Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Jäähyväiset EU-kokouksille

Osallistuin näillä näkymin viimeistä kertaa ministerinä EU:n ulko- ja puolustusministerien yhteiskokoukseen Brysselissä, jonka yhteydessä järjestettiin myös Sahelin alueen turvallisuutta käsitellyt kokous ja epävirallinen puolustusministereiden hybridivaikuttamiskeskustelu.

Omassa puheenvuorossani nostin esille muutamia neljän ministerivuoteni aikana esille nousseita seikkoja.

Ei ole suuri salaisuus, että olen aina suhtautunut kriittisesti EU:hun ja tavoitteenani puolustusministerinä on ollut kehittää erityisesti Suomen kansallisen puolustuksen suorituskykyjä. Viime aikoina on kuitenkin myös EU:n puolustusyhteistyö kehittynyt järkevämpään suuntaan. Ranskan aktivoitua 2015 jo pölyttyneen solidaarisuuslausekkeen etsiessään tukea Pariisin terrori-iskujen torjuntaan saatiin toiveita lausekkeen laajemmallekin käytölle tulevaisuudessa.

EU:n on oltava iso isoissa asioissa ja pieni pienissä. Puolustus on iso asia.

“Pimeyden ytimessä”. Viimeistä kertaa kokoustamassa Brysselissä ulkoministeri Timo Soinin kanssa.

Joskus on kokousturhautumista lisännyt se, että ministerien on oletettu ratkaisevan virkamiestasolla synnytettyjä ongelmia. Näinhän ei tulisi olla vaan poliittisen ohjauksen tulisi keskittyä isoihin asioihin. Epäviralliset ministerikokoukset tulisi käyttää epäviralliseen strategiseen keskusteluun. Ja jo olisi puolustusministerien aika päästä ulkoministereiden holhouksesta ja EU:n tulisi perustaa oma neuvosto puolustusministereille.

Suomi jatkaa tulevana puheenjohtajuuskautenaan EU:n puolustusyhteistyön eteenpäin viemistä. Prioriteettejamme ovat tekoälyn hyödyntäminen ja hybridiuhkien torjunta. Kummassakin Suomella on erityisosaamista ja annettavaa myös muille EU-maille.

Mennyttä ja tulevaa

Panssarikilta oli tuonut Pirkanmaan maanpuolustusjuhlaan Lempäälän Ideaparkiin 27.4. Sotkan, legendaarisen tankin toisesta maailmansodasta. Juhlapuheessani kiitin Pirkanmaan Reserviläispiiriä hienon tilaisuuden järjestämisestä. Totesin myös, että tulevalla vuosikymmenellä avainasemassa ovat meri- ja ilmavoimien suuret hankkeet, Laivue 2020 ja HX-hanke. ”Suomen puolustuksen tulevaisuus riippuu näiden hankkeiden toteuttamisesta. Niiden toteutus on turvattava ja se on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Kansalaistemme turvallisuutta ei rakenneta yhdessä vaalikaudessa, vaan se edellyttää jatkuvia ponnisteluita.” Vastaavia maanpuolustusjuhlia ja perinnetilaisuuksia on plakkariini neljän vuoden aikana kertynyt kolminumeroinen määrä. Täysillä loppuun saakka!- Kuva Sirkka Ojala.

50:s tapaaminen Ruotsin ministerin kanssa

Vierailin Porissa Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa. Tutustuimme Porin prikaatin toimintaan Säkylässä mm. tapaamalla prikaatissa palvelevaa henkilöstöä ja varusmiehiä. Hyvä henki oli täälläkin vallalla ja tekemisen meininki.

Työlounaalla Porin upealla Raatihuoneella keskustelimme Suomen ja Ruotsin kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä sekä lähialueen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Pohdimme myös sitä mitä olemme neljän vuoden aikan yhdessä saaneet aikaan ja sitä on paljon. Kaikkea ei tässä voi kertoakaan, mutta etenkin harjoitustoiminta on tiivistynyt. Sen myötä joukkojemme yhteistoimintakyky on korkealla tasolla.

Porin kokous oli Hultqvistin ja minun 50:s tapaaminen kuluvalla hallituskaudella. Siinä saa seuraajani ahkeroida, jos paremmaksi meinaa pistää! Toki uskon, että Suomen seuraavakin puolustusministeri, kuka hän onkaan, haluaa jatkaa hyvää yhteistyötä koska se hyödyttää molempia osapuolia ja tuottaa turvallisuutta Pohjolaan. Yhdessä olemme vahvempia.

Herra tasavallan presidentti, eipä kestä!

Kuvakaappaus Ilta-Sanomien videohaastattelusta.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on julistanut valtiopäivät virallisesti päättyneiksi. Neljän vuoden vaalikausi on ohi, ja ensi sunnuntaina valitaan uusi eduskunta.

Puheessaan eduskunnalle hän muun muassa totesi voimapolitiikan palanneen, “jos se koskaan kunnolla ehti kadotakaan”. Tämän vuoksi oli hyvä, ettei Suomi Neuvostoliiton hajottua ja kylmän sodan päätyttyä ajanut kansallista puolustustaan alas. Olen aivan samaa mieltä. Sitten seurasi kannaltani presidentin puheen mielenkiintoisin osuus:

“Aivan turhan vähälle huomiolle on jäänyt se johdonmukainen työ, jota tämä eduskunta on tehnyt noiden aukkojen paikkaamiseksi. Turvallisuuttamme kuluneella vaalikaudella lujittaneiden lainsäädännöllisten saavutusten luettelo on pitkä.”

“Asevelvollisuuslain muutos on tehnyt puolustusvalmiuden kohottamisesta helpompaa. Laki kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta on vahvistanut kykyämme päätöksentekoon turvallisuusyhteistyössä. (- -) Kansallinen turvallisuus huomioidaan nyt perusteellisemmin sekä kaksoiskansalaisuuteen että alueiden käyttöön ja kiinteistöjen omistukseen liittyvissä kysymyksissä. Vielä vahvistamista odottavat siviili- ja sotilastiedustelulait antavat viranomaisille jatkossa tuntuvasti paremmat valmiudet ennaltaehkäiseviin toimiin.”

Lopuksi presidentti Niinistö kiitti lämpimästi tästä työstä.

Mitäpä minä tähän muuta vastaamaan kuin että eipä kestä, herra tasavallan presidentti!

Näin ainakin velmuilin Iltasanomien videohaastattelussa puheen jälkeen eduskunnan valtiosalissa. – Niin se on, keskimäärin mukavampaa on saada kehuja kuin kritiikkiä mutta molempia tarvitaan.

Professorit puhuvat puppua

Kaksi professoria (taloushistorian professori Markku Kuisma ja alue- ja kulttuuritutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta), yliopistonlehtori (Juri Mykkänen) sekä kustantaja (Mika Rönkkö) kirjoittivat Helsingin Sanomissa 10.4.2019 mielipidekirjoituksen ilmavoimien hävittäjähankinnoista.

Vaikka aprillipäivä on jo mennyt, voi hyvällä syyllä pohtia, oliko kysymyksessä asiantuntijakirjoituksen parodia?

Ainutlaatuisen analyysin mukaan hävittäjiä kuulemma riittäisi seitsemän (!) kappaletta paraateihin. Ilmatorjunta-aseet ja pikkusukellusveneet hankittaisiin puuttuvien hävittäjien tilalle. Sen verran absurdia tekstiä, että kannattaisiko edes kommentoida? Jotain kuitenkin on sanottava.

Ensinnäkin, ilmatorjunta ei pysty luomaan Suomelle valtakunnallista suojaa eikä kykene muihin Suomen puolustuksen kannalta elintärkeisiin monitoimihävittäjien tehtäviin.

Toiseksi, kirjoittajien epäily siitä, että Suomen hävittäjät hankittaisiin osaksi Nato-armadaa voitaneen kuitata totaalisella ymmärtämättömyydellä Suomen turvallisuuspolitiikasta.

Kolmas seikka onkin sitten jo vakavampi. Kirjoittaminen akateemisilla titteleillä puuta heinää voi ennen pitkää saattaa yliopistollisen osaamisen laajemminkin kyseenalaiseksi. Professoritkin voisivat pysyä lestissään ja kirjoittaa aiheista, jotka tuntevat. Ei aiheista, joita kohtaan heillä on tunteita.