Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Puolustuksen paluu

Otava julkaisi eilen Jari Korkin toimittaman kirjan Puolustuksen paluu – Jussi Niinistön vartiovuoro, joka kertoo ministerikaudestani.

Otava kuvailee kirjaa näin:
”Tilinteko Suomen puolustuspolitiikan täyskäännöksestä.
Jussi Niinistön ministerikausi on ollut hengästyttävä: vihreitä miehiä Krimillä, amerikkalaisia panssareita Suomessa, kovia vääntöjä kulisseissa ja oman puolueen perussuomalaisten hajoaminen. Niinistö kertoo tapahtumista ja niiden taustoista suorasanaiseen tyyliinsä. Lukemaan mars!”

Iltasanomien juttu kirjasta luettavissa täältä.

 

Kansalaispalvelusta kunnon selvitys

Lännen median haastattelussa käsiteltiin ajatusta kansalaispalvelusta. Turvallisuuskomitea laatii asiasta virkamiesselvityksen, jonka yhteydessä ministeriöt antoivat lausunnot siitä, onko niillä tarvetta kansalaispalveluskoulutuksen toteuttamiseen, ja siitä mitä mahdollinen koulutus voisi olla.

Ennakkotietojen mukaan valtaosa ministeriöistä ei pidä tarpeellisena kansalaispalvelun toteuttamista. Seitsemän ministeriötä oli tätä mieltä. Mahdollisen tarpeen palveluksen järjestämiselle esitti vain kolme ministeriötä.

Naisten keskuudessa on halukkuutta osallistua laajemmin maanpuolustukseen, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoittaisi asepalvelusta. Puolueet ovat väläytelleet ideoita kutsunnoista kaikille, maanpuolustus- ja kansalaistaitokursseista kouluissa sekä kaikille avoimesta kansalaispalveluksesta, joka jossain puheissa korvaisi ja jossain taas täydentäisi asepalvelusta.

Ehdotuksia kansalaispalveluksesta tuli maa- ja metsätalous-, ympäristö- sekä sisäministeriöiltä. Ministeriöillä ei ollut halua ottaa vastatakseen koulutuksen järjestämistä tai toteuttamista, mutta muutamia ajatuksia oli kirjattu.

Ympäristöministeriö esim. ehdotti, että kansalaispalvelusta voitaisiin hyödyntää metsien suojelualueiden kulotuksessa. Edelleen sieltä ehdotettiin, että palvelusta suorittavat voisivat tyhjentää metsähallituksen ulkoilualueiden vessat. Jokainen voi miettiä, miten mielekästä tällainen palvelus olisi. Sisäasiainministeriö taas kirjasi, että kansalaispalvelulla voitaisiin vahvistaa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta. Tämä on laaja ehdotus, joka varmaankin pysähtyisi perustuslakivaliokuntaan.

Ongelmana on, että kenellekään ei ole konkreettista ajatusta siitä, miten kansalaispalvelu järjestetään, kuka sen kustantaa, kuka kouluttaa ja kuka majoittaisi. Ei ole pohdittu, mitä yhteiskunnan tarpeita palveluksen avulla voitaisiin tyydyttää.

Yksi kohtuullisen viisas esitys sentään löytyy. On ehdotettu, että peruskoulun 7-9 luokilla olisi turvallisuutta tukevien taitojen opetusta. Tällaista vanhan ajan kansalaistaidon opetusta voisi harkita ottaa uudelleen opetusohjelmiin.

On tärkeätä, että kansalaispalveluksesta tehdään kunnon selvitys ensi vaalikaudella. Selvityksen voi tehdä ulkopuolinen selvityshenkilö tai parlamentaarinen työryhmä. Asia noussee esille hallitusneuvotteluissa. Toivottavasti hallitusohjelmaan ei kirjata mitään päätöntä hankkeesta.

Juttu luettavissa kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä.

Varusmiehet duuniin?

Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 ja siviilipalveluksen noin 3 000 nuorta. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehet ovat julkaisset raportin, jonka mukaan heidän päästämisensä työmarkkinoille asevelvollisuuden suorittamisen sijaan nostaisi työllisyysastetta 0,8 prosentin verran.

TEM laskee varusmiespalvelustaan suorittavat ilmeisesti ns. NEET-nuoriin (Not in Employment, Education or Training) ja siten he sulautuvat tällaisessa tilastoinnissa harhaanjohtavasti keskimääräistä korkeamman syrjäytymisriskin joukkoon. Muutamat lisähavainnot ovatkin paikallaan.

TEM:n arvio perustuu oletukseen, että kaikkien varusmiespalvelustaan suorittavien vaihtoehto olisi työelämä. Kuitenkin nuorten työttömyysaste on keskimääräistä työttömyysastetta korkeampi. Asevelvollisuuttaan suorittavat ovat nuoria ja suhteellisen matalasti koulutettuja, jolloin heidän ansiomahdollisuutensa palkkatyössä olisivat keskimääräistä heikommat. Enemmistö varusmiespalvelustaan suorittavista nuorista ei todennäköisesti olisi työelämässä vaan pikemminkin opiskelijoina, jotka eivät kasvata bruttokansantuotetta samalla tavalla kuin työelämässä olevat.

On totta, että asepalvelus toimii nuorilla opinto- ja työuran keskeyttäjänä. Sen merkitys riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, millaisessa opinto- tai työuran vaiheessa henkilö on ennen palvelusta. Jos asevelvollisuus lykkää opiskeluja ja työelämään siirtymistä, sillä on pieni tuottavuutta vähentävä vaikutus, joka tosin vähenee ajan myötä.

Ammattiuransa jo löytäneille asepalveluksen välttäminen mahdollistaisi hieman nopeamman kiinnittymisen opintoihin tai työelämään. Toisaalta uransa suhteen epätietoiset edistyvät palveluksen aikana ammatinvalintaprosesseissaan. Heille palvelus mahdollistaa omaa tulevaisuutta koskevan suunnittelun ja tarjoaa harkinta-aikaa ennen tutkintotavoitteeseen tai työuraan sitoutumista.

Asevelvollisuusaikana karttuu myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja ja siten varusmiespalveluksen suorittaminen voi itsessään vaikuttaa varusmiesten myöhempään ansiotasoon. Esimerkiksi ETLA:n tutkimuksen mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Lisäksi varusmiespalveluksen menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa.

Olennaisin asia on kuitenkin se, että koska koko Suomen aluetta puolustetaan eikä meillä ole ammattiarmeijaa, on riittävän kokoinen reservi ja sodan ajan joukko välttämätön. Teoreettinen muutaman desimaalin nousu työllisyysasteessa ei ole verrannollinen siihen, että heikentäisimme puolustusratkaisumme – yleisen asevelvollisuuden – perustaa. Onneksi viisas työministeri Jari Lindström on ymmärtänyt tämän.

Puolustusselonteko ensi vaalikaudelle

Puhuin 229. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä. Käsittelin puheessani puolustusselonteon merkityksellisyyttä sekä Puolustusvoimien henkilöstömäärään liittyviä kysymyksiä.

Kerroin, että toissa vuonna hyväksytyssä ensimmäisessä puolustusselonteossa on vahvat linjaukset meri- ja ilmavoimien strategisista hankkeista. Meillä on laaja poliittinen yksimielisyys uudesta monitoimikorvettilaivueesta ja Hornetien seuraajien välttämättömyydestä, osin juuri selontekomenettelyn aikana tehdyn pohjatyön ansiosta. Emme saa kuitenkaan unohtaa tärkeintä puolustushaaraa, maavoimiamme, jonka kyky täyttää tehtävänsä on tällä hetkellä ainoastaan tyydyttävällä tasolla.

Muistitutin kuulijoita siitä, että Maavoimat ovat avainasemassa nopeassa tilannekehityksessä, kuten virka-aputehtävissä sekä puolustuksen ja yhteiskunnan tärkeiden kohteiden suojaamisessa. Lopulta juuri maavoimilla, joihin pääosa 280 000 sotilaan sodan ajan kokonaisvahvuudesta kuuluu, torjutaan tarvittaessa laajamittainen hyökkäys ja turvataan kansakunnan itsenäisyys.

Maavoimien – kuten koko Puolustusvoimien – kyky täyttää tehtävänsä edellyttää riittävää määrää osaavaa henkilöstöä. Kasvupaineita aiheuttavat valmiuden kehittäminen, uusien suorituskykyjen käyttöönotto ja kansainvälisen toiminnan lisääntyminen. Esimerkkinä harjoitustoiminnasta nostin esille vuonna 2021 Suomessa järjestettävän suurharjoituksen, jolle olen antanut nimen Arctic Lock, arktinen lukko.

Pääesikunnan selvityksen mukaan tarve henkilöstöä lisäämiselle 2020-luvun puoleen väliin mennessä on 605 tehtävää. Tällaista muutosta ei kyetä toteuttamaan hetkessä vaan se on tehtävä hallitusti lisärekrytoinnin ja koulutuksen kautta. Henkilöstömäärän kasvattaminen edellyttää myös lisärahoitusta, jotta Puolustusvoimat kykenee pitämään henkilöstö-, toiminta -ja materiaalimenot tasapainossa. Kissa on nostettava pöydälle hallitusneuvotteluissa, samoin kuin Senaatti-kiinteistöjen pilkkominen.

Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Varusmiehillä vahva maanpuolustustahto

Viime vuoden lopussa kotiutuneiden varusmiesten loppukyselyssä olivat maanpuolustustahto ja tyytyväisyys esimiehiin edelleen korkealla tasolla. Varusmiehet antoivat maanpuolustustahdolleen arvosanan 4,2 (skaala 1-5). Myös palveluksensa keskeyttämään joutuneiden maanpuolustustahto on hyvällä tasolla (3,7). Parhaimman arvosanan loppukyselyssä saa toiminnastaan kantahenkilökunta (4,3).

Varusmiesten alkukyselyn perusteella lähes kolme neljästä ilmoittaa aloittavansa palveluksen positiivisin ennakko-odotuksin. Lisäksi alokkaiden halu suoriutua hyvin palveluksesta on vahva. Palveluksen päättyessä varusmiehillä on paljon myönteisiä kokemuksia ja tyytyväisyys armeija-aikaan kokonaisuudessaan on korkealla tasolla. Arvosanaksi on annettu 4,2.

Puolustusvoimat on panostanut erityisesti kouluttajien ja varusmiesjohtajien koulutukseen. Se on näkynyt palautekyselyissä esimiesten arvostuksen nousuna. Parhaillaan Puolustusvoimissa on käynnissä laaja koulutustoimialan kehittämisohjelma, Koulutus 2020. Osana uudistusta kokeillaan sekä uusimuotoista liikuntakoulutusta (“Taistelijan keho”) että psyykkisen, eettisen ja sosiaalisen toimintakyvyn koulutusta (”Taistelijan mieli”).

Ydinajatuksena on yhdistää toimintakykykoulutus osaksi kaikkea sotilaskoulutusta. Ilman toimintakykyä ei osaaminen johda haluttuun lopputulokseen, etenkään kuormittavissa tilanteissa.

Puolustusvoimissa on tehty asioita oikein. Samalla nähdään, että nuoret kokevat Suomen voimakkaasti yhä puolustamisen arvoisena. Veteraanien perintöä jatkavat, kansalaisvelvollisuuttaan suorittavat varusmiehet ansaitsevat siitä kiitoksen.

Kenraali Adolf Ehrnroothin kuolemattomin sanoin: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”