Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Varusmiespalvelus lyhenee

Varusmiesten palvelusaika lyhenee 15 vuorokaudella ensi vuoden alusta. Hallituksen esitys sai puolustusvaliokunnassa kannatusta yli puoluerajojen. Asiasta käytiin valiokunnan mietinnön pohjalta hyvä keskustelu myös eduskunnan suuressa salissa.

Muutoksen jälkeen varusmiesten palvelusajat ovat 165, 255 ja 347 vuorokautta, kun ne tällä hetkellä ovat 180, 270 ja 362 vuorokautta. Myös aseettomina palvelevien palvelusaikaan tehdään vastaava lyhennys.

Lakimuutos mahdollistaa varusmiesten kotiutumisen ennen joulua ja juhannusta sekä entistä paremman osallistumisen kesällä pidettäviin oppilaitosten pääsykokeisiin. Myös syksyllä kotiutuvan saapumiserän opiskelun aloittaminen helpottuu. Kantahenkilökunnan osalta lakimuutos mahdollistaa joustavamman työajan ja lomien käytön saapumiserien välillä. Se helpottaa joukko-osastojen arkea.

Lyhennys merkitsee varusmiespalveluksen tiivistymistä. Ratkaisevaa esityksen hyväksymisessä oli Puolustusvoimien asiantuntijoiden esiin tuoma näkemys siitä, että lyhennyksellä on vain vähäisiä vaikutuksia varusmiesten koulutustasoon ja sodan ajan joukkojen suorituskykyyn. Lisäksi peruskoulutuskauden kenttäkouluttajien lisääminen 2,5:een per joukkue nykyisen 1,7:n sijasta varmistanee palvelusturvallisuutta.

Muutoksen myötä varusmiesten viimeiset palveluspäivät ovat toivottavasti tarkoituksenmukaisempia. Leikkaukset kohdistuvat mm. liikuntakoulutukseen, kansalaiskasvatukseen ja yhteen marssiin peruskoulutuskaudella. Ase- ja ampuma- sekä taistelukoulutuksesta ei leikata.

Samaan hengenvetoon on painotettava, että 15 vuorokautta pidempi palvelusajan lyhennys on yksinkertaisesti mahdottomuus. Taistelijan perustaidot opitaan verraten nopeasti, mutta taistelijoiden pitää osata toimia kokonaisuutena sodan ajan joukkona. Se vie aikaa.

Valtiolle koituva säästö varusmiespalveluksen lyhentämisestä on vuositasolla arviolta 6,5 miljoonaa euroa. Se on hyvä, mutta yleisen asevelvollisuuden elinvoimaisuuteen kannattaa myös sijoittaa. Se on kuitenkin kustannustehokkain ja yhteiskunnallisesti paras tapa hoitaa maanpuolustus. Siksi varusmiesten taloudellista ja sosiaalista asemaa on syytä kehittää määrätietoisesti. Hallitus voisikin kohdistaa osan syntyvistä säästöistä varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamiseen.

Kotiuttamisrahan palauttaminen loisi toivoa keskellä Puolustusvoimien säästökurimusta. Kotiuttamisraha tukisi osaltaan yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä, koska sillä olisi palvelusmotivaatiota parantava vaikutus – esimerkiksi kasvussa olevat palveluksen keskeyttämiset toivottavasti vähenisivät.

Kolumni Keski-Uusimaassa 3.6.2012.

Kertausharjoitusten määrä tulevaisuudessa

Puolustusministeri Stefan Wallin on antanut vastauksen reservin kertausharjoituksia koskevaan kirjalliseen kysymykseeni. Vastaus on ympäripyöreä, kuten olettaa saattoikin. Tässä vastaus kuitenkin kokonaisuudessaan ja todettakoon samalla, että tunnelin päässä on ehkä sittenkin lähivuosina nähtävissä valoa. Palaan asiaan myöhemmin.

“Puolustusvoimien sodan ajan suorituskyky perustuu henkilöstön osalta reserviläisten osaamiseen. Riittävällä maastovuorokausien, alusvuorokausien ja lentotuntien määrällä luodaan asevelvollisten ja palkatun henkilöstön perusosaaminen. Kertausharjoituksilla ylläpidetään aiemmin luotua perusosaamista, mutta ei lisätä sitä. Mahdollisessa uhkatilanteessa oikea-aikaisella ennakkovaroituksella varmistetaan kertausharjoitusten käynnistäminen ja sodan ajan joukkoihin sijoitetun henkilöstön riittävä koulutusaika uhkaa ja suorituskykyvaatimuksia vastaaviksi.

Puolustusvoimille asetetuista säästövelvoitteista sekä menopaineista johtuen puolustusvoimat joutuu sopeuttamaan toimintansa tasoa ja supistamaan materiaalihankintoja tulevina vuosina. Toiminnan osalta supistamiset vaikuttavat maastovuorokausien, alus- ja lentotoiminnan sekä kertausharjoitusten määrään madaltaen perusosaamisen tasoa. Madallettu perusosaamisen taso ei, jatkuessaan pidempään, riitä turvaamaan ja ylläpitämään sodan ajan joukkojen suorituskykyä. Puolustusvoimauudistuksella turvataan suorituskykyvaatimusten mukainen perusosaamisen taso kehittämällä koulutusjärjestelmää, asevelvollisten informaatiopalveluita, verkko-opiskelua, joukko-osastojen koulutus- ja harjoitteluedellytyksiä (erityisenä kohteena simulaattorikoulutuksen lisääminen). Lisäksi uudistus mahdollistaa kertausharjoitusten laadun parantamisen sekä reserviläisten osaamisen ja vapaaehtoisuuden hyödyntämisen ja joukkojen omaehtoisen toiminnan tukemisen.

Puolustusvoimien uusi organisaatio ja toimintatapa otetaan kokonaisuutena käyttöön vuoden 2015 alussa. Näin varmistetaan uudistuksen vaikuttavuus ja turvataan puolustusvoimien toimintaedellytykset. Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuus laskee vuoden 2015 alussa enintään 230 000 sotilaaseen. Kertausharjoitusten volyymi määräytyy uudistuksen jälkeisen sodan ajan joukkojen rakenteen ja koulutustarpeiden mukaisesti. Vuodesta 2016 alkaen puolustusvoimat kouluttaa vuosittain 18 000 reserviläistä. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys korostuu erityisesti tulevien menoleikkausten aikana. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön jatkuminen ja toiminnan kehittyminen on puolustusvoimille ensiarvoisen tärkeää. Kosketuspinta eri toimijoihin turvataan aluetoimistoihin ja joukko-osastoihin perustavalla riittävällä, maankattavalla verkostolla. Uudessa järjestelmässä reserviläisille kyetään tarjoamaan nykyistä monipuolisempi ja tarkoituksenmukaisempi tehtäväkenttä. Uudistuksella puolustusvoimien toiminta kyetään palauttamaan tasolle, jolla turvataan asevelvollisten laadukas koulutus sekä joukkojen päivittäinen toiminta valmius- ja suorituskykyvaatimusten mukaisesti.”

Eriävä mielipide puolustusvaliokunnassa

Perussuomalaisten edustajat jättivät puolustusvaliokunnassa eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon, joka käsitteli hallituksen toimenpidekertomusta vuodelta 2011. Perussuomalaiset olisivat halunneet lisätä lausuntoon maininnan siitä, ettei kansainvälisiä kriisinhallintatehtäviä ja puolustusyhteistyötä saa automaattisesti asettaa kansallisten tarpeiden edelle. Perussuomalaisten mielestä Suomen Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on – ja tulee jatkossakin olla – Suomen puolustaminen ja Suomen kansalaisten ja maan rajojen turvaaminen.

Eriävässä mielipiteessä, johon Perussuomalaisten lisäksi yhtyi Vasenryhmän Jyrki Yrttiaho, korostettiin myös kansainväliseen toimintaan osallistumisen tärkeyttä ja sitä, kuinka nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa Suomen on tarkkaan harkittava, mihin tehtäviin maamme sitoutuu.

Nato PA -kokouksessa Tallinnassa

Osallistuin Tallinnassa pidettyyn Naton parlamentaarisen yleiskokouksen (Nato Parliamentary Assembly) kevätistuntoon. Ensimmäistä kertaa naapurissamme Virossa järjestettyyn nelipäiväiseen kokoukseen osallistui vajaa kolmesataa kansanedustajaa, joista suurin osa Naton jäsenmaista.

Mukana tässä NATO PA -kokouksessa oli myös Naton rauhankumppanimaita – kuten Suomi ja Ruotsi – sekä eri statuksilla olevia Euroopan ulkopuolisia maita. Suomesta lisäkseni kokoukseen osallistuivat kansanedustajat Ilkka Kanerva (valtuuskuntamme puheenjohtaja, kok.) ja Mikko Savola (kesk.) Eero Heinäluoma (sdp) oli puoluekokouksen takia estynyt.

Kokouksessa keskusteltiin Afganistanin ISAf-kriisinhallintaoperaatiosta, jonka aikataulun mukaan tulisi päättyä vuoden 2014 lopussa. Viron ulkoministeri Urmas Paet painotti puheessaan periaatetta ”in together, out together” (yhdessä sisään, yhdessä ulos).

Lisäksi keskusteltiin talouskriisistä sekä siitä, miten toimitaan puolustusmäärärahojen vähentyessä. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenhan on tarjonnut vastauksena tähän niin sanottua fiksua puolustusta (Smart Defence). Sen ajatuksena on lisätä yhteistyötä, erikoistumista ja monikansallisia hankkeita niin, että kaikkien valtioiden ei ole pakko hankkia kaikkia puolustusvarusteita itselleen. Se ei tarkoita sitä, että Nato-mailla olisi aikaisemmin ollut tyhmä puolustus…

Muita aiheita kokouksessa olivat muun muassa arabikevät, Ukrainan ihmisoikeustilanne, Iranin ydinaseohjelma sekä Venäjä-suhteet. Keskustelu oli sangen avointa, väliin ärhäkkääkin.

Kokouksen käsittelyssä olevat asiakirjat löytyvät Nato PA:n verkkosivuilta.

Kokouspaikan perinteisessä yhteiskuvassa suurlähettiläs Aleksi Härkösen (keskellä) ja Mikko Savolan (oikealla) kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves puhui Naton parlamentaarisen yleiskokouksen osallistujille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomi valvomaan Islannin ilmatilaa?

Keskustelu Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan on nähty merkkinä Suomen ulkopoliittisen linjan muuttumisesta: sotilaallisesti liittoutumaton Suomi osallistuisi Nato-maan ilmatilan valvontaan. Hiljaisuudessa valmisteltu asia on ollut esillä tasavallan presidentin sekä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli Utvan kokouksessa. Utva päätti käynnistää asiasta selvityksen.

On totta, että Islanti tarvitsee apua ilmatilansa valvonnassa. Satujen saarella ei ole omaa armeijaa, ja Yhdysvallat on sulkenut lentotukikohtansa Keflavikissa. Suomelle osallistuminen kuitenkin tarkoittaisi sitoutumista Naton projektiin.

Vuonna 2009 Suomi tyrmäsi ajatuksen osallistumisesta. Tuolloin hanketta pidettiin kalliina ja poliittisena. Suomelle on myös tarjottu mahdollisuutta osallistua Baltian ilmavalvontaan, mutta nämäkin ehdotukset on johdonmukaisesti torjuttu.

Nyt Islantiin lähtöä perustellaan pohjoismaisella yhteistyöllä ja suomalaisten lentäjien saamalla harjoituksella. Molempia perusteluja on syytä kriittisesti arvioida. Kokonaisuudessaan operaatiossa on paljon avoimia kysymyksiä, joihin eduskunta kaipaa hallitukselta vastauksia.

Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islanti-operaatiota on vaikea nähdä sotilaallisesti saati taloudellisesti järkevänä. Hornet-lentäjillemme ei Islannissa ole tarjolla koulutuksellisia haasteita. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio on kallis.

Näillä näkymin Suomi olisi mukana operaatiossa neljällä hävittäjällä kolme viikkoa vuodessa. Lentotunnit olisivat pois kotimaan tehtävistä. Rahat nyhdettäisiin Puolustusvoimilta, joka on tällä hetkellä muutenkin ahtaassa taloudellisessa raossa. Islanti tai Nato ei maksaisi Suomelle ilmavalvonnasta.

Myös operaation kesto on kysymysmerkki. Hallitus ilmeisesti kaavailee lyhytaikaista operaatiota. Mutta käytännössä voi olla vaikea irtautua, kun kerran on sitoutunut – vertailukohteena vaikka Baltian ilmavalvonta. Entä onko mahdollista, kuten Islannin ulkoministeri on todennut, että Islannin ilmapuolustus lopulta siirretään Natolta kokonaan Pohjoismaiden vastuulle?

Operaation oikeudellinen perustakin on selvitystä vailla. Kyse ei ole kansainvälisestä kriisinhallinnasta, vaan harjoituksesta. Ja mikä on hallituksen logiikka? Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle?

Jos Islantiin kuitenkin poliittisista syistä lähdetään, mitä en osaa pitää mielekkäänä, pitää ilmavoimille antaa siihen myös resurssit. Puolustusmenojen leikkauksissa on kipuraja ohitettu.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 27.5.2012.

Kyselytunnilla Islannin operaatiosta

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla eilen nousi esille Suomen mahdollinen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan. Pääsin kysymään pääministeriltä seuraavaa:

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Ei voi välttyä vaikutelmalta, että hallitus itse asiassa käyttää pohjoismaista yhteistyötä, mikä sinällään on hyvin kannatettavaa, eräänlaisena peitevärinä sille, mikä on hallituksen tavoitteena taustalla, eli Nato-suhteen syventämiselle ja yleensä transatlanttisille suhteille. Mikä on, että hallituksen täytyy pimittää tietoa Islannin operaatiosta? Mitä siinä niin häpeiltävää on? Millä aikataululla tämä on nyt sitten etenemässä Utvan kautta tänne eduskuntaan, ja menevätkö nämä rahat tosiaan Puolustusvoimien toimintamenoista? Voiko näitä miltään muulta momentilta ottaa? Kansainvälisestä kriisinhallinnasta ehkä.

Pääministeri Jyrki Katainen:  Arvoisa puhemies! Aikataulusta en ihan tarkkaan osaa sanoa, mutta jos jotakin nyt pitäisi veikata, niin olisikohan syksyn asioita. Tässä ei ole mitään pimitettävää. Kaikki tämä käydään hyvin avoimesti läpi myös eduskunnassa heti, kun vaan osataan vastata kaikkiin kysymyksiin. Meillä on iso joukko asioita, joita paraikaa selvitetään, muun muassa tämä talouspuoli. Meillä ei ole pienintäkään tarvetta pimittää transatlanttisen yhteistyön tiivistämisen pyrkimystä, me teemme sen avoimesti ja vakaasti harkiten ja ihan tietoisesti. Me haluamme vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä. Samoin me haluamme vahvistaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Tämä on ihan selkeästi luonnollisesti myös Nato-maan ilmavalvontakysymys, siinäkään ei ole mitään pimitettävää. Eli tästä kaikesta pitää käydä hyvin avoimesti keskustelua. Mutta semmoinen väite, että tämän varjolla Suomi liikkuisi Natoa kohti, ei pidä paikkaansa. Kaikki tietävät, että Suomi on ollut Nato-yhteistyön kanssa hyvin aktiivinen takavuosina ja on sitä tälläkin hetkellä.

Harmillista, että kyselytunnilla eivät olleet ulkoministeri Erkki Tuomioja tai puolustusministeri Stefan Wallin. Harmillista oli myös se, etten päässyt esittämään pääministerille toista kysymystä. No, sen jätän varastoon, sillä keskustelu varmasti jatkuu.