Aihearkisto: sosiaalipolitiikka

Samasta työstä sama palkka

Eduskunnassa käsiteltiin viime viikolla valtioneuvoston tasa-arvoselontekoa. Eipä se juuri huomiota herättänyt, vaikka olikin ensimmäinen laatuaan.

Selontekoja ja muita on tänä syksynä eduskunnassa riittänyt. Niiden lähetekeskustelut tahtovat jäädä helposti pimentoon nykymediassa, joka kaipaa eduskunnasta lähinnä ärhäköitä debatteja, siis suurta draamaa, ei pohdittuja – vai pitäisikö sanoa kuivakoita – puheenvuoroja.

Joka tapauksessa tasa-arvosta puhuttiin, ja Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron piti kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, kun kansanedustaja Pertti Virtanen oli sairastunut. Puhe löytyy puolueen sivuilta. Ja mainiosta Yle Areenasta.

Niin kuin yleensä on, Perussuomalaisten ryhmäpuhe erottui asiasisällöltään vanhojen puolueiden jorinoista. Edukseen vai ei, sitä olen jäävi arvioimaan, mutta hieman haluan kommentoida.

Ihmiselle hyvä

Tasa-arvokysymyksissäkin Perussuomalaiset haluavat katsoa asioita kokonaisvaltaisesti. Periaatteenamme on se, mikä on ihmiselle hyvä. Emme halua katsoa asioita yksinomaan sukupuolikysymyksinä.

Esimerkiksi pätkätyöt ovat yksilölle yhtä suuri ongelma, oli kyseessä mies tai nainen. Myös pienipalkkainen työ, jolla ei elä, on sukupuolesta riippumaton ongelma. Työllä pitää voida elättää itsensä ja perheensä, jos sellaista on.

Missä tulos tehdään?

Ruohonen-Lerner esitti puheessaan peruskansalaisten oikeutetun kysymyksen:  voiko yrityksen johtajan – miehen tai naisen – työpanos yrityksen tulokseen olla monikymmenkertaisesti arvokkaampi rivityöntekijöiden palkkaan verrattuna? Tekee mieli lisätä: missä yrityksen tulos tehdään – tehdäänkö se verstaan lattialla vai maisemakonttorissa?

Tasa-arvoa on, että palkka tulee työpanosten oikeassa suhteessa. Muutoin yrityksen vuosineljännesinfot on syytä aloittaa laulun sanoin, kuten puolueemme vaalityömies Matti Putkonen murjaisi : “Kaikkihan me olemme samassa veneessä. Saalis jaetaan tasan, mutta soutajat saavat vain perkuujätteet.”

Putkonen kertoi hyvänä esimerkkinä samapalkkaisuuden edistämisestä Metallin-mallin, jonka avulla alan miesten ja naisten palkkaerot on voitu supistaa lähes olemattomiin. Siinä esimerkkiä muillekin aloille.

Miesten ja naisten eurot

Puolueemme piirissä ei täysin ymmärretä puhetta miesten ja naisten euroista. Kyllä eurot ovat kaikille samat; samasta työstä sama palkka. Ei kansanedustajillekaan makseta sukupuolen mukaan eri palkkaa, eikä Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa lue, että miehelle täysi palkka mutta naiselle 80 prosenttia.

Tuloerot ovat mies- ja naisvaltaisten alojen välisiä, ja näihin eroihin voivat päättäjät vaikuttaa. Kokonaan emme niistä pääse eroon: aina tulee olemaan eri aloilla eri palkka, mutta nuoria naisia on kannustettava hakemaan perinteisille miesvaltaisille aloille ja päinvastoin.

Ryhmäpuheessamme kiteytyi Perussuomalaisten tasa-arvopoliittinen linja: ihmisten hoitaminen saa olla yhtä arvokasta kuin koneen käyttäminen, mutta kuka luulee että asia korjaantuu koneen käyttäjää haukkumalla?

Veteraanikuntoutuksen vajaat määrärahat

Eduskunta aloitti viime viikolla syksyn tärkeimmän urakkansa. Se alkoi käsitellä hallituksen esitystä valtion ensi vuoden talousarvioksi. Perinteisessä keltaisessa budjettikirjassa on monia arveluttavia kohtia, joista puutun tällä kertaa vain yhteen – sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten asemaan.

http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2011/he_2011.html (ks. momentti 33.50->)

Maan vapauden pelastaneet miehet ja heitä uhrautuvasti tukeneet naiset eivät toki enää ole unohdettua kansanosaa kuten suomettumisen vuosikymmeninä, mutta parannuksia heidän tilanteensa vielä tarvitsisi. Tuntuu nimittäin siltä, että porvarihallituksen toimesta kyllä pidetään kauniita juhlapuheita kunniakansalaisillemme, mutta teot puuttuvat tai ovat mitä ovat.

Kuntoutusmäärärahoja karsitaan

Etenkään rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan resurssit eivät ole sitä tasoa millä niiden pitäisi olla. Tähänhän muun muassa Perussuomalaisten kansanedustajat ovat useaan otteeseen vuosien mittaan puuttuneet, mutta hallituspuolueiden edustajat ovat olleet kovakorvaisia.

Tosiasia on, että veteraanien kuntoutusmäärärahat ovat useana vuotena monessa kunnassa loppuneet jo alkuvuodesta. Nyt ne ovat ensi vuoden budjetissa putoamassa 30,5 miljoonaan euroon, mikä on käsittämätöntä, sillä nyt jo tiedetään kuluvan vuoden kuntoutusvarojen (34 miljoonaa) olevan riittämättömiä.

Mielestäni jokaisella veteraanilla pitäisi olla mahdollisuus vuosittaiseen kuntoutusjaksoon, jos me heistä kunniakansalaisina haluamme puhua. Kohtuullista myös olisi, että veteraanin puolisolla olisi oikeus asua miehensä kanssa, vaikka sitten veteraanien veljes- tai sairaskodissa.

Ja eikö ole jo korkea aika luopua veteraanien lainmukaisia etuuksia määriteltäessä työkyvyttömyysprosenteista? Pienivammaiset sotainvalidit ovat tällä hetkellä epäoikeudenmukaisessa asemassa.

Pallo on kansanedustajilla

Sotiemme veteraaneja on elossa noin 60 000. Heidän keski-ikänsä on 88 vuotta. Tuoni harventaa rivejä kiihtyvää tahtia. On kiire, jos haluamme maksaa kunniavelkaa veteraaneillemme ennen viimeistä iltahuutoa.

Pallo on nyt kansanedustajilla. Hallituspuolueiden edustajat ovat avainasemassa. He voivat halutessaan muuttaa hallituksen budjettiesitystä, jos vain tahtovat. – Sen toivoisin näkeväni, oli syy sitten aito auttamisen halu tai edessä olevat eduskuntavaalit.