Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Varuskuntaverkon oltava kattava

Osalla puolustusvoimiemme kenraalikuntaa ja maamme johtavia poliitikkoja tuntuu olevan kehitteillä yhteinen vahva tahtotila lakkauttaa pari-kolme varuskuntaa seuraavalla vaalikaudella. Ne eivät kuulemma puolusta maata.

Varuskuntaverkkoa pohdittaessa tärkeintä on sotilaallinen tarkoituksenmukaisuus. Aluepolitiikkaakaan ei voi unohtaa. Maan turvallisuus rakentuu osaltaan myös toimivan talouden varaan. Jos aluepoliittinen ratkaisu tukee valtiontaloutta, on se hyväksi myös puolustuspolitiikalle.

Olennaisinta varuskuntien lakkauttamiskeskustelussa on kuitenkin kysyä mitä mahdollisilla lakkautuksilla saavutettaisiin.

Pienenevätkö varusmiesikäluokat?

Päätökset tulee tehdä rehellisin perustein. Esimerkiksi usein toistettu toistettu väite varusmiesikäluokkien pienenemisestä ei kestäne tarkempaa tarkastelua. Ikäluokat kasvavat vielä muutaman vuoden ja alkavat sitten pienetä. Tulevaisuudessa on kuitenkin odotettavissa, että ikäluokat kasvavat – osin maahanmuuton ja osin lievästi mutta ilahduttavasti vironneen kotimaisen syntyvyyden vuoksi.

Kannattaako nyt lakkauttaa varuskuntia, kun kahdenkymmenen vuoden kuluttua voimme olla tilanteessa, jossa tarvitaan lisää kasarmeja?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen julisti linjanvetokolumnissaan ”Kohti uutta armeijaa” (HS 6.3.2011), että varusmiesten ikäluokat pienenevät:

”Asevelvollisuus säilyy, mutta harmaisiin astuu yhä harvempi, kun tarve vähenee ja ikäluokat pienenevät”.

Miten niin tarve vähenee? Onko ikäluokkien pienenemispuheiden taustalla myös halu siirtyä yleisestä asevelvollisuudesta valikoivaan – siis siihen että koko ikäluokkaa ei koulutettaisi, kuten aiemmin Ruotsissa? Se olisi tie kalliiseen ja kansakokonaisuutta murentavaan palkka-armeijaan. Ruotsin tielle astuminen merkitsee hyvästejä koko maan puolustamiselle ja koko kansan puolustusvoimille.

Varuskuntien sotilaallinen merkitys

Kattavalla varuskuntaverkolla on sotilaallinen roolinsa, joka on kasvava eikä laskeva vaikka toisin väitetään. Viime vuosina tehdyt suoritusorganisaation leikkaukset, varikkoverkon supistaminen ja muut leikkaustoimet – erityisesti kertausharjoituksissa – korostavat entisestään varuskuntien roolia kriisin eskaloitumisvaiheessa eli niin sanotun harmaan vaiheen aikana.

Koska Suomessa ei ole toimivaa kodinturvaorganisaatiota eikä riittävää kertausharjoituskiertoa, olisi varuskuntien alueellinen rooli valmiutta nostettaessa ja toimintoja hajautettaessa entistä merkittävämpi. Siksi varuskuntien lakkautuksessa tulee tarkoin arvioida, jätetäänkö suuria osia maan kriittisistä alueista ilman pysyvää valmiushenkilöstöä, kalustoa ja tiloja.

Myös maanpuolustustahdon kannalta varuskuntaverkko on erinomaisen tärkeä. Sotaväen on näyttävä kattavasti eri puolilla maata, myös syrjäseuduilla.

Puolustusvoimien tai valtion kokonaistalouden näkökulmasta lakkauttamalla kaksi tai kolme varuskuntaa ei saavutettaisi käytännössä juurikaan säästöjä. Tästä kalpean aavistuksen antoi jo valtion tilintarkastajien raportti tapaus Mikkelistä, jossa lakkautettiin Savon Prikaati ja siirrettiin uusi maavoimien esikunta Mikkeliin.

Dragsvik joutaa lakkauttaa

Perussuomalaisten mielestä varuskuntaverkko voidaan säilyttää suurin piirtein nykyisellään, koska sille on nimenomaan kiistattomat sotilaalliset perusteet. Se että puolustusvoimien kiinteistömassa on Senaatti-kiinteistöillä, josta puolustusvoimat maksaa valtiolle kohtuutonta vuokraa, on vain ihmisten tekemä päätös, jonka ihmiset voivat myös purkaa – aivan kuten maanpuolustuksellisesti ja taloudellisesti järjettömän päätöksen luopua jalkaväkimiinoista.

Jos kuitenkin jostain tulee varuskunta lakkauttaa, niin se tulisi tehdä ruuhka-Suomesta, jossa varuskuntaverkko on muutenkin riittävän tiheä ja monilla joukko-osastoilla on ongelmia harjoitusalueiden suhteen.

Koska pääkaupungin varuskunta on välttämätön niin maanpuolustustahdon kuin turvallisuudenkin takia, kohdistuisi leikkaus Dragsvikiin, jonka olemassaolo perustuu kielipolitiikkaan eikä alue- tai puolustuspolitiikkaan. Dragsvikin ruotsinkielinen koulutus voidaan ongelmitta antaa Upinniemessä ja/tai Santahaminassa, miksei myös Säkylässä.

Yleinen asevelvollisuus vai palkka-armeija?

Näin kysyy Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Sotainvalidi tuoreessa numerossaan 1/2011. Ulkoasultaan tyylikkäästi uudistuneen lehden esittämä kysymys on tärkeä. Oma kantani asiaan on selvä: Ruotsin tie ei ole meidän tiemme, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Maanpuolustusta ei ole järkeä ulkoistaa.

Lahtelaisen sotainvalidin Leo Jokelaisen kannanotto lehden kysymykseen oli niin selvää suomea sisältäen myös rakentavia korjausehdotuksia, että skannaan sen oheen. Palaan blogissani puolustuspoliittisiin kysymyksiin tarkemmin myöhemmin – hellikäämme sen aikaa sotainvalidi Jokelaisen esittämiä ajatuksia!

Toimittaja Elina Ruuttilan jutusta Sotainvalidi-lehdestä 1/2011.

EU, Nato ja huoltovarmuus

Toimittaja Pekka Ervasti kirjoitti tuoreeseen Suomen Kuvalehteen 8/2011 mielenkiintoisen jutun viimeaikaisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. Vaaleihin oltiin jo menossa Nato-lyhdyt sammutettuina, mutta keskustelu virisi WikiLeaks-paljastusten myötä. Myös Perussuomalaisten kantaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kysyttiin ja minulla oli etuoikeus tulla haastatelluksi.

Verkkolehti Uudessa Suomessa Timo Soini taannoin vastasi kysymykseen, että jos pitää valita EU vai Nato, niin hän valitsisi Naton. Ja tällä kommunistit ovat sitten repostelleet. Itse annoin Suomen Kuvalehden ymmärtää, että realiteetit ovat joka tapauksessa toiset: ”Nyt ollaan kuitenkin EU:ssa. Emme näe tarvetta mennä Natoon seuraavallakaan vaalikaudella.”

Pääsin myös vastustamaan varuskuntien lakkauttamista yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ruotsinkielinen Dragsvikin varuskunta voidaan liittää Upinniemen varuskuntaan. ”Ruotsinkielinen sotilaskoulutus voidaan ihan hyvin järjestää isomman, suomenkielisen varuskunnan yhteydessä”. Tai voihan koulutuksen tietysti jakaa Upinniemen ja Santahaminankin kesken.

Kerroin myös, että mahdollisissa hallitusneuvotteluissa Perussuomalaiset ottavat EU:n maatalouspolitiikankin tiukkaan käsittelyyn. “Entisenlaiset torjuntavoitot saavat riittää.” Huoltovarmuus pitää säilyttää.

Suomi pois Afganistanista – hallitusti

Harvemmin olen ollut samaa mieltä puolustusvoimien entisen komentajan ja EU:n sotilaskomitean ensimmäisen puheenjohtajan Gustav Hägglundin kanssa. Vaan nyt olen. Hägglund nimittäin totesi tänään Iltalehdessä, että Afganistanin Nato-johtoinen ISAF-operaatio pitäisi mahdollisimman pian lopettaa.

– Afganistanin operaatiossa tuetaan korruptoitunutta hallitusta sodassa, eikä tämä oikein vastaa sitä, mikä minun käsitykseni on rauhanturvaamisesta, jatkoi kenraali Hägglund.

Naulan kantaan. Ei vastaa minunkaan käsitystäni, tuskin monen muunkaan suomalaisen. Siksi meidän tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista: paino sanalla hallitusti. Ei terrorismin takia, vaan sen takia että operaatio on loputon suo.

Gustav Hägglund jopa näkee nykyisessä Afganistanin tilanteessa yhtymäkohtia taannoisen Vietnamin sodan kanssa. Se kuulostaa ensi alkuun hieman kaukaa haetulta, mutta ei pienen pohdinnan jälkeen sitä olekaan.

Perusongelma on se, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena Afganistanissa turvaamassa rauhaa vaan osapuolena sodassa tukemassa vieraan maan asettamaa hallitusta. Kyse ei ole perinteisestä rauhanturvaamisesta, jota Suomen kansan enemmistö kyllä kannattaa.

Ei ole myöskään kyse siitä, etteivätkö suomalaiset rauhanturvaajat olisi tehneet hienosti ja uhrautuvasti työtään Afganistanissa. Osanottoni Afganistanissa menehtyneen suomalaisen sotilaan omaisille.

Kriisinhallinta ja terrorismi

Olin tänään eduskunnan kansalaisinfossa edustamassa Perussuomalaisia STETE ry:n (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) vaalisarjan avausosassa, jonka aiheina olivat kriisinhallinta ja terrorismi.

Puolustustusministeriön, Ulkopoliittisen instituutin ja Suojelupoliisin asiantuntevien virkamiesalustusten jälkeen olivat vuorossa puolueiden lyhyet kommentit päivän epistolaan. Näin puhuin: osin vapaasti, mutta tämä oli runkona.

KRIISINHALLINTA JA TERRORISMI

Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä. Perussuomalaisten mielestä Suomen liittyminen EU:n taisteluosastoihin, jotka voivat toimia ilman YK:n valtuutusta, oli sen vuoksi alun alkaen virhe. Samaa voi sanoa NRF-joukoista.

Toinen asia on se, ettei EU:n taisteluosastoja ole käytetty kertaakaan niiden perustamisen jälkeen, joten uskomme puolustusministeri Jyri Häkämiehen tavoin niiden koko käyttöajatuksen tulevan lähitulevaisuudessa vakavaan uudelleenpohdintaan jo yksinomaan taloudellisista syistä.

Oman maan puolustaminen

Muutenkin lähtökohdiltaan sotilaallinen kriisinhallinta, kun on kyseessä aseellinen rauhaanpakottaminen, on Perussuomalaisten mielestä toimintaa, johon ei ole syytä liiemmin tuhlata Suomen kaltaisen pienen maan rajallisia resursseja.

Puolustusvoimien päätehtävä on oman maan puolustaminen. Kansainvälinen toiminta ei saa vaarantaa sitä. On otettava huomioon, että uudistuvilla puolustusvoimillamme on lähivuosina mittavia haasteita edessään.

Näin ollen Suomen tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Terrorismia emme pelkää, mutta ISAF-operaatio on loputon suo. Perusongelma on se, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena Afganistanissa turvaamassa rauhaa, vaan – voinee sanoa – osapuolena sodassa tukemassa vieraan vallan maahan asettamaa hallitusta.

Talous on hyvä konsultti niin EU:n taisteluosastoihin kuin Afganistanin operaatioon osallistumista jatkossa pohdittaessa.

Rauhanrakentamisen suurvalta

Perinteinen, oman päätöksentekovallan piirissä ja YK-mandaatilla tapahtuva rauhanturvaaminen on asia erikseen: sinibarettitoimintaa Perussuomalaiset kannattavat. Libanonille näytämme periaatteessa vihreää valoa.

Uskomme, että Suomella on nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana edelleen merkittävä mahdollisuus edistää rauhaa ja olla jonkinmoinen “rauhanturvaamisen suurvalta”, kuten taannoin tavattiin sanoa – tai ehkä paremminkin voidaan sanoa sama päivitetyssä, laaja-alaisemmassa muodossa: olla “rauhanrakentamisen suurvalta”.

Suomella on perinteitä ja osaamista tarjottavanaan niin rauhanturvaamisessa, rauhanvälityksessä kuin rauhanrakentamisessakin.

Maahanmuutto ja terrorismi

Mitä terrorismiin tulee, on Perussuomalaisten mielestä syytä nostaa kissa pöydälle eli ottaa avoimesti maahanmuutto mukaan turvallisuuspoliittiselle agendalle.

Euroopassa on harjoitettu avoimien ovien politiikkaa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa on epäonnistuttu. Ääriliikkeiden on ollut helppo värvätä riveihinsä ihmisiä, jotka ovat saaneet jonkin eurooppalaisen maan kansalaisuuden.

On vain ajan kysymys, kuten tasavallan presidentti Tarja Halonen viime joulukuussa totesi Tukholmassa tapahtuneen pommi-iskun jälkeen, milloin vastaavaa tapahtuu myös Suomessa.

Virheistä otettava oppia

Onneksemme kuljemme maahanmuuttajien määrän eli sitä kautta yleistäen myös radikaali-islamistisen terrorismin uhkatason nousun suhteen jälkijunassa Euroopan kehityksestä. Meillä on mahdollisuus ottaa oppia virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on maahanmuutossa tehty, mutta se vaatii meiltä tosiasioiden tunnustamista.

Suomi ei ole enää samanlainen lintukoto kuin ennen. Osaltaan se johtuu huonosti hoidetusta maahanmuuttopolitiikasta. Sisäiseen turvallisuuteen on satsattava, ja siinä työssä ei esimerkiksi valtionhallinnon tuottavuusohjelma saa olla kantona kaskessa.

Soinin ministerit

Tämän otsikon alla toimittaja Eeva Ketvel haastatteli minua viikonvaihteen Ilta-Sanomissa. Timo Soini oli sanonut Ketvelille, että hän tahtoisi mieluiten elinkeinoministerin salkun. Mutta yksin Soini ei hallitukseen lähtisi. Niinpä hän antoi kaksi muuta nimeä, ministerikokemusta Harri Holkerin hallituksesta 1989-1990 omaavan kansanedustajakonkarin Raimo Vistbackan ja minut. Ohessa skannaus jutusta koskien osuuttani. 

Ilta-Sanomat 5.2.2011.

Jos kutsu käy, olisin mieluiten puolustusministeri. Näin olen aiemminkin vastannut asiaa kysyttäessä, katso vanhat blogikirjoitukseni lokakuulta. Mutta käydään kuitenkin eduskuntavaalit ensin. Kuluneen mutta osuvan sanonnan mukaan vielä ei ole yhtään ääntä annettu. Gallupit eivät äänestä.