioissa eikä valtioiden velkojen yhteisvastuuta.

Eriävässä mielipiteessä hallitukselta edellytetään myös selvitystä Suomen mahdollisesta irtautumisesta eurovaluutasta. Perussuomalaisten mukaan se on varteenotettava vaihtoehto syvenevälle talous-, finanssi- ja pankkiunionille, jonka synnyttäminen aiheuttaisi Suomen vastuiden merkittävän kasvun.

Eriävän mielipiteen allekirjoittivat valiokunnan kokouksessa paikalla olleet perussuomalaiset jäsenet: kansanedustajat Pietari Jääskeläinen, Jussi Niinistö, Vesa-Matti Saarakkala ja Timo Soini.

Suomalaisen elämänmuodon puolesta

Eduskunnassa keskusteltiin vielä ennen kesän istuntotaukoa kuntauudistuksesta. Hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon, jossa se vahvisti uudistuksen aikataulun venymisen vuoteen 2017. Keskustelun päätteeksi hallitus sai luottamusäänestyksessä eduskunnan tuen äänin 106–71.

Kuntauudistus tulee olemaan syksyn kunnallisvaalien tärkein teema, vaikka sille päätettiinkin taktisista syistä ottaa aikalisä. Vaikuttaa siltä, että hallituksen työ 70 tai 100 suurkunnan eteen on jäämässä haaveeksi. Hyvä niin, sillä kuntien määrän ei olisi alun perinkään pitänyt olla uudistuksen lähtökohta. Marssijärjestys alun karttaharjoituksineen oli väärä ja aikataulu epärealistinen.

Kuntien vastustus liitoksille oli odotettua. Antamissaan lausunnoissa kuntatyöryhmän esitykseen yli puolet kunnista totesi olevansa haluttomia kuntaliitosselvitykseen.  Lisäksi valtaosa niistäkin kunnista, jotka kannattivat selvitystä omalla alueellaan, ehdottivat eri selvitysaluetta kuin hallituksen työryhmä. Kuntia kuullaan jälleen syksyllä, jolloin niillä on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa kuntarakennelain luonnoksesta ja sosiaali- ja terveyspalvelurakenneselvityksestä.

Kovimmista pakkoliitospuheista on hallituksessakin onneksi maltillistuttu, mutta on silti odotettavissa, että ainakin osa kunnista joutuu liittymään vasten tahtoaan yhteen velvoittavan lainsäädännön seurauksena.

Pakkoliitoksia ei voi hyväksyä. Perustuslain takaamaa kunnallista itsehallintoa sekä toimivaa lähidemokratiaa on arvostettava. Kestävä kuntauudistus rakentuu alhaalta ylöspäin. Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus.

Kuntauudistuksessa huolettaa edelleen myös se, turvataanko sillä palvelujen rahoitus ja niiden läheisyys. On nimittäin fakta, että kunnilla on liikaa tehtäviä. Viimeisen 12 vuoden aikana kunnille on syydetty yhä enemmän velvoitteita, mutta valtionosuuksia ei ole kasvatettu samassa suhteessa. Myös kansainvälisessä vertailussa suomalaisille kunnille on kasautunut paljon tehtäviä.

Toinen fakta on, että kuntaliitokset eivät automaattisesti paranna palveluja. Kahden tai useamman köyhän kunnan kaavamainen yhteen niputtaminen ei synnytä yhtä rikasta kuntaa. Eikä muuta huoltosuhdetta. Siksi olennaista onkin miettiä kuntien tehtävien ja resurssien määrää.

Kuntauudistuskritiikissä on kyse myös suomalaisen elämänmuodon puolustamisesta. Koko maa tulee pitää asuttuna. Suomi ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa suurkaupungistumista kiihdyttäen. Elinvoimaisen maaseudun – pikkukaupungit mukaan lukien – merkitys kasvaa lähitulevaisuudessa, kun taas hallituksen kuntauudistus pyrkii keskittämään ja korostaa kaupungistumista. Suomea ei pidä jakaa menestyviin kaupunkeihin ja taantuvaan maaseutuun.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 22.6.2012.

Sotasyyllisyystuomiot purettava

Kansanedustajakollegani Reijo Tossavainen (PerusS) on jättänyt tärkeän lakialoitteen sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta.

Aloitteen allekirjoitti 40 kansanedustajaa, luonnollisesti minäkin. Perussuomalaisten kansanedustajien lisäksi allekirjoittaneiden joukossa on myös Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajia.

Tämä asia pitää vihdoinkin saada pois päiväjärjestyksestä.

Kuten ryhmäkansliamme lähettämässä tiedotteessa lukee, sotasyyllisyysoikeus oli Neuvostoliiton uhkavaatimuksesta perustettu satunnainen erityistuomioistuin, joka pantiin soveltamaan taannehtivaa eli jälkikäteistä rikoslakimuutosta. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945–1946 oli lukuisia muitakin karkeita rikkomuksia sivistys- ja oikeusvaltioissa noudatettavia rikosoikeudenkäyntien perusperiaatteita vastaan.

Ankaran painostuksen alle joutunut sotasyyllisyysoikeus tuomitsi pitkiin vapausrangaistuksiin kahdeksan vuosien 1941–1944 valtionjohtomme huipun edustajaa, mukaan lukien presidentti Risto Ryti sekä ministerit J.W.Rangell ja Väinö Tanner.

Valtaosa suomalaisista on aina ollut sitä mieltä, että isänmaan puolesta erittäin vaikeissa olosuhteissa ponnistelleet tuomitut eivät koskaan menettäneet kunniaansa, joten sinänsä mitään kunnian palautusta ei tarvita. Me lakialoitteen allekirjoittaneet kansanedustajat kuitenkin katsomme, että Suomen kansallinen ja oikeusvaltiollinen itsekunnioitus vaatii poliittisten tuomioiden muodollistakin purkamista.

Lakialoitteessa edellytetään tuomionpurkuhakemusten tapahtuvan viimeistään 5. päivänä joulukuuta 2017 eli ennen kuin tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen itsenäistymisestä.

Lakialoite kokonaisuudessaan löytyy lähipäivien kuluessa eduskunnan kotisivuilta.

Löperöä kriminaalipolitiikkaa

Eduskunnassa näyttäisi löytyvän halua kiristää henkirikoksia koskevaa lainsäädäntöä, jos Sanoman maakuntalehtien (Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat ja Etelä-Saimaa) kansanedustajille tekemään kyselyyn on uskominen.

Se on hyvä. Itsekin olin kyselyssä tätä mieltä. Kriminaalipolitiikassamme on löperöjä piirteitä johtuen muun muassa siitä, että meillä on ollut liberaaleja oikeusministereitä.

Printtilehdessä olleeseen juttuun oli otettu kommenttini: “Joskus tuntuu siltä, että rikoksen tekijän oikeudet ovat paremmat kuin rikoksen uhrin.”

Oheisesta linkistä löytyvät kansanedustajien vastaukset puolueittain.

Täysin epäonnistuneena pidän säännöstä, että moninkertainen törkeidenkin rikosten tekijä on aina automaattisesti ensikertalainen – siis lievästi kohdeltava, kunhan on ollut kolme vuotta vapaalla jalalla edellisen törkeän rikoksensa vankila-ajan jälkeen. Tätä on esimerkiksi eduskuntaryhmämme oikeudellinen asiantuntija, oikeustieteen emeritusprofessori Erkki Havansi perustellusti moittinut.

Valitettava nykytrendi on se, että taloudellisista syistä avovankiloihin siirretään paljon sellaisia vankeja, joiden oikea paikka on suljettu laitos. Näpistelijöiden tosiasiallinen vapautus rangaistuksista ja käytännössä myös ulosotosta on väärä signaali yhteiskunnalta.

Vankien olojen ei pidä olla ainakaan parempia kuin laitoshoidettavien vanhusten. En ole koskaan esimerkiksi osannut pitää vankiloiden paljusellejä sellaisena suurena ihmisoikeusongelmana, jonka ratkaisemiseen pitää pikaisesti sijoittaa miljoonia euroja, kuten muistaakseni muiden muassa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on esittänyt. Tästä asiasta olen kysynyt vankilavirkailijoilta ja he ovat yhtyneet kantaani: verorahoille on parempaakin käyttöä.

Varsinainen uutinen Sanoman maakuntalehtien jutussa oli se, että seitsemän kansanedustajaa hyväksyisi kuolemanrangaistuksen. Itse olin sijoitettu siihen viiden edustajan joukkoon, joka ei osannut kyselyssä ilmaista kantaansa. Todellisuudessa olin kyllä perusteluissa kertonut kantani: rauhan aikana en pidä kuolemanrangaistusta tarpeellisena. Sen sijaan sota-aikana voi kansakunnalla olla tarve muuttaa rangaistuskäytäntöä.