Aihearkisto: Politiikka

Ottawan sopimukseen ei pidä liittyä

Hallitus on tänään päättänyt liittää Suomen Ottawan sopimukseen. Kyseessä on vuosia vatvottu poliittinen päätös, joka on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti mieletön.

Sodassa jalkaväkimiinat ovat Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä. Meillä on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia. Miinat eivät ole hyökkäysaseita. Niiden käytöllä säästetään omia sotilaita ja aiheutetaan hyökkääjälle tappioita. Rauhan aikana miinat ovat varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään.

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Sen korvaaminen on kallista eikä ole edes täydellisesti mahdollista. Maavoimat menettävät miinakiellon myötä väistämättä osan suorituskyvystään.

Sitä paitsi maailmalla paine korvaavien järjestelmien – kuten rypäleaseiden – kieltämiseen kasvaa. Kun kieltojunan kyytiin hyppää, ei siitä niin vaan pois pääsekään.

Miinakieltoasiassa on etenkin tasavallan presidentti Halonen ottanut voimakkaasti kantaa. Olen ymmärtänyt ylipäällikön kannan olevan, että Suomen tulee luopua miinoista, jotta olisimme solidaarisia niitä maita kohtaan, joissa miinoja on holtittomasti kylvetty siviilien kiusaksi.

Presidentti-ylipäällikköämme myötäilevät tahot väittävät, että miinat aiheuttavat Suomen ulkoiselle kuvalle vahinkoa. Tästä ei ole todisteita. Päinvastoin maamme tunnetaan merkittävänä humanitäärisen miinanraivaustyön tekijänä kehitysmaissa.

Venäjä ei aio liittyä Ottawan sopimukseen. Ei myöskään niin ikään maailman suurimpiin miinantuottajamaihin lukeutuvat Yhdysvallat, Kiina, Intia tai Pakistan.

Vielä on mahdollista jättää sopimus ratifioimatta. Ottawan sopimukseen liittyminen on strateginen virhe, joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen.

(Tiedote medialle 11.8.2011. Palaan asiaan vielä yksityiskohtaisemmassa kirjoituksessa!)

Wallin & Nato: tarkoitus pyhittää keinot?

Puolustusvoimiin kohdistuvat suhteettoman suuret, hallitusohjelmaan kirjatut 200 miljoonan euron säästöt ovat kirvoittaneet puolustusministeri Stefan Wallinin (rkp) ennustamaan seurauksia. Hän tulkitsee Salon seudun Sanomille eilen 9. elokuuta antamassaan haastattelussa, että leikkaukset lisäävät perusteita Nato-jäsenyyden puolesta. Näin Wallin:

– Jos jatkuvat säästöt vähentävät puolustuskykyämme, meille syntyy vähitellen turvallisuusvaje. Se on täytettävä muulla tavoin. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kaikki lisäsäästöt lisäävät syitä liittyä Natoon.

Wallin vahvisti oloissamme poikkeuksellisen suorasukaisen lausuntonsa samana päivänä myös STT:lle ja puhuipa tänään samaan tyyliin myös MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa.

Sanotaan, että tarkoitus pyhittää keinot. Näin näemmä tässäkin tapauksessa.

Epäilen, että Kataisen hallituksen porvaripuolueiden (kok, rkp ja kd) sekä vihreiden yksimielisen puolustusmenoleikkauslinjan piilotavoitteena oli juuri Nato-jäsenyys. Vasemmistopuolueet (sdp ja vas) tietenkin kannattivat pitkän linjansa mukaisesti leikkauksia, mutta todellisuudessa heitä vietiin kuin litran mittaa. Tätä toitotin jo eduskunnan täysistunnossa 28. kesäkuuta, kun hallitusohjelma oli käsittelyssä.

Olen edelleen sitä mieltä, että jos Nato-jäsenyys on tämän puolustusvoimien kohtuuttoman kurjistamislinjan takana, on se vastuutonta politikointia kansakunnan turvallisuudella. Niin ikään edelleen toivon, ettemme tulevaisuudessa joudu puhumaan tämän väärän politiikan seurauksena talvisodan malli Cajanderin tapaan malli Kataisesta.

Wallinin lausunnosta on syytä todeta siihen sisältyvä ristiriitaisuus. Yleensä puolustusmenojen on laskettu kasvavan liittoutumisen myötä, sillä erilaiset velvoitteet lisääntyvät. Edellyttäen tietenkin, että oman maan puolustuksesta halutaan jatkossakin huolehtia.

Joka tapauksessa hallitus on kohtuuttomalla leikkauslinjallaan nakertamassa mahdollisuuksiamme itsenäiseen uskottavaan puolustukseen. Se on yksi virhe muiden perään: syksyllä on edessä vastaavanlainen, kun vuosia vatvottu Ottawan jalkaväkimiinasopimus ratifioidaan. Palaan aiheeseen myöhemmin.

Puolustusministeri Wallinin avomielisyydestä on kuitenkin annettava tunnustus. Nato ei ainakaan ole hänelle mikään mörkö. Ei se sitä ole minullekaan; en vaan usko nyky-Natoon Suomen maanpuolustuksen kivijalkana.

Uskon, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikka nousee keskeiseksi aiheeksi tulevissa presidentinvaaleissa. Ehdokkaista ymmärtääkseni Sauli Niinistö on Nato-mies, samoin Pekka Haavisto. Todennäköisistä ehdokkaista Naton kannalla on myös Paavo Lipponen. Sen sijaan Timo Soini on valmis pitämään Suomen puolustusvoimien puolta.

Yliopistojen vastinrahoituksen oikeudenmukaisuus

KIRJALLINEN KYSYMYS

Yliopistojen vastinrahoituksen oikeudenmukaisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Vuoden 2010 alusta astui voimaan yliopistouudistus. Yhtenä osana uudistusta yliopistot voivat nyt saada valtiolta vastinrahaa: yliopistot saavat valtiolta 2,5-kertaisena sen summan, jonka ne onnistuvat keräämään yksityisiltä lahjoittajilta. Lahjoituksilla kartutetaan peruspääomaa, ja yliopistot voivat käyttää peruspääoman tuottoja toimintaansa. Vastinraha annetaan yliopistoille varsinaisen valtionrahoituksen lisäksi.

Valtioneuvosto jakoi 10. maaliskuuta 2011 vastinrahaa ensimmäisen kerran julkisoikeudellisille yliopistoille yhteensä 175 miljoonaa euroa. Kaksi ruotsinkielistä yliopistoa, Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan, saivat valtiolta yhteensä 60 miljoonaa euroa eli 34 prosenttia jaetun vastinrahoituksen kokonaissummasta. Vastinrahoitusta opiskelijaa kohden sai ylivoimaisesti eniten Svenska handelshögskolan, jolle maksettiin 13 700 euroa opiskelijaa kohden. Toiseksi eniten opiskelijaa kohden sai Åbo Akademi, 4 500 euroa.

Ruotsinkieliseen yliopisto-opetukseen on tunnetusti varattu aloituspaikkoja yli väestöosuuden. Yliopistokoulutus ei kohtele Suomessa kieliryhmiä tasapuolisesti. Vastinrahoituksen jakautuminen näyttää kärjistävän kieliryhmien epätasa-arvoa entisestään.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko valtioneuvosto tietoinen yliopistojen vastinrahoituksen epäsuhtaisesta jakaantumisesta suomen- ja ruotsinkielisten yliopistojen kesken ja mitä se aikoo tehdä tämän koulutuksellisen tasa-arvo-ongelman ratkaisemiseksi?

Helsingissä 8 päivänä elokuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Tasapuolista mediakohtelua?

Tiedotusvälineiden yhtenä vakiintuneena toimintatapana on jo pidempään ollut vaatia Perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia irtisanoutumaan milloin mistäkin – nyt vihapuheista. Soini vastasi syytöksiin eilen Ylen TV-ohjelmassa: maahanmuuttokritiikki ei ole automaattisesti vihapuhetta.

Lepsua maahanmuuttopolitiikkaa niin kuin mitä tahansa muutakin huonosti hoidettua politiikan osa-aluetta saa jatkossakin kritisoida. Perussuomalaiset pyrkivät tekemään sen rakentavassa hengessä: ehdotukseemme sisältyy korjausesitys parempaan. Väkivallalla uhkailua emme hyväksy.

Väitän, että Soinin kohtelu mediassa tai Perussuomalaisten yleensä ei ole ollut tasapuolista. Meitä saa toki höykyttää, jos aihetta on, mutta median pitää vastaavasti höykyttää myös vanhojen puolueiden poliitikkoja.

Eräät suomalaispoliitikot ovat käyttäneet Norjan murhenäytelmää keppihevosenaan Perussuomalaisia vastaan. Se on vastenmielistä. Norjassa tällaista politikointia ei käsittääkseni ole esiintynyt.

Esimerkiksi Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki vaati näyttävästi uutisoidussa blogikannanotossaan 26. heinäkuuta tiukkaa puuttumista vihapuheeseen:

“Ei riitä, että pahoitellaan tapahtunutta. Nyt pitää jyrkästi irtisanoutua vihapuheista. Hiljaisuus on hyväksyntää.”

Miksi Arhinmäeltä ei kysytä hänen omista puheistaan? Eikö Aamulehdessä eilen julkaistu juttu ole tavoittanut muita medioita vai mistä on kyse?

Luulisi valtakunnallisenkin median edustajia kiinnostavan väite, että nykyinen ministeri ja puoluejohtaja on tiettävästi ollut jalkapallokatsomossa mukana huutamassa pöyristyttävää ihmisvihaa tihkuvia huutoja. Poliisikin on ihminen, ministeri Arhinmäki!

Väitän, että jos Paavo Arhinmäki olisikin Perussuomalaisten varavaltuutettu jostain pienestä kunnasta, olisi nämä vihahuudot uutisoitu näyttävästi ja Timo Soinia olisi vaadittu vastuuseen.

Ja onhan Arhinmäki toki muutakin huudellut vuosien varrella.

Kansalaisten huoli puolustusvoimista

Puolustusvoimien johto on jo pidemmän ajan suunnitellut ns. puolustusvoimauudistusta. Muista hallinnonaloista poiketen puolustushallinto oli jopa valmis omaehtoisiin leikkaustalkoisiin. Niiden kohdentamisesta oli keskusteltu, mutta taisipa Kataisen kokoomusjohtoinen vasemmistohallitus vetää kertanykäisyllä maton suunnitelmien alta – ellei sitten kärjistäen sanottuna vanhojen puolueiden poliitikkojen ja teknoarmeijaan uskovien kenraalien yhteinen piilotavoite ole ajaa oman maan puolustus niin alas, että on yksinkertaisesti pakko liittyä Natoon.

Joka tapauksessa tosiasia on, että puolustusmäärärahoihin on tulossa historiallisen suuret leikkaukset. Mikään muu hallinnonala ei joudu tällaisen höykytyksen kohteeksi. Luvut tarkentuvat ajan kanssa, mutta jo nyt voi todeta puolustusvoimien operaatiopäällikön, kenraaliluutnantti Mika Peltosen sanoin: säästöt on säästetty, tulevat leikkaukset syövät suoraan suorituskykyä.

Saman ovat todenneet valveutuneet kansalaiset. Kokoomuksen puoluetoimistollekin tiedoksi, että olen saanut useita alla olevan kaltaisia yhteydenottoja. Kirjoittajan luvalla lainaan osia puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle osoitetusta kansalaiskirjeestä:

“Alkajaisiksi minun on todettava, että olen kokoomuksen äänestäjä. Olen ollut yli neljäkymmentä vuotta. Tärkein syy on ollut, että kokoomus on mielestäni parhaiten huolehtinut maan puolustuksen resursseista – tähän asti.”

“Nyt olen järkyttynyt. Puolustuksen leikkaukset ovat uudessa hallitusohjelmassa niin dramaattiset, että tuntuu vaikealta uskoa sellaista kokoomusjohtoiselta hallitukselta… Eikö Suomessa todellakaan ole muita puolueita kuin perussuomalaiset, jotka kantavat huolta Isänmaan puolustuksesta?”

“Ellei maan turvallisuuden perusrakenteista pidetä huolta, on kaikki muukin hiekalle rakennettua.”

“En missään tapauksessa haluaisi ajatella niin, että puolustuksen leikkaukset ovat kytköksissä eräiden euromaiden tukemiseen. Silti jonkinlainen katkeruus hiipii mieleen. Onko Isänmaan puolustus niin halpa-arvoinen, ettei puolustajille haluta turvata asiallisia toimintaedellytyksiä? Onnettoman miinapäätöksen jälkeen oli järkyttävää lukea, että vuosittain edes arvioidaan suhtautumista rypäleaseisiin. Näin hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu.”

“Onko perussuomalaisilla mahdollisuutta ja voimaa kurssin muuttamiseen?”

Perussuomalaiset on todellakin ollut ainoa puolue, joka johdonmukaisesti ennen vaaleja ja vaalien jälkeen vastusti leikkauksia muutenkin niukkoihin puolustusmenoihimme. Kieltämättä oli yllättävää, että Kokoomus puheenjohtajansa suulla voimallisesti vaati leikkauksia puolustusmenoihin jo ennen vaaleja. Hallitusneuvotteluissa kaikki nykyiset hallituspuolueet olivatkin tiettävästi yksimielisiä leikkauksista. Hallitusohjelmaan kirjattu 200 miljoonaa oli sopivan pyöreä luku, jonka puolueiden puheenjohtajat nähtävästi vetivät hatusta, mutta joka ei ikävä kyllä edes siihen jää. Se kasvaa.

On vaara, että vanhat puolueet jättävät leikkausten myötä kotimaan puolustuksen mopen osalle. Näiden poliitikkojen fokus on kaukomailla, samalla kun oman maan puolustus unohtuu. “Ensin on rajat turvattava, sitten leipä levennettävä” – vai miten arvostamani tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud (kok.) tapasikaan sanoa?

Tätä kehitystä Perussuomalaiset vastustavat. Meillä ei kuitenkaan ole eduskunnassa enemmistöä emmekä ole hallituksessa, joten epäsuotuisa kehitys jatkuu, mutta uskon, että pystymme sitä kyllä merkittävällä tavalla hidastamaan. Siksi suuri voima on maan suosituin puolue Perussuomalaiset.

J.K. Kommentoin Norjan tragediaa Aamulehdessä. Osanottoni. Kannattaa myös lukea Timo Soinin blogista puheenjohtajan viisaat, inhimilliset sanat.

Verkottuneesta puolustuksesta Natoon

Puolustusministeriö on hiljattain laatinut itselleen vuoteen 2030 ulottuvan strategisen suunnitelman. Päätin kevyenä kesälukemisena perehtyä siihen, koska kantaani eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana oli kysytty.

Suunnitelman luettuani tulin pitkälti samaan tulokseen kuin sitä STT:lle arvioinut asiantuntija, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri: etenkin runsaasti viljelty, ainakin allekirjoittaneelle uusi käsite ”verkottunut puolustus” on epämääräisyydessään ongelmallinen. Sen alle hautautuvat suunnitelman hyvät puolet.

Puolustusministeriön virkamiesten kehittämän ammattislangin mukaan Suomen puolustuskykyä kehitetään ja käytetään verkottuneesti. Tavoitteena on entistä laaja-alaisempi ja pitkäjänteisempi puolustuspoliittinen ja sotilaallinen yhteistyö, jossa omaa puolustuskykyä tarjotaan muiden hyödynnettäväksi ja vastavuoroisesti itse hyödynnetään muiden puolustuskykyä.

Kauniisti muotoiltuja ajatuksia, vaan missä realismi. Virkamiesten strateginen visio kiteytyy lauseeseen, jonka voi ymmärtää vihjaavan Nato-jäsenyyteen: “Suomen puolustusratkaisu on verkottunut puolustus, joka mahdollistaa siirtymisen yhteiseen puolustukseen.” Sama sanotaan toisinkin: “Yhteinen puolustus nähdään verkottuneen puolustuksen loogisena jatkumona.”

Tällainen visiointi on toiveajattelua, joka voidaan myös tulkita politikoinniksi. Sellainen ei kuulu virkamiesten toimenkuvaan. Ministeriön tehtävänä on toteuttaa annettuja linjauksia, ei tehdä niitä omalla hallinnon alallaan, kuten Visuri totesi.

Toki on samaan hengenvetoon todettava, että EU:n Lissabonin sopimus toi jäsenmaille keskinäisen avunannon velvoitteen sotilaallisessa hyökkäyksessä ja että pohjoismaisessa yhteistyössä on periaatteessa ideaa.

Perussuomalaisesta vinkkelistä suunnitelmassa olisi kuitenkin tullut tehdä todellinen strateginen valinta epämääräisen ja vihjailevan käsitepyörityksen sijaan. Rivit suoriksi! Olisi voinut reilusti todeta, että joko kansallinen puolustusjärjestelmä tai Nato. Siinähän ne todelliset vaihtoehtomme ovat. Nyt Suomi-neitoa istutetaan kahdelle pallille. Tavallinen taksa on, että siihen väliinhän sitä putoaa.

Asiakirjan lopussa todetaan, että puolustusministeriön strateginen suunnitelma, osastrategiat ja toimintaohjelmat antavat perusteet puolustusvoimien strategiselle suunnittelulle. “Puolustusministeriön strategiasta annetaan ohjauskirje puolustusvoimille.” Ei kannata hötkyillä – uusiksi mennee.

Nimittäin puolustusministeriön Nato-uskossaan vahvat virkamiehet ovat tehneet turhaa työtä, sillä syksyllä käynnistyy turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu. Parlamentaarinen työ määrittelee puolustusratkaisumme suuren linjan. Näin toimitaan demokratiassa. Näin lukee myös hallitusohjelmassa.

Mielipiteitä saa ja pitääkin olla virkamiehillä, mutta he eivät puolustusdoktriinistamme päätä. Suomen kansa antaa maalle suunnan vapaissa vaaleissa. Tukea pitää etsiä, mutta sen varaan emme voi heittäytyä. Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee olla omat vahvat, koko kansan puolustusvoimat.

J.K. Yllä olevan kirjoitettuani silmiini osui mielenkiintoinen kolumni aiheeseen liittyen. Entinen valtiosihteeri Risto Volanen kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalle 22. heinäkuuta asiantuntevan kolumnin puolustusvoimauudistuksesta. Hän varoitti maavoimien ja alueellisen puolustuksen alasajosta.

Volanen totesi samaan tapaan kuin minäkin viime kuussa Ruotuväki-lehdessä kaluston ns. massavanhenemisesta:

“Vuoden 2004 puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko asetti vuoden 2008 tavoitteeksi kahdeksan maavoimien operatiivista eli hyvin varustettua prikaatia sekä mittavat alueelliset joukot. Määrärahoja suunnattiin kuitenkin huipputeknisiin johtamis- ja asejärjestelmiin. Samalla alettiin hävittää käyttökelpoista mutta Naton kanssa yhteensopimatonta maavoimien aseistusta.”

Taidatkos sen selvemmin sanoa? Renki (puolustushallinto) ei totellut isäntää (valtiojohtoa). Näin ei voi jatkua. Nato-uskoiselle teknoarmeijasooloilulle on pantava piste.