Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Varusmiespalvelus ehkäisee syrjäytymistä

Puolustusvoimien on otettava enemmän vastuuta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Käytännönläheisiä toimia syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat varusmiespalveluksen keskeyttämisten vähentäminen ja yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen mahdollisimman kattavana. Olen jättänyt tänään kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Puolustusvoimat voisi kantaa nykyistä enemmän vastuuta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisestä.

Varusmiespalveluksen keskeyttämisprosenttien jatkuvasta noususta on syytä olla huolissaan, sillä Tampereen yliopistossa tehdyn väitöskirjatutkimuksen mukaan palveluksen keskeyttäminen ennakoi yhteiskunnasta syrjäytymistä. Viime vuonna palveluksen keskeytti peräti 19 prosenttia armeijaan menneistä. Luku on suurempi kuin koskaan aiemmin.

Myös siirtyminen kohti valikoivaa asevelvollisuutta saattaa lisätä syrjäytymistä. Viime vuonna kutsunnoissa vapautettiin palveluksesta 16 prosenttia ikäluokasta. Uskoakseni hylättyjen joukossa on paljon sellaisia nuoria miehiä, jotka vielä pari vuosikymmentä sitten olisivat ilman muuta käyneet armeijan.

Armeijasta saa sekä fyysisiä että henkisiä valmiuksia paitsi pahimman varalle myös arkielämään. Palvelus auttaa varusmiehiä itsenäistymään ja totuttaa heidät arjessa ja työelämässä tärkeisiin taitoihin, kuten aikaisiin herätyksiin, ohjattuihin aikatauluihin ja esimiehen kanssa toimimiseen. Tämä kaikki on nuorelle arvokasta pääomaa, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Alla kysymys kokonaisuudessaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Puolustusvoimien vastuu nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisessä

Eduskunnan puhemiehelle

Nuorten miesten syrjäytymisestä on syytä kantaa vakavaa huolta, sillä yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle pudonneita nuorukaisia on eri arvioiden mukaan jo kymmeniä tuhansia. Hallitus mainitsee hallitusohjelmassaan yhdeksi painopistealueekseen syrjäytymisen ehkäisemisen. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on useassa yhteydessä ilmaissut huolensa nuorten syrjäytymiskehityksestä ja perustanut työryhmän pohtimaan syrjäytymisvaaran torjumista.

Syrjäytymiseen johtaa monia polkuja, eikä ongelmaa ole yksinkertaista ratkaista. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan monia käytännönläheisiä toimia, joista yksi keskeisimpiä on varusmiespalvelusten keskeyttämisten vähentäminen ja yleensä yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen mahdollisimman kattavana.

Palveluksen keskeyttäminen nimittäin ennakoi yhteiskunnasta syrjäytymistä: jos palvelusaika ei pysty saamaan vaikeuksissa olevaa henkilöä jaloilleen, hän jatkaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen johtavaa polkua. Näin todetaan Tampereen yliopistossa vuonna 2008 tarkastetussa kasvatustieteen alaan kuuluvassa Mikael Salon väitöskirjassa Determinants of Military Adjustment and Attrition During Finnish Conscript Service. Samalla tavoin syrjäytymisvaaran voi olettaa koskevan myös niitä nuoria miehiä, joita ei palvelukseen ole kelpuutettu laisinkaan.

Varusmiespalveluksen keskeyttämisprosentit kuitenkin jatkavat nousuaan. Viime vuonna palveluksen keskeytti peräti 19 prosenttia armeijaan menneistä (Helsingin Sanomat 10.7.2012). Luku on suurempi kuin koskaan aiemmin. Puolustusvoimissa on yritetty pureutua keskeyttämisiin seuraamalla varusmiesten palveluksen sujumista erityisellä toimenpideohjelmalla. Keskeyttämisprosenteista päätellen toimenpideohjelma ei kuitenkaan näytä tehonneen toivotusti.

Myös kutsunnoissa palveluksesta vapautettujen määrä on viime vuosina kasvanut vuosi vuodelta. Viime vuonna kutsunnoissa vapautettiin palveluksesta 5 600 miestä, eli noin 16 prosenttia ikäluokasta. Rauhanajan palveluksesta pysyvästi vapautettuja oli 3 400. Yleisimpiä syitä vapautukseen olivat ylipaino ja mielenterveysongelmat.
Yhdeksi syyksi kutsuntojen hylkäysprosentin nousuun on mainittu terveyskriteerien tiukentuminen. Tiukennusten tavoitteena on, että mahdollisimman moni suorittaisi palveluksen loppuun saakka. Perustelu ei kuitenkaan vaikuta pätevältä, koska myös keskeytysprosentit ovat jatkaneet nousuaan.

Kutsuntatilastot ovat herättäneet huolta Puolustusvoimissa, sillä vaikuttaa siltä, että syrjäytymisvaarassa olevien, moniongelmaisten nuorten miesten määrä on kasvussa. Huoleen on syytä myös vähäisemmistä ongelmista kärsivien kohdalla: jos 16 prosenttia kutsuntaikäisistä nuoristamme on kykenemättömiä asepalvelukseen, meillä on muutaman vuoden kuluttua käsissämme mittavia kansanterveydellisiä ongelmia.

Suomessa on pitkä perinne siitä, että koko miespuolinen ikäluokka suorittaa varusmiespalveluksen. Aiemmin jokaiselle löytyi sopiva palvelustehtävä kyvyt ja terveydentila huomioiden, mutta viime vuosina on käytännössä siirrytty valikoivaan asevelvollisuuteen. Toki nuorten miesten fyysinen ja psyykkinen kunto on heikentynyt, mutta se tuskin yksin selittää kutsuntojen hylkäysprosentteja ja palveluksen keskeyttämisiä. Nyt hylättyjen joukossa lienee paljon sellaisia nuoria miehiä, jotka vielä pari vuosikymmentä sitten olisivat ilman muuta käyneet armeijan.

Puolustusvoimat sanoo olevansa halukas syrjäytymisen estämistyöhön, mutta samaan aikaan tiukkenevissa taloudellisissa raameissa se kokee tehtävän entistä haasteellisemmaksi. Puolustusvoimissa koetaan, että enää ei ole mahdollista kouluttaa ns. palveluskelvotonta osaa ikäluokasta kevyempiin tehtäviin, kuten aiemmin tehtiin.

Puolustusvoimien on kuitenkin syytä entistä paremmin kantaa vastuunsa nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Armeijasta saa sekä fyysisiä että henkisiä valmiuksia paitsi pahimman varalle myös arkielämään. Palvelus auttaa varusmiehiä itsenäistymään ja totuttaa heidät arjessa ja työelämässä tärkeisiin taitoihin, kuten aikaisiin herätyksiin, ohjattuihin aikatauluihin, esimiehen kanssa toimimiseen ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Näiden taitojen ja sotilaspassin lisäksi palveluksen suorittaneet saavat ylpeyden kansalaisvelvollisuuden suorittamisesta, armeija-ajan muistoja ja ystäviä sekä sellaista moraalista ryhtiä, joka osaltaan auttaa heitä löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Tämä kaikki on nuorelle arvokasta pääomaa, joka ehkäisee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että tällaiseen pääomaan pääsee käsiksi vain ns. palveluskelpoinen ikäluokka, eli palvelukseen kelpuutettu ikäluokan parhaimmisto Puolustusvoimien kannalta katsottuna, ja siitä jäävät paitsi he, jotka näiden taitojen oppimista kipeimmin tarvitsisivat.

Moniongelmaisten nuorten kuntoutusta ei toki voida vierittää yksinomaan Puolustusvoimien kontolle, vaan ongelmiin tulisi puuttua jo ennen varusmiesaikaa niin, että mahdollisimman moni olisi kutsuntaiässä palvelukseen kelpuutettavassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Tulisi myös harkita, pitäisikö kutsuntajärjestelmäämme kehittää ja luoda varusmiespalvelukseen valmistava koulutus, jossa riskiryhmiin kuuluvat kutsuntaikäiset voisivat parantaa fyysisiä valmiuksiaan ja muutenkin valmentautua asepalvelukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi ryhtyä, jotta Puolustusvoimat voisi kantaa nykyistä enemmän vastuuta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisystä siten, että mahdollisimman suuri osuus ikäluokasta kelpuutettaisiin varusmiespalvelukseen ja että mahdollisimman pieni prosenttiosuus palveluksen aloittaneista keskeyttäisi palveluksen?

Helsingissä 28 päivänä elokuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Jehovan todistajien asevelvollisuus on palautettava

Yhden uskontokunnan erivapaus asevelvollisuudesta ei ole tasapuolinen muita kohtaan. Yhden ryhmän erilainen kohtelu asevelvollisuusasioissa on myös vaikea perustella muille asevelvollisuudesta kieltäytyneille. Siksi olen tänään jättänyt alla olevan kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, aikooko hallitus kumota Jehovan todistajat asevelvollisuudesta vapauttavan erityislain.

Jehovan todistajien erityisvapauden kumoamista ovat aiemmin kannattaneet muun muassa pääesikunta ja edellinen puolustusministeri Stefan Wallin.

Puolustusministeriön asettama toimikunta totesi jo vuonna 2007, että Jehovan todistajat asepalveluksesta vapauttava laki on nykyisessä muodossaan ristiriidassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Lisäksi sääntelyt, joiden mukaan Jehovan todistajat ovat vapautettuja asevelvollisuuden suorittamisesta, ovat kansainvälisesti katsoen harvinaisia. Useissa valtioissa, joissa asevelvollisuus on käytössä, monet Jehovan todistajat suorittavat asepalvelusta korvaavaa palvelusta.

Alla kysymys kokonaisuudessaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Jehovan todistajien asevelvollisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Jehovan todistajat ovat perustuslain säätämisjärjestyksessä annetulla erityislailla (645/1985) vapautettuja asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana. Jehovan todistajat ovat olleet vapautettuja asevelvollisuudesta vuodesta 1987 lähtien.

Yhden uskontokunnan erivapaus asevelvollisuudesta ei ole tasapuolinen muita kohtaan. Muun muassa pääesikunta on toivonut Jehovan todistajien erivapauden kumoamista, sillä yhden ryhmän erilainen kohtelu asevelvollisuusasioissa on vaikea perustella muille asevelvollisuudesta kieltäytyneille. Myös edellinen puolustusministeri Stefan Wallin olisi ollut valmis kumoamaan Jehovan todistajien erityisvapauden oikeudenmukaisuuteen vedoten.

Puolustusministeriö asetti vuonna 2007 toimikunnan, jonka tehtävänä oli selvittää Jehovan todistajat asepalveluksesta vapauttavan lain tarpeellisuus ja suhde perustuslain säännöksiin. Toimikunta totesi tuolloin, että laki on nykyisessä muodossaan ristiriidassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen ja sitä täydentävän syrjintäkiellon kanssa. Laki on toimikunnan mukaan ongelmallinen myös Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta.

Sääntelyt, joiden mukaan Jehovan todistajat ovat vapautettuja asevelvollisuuden suorittamisesta, ovat kansainvälisesti katsoen harvinaisia. Useissa valtioissa, joissa asevelvollisuus on käytössä, monet Jehovan todistajat suorittavat asepalvelusta korvaavaa palvelusta. Tämä on mahdollista, sillä Jehovan todistajat tiettävästi lievensivät oppiaan siviilipalveluksen hyväksyttävyydestä sallivampaan suuntaan 1.5.1996 ilmestyneessä Vartiotorni-lehdessä. Vanhoillisimmat liikkeen edustajat eivät kuitenkaan edelleenkään hyväksy siviilipalvelusta. Esimerkiksi Tanskassa osa Jehovan todistajista suorittaa asepalvelusta korvaavan palveluksen, mutta vanhoillismielisemmät totaalikieltäytyjät saavat vankeustuomion, joka muutetaan yhdyskuntapalvelukseksi.

Edellä mainittu puolustusministeriön asettama toimikunta arvioi useita tilanteen ratkaisuvaihtoehtoja, muun muassa nykyisen lain kumoamista ja siviilipalveluksen kehittämistä sekä asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttamista koskevan lain kirjoittamista yleiseen muotoon niin, että laissa ei mainittaisi mitään uskonnollista tai muutakaan ryhmää nimeltä. Toimikunta ei kuitenkaan päätynyt esittämään mitään yksittäistä ratkaisuvaihtoehtoa, vaan toivoi asian laajaa arviointia ja lausuntokierrosta ratkaisuvaihtoehdoista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus esittää Jehovan todistajat asepalveluksesta vapauttavan erityislain kumoamista tai muulla keinoin puuttua kyseiseen lakiin, joka on nykyisessä muodossaan ristiriidassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa?

Helsingissä 20 päivänä elokuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Ei kiitos Islannin ilmavalvonnalle

Suomi harkitsee osallistumista Nato-maa Islannin ilmatilan valvontaan. Hallitus on lähettämässä Hornet-koneita Islantiin transatlanttisella innolla, vain tasavallan presidentti ja Ruotsin hallitus ovat hidastaneet päätöksentekoa. Toisin kuin Suomen hallitukselle, on asia Ruotsille vaikea Nato-kytköksen takia.

Lähtöä perustellaan pohjoismaisella yhteistyöllä ja lentäjien harjoituksella. Perussuomalaiset kannattavat yhteistyötä. Emme kuitenkaan näe operaatiota sotilaallisesti saati taloudellisesti järkevänä. Islannissa ei ole tarjolla koulutuksellisia haasteita, jos mukaan ei saada nivottua esimerkiksi ilmatankkausharjoitusta. Lentotunnit olisivat pois kotimaan tehtävistä. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio on kallis. Rahat otettaisiin Puolustusvoimilta, jota hallitus on jo muutenkin kurittanut vastuuttomalla tavalla.

Myös operaation kesto on kysymysmerkki. Siitä voi olla vaikea irtautua – vertailukohteena Baltian ilmavalvonta. Onko mahdollista, kuten Islannin ulkoministeri on todennut, että maan ilmapuolustus lopulta siirretään Natolta kokonaan Pohjoismaiden vastuulle? Jos Islantiin kuitenkin terveen järjen vastaisesti lähdetään, pitää Perussuomalaisten mielestä ilmavoimille antaa siihen budjetissa myös resurssit.

Tiedote 12.8.2012, julkaisuvapaa klo 11.

Transatlanttinen yhteys ja Islannin ilmavalvonta

Eteeni osui kansainvälisen politiikan professorin Hiski Haukkalan Suomen tulevaisuutta muuttuvassa maailmassa pohtiva kirja. Haukkala edustaa stubbilaista linjaa EU-myönteisyydessään, mutta hänen kirjansa Suomen muuttuvat koordinaatit (Gummerus 2011) sisältää kyllä rehellistä pohdintaa – kuten mielenkiintoista näkökulmaa Nato-kysymykseemme.

Haukkala esimerkiksi toteaa Suomen tukeneen Baltian maiden Nato-jäsenyyttä ongelmalliseksi koetun oman jäsenyytensä sijaan ja että Suomi on muutenkin johdonmukaisesti pyrkinyt sitouttamaan Yhdysvaltoja alueelle toimimalla aktiivisesti Naton rauhankumppanuusohjelmassa sekä osallistumalla tiiviisti Naton kriisinhallintaoperaatioihin. Viimeksi mainituista tärkein on tietenkin sota Afganistanissa.

Haukkalan mielestä sopii kuitenkin pohtia sitä onko Suomi “hurjalla aktiivisuudellaan kenties ylikompensoinut Nato-jäsenyyden puuttumista” (sivu 85). Hän kysyykin: “Olisiko Suomi Nato-jäsenenä päässyt vähäisemmällä panostuksella, mikäli se ei alati kokisi tarvetta osoittaa Yhdysvalloille olevansa sen mielenkiinnon arvoinen?”

Hyvä kysymys Haukkalalta. Hän julkaisi poleemisen kirjansa viime vuonna, ja näkyy sillä olevan blogisivutkin, mutta tämän vuoden tilanteeseen heijastettunakin kysymys on ajankohtainen – nimittäin pianhan päätetään Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan, jahka Ruotsin kanta selviää.

Kuten olen blogissani kirjoittanut ja muissa yhteyksissä todennut, Suomen puolustamisen kannalta Islannin ilmavalvontaan osallistumiselle ei löydy perusteluja – ellei sitten operaatioon saada nivottua mukaan ilmatankkausharjoitusta tai vastaavaa.

Nähtäväksi jää millä faktoilla tasavallan presidentti ja hallitus perustelevat Islannin ilmavalvontaoperaatioon osallistumista, jos ja kun sellaiseen päätökseen päädytään. Pääministeri Kataisen transatlanttinen into on ainakin käynyt selväksi.

Paluu kontaktiryhmään

Päätimme viime viikolla palata ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa valmistelevaan parlamentaariseen kontaktiryhmään. Ohessa asiasta lähetetty tiedote, työ alkaa elokuussa.

Perussuomalaiset palaavat parlamentaariseen kontaktiryhmään

Perussuomalaiset päätti helmikuussa, että kansanedustajat Jussi Niinistö ja Hanna Mäntylä eroavat Puolustusvoimien uudistusta seuraavasta parlamentaarisesta kontaktiryhmästä. Syynä tähän oli se, ettei hallitus piitannut parlamentaarisesta valmistelusta eikä pitänyt tärkeänä kontaktiryhmän jäsenten informointia esimerkiksi varuskuntien lakkauttamisista.

Eron yhteydessä Perussuomalaiset ilmoittivat, että paluu kontaktiryhmään on mahdollinen, jos sen mandaatti muuttuu ja jos puolustusministeri vaihtuu. Nyt ehdoista toinenkin on täyttymässä, kun RKP:n Carl Haglund ottaa Stefan Wallinin paikan valtioneuvostossa. Tämän lisäksi Puolustusvoimien ylipäällikkö, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, on julkisesti vedonnut Perussuomalaisiin, jotta kaikki eduskuntaryhmät saataisiin mukaan kontaktiryhmään. Näin ollen Perussuomalaiset on päättänyt palata kontaktiryhmään ottaakseen kantaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen suunnitteluun. Puolueen linja on sama kuin ennenkin.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö jatkaa Perussuomalaisten jäsenenä kontaktiryhmässä. Sen sijaan kansanedustaja Hanna Mäntylä jättäytyy omasta pyynnöstään pois uudesta kokoonpanosta ja hänet korvaa puolustusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Ismo Soukola.