Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Transatlanttinen yhteys ja Islannin ilmavalvonta

Eteeni osui kansainvälisen politiikan professorin Hiski Haukkalan Suomen tulevaisuutta muuttuvassa maailmassa pohtiva kirja. Haukkala edustaa stubbilaista linjaa EU-myönteisyydessään, mutta hänen kirjansa Suomen muuttuvat koordinaatit (Gummerus 2011) sisältää kyllä rehellistä pohdintaa – kuten mielenkiintoista näkökulmaa Nato-kysymykseemme.

Haukkala esimerkiksi toteaa Suomen tukeneen Baltian maiden Nato-jäsenyyttä ongelmalliseksi koetun oman jäsenyytensä sijaan ja että Suomi on muutenkin johdonmukaisesti pyrkinyt sitouttamaan Yhdysvaltoja alueelle toimimalla aktiivisesti Naton rauhankumppanuusohjelmassa sekä osallistumalla tiiviisti Naton kriisinhallintaoperaatioihin. Viimeksi mainituista tärkein on tietenkin sota Afganistanissa.

Haukkalan mielestä sopii kuitenkin pohtia sitä onko Suomi “hurjalla aktiivisuudellaan kenties ylikompensoinut Nato-jäsenyyden puuttumista” (sivu 85). Hän kysyykin: “Olisiko Suomi Nato-jäsenenä päässyt vähäisemmällä panostuksella, mikäli se ei alati kokisi tarvetta osoittaa Yhdysvalloille olevansa sen mielenkiinnon arvoinen?”

Hyvä kysymys Haukkalalta. Hän julkaisi poleemisen kirjansa viime vuonna, ja näkyy sillä olevan blogisivutkin, mutta tämän vuoden tilanteeseen heijastettunakin kysymys on ajankohtainen – nimittäin pianhan päätetään Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan, jahka Ruotsin kanta selviää.

Kuten olen blogissani kirjoittanut ja muissa yhteyksissä todennut, Suomen puolustamisen kannalta Islannin ilmavalvontaan osallistumiselle ei löydy perusteluja – ellei sitten operaatioon saada nivottua mukaan ilmatankkausharjoitusta tai vastaavaa.

Nähtäväksi jää millä faktoilla tasavallan presidentti ja hallitus perustelevat Islannin ilmavalvontaoperaatioon osallistumista, jos ja kun sellaiseen päätökseen päädytään. Pääministeri Kataisen transatlanttinen into on ainakin käynyt selväksi.

Paluu kontaktiryhmään

Päätimme viime viikolla palata ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa valmistelevaan parlamentaariseen kontaktiryhmään. Ohessa asiasta lähetetty tiedote, työ alkaa elokuussa.

Perussuomalaiset palaavat parlamentaariseen kontaktiryhmään

Perussuomalaiset päätti helmikuussa, että kansanedustajat Jussi Niinistö ja Hanna Mäntylä eroavat Puolustusvoimien uudistusta seuraavasta parlamentaarisesta kontaktiryhmästä. Syynä tähän oli se, ettei hallitus piitannut parlamentaarisesta valmistelusta eikä pitänyt tärkeänä kontaktiryhmän jäsenten informointia esimerkiksi varuskuntien lakkauttamisista.

Eron yhteydessä Perussuomalaiset ilmoittivat, että paluu kontaktiryhmään on mahdollinen, jos sen mandaatti muuttuu ja jos puolustusministeri vaihtuu. Nyt ehdoista toinenkin on täyttymässä, kun RKP:n Carl Haglund ottaa Stefan Wallinin paikan valtioneuvostossa. Tämän lisäksi Puolustusvoimien ylipäällikkö, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, on julkisesti vedonnut Perussuomalaisiin, jotta kaikki eduskuntaryhmät saataisiin mukaan kontaktiryhmään. Näin ollen Perussuomalaiset on päättänyt palata kontaktiryhmään ottaakseen kantaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen suunnitteluun. Puolueen linja on sama kuin ennenkin.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö jatkaa Perussuomalaisten jäsenenä kontaktiryhmässä. Sen sijaan kansanedustaja Hanna Mäntylä jättäytyy omasta pyynnöstään pois uudesta kokoonpanosta ja hänet korvaa puolustusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Ismo Soukola.

Ottawan sopimus voimaan

Tänään 1. päivänä heinäkuuta 2012 Suomessa astui voimaan Ottawan sopimus, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon ja varastoinnin. Miinojen tuhoaminen on itse asiassa jo aloitettu. Tuhotyö – 1,3 miljoonaa kappaletta puolustusasetta – on viety loppuun vuoteen 2016 mennessä.

Maanpuolustuksellinen menetys on huomattava. Jalkaväkimiinoja ei voi korvata. Vain niiden suorituskykyä voidaan jossain määrin yrittää korvata.

Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen Suomen liittymisestä Ottawan sopimukseen viime marraskuussa. Perussuomalaiset taistelivat ainoana puolueena loppuun saakka yksimielisesti tätä sotilaallisesti järjetöntä ja taloudellisesti kallista sopimusta vastaan. Vain Keskustasta tuli hajatukea.

Perussuomalaisten kilpi on puhdas, sopimuksen kannattajien ei. Tulevaisuuden äänestäjien kannattaa muistaa sekä sopimuksen puoltajien, vastustajien että äänestyksestä poissaolleiden nimet.

Kataisen ministeristö jää historiaan hallituksena, joka on toimillaan merkittävästi heikentänyt kykyä puolustaa koko Suomea, yleistä asevelvollisuutta ja maanpuolustustahtoa. Käsittämätöntä toimintaa hallituksen pääpuolueelta Kokoomukselta, jota on joskus pidetty maanpuolustusmyönteisenä.

Kataisen hallitus on jalkaväkimiinakiellon, puolustusvoimauudistuksen ja budjettileikkausten kautta ajamassa Suomen ulkoisen turvallisuuden lopullisen kuihtumisen tielle. Tuon tien päässä on Naton pakkojäsenyys, kuten taannoisessa välikysymyskeskustelussa sanoin.

Perussuomalaiset puolustavat aina Suomea. Vaan hallitus tekee sen kovin vaikeaksi. Isänmaa on kuitenkin yhteinen.

Aamutelevisioissa Islannin ilmavalvonnasta

Olin tänään Ylen ja MTV3:n aamutelevisioissa kommentoimassa kysymystä Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta eli UTVA kokoontuvat tänään linjaamaan Suomen mahdollista osallistumista ilmavalvontaan.

Ylen aamutelevisiossa keskustelemassa kanssani oli ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen. Osuutemme alkaa viiden minuutin kohdalta.

Molemmissa haastatteluissa sivuttiin myös Jussi Halla-ahon eilistä eroilmoitusta hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä keskustelee asiasta ryhmäkokouksessaan tänään.

Puolustuksen rahoituskehykset

Eduskunnassa keskusteltiin tiistaina valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013–2016. Keskityin omassa puheenvuorossani painottamaan puolustushallintoa, jolle sälytetään kehyspäätöksessä hallitusohjelman 200 miljoonan euron lisäksi vielä 27 miljoonan euron lisäsäästöt. Säästöt kohdistuvat kriisinhallintamenoihin ja vuoden 2015 puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotukseen.

Kriisinhallinnasta karsimista voidaan periaatteessa pitää oikein priorisoituna, jos kerran säästää täytyy. Perussuomalaisia on kuultu. Se on hyvä, mutta lisärahoitusta oman maan puolustamiseen – etenkin reserviläisten kertausharjoituksiin – olisi voitu löytää esimerkiksi kehitysavusta, jonka suhteen hallitus ei ole riittävän vakavasti huomioinut valtion velkakierteen pysäyttämistavoitetta.

Kehyskaudella toteutettava puolustusvoimauudistus on itse asiassa suuri leikkausohjelma, suurin sitten jatkosodan päättymisen, jolla hallitus yhdessä rajujen budjettisäästöjen kanssa heikentää koko maan puolustuskykyä samalla kyseenalaistaen koko puolustusratkaisumme.

Viikonvaihteen Ilta-Sanomissa oli laaja artikkeli Venäjän varustautumisesta. Itänaapurissamme on käynnissä puolustusvoimauudistus sanan varsinaisessa merkityksessä. Artikkeliin haastateltu strategian ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Tomas Ries kommentoi Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön, kenraali Makarovin tunnettua lausuntoa.

Ries totesi, että Makarovin puheessa on epäilemättä kyse Kremlin virallisesta kannasta ja että venäläiset tarkastelevat edelleen asioita perinteisen, sotilaalliseen voimaan nojaavan ajattelun kautta. Kymmenen vuoden kuluttua, jos Venäjä on saanut 500 miljardin euron varusteluohjelmansa edes suurin piirtein päätökseen, on Venäjä paljon nykyistä vahvempi, kun Nato ja EU samaan aikaan heikentyvät. Riesin johtopäätös on, että kun Suomi ei ole liittymässä Natoon, on sen kasvatettava puolustusbudjettiaan eikä supistaa sitä, jotta Suomi säilyttäisi oman vahvan uskottavan puolustuksen. ”Tämä on todella tärkeää”, totesi Tomas Ries ja näihin sanoihin voin vain yhtyä.

Suomen puolustusmenojen BKT-osuus laskee kehyskaudella rajusti ollen noin 1,18 prosenttia sen lopussa. Kuten useaan otteeseen olen todennut, säästövelvoitteet yhdessä laajan puolustusvoimauudistuksen kanssa ovat kohtuuttomia.

Hallituksen linja on sanalla sanoen vastuuton. Kuten puolustusvaliokunnan yksimielisessä kehyslausunnossa todetaan, linja merkitsee asiantuntijalausuntojen mukaan riskin ottoa puolustuksessa. Kukaan hallituspuolueiden edustajista ei voi sanoa, etteikö heitä olisi varoitettu. Eri mieltä saa olla ja puuhastella pilvilinnoja ”verkottuneesta puolustuksesta”, Islannin ilmavalvonnasta ja muusta toissijaisesta mutta kylmät faktat ovat ja pysyvät. Sotilaallinen suorituskyky on se, jolla on merkitystä.

Suuri haaste on edessä: mille tasolle puolustuksen rahoituskehys asettuu vuodesta 2015 alkaen.

Ei pelästyä vaan terästyä!

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla eilen jatkui keskustelu kenraali Makarovin puheesta. Suomen suhde Natoon nousi tapetille. Ohessa puheenvuoroni ja ministerien vastaukset.

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Kenraali Makarovin puheista ei suomalaisten kannata pelästyä vaan terästyä.

Totta kuitenkin on, että tämä hallitus pyrkii ajamaan Suomea niin lähelle Natoa, että heikompia hirvittää. Siitä viimeisimpänä osoituksena on hallituksen suunnitelma osallistua Nato-maa Islannin ilmavalvontaan. Samaan aikaan oman maan Puolustusvoimista isketään suonta. Perussuomalaiset eivät hyväksy tämän hallituksen maanpuolustusnihilististä linjaa. Oma, vahva puolustus on realismia. Kysyn arvoisalta ministeriltä, onko Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Makarovin lausunto saanut aikaan minkäänlaista kriittistä kihinää hallituksen sisällä. Eli onko hallituksella henkistä valmiutta muuttaa puolustuspoliittista linjaa, edes hieman loiventaa Puolustusvoimien meneillään olevaa suorituskyvyn syöksyä, esimerkiksi palauttaa reserviläisten kertausharjoitukset edes välttävälle tasolle?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Emme nyt näe todellakaan mitään syytä tehdä peruslinjauksiimme tarkistuksia. Nämä peruslinjaukset tulevat eduskunnan arvioitaviksi, kun turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko syksyllä saadaan eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse toivoisin, että myös perussuomalaiset osallistuisivat parlamentaarisen kontaktiryhmän työhön, jolloinka me voisimme kaikki yhdessä käydä läpi nämä linjaukset ja saavuttaa niille mahdollisimman laajan tuen.

Puolustusministeri Stefan Wallin:  Arvoisa puhemies! On ehkä syytä myöskin huomioida, että hallitusohjelma määrittää hyvinkin selkeästi Suomen suhteen Natoon. Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä tai valmistele jäsenyyshakemusta tällä vaalikaudella. Säilytämme toki mahdollisuuden liittoutua joskus tulevaisuudessa, jos näin päätetään. Samalla Suomi arvioi suhdettaan Natoon omista puolustus- ja turvallisuuspoliittisista intresseistään käsin. Tämä on hyvinkin selkeä määritelmä, eikä se tarvitse minkääntyyppistä uutta rukkausta, ei piiruakaan suuntaan eikä toiseen vain sen takia, että Venäjän yleisesikunnan päällikkö käy täällä puhumassa. Hieman erikoista on ehkä se, että perussuomalaiset käyttävät nyt Makarovin puhetta lyömäaseena omien mielipiteittensä pönkittämiseksi.

Yritin saada vielä vastauspuheenvuoroa, mutta en onnistunut. En nimittäin oikein ymmärtänyt, miksi ministeri Wallin halusi puoluepolitisoida tämän vakavan turvallisuuteen liittyvän kysymyksen. Kyllä Makarovin puhe pitää ottaa Suomessa herätyshuutona.