Aihearkisto: Politiikka

Kansalaisten huoli puolustusvoimista

Puolustusvoimien johto on jo pidemmän ajan suunnitellut ns. puolustusvoimauudistusta. Muista hallinnonaloista poiketen puolustushallinto oli jopa valmis omaehtoisiin leikkaustalkoisiin. Niiden kohdentamisesta oli keskusteltu, mutta taisipa Kataisen kokoomusjohtoinen vasemmistohallitus vetää kertanykäisyllä maton suunnitelmien alta – ellei sitten kärjistäen sanottuna vanhojen puolueiden poliitikkojen ja teknoarmeijaan uskovien kenraalien yhteinen piilotavoite ole ajaa oman maan puolustus niin alas, että on yksinkertaisesti pakko liittyä Natoon.

Joka tapauksessa tosiasia on, että puolustusmäärärahoihin on tulossa historiallisen suuret leikkaukset. Mikään muu hallinnonala ei joudu tällaisen höykytyksen kohteeksi. Luvut tarkentuvat ajan kanssa, mutta jo nyt voi todeta puolustusvoimien operaatiopäällikön, kenraaliluutnantti Mika Peltosen sanoin: säästöt on säästetty, tulevat leikkaukset syövät suoraan suorituskykyä.

Saman ovat todenneet valveutuneet kansalaiset. Kokoomuksen puoluetoimistollekin tiedoksi, että olen saanut useita alla olevan kaltaisia yhteydenottoja. Kirjoittajan luvalla lainaan osia puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle osoitetusta kansalaiskirjeestä:

“Alkajaisiksi minun on todettava, että olen kokoomuksen äänestäjä. Olen ollut yli neljäkymmentä vuotta. Tärkein syy on ollut, että kokoomus on mielestäni parhaiten huolehtinut maan puolustuksen resursseista – tähän asti.”

“Nyt olen järkyttynyt. Puolustuksen leikkaukset ovat uudessa hallitusohjelmassa niin dramaattiset, että tuntuu vaikealta uskoa sellaista kokoomusjohtoiselta hallitukselta… Eikö Suomessa todellakaan ole muita puolueita kuin perussuomalaiset, jotka kantavat huolta Isänmaan puolustuksesta?”

“Ellei maan turvallisuuden perusrakenteista pidetä huolta, on kaikki muukin hiekalle rakennettua.”

“En missään tapauksessa haluaisi ajatella niin, että puolustuksen leikkaukset ovat kytköksissä eräiden euromaiden tukemiseen. Silti jonkinlainen katkeruus hiipii mieleen. Onko Isänmaan puolustus niin halpa-arvoinen, ettei puolustajille haluta turvata asiallisia toimintaedellytyksiä? Onnettoman miinapäätöksen jälkeen oli järkyttävää lukea, että vuosittain edes arvioidaan suhtautumista rypäleaseisiin. Näin hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu.”

“Onko perussuomalaisilla mahdollisuutta ja voimaa kurssin muuttamiseen?”

Perussuomalaiset on todellakin ollut ainoa puolue, joka johdonmukaisesti ennen vaaleja ja vaalien jälkeen vastusti leikkauksia muutenkin niukkoihin puolustusmenoihimme. Kieltämättä oli yllättävää, että Kokoomus puheenjohtajansa suulla voimallisesti vaati leikkauksia puolustusmenoihin jo ennen vaaleja. Hallitusneuvotteluissa kaikki nykyiset hallituspuolueet olivatkin tiettävästi yksimielisiä leikkauksista. Hallitusohjelmaan kirjattu 200 miljoonaa oli sopivan pyöreä luku, jonka puolueiden puheenjohtajat nähtävästi vetivät hatusta, mutta joka ei ikävä kyllä edes siihen jää. Se kasvaa.

On vaara, että vanhat puolueet jättävät leikkausten myötä kotimaan puolustuksen mopen osalle. Näiden poliitikkojen fokus on kaukomailla, samalla kun oman maan puolustus unohtuu. “Ensin on rajat turvattava, sitten leipä levennettävä” – vai miten arvostamani tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud (kok.) tapasikaan sanoa?

Tätä kehitystä Perussuomalaiset vastustavat. Meillä ei kuitenkaan ole eduskunnassa enemmistöä emmekä ole hallituksessa, joten epäsuotuisa kehitys jatkuu, mutta uskon, että pystymme sitä kyllä merkittävällä tavalla hidastamaan. Siksi suuri voima on maan suosituin puolue Perussuomalaiset.

J.K. Kommentoin Norjan tragediaa Aamulehdessä. Osanottoni. Kannattaa myös lukea Timo Soinin blogista puheenjohtajan viisaat, inhimilliset sanat.

Verkottuneesta puolustuksesta Natoon

Puolustusministeriö on hiljattain laatinut itselleen vuoteen 2030 ulottuvan strategisen suunnitelman. Päätin kevyenä kesälukemisena perehtyä siihen, koska kantaani eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana oli kysytty.

Suunnitelman luettuani tulin pitkälti samaan tulokseen kuin sitä STT:lle arvioinut asiantuntija, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri: etenkin runsaasti viljelty, ainakin allekirjoittaneelle uusi käsite ”verkottunut puolustus” on epämääräisyydessään ongelmallinen. Sen alle hautautuvat suunnitelman hyvät puolet.

Puolustusministeriön virkamiesten kehittämän ammattislangin mukaan Suomen puolustuskykyä kehitetään ja käytetään verkottuneesti. Tavoitteena on entistä laaja-alaisempi ja pitkäjänteisempi puolustuspoliittinen ja sotilaallinen yhteistyö, jossa omaa puolustuskykyä tarjotaan muiden hyödynnettäväksi ja vastavuoroisesti itse hyödynnetään muiden puolustuskykyä.

Kauniisti muotoiltuja ajatuksia, vaan missä realismi. Virkamiesten strateginen visio kiteytyy lauseeseen, jonka voi ymmärtää vihjaavan Nato-jäsenyyteen: “Suomen puolustusratkaisu on verkottunut puolustus, joka mahdollistaa siirtymisen yhteiseen puolustukseen.” Sama sanotaan toisinkin: “Yhteinen puolustus nähdään verkottuneen puolustuksen loogisena jatkumona.”

Tällainen visiointi on toiveajattelua, joka voidaan myös tulkita politikoinniksi. Sellainen ei kuulu virkamiesten toimenkuvaan. Ministeriön tehtävänä on toteuttaa annettuja linjauksia, ei tehdä niitä omalla hallinnon alallaan, kuten Visuri totesi.

Toki on samaan hengenvetoon todettava, että EU:n Lissabonin sopimus toi jäsenmaille keskinäisen avunannon velvoitteen sotilaallisessa hyökkäyksessä ja että pohjoismaisessa yhteistyössä on periaatteessa ideaa.

Perussuomalaisesta vinkkelistä suunnitelmassa olisi kuitenkin tullut tehdä todellinen strateginen valinta epämääräisen ja vihjailevan käsitepyörityksen sijaan. Rivit suoriksi! Olisi voinut reilusti todeta, että joko kansallinen puolustusjärjestelmä tai Nato. Siinähän ne todelliset vaihtoehtomme ovat. Nyt Suomi-neitoa istutetaan kahdelle pallille. Tavallinen taksa on, että siihen väliinhän sitä putoaa.

Asiakirjan lopussa todetaan, että puolustusministeriön strateginen suunnitelma, osastrategiat ja toimintaohjelmat antavat perusteet puolustusvoimien strategiselle suunnittelulle. “Puolustusministeriön strategiasta annetaan ohjauskirje puolustusvoimille.” Ei kannata hötkyillä – uusiksi mennee.

Nimittäin puolustusministeriön Nato-uskossaan vahvat virkamiehet ovat tehneet turhaa työtä, sillä syksyllä käynnistyy turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu. Parlamentaarinen työ määrittelee puolustusratkaisumme suuren linjan. Näin toimitaan demokratiassa. Näin lukee myös hallitusohjelmassa.

Mielipiteitä saa ja pitääkin olla virkamiehillä, mutta he eivät puolustusdoktriinistamme päätä. Suomen kansa antaa maalle suunnan vapaissa vaaleissa. Tukea pitää etsiä, mutta sen varaan emme voi heittäytyä. Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee olla omat vahvat, koko kansan puolustusvoimat.

J.K. Yllä olevan kirjoitettuani silmiini osui mielenkiintoinen kolumni aiheeseen liittyen. Entinen valtiosihteeri Risto Volanen kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalle 22. heinäkuuta asiantuntevan kolumnin puolustusvoimauudistuksesta. Hän varoitti maavoimien ja alueellisen puolustuksen alasajosta.

Volanen totesi samaan tapaan kuin minäkin viime kuussa Ruotuväki-lehdessä kaluston ns. massavanhenemisesta:

“Vuoden 2004 puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko asetti vuoden 2008 tavoitteeksi kahdeksan maavoimien operatiivista eli hyvin varustettua prikaatia sekä mittavat alueelliset joukot. Määrärahoja suunnattiin kuitenkin huipputeknisiin johtamis- ja asejärjestelmiin. Samalla alettiin hävittää käyttökelpoista mutta Naton kanssa yhteensopimatonta maavoimien aseistusta.”

Taidatkos sen selvemmin sanoa? Renki (puolustushallinto) ei totellut isäntää (valtiojohtoa). Näin ei voi jatkua. Nato-uskoiselle teknoarmeijasooloilulle on pantava piste.

Suuri valiokunta kokoontui

Kesäloma keskeytyi taas tänään eduskunnan suuren valiokunnan kokouksen johdosta. Tai eihän kansanedustajilla kesälomaa varsinaisesti olekaan, on istuntotauko. Kuulun puolustusvaliokunnan puheenjohtajan postin takia myös suureen valiokuntaan varajäsenenä. Muista valiokunnista poiketen suuressa valiokunnassa myös varajäsenet osallistuvat kokouksiin.

Ei ollut yllätys, että yli kolme tuntia kestäneessä kokouksessa suuri valiokunta antoi pääministeri Jyrki Kataiselle neuvotteluvaltuudet huomiseen EU-huippukokoukseen. Keskustelu oli vilkasta. Sitä kuuntelemaan oli saapunut poikkeuksellisesti myös eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.

Kataisen mukaan kriisin tartuntavaara muihin maihin on suuri, siksi pitää taas syytää rahaa Kreikalle. Olen eri mieltä samoin kuin Perussuomalaiset yleensä. Omassa lausumaehdotuksessamme ehdotimme kansanedustaja Pietari Jääskeläisen johdolla, että suuri valiokunta ei hyväksy esitettyjä toimia Kreikalle annettavista lisälainoista ja takuista eikä myöskään hyväksy EU:n perussopimuksen vastaisen yhteisvastuujärjestelmän luomista Suomen ollessa muiden maiden holtittoman taloudenhoidon maksumiehenä. Hallituspuolueiden edustajat luonnollisesti jyräsivät meidät, samoin kuin Keskustan lausumaehdotuksen.

Erona vuoden takaiseen tilanteeseen on, ettei enää kukaan usko, että Kreikka maksaisi meille lainojaan takaisin. Eivätkä Matti Vanhasen tapaiset poliitikot kehtaa enää julistaa, että lainaaminen on “hyvää bisnestä”. Nyt Suomi sentään vaatii vakuuksia Kreikalta – eri asia on, miten tämä vaatimus huomenna huippukokouksessa käytännössä toteutuu vai toteutuuko ollenkaan. Perussuomalaiset ovat joka tapauksessa tuoneet realismia Suomen politiikkaan.

Klikkaamalla suuremmaksi! Suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri vetämässä kokouksen jälkeistä tiedotustilaisuutta, vasemmalla puolellaan Pietari Jääskeläinen.

Ökypaateille venevero

Ylen ruotsinkielinen uutistoimitus teki jutun veneverosta ja minuakin haastateltiin. Juttu löytyy tästä linkistä.

Sanottakoon heti kärkeen, ettei kyseessä ole Perussuomalaisten puolueen mielipide, vaan omani. Venevero ei ollut eduskuntavaaliohjelmassamme. Eikä kyse ole myöskään soutuveneluokan verotuksesta, kuten eräätkin kansalaiset ymmärsivät, kun taannoin aihetta käsittelin blogissani otsikolla Uivat huvilat verolle.

Mielestäni huviveneilyyn tarkoitetuista isommista moottoriveneistä voisi aivan hyvin alkaa keräämään valtion kassaan veneveroa. Sillä voitaisiin torpata hallitusohjelmassa suunnitellut ajoneuvoveron ja bensiiniveron korotukset.

Tämä on mielestäni oikeudenmukaisuuskysymys: verot on asetettava maksukyvyn mukaan. Jos jollakulla on varaa maksaa huviveneestä jopa satoja tuhansia euroja, ei siinä ajoneuvoveron tapaan porrastetun veneveron luulisi juuri kirpaisevan.

Autoilun jo nyt kireää verotusta ei ole syytä enää kiristää. Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa oma auto on monelle kansalaiselle yksinkertaisesti välttämättömyys. Sen sijaan kuinka monelle iso moottorivene on – ammattikalastajat ja sen sellaiset pois lukien – todella välttämätön?

Onhan se outoa, että maakunnassa vanhalla autollaan töihin köröttelevä suomalainen maksaa ajoneuvoveroa, mutta Suomenlahdella muskeliveneellä huvikseen pöristelevä ei. Kateusvero tai mikä vaan, mutta veneverolla on perusteensa. – Polttoaineveroa valtiolle toki molemmat maksavat jo nyt, niin autoilijat kuin veneilijät, se on huomattava.

J.K. Ruotsinkielinen media ei ole unohtanut Dragsvik-kannanottojani. Viimeisin maininta on sanomalehti Västra Nylandin pääkirjoituksessa.

“Kielen perusteella ei pidä ketään rangaista”

Kesälaitumilla ollaan, vaan kansalaispalautetta olen toki sähköpostista seurannut. Lainaan oheen palautteen kansanedustajan kannalta kannustavimmasta päästä, kirjoittajan antamalla luvalla. Se liittyy taannoiseen kirjalliseen kysymykseeni – ensimmäiseen valtiopäivätoimeeni – hallitukselle koskien ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa.

“Olen mielenkiinnolla seurannut esittämääsi kysymystä korkeakoulujen aloituspaikkojen (ruotsinkielisten) kiintiöpaikoista.

Minusta on huutava vääryys ja äärettömän ikävä tosiasia, että maassamme harrastetaan tämänkaltaista syrjintää kansalaisiamme, tässä tapauksessa suomenkielisiä kohtaan. Kielen perusteella ei pitäisi ketään rangaista niin kuin nykysysteemissä tehdään. Yksikin ansiottomasti annettu kiintiöpaikka on toiselta ansioituneelta ja sen ansainneelta riistetty pois.

Olen erittäin iloinen, että tähänkin vääryyteen joku uskaltaa vihdoin puuttua. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista viedä asiaa eteenpäin ja kohti tasa-arvoa.”

Tällainen palaute kannustaa jatkamaan työtä koulutuksellisen tasa-arvon puolesta.

Luulen muuten, että tulevana viikonloppuna saan ei-niin-positiivista-palautetta erään Yleisradiolle antamani veropoliittisen lausunnon takia. Mutta tasa-arvon asialla siinäkin mielestäni olen, verot maksukyvyn mukaan ja niin pois päin, ja mitäpä näitä turhia märehtimään etukäteen, onhan kaunis kesäpäivä!

Työelämävalmennuksen hyväksikäyttö

KIRJALLINEN KYSYMYS

Työelämävalmennuksen hyväksikäyttö

Eduskunnan puhemiehelle

Työtön työnhakija voi työllistymistään edistääkseen osallistua työelämävalmennukseen, jonka tarkoituksena on muun muassa perehdyttää työelämään sekä parantaa ammattitaitoa. Työelämävalmennus on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat täyttäneet 25 vuotta tai ovat suorittaneet ammatillisen koulutuksen tai kuuluvat perus- tai ansiopäivärahan piiriin. Työelämävalmennuksen järjestäjänä voi olla valtio, kunta, kuntayhtymä, yritys, yhdistys tai muu yhteisö sekä säätiö tai yksityinen elinkeinonharjoittaja.

Työelämävalmennukseen osallistuva saa työpanoksestaan korvaukseksi joko Kelan maksamaa työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa tai työttömyyskassan maksamaa ansiopäivärahaa. Matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamiseksi maksetaan lisäksi ylläpitokorvausta 9 euroa päivältä.

Työelämävalmennuksessa olevan henkilön koulutus ja työnkuva ovat monesti vastaavia kuin samaa työtehtävää hoitavilla, palkatuilla työntekijöillä. Etenkin akateemisille tarkoitetuissa paikoissa valmennettavalta toivotaan usein ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi esimerkiksi laajaa kielitaitoa, paineensietokykyä ja valmiutta omatoimiseen työskentelyyn. Käytännössä palkatun työntekijän ja työelämävalmennettavan erona on usein ainoastaan se, että valmennettavalle työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työttömän kohdalta valmennukseen osallistumisen kesto on rajattu 12 kuukauteen, josta samalla työnantajalla saa suorittaa korkeintaan kuusi kuukautta. Sen sijaan valmennuksen järjestäjän eli työnantajan kohdalla työelämävalmennettavien käyttöä ei ole ajallisesti mitenkään rajattu. Tämä on johtanut siihen, että työnantajat ketjuttavat työelämävalmennettavia hoitamassa tehtäviä, joihin muutoin tarvittaisiin palkattu työntekijä: työnantaja säästyy palkkaamiselta ottamalla edellisen valmennettavan perään aina uuden.

Järjestelmä on muodostanut työmarkkinoille systeemin, joka kierrättää koulutettua työvoimaa puoli-ilmaiseksi ja jopa estää uusien työpaikkojen syntymistä, kun työnantajat saavat käyttöönsä ilmaista työvoimaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko valtioneuvosto tietoinen siitä, että työnantajat käyttävät työelämävalmennettavia ketjussa välttyäkseen palkkaamasta lisää työvoimaa ja

mitä valtioneuvosto aikoo tehdä, jotta tällainen ilmaisen, koulutetun työvoiman hyväksikäyttö loppuu?

Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps