Aihearkisto: sosiaalipolitiikka

Sixpackistä viisikoksi

Hallitus sai kun saikin rivejään repineen kehysriihen päätökseen. Vasemmistoliiton lähtö oli odotettu. Sixpackistä tuli viisikko.

Talouden sopeutus on välttämätöntä, ja Perussuomalaiset pitävät päätetyn sopeuttamistarpeen suuruusluokkaa oikeansuuntaisena. Painotuksissa sen sijaan olisi ollut rutkasti parantamisen varaa.

Hallituksen ratkaisut osuvat kipeimmin jo ennestään heikommassa asemassa oleviin suomalaisiin. Leikkausten kohdistaminen lapsiperheisiin, pienituloisiin ja työttömiin ei ole kohtuullista. Erityisen kohtuuttomalta tuntuu päätös leikata lapsilisiä.

Tämänpäiväisessä eduskuntaryhmämme kannanotossa todetaan, että hallitus ei päätöksillään harjoita sellaista sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, jota Perussuomalaiset kannattavat.

Kritisoimme myös autoilun kustannusten kasvattamista. Tästä kärsivät erityisesti haja-asutusalueiden asukkaat, joille oma auto on välttämättömyys. Polttoaineveron korotus, työmatkavähennysoikeuden kiristys ja autoveron korotus nostavat suoraan työssäkäynnin kustannuksia.

Jotain kehuttavaakin kehysriihipäätöksistä toki löytyy. On hyvä, ettei arvonlisäveroa korotettu, eikä puolustusmenoja leikattu. Kehitysapuun kohdistuvat leikkaukset ovat perusteltuja – nipistää olisi tosin voinut enemmänkin.

Lapsilisien leikkaamisen sijaan olisi voitu luopua esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostamisesta. Kuntaliitosten yhteyteen säädetty viiden vuoden irtisanomissuoja johtavien virkamiesten osalta olisi joutanut tulla puretuksi.

Olisimme lisäksi toivoneet hallituksen tarttuvan Perussuomalaisten esittämiin merkittäviin uudistuksiin, kuten energiatuotannon kotimaisuusasteen nostamiseen ja pk-yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen.

Invalidien autoilutuesta

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin, miten invalidit aiotaan huomioida suunnittelussa kilometripohjaisessa tieverojärjestelmässä, jossa heidän nykyiset verohelpotuksensa katoaisivat auto- ja ajoneuvoveron poistumisen myötä.

Urpilainen korostaa vastauksessaan, että kilometripohjaiseen veroon siirtyminen ei ole vielä varmaa. Sen sijaan vireillä on jo pitkään ollut invalidien liikkumisen tuen siirto autoveronpalautuksesta suoran tuen piiriin. Sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään asiaan liittyvää selvitystyötä vuosien 2014–2015 aikana.

Lääkejakelun kustannuksia seurataan

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, joka koski koneellisen lääkejakelun kustannuksia. Tiedustelin, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kaikki kunnat saadaan noudattamaan eduskunnan oikeusasiamiehen linjausta siitä, että apteekin järjestämään koneelliseen lääkejakeluun siirtyminen ei saa aiheuttaa lisäkustannuksia kotihoidon asiakkaille.

Ministerin vastauksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan tietoisia siitä, että asia ei vielä ole kaikille kunnille selvä. Ministeriö ja valvontaviranomaiset seuraavat tilannetta, ja ministeriössä arvioidaan, tarvitaanko lisäohjeistusta.

Lisäohjeistus vaikuttaisi olevan tarpeen, sillä edelleen saamani palautteen mukaan on kuntia, jotka eivät pyynnöistä huolimatta ole taipuneet noudattamaan oikeusasiamiehen linjausta.

Tievero ja invalidien autot

Liikenne- ja viestintäministeriön asettama Jorma Ollilan johtama työryhmä ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön kilometriperusteinen tievero. Sillä korvattaisiin nykyiset auto- ja ajoneuvoverot. Ollilan työryhmän esitys ei ole kannatettava monestakin syystä.

Esitykseen sisältyy myös ongelma, joka liittyy invalidien autoilun tukemiseen. Invalidien itsenäinen liikkuminen on monesti yksinomaan henkilöauton varassa. Julkisen liikenteen verkosto on monin paikoin heikko, ja sen esteettömyydessä on puutteita. Tällä hetkellä invalidien liikkumista tuetaan myöntämällä heille palautusta tai huojennusta auto- ja ajoneuvoveroista.

Nykyisten auto- ja ajoneuvoverojen poistuminen veisi mennessään invalidien autoilun tukemiseen suunnatut helpotukset. Toistaiseksi ei ole käynyt ilmi, aiottaisiinko mahdollisessa uudessa kilometripohjaisessa tieverojärjestelmässä jollakin keinolla helpottaa autoilevien invalidien verotaakkaa.

Siksi jätin hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, miten invalidit aiotaan huomioida suunnitellussa tieverojärjestelmässä, jossa heidän nykyiset verohelpotuksensa katoaisivat.

Koneellisen lääkejakelun kustannukset

Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen liittyen kotihoidon asiakkaiden lääkejakelun kustannuksiin.

Monet kunnat ovat siirtäneet lääkejakelun apteekeille, jotka suorittavat lääkkeiden annostelun koneellisesti. Eduskunnan oikeusasiamiehen maaliskuisen linjauksen mukaan tästä ei saa aiheutua lisäkustannuksia asiakkaille. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut asiasta kunnille ohjeistuksen lokakuussa.

Saamani palautteen perusteella osa kunnista kuitenkin rahastaa edelleen kotihoidon asiakkaita koneellisesta lääkejakelusta. Kirjallisessa kysymyksessäni tiedustelen, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kaikki kunnat saadaan noudattamaan eduskunnan oikeusasiamiehen linjausta.

Peruspalveluministeri Susanna Huovisella on kolme viikkoa aikaa vastata kysymykseeni.

Veteraanit ansaitsevat kuntoutuksensa

Viime vuoden itsenäisyyspäivän aattona eduskunta piti juhlaistunnon, jolla se halusi kunnioittaa Suomen itsenäisyyden 95-vuotista taivalta ja sotiemme 1939–1945 veteraanien työtä. Tuolloin puhuttiin kaunein sanakääntein siitä, kuinka veteraanien kuntoutusmäärärahoja tulee lisätä.

Sotaveteraanit kokivat syystäkin tulleensa petetyiksi, kun hallituksen talousarvioesitys ensi vuodelle lisäämisen sijaan vähentää kuntoutusmäärärahoista neljä miljoonaa euroa. Luonnollinen poistuma ei kata niin suurta vähennystä. Kuluvanakin vuonna monessa kunnassa ovat määrärahat jo loppuneet. Viime vuonna lähes puolet kuntoutusta tarvitsevista veteraaneista jäi ilman minkäänlaista kuntoutusjaksoa.

Veteraanijärjestöjen mukaan rahaa kuntoutukseen on budjetoitu liian vähän pitkälti siitä syystä, että laskelmat on tehty hyväkuntoisen veteraanin mukaan. Kuitenkin yli puolet veteraaneista on huonokuntoisia, joten he tarvitsevat vaativampaa kuntoutusta. Veteraanien keski-ikä on jo 90 vuotta.

Lisäksi kuntoutuksen piiriin tulee edelleen uusia veteraaneja, sillä veteraanijärjestöt ovat yhdessä kuntien kanssa etsineet kuntoutuksen ulkopuolella olevia. Ja koska kaikki veteraanit eivät enää vointinsa puolesta pääse matkustamaan kuntoutuslaitoksiin, tarvitaan määrärahoja yhä enemmän kotiin vietävien palveluiden kustantamiseen.

Silloin tällöin julkisuudessa nousee esiin vaatimus, että kuntoutukseen ei enää pitäisi budjetoida yhtään valtion rahaa, vaan tarkoitukseen on käytettävä veteraanijärjestöjen ja -säätiöiden varallisuus. Vaatimus on pölhöpopulistinen.

Veteraaneja on sotainvalidit mukaan lukien edelleen elossa noin 34 000. Veteraanien kuntouttamiseen kuluu vuodessa noin 30 miljoonaa euroa ja sotainvalidien kuntouttamiseen arviolta noin 15 miljoonaa. Budjettirahoituksen katketessa ei veteraanijärjestöjen varoilla kauaa kuntoutusta saati muuta toimintaa pyöritettäisi. Esimerkiksi Suomen Sotaveteraaniliitto on arvioinut, että sen varat riittäisivät puolen vuoden toimintaan, mikäli tulovirta katkeaisi.

Valtion tukea siis tarvitaan, ja on hienoa, että kuntoutusmäärärahojen taso on korjaantumassa hallituksen esityksestä oikeaan suuntaan. Kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat nimittäin allekirjoittivat 27. syyskuuta yhteisen talousarvioaloitteen, jossa esitetään veteraanikuntoutusrahoihin kahden miljoonan euron lisäystä. Aloite mennee läpi, kun kerran kaikki ryhmät seisovat sen takana.

Kompromissi on kohtuullinen. On hyvä, että eduskunta saa korjattua budjettiesityksen suuntaa kuntoutusmäärärahojen osalta kunniakansalaistemme parhaaksi. Veteraaneille on turvattava mahdollisimman hyvät vanhuusvuodet – se on kunniavelkamme isänmaamme vapauden pelastaneille.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 27.10.2013.