Aihearkisto: talouspolitiikka

Puhuin kaupunginvaltuustossa

 

Ohessa otteita pitämästäni ryhmäpuheesta 24.4.2019 Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kyseessä oli lähetekeskustelu vuoden 2020 talousarviota varten. Video kokouksesta löytyy tästä linkistä, oma puheenvuoroni kohdasta 2:10:30.

Sininen valtuustoryhmä tahtoo, että Helsinki panostaa ennen muuta turvallisuuteen, perheisiin ja pienyrittäjiin. Näistä lähtökohdista rakentuu toimiva kaupunki, joten niiden pohjalta on rakennettava myös ensi vuoden budjetti.

Turvallisuus on perusoikeus. Tiettyjen kaupunginosien kohdalla tapahtunut turvattomuuden lisääntyminen – tai vähintäänkin tunne turvattomuuden lisääntymisestä – on tosiasia. Jokaisella tulee olla mahdollisuus liikkua Helsingissä turvallisesti vuorokaudenajasta ja kaupunginosasta riippumatta.

Maahanmuuttajien kotouttaminen on koko Suomelle mutta erityisesti Helsingille kauniisti sanottuna suuri haaste, johon tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä.

Tavoitteena on oltava mahdollisimman pikainen integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan: suomalaisen lainsäädännön, kulttuurin ja tapojen omaksuminen sekä suomen kielen opiskeleminen. Sininen valtuustoryhmä tahtoo, että Helsinki ei tarjoa laittomasti maassa oleville ylimääräisiä palveluja ja että se osaltaan pyrkii päättäväisesti vähentämään laittomasti maassa olevien määrää.

Kodista kaikki lähtee. Helsingin on oltava perhemyönteinen kaupunki. Siksi perheiden tarvitsemia peruspalveluja tulee kehittää niin, että päiväkodit, koulut ja terveyskeskukset – kuin myös kirjastot ja liikuntapaikat – löytyvät läheltä. Kotona lastaan hoitavien äitien ja isien arkea on tuettava enemmän. Esimerkiksi Helsinki-lisä yli 2-vuotiaiden lasten vanhemmille voidaan palauttaa.

Edelleen Sininen valtuustoryhmä korostaa vuodelle 2020 toimenpiteitä nuorten syrjäytymisen, koulukiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Helsingin on oltava aktiivisesti mukana esimerkiksi harrastustakuussa, jossa jokaiselle lapselle, jokaiselle nuorelle pyritään saamaan vähintään yksi hyvä harrastus.

Perheistä huolehtiva kaupunki pitää luonnollisesti hyvää huolta myös ikääntyneistä, ja siksi kotihoitoon ja vanhuspalveluihin on suunnattava riittävästi resursseja. Hyvään hoitoon vaaditaan lisää tekeviä käsiä. Lisäksi kaupungin tulee tukea niitä ihmisiä, jotka hoitavat läheistään kotona. Omaishoitajien taloudellinen toimeentulo, jaksaminen ja palveluihin pääsy on turvattava.

Palautamme miinakauhua hyppypanoksella

Suomessa astui 1.7.2012 voimaan Ottawan sopimus, joka kielsi jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon ja varastoinnin. Miinojen tuhoaminen – 1,3 miljoonaa kappaletta puhdasta puolustusasetta – vietiin loppuun vuoden 2016 aikana.

Sopimukseen liittyminen oli silloisilta vallanpitäjiltämme uskomatonta typeryyttä, joka osaltaan nakersi maamme edellytyksiä itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Taustalla oli tiettyjen poliitikkojen naiivi uskomus siitä, että kylmän sodan päätyttyä oli syntynyt ikuinen rauha. Turvallisuusympäristömme kehitys on ollut kuitenkin toisenlaista.

Onneksi Suomessa ei kuitenkaan luovuttu kaikesta miinoihin liittyvästä osaamisesta. Olemme tälläkin hetkellä miinaosaamisen eli suluttamisen suurvalta ja meiltä haetaan oppia. Suomalainen sulutus ei kohdistu sattumanvaraisesti siviileihin, vaan sotilaallinen kohde on aina tiedossa. Sulutteet ovat paikannettavissa ja siten käyttötarpeen päätyttyä myös raivattavissa.

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Miinojen myötä menetimme kuitenkin puolustajan tärkeän liittolaisen, miinakauhun. Siksi aikoinaan vaadin hallitusohjelmaan (2015) kirjauksen, jonka mukaan Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta.

Sen perusteella valtioneuvoston puolustusselontekoon (2017) kirjattiin seuraava linjaus: ”Jalkaväkimiinojen poistumisen kautta menetettyä pelotevaikutusta korvataan muilla menetelmillä. Puolustusvoimat selvittää kotimaisen puolustusteollisuuden innovaatioiden mahdollisuuksia ja käytettävyyttä.”

Suomessa on nyt muutaman vuoden ajan kehitelty uutta maapuolustuksen asejärjestelmää, joka toisi jalkaväkimiinojen kieltämisen myötä poistunutta alue- ja etenkin pelotevaikutusta takaisin. Kyse on uudentyyppisen, viuhkapanoksia täydentävän, ilmassa räjäytettävän hyppypanoksen (TOC, Take-Off-Canister) kehittämisestä.

Tavoitteena on ollut luoda reserviläisarmeijalle sopiva, paikallispuolustusta tukeva, yksinkertainen, kustannustehokas ja helppokäyttöinen ase. Puolustusvoimat allekirjoitti eilen kotimaisen puolustus-teollisuusyrityksen, Leijona-instituutin, kanssa ns. 0-sarjasopimuksen ensimmäisten hyppypanosten hankinnasta. Seuraavassa vaiheessa panosta testataan monipuolisesti. Jos ja kun testaukset saadaan onnistuneesti päätökseen, voidaan puhua varsinaisesta sotavarusteesta.

Hyppypanosprojekti oli mahdollinen vain tällä hallituskokoonpanolla. Olemme viimeinkin konkreettisen askeleen lähempänä miinakauhun palauttamista. Samalla näen hyppypanokselle vientipotentiaalia.

Varusmiehet duuniin?

Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 ja siviilipalveluksen noin 3 000 nuorta. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehet ovat julkaisset raportin, jonka mukaan heidän päästämisensä työmarkkinoille asevelvollisuuden suorittamisen sijaan nostaisi työllisyysastetta 0,8 prosentin verran.

TEM laskee varusmiespalvelustaan suorittavat ilmeisesti ns. NEET-nuoriin (Not in Employment, Education or Training) ja siten he sulautuvat tällaisessa tilastoinnissa harhaanjohtavasti keskimääräistä korkeamman syrjäytymisriskin joukkoon. Muutamat lisähavainnot ovatkin paikallaan.

TEM:n arvio perustuu oletukseen, että kaikkien varusmiespalvelustaan suorittavien vaihtoehto olisi työelämä. Kuitenkin nuorten työttömyysaste on keskimääräistä työttömyysastetta korkeampi. Asevelvollisuuttaan suorittavat ovat nuoria ja suhteellisen matalasti koulutettuja, jolloin heidän ansiomahdollisuutensa palkkatyössä olisivat keskimääräistä heikommat. Enemmistö varusmiespalvelustaan suorittavista nuorista ei todennäköisesti olisi työelämässä vaan pikemminkin opiskelijoina, jotka eivät kasvata bruttokansantuotetta samalla tavalla kuin työelämässä olevat.

On totta, että asepalvelus toimii nuorilla opinto- ja työuran keskeyttäjänä. Sen merkitys riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, millaisessa opinto- tai työuran vaiheessa henkilö on ennen palvelusta. Jos asevelvollisuus lykkää opiskeluja ja työelämään siirtymistä, sillä on pieni tuottavuutta vähentävä vaikutus, joka tosin vähenee ajan myötä.

Ammattiuransa jo löytäneille asepalveluksen välttäminen mahdollistaisi hieman nopeamman kiinnittymisen opintoihin tai työelämään. Toisaalta uransa suhteen epätietoiset edistyvät palveluksen aikana ammatinvalintaprosesseissaan. Heille palvelus mahdollistaa omaa tulevaisuutta koskevan suunnittelun ja tarjoaa harkinta-aikaa ennen tutkintotavoitteeseen tai työuraan sitoutumista.

Asevelvollisuusaikana karttuu myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja ja siten varusmiespalveluksen suorittaminen voi itsessään vaikuttaa varusmiesten myöhempään ansiotasoon. Esimerkiksi ETLA:n tutkimuksen mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Lisäksi varusmiespalveluksen menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa.

Olennaisin asia on kuitenkin se, että koska koko Suomen aluetta puolustetaan eikä meillä ole ammattiarmeijaa, on riittävän kokoinen reservi ja sodan ajan joukko välttämätön. Teoreettinen muutaman desimaalin nousu työllisyysasteessa ei ole verrannollinen siihen, että heikentäisimme puolustusratkaisumme – yleisen asevelvollisuuden – perustaa. Onneksi viisas työministeri Jari Lindström on ymmärtänyt tämän.

100 hävittäjää

Osallistuin eilen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vaaliseminaariin Ostrobotnian juhlasalissa Helsingissä. Seminaarissa puhuttiin mm. maanpuolustustahdosta, asevelvollisuudesta, Suomen ulkoisista uhkista ja hankittavien hävittäjien määrästä.

Hävittäjistä puhuttaessa esitin, että uskottava puolustus, sellainen joka takaa koko maan jatkuvan ilmapuolustuksen, vaatisi asiantuntija-arvioiden mukaan 100-120 hävittäjää. Tämä hankinta voitaisiin porrastaa siten, että nyt ostettaisiin minimimäärä 64 hävittäjää ja neuvoteltaisiin optio 36 lisähävittäjälle, jotka hankittaisiin 2030-luvun alussa turvallisuus- ja taloustilanne huomioon ottaen.

Huomionarvoista oli myös se, että kaikki puolueet sitoutuivat itse hävittäjähankintaan, mutta oppositiopuolueista demarit, vihreät, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto eivät sitoudu korvaamaan nykyistä 64 hävittäjää täysimääräisesti.

Kuva: MTS

Seminaari MTS:n sivuilla.

Ylen juttu seminaarista luettavissa täältä.

Poliisipula otettava vakavasti

Keskustelu poliisin resurssien riittävyydestä on vellonut kiivaana. Itä-Uudenmaan ja Helsingin poliisilaitoksilla jätetään resurssien puutteen takia erityisesti omaisuusrikoksia tutkimatta. Tehtäviä joudutaan priorisoimaan rankalla kädellä. Myös muualla maassa tilanne on vaikea. Poliisilta jää vuosittain noin miljoonasta hälytystehtävästä 100 000 ajamatta resurssipulan vuoksi.

Poliisien määrää on vähennetty edellisillä hallituskausilla lyhytnäköisesti, mikä kostautuu nyt. Kansalaisten oikeustaju on koetuksella, luottamus poliisiin voi rapautua ja pahimmillaan jopa oikeusvaltion toteutuminen vaarantua. Jotkut voivat jopa kysyä miksi noudattaa lakeja, jos niiden rikkomisesta ei tosiasiallisesti seuraa mitään rangaistusta?

Massarikollisuuden tutkinnan lisäksi resursseja tarvitaan erityisesti vakavampien rikosten torjuntaan. Useiden Euroopan maiden kehityksestä näemme, että sisäisen turvallisuuden suurimmat uhat liittyvät kokonaisuuteen, jossa yhteen kietoutuvat syrjäytyneisyys, maahanmuutto ja järjestäytynyt rikollisuus. Ongelmat eivät ole vain yhden viranomaisen ratkaistavissa tai hoidu vain nykyisillä resursseilla. Vaaditaan myös poliittista uskallusta tunnistaa ja tunnustaa turvallisuusuhkien taustalla olevat tekijät. Emme saa olla sinisilmäisiä tulevaisuuden kehityksestä.

Muissa Pohjoismaissa poliiseja on suhteellisesti huomattavasti enemmän ja suomalainen poliisi tekeekin pienillä resursseilla verrattain vaikuttavaa työtä. Nykyhallitus on lisännyt poliisien määrää sekä aloituspaikkoja Poliisiammattikorkeakouluun. Päteviä opiskelijoita ei kuitenkaan synny tyhjästä eivätkä koulun resurssit ole rajattomat. On selvitettävä nopeana ratkaisuna esimerkiksi sitä, voidaanko eläköityneitä rikostutkijoita ottaa määräajaksi takaisin palvelukseen massarikollisuuden tutkintaan.

Siniset ovat ehdottaneet, että vielä tällä hallituskaudella laaditaan sisäisen turvallisuuden tiekartta, jonka avulla vakavia resurssipuutteita järjestelmällisesti korjataan. Tiekartta olisi realistinen kokonaiskartoitus tarvittavista resursseista ja uudistuksista sekä linjaus tulevien hallitusneuvotteluiden pohjaksi. Tahdomme jättää hyvän turvallisuuden perinnöksi seuraavalle hallituskaudelle. Kansanturvallisuudesta ei tingitä.

Kirjoitus on julkaistu Aamupostissa 26.1.2019. 

Yhteistyötä Slovakian kanssa

Suomi on allekirjoittanut aiesopimuksen, jonka tarkoitus on pohjustaa suomalaisen Patrian panssaroitujen miehistönkuljetusiajoneuvojen myymistä Slovakian armeijalle. Allekirjoitin asiakirjan yhdessä Slovakian puolustusministeri Peter Gajdošin kanssa EU:n ministerikokouksen yhteydessä Brysselissä.

Slovakia on etsinyt yhteistyökumppania jo jonkin aikaa, ja nyt sellainen näyttäisi toivottavasti Suomesta löytyvän. Hankinta on kuitenkin vasta alkuvaiheessa: Slovakian parlamentti hyväksyi 17.5.2017 hallituksen suunnitelman vanhojen neuvostoaikaisten panssaroitujen ajoneuvojen korvaamiseksi uusilla vuoteen 2029 mennessä.

Hankinnan arvo on enintään 1,2 miljardia euroa ja se on Slovakian historian suurin sotilaskaluston modernisointihanke. Aiesopimuksemme ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Patria olisi valikoitumassa vaunujen toimittajaksi.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Slovakia aikoo ostaa 81 panssaroitua kahdeksanpyöräistä monikäyttövaunua ja 404 kevyempää, nelipyöräistä panssaroitua ajoneuvoa. Tarjouspyyntöjä ei ole vielä lähetetty, vaan hankinnan tarkemmat yksityiskohdat selviävät vuoden loppuun mennessä.

Slovakia aikoo joka tapauksessa kasvattaa puolustusbudjettinsa 1,16:sta 1,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Toivottavasti nyt allekirjoitettu aiesopimus on merkki siitä, että Nato-maiden ja muidenkin nostaessa puolustusbudjettejaan kohti kahta prosenttia BKT:sta tämäntyyppisiä kauppoja hierotaan enemmänkin. Se on Suomen puolustusteollisuuden ja sotilaallisen huoltovarmuuden etu.