Aihearkisto: talouspolitiikka

Varusmiehet duuniin?

Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 ja siviilipalveluksen noin 3 000 nuorta. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehet ovat julkaisset raportin, jonka mukaan heidän päästämisensä työmarkkinoille asevelvollisuuden suorittamisen sijaan nostaisi työllisyysastetta 0,8 prosentin verran.

TEM laskee varusmiespalvelustaan suorittavat ilmeisesti ns. NEET-nuoriin (Not in Employment, Education or Training) ja siten he sulautuvat tällaisessa tilastoinnissa harhaanjohtavasti keskimääräistä korkeamman syrjäytymisriskin joukkoon. Muutamat lisähavainnot ovatkin paikallaan.

TEM:n arvio perustuu oletukseen, että kaikkien varusmiespalvelustaan suorittavien vaihtoehto olisi työelämä. Kuitenkin nuorten työttömyysaste on keskimääräistä työttömyysastetta korkeampi. Asevelvollisuuttaan suorittavat ovat nuoria ja suhteellisen matalasti koulutettuja, jolloin heidän ansiomahdollisuutensa palkkatyössä olisivat keskimääräistä heikommat. Enemmistö varusmiespalvelustaan suorittavista nuorista ei todennäköisesti olisi työelämässä vaan pikemminkin opiskelijoina, jotka eivät kasvata bruttokansantuotetta samalla tavalla kuin työelämässä olevat.

On totta, että asepalvelus toimii nuorilla opinto- ja työuran keskeyttäjänä. Sen merkitys riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, millaisessa opinto- tai työuran vaiheessa henkilö on ennen palvelusta. Jos asevelvollisuus lykkää opiskeluja ja työelämään siirtymistä, sillä on pieni tuottavuutta vähentävä vaikutus, joka tosin vähenee ajan myötä.

Ammattiuransa jo löytäneille asepalveluksen välttäminen mahdollistaisi hieman nopeamman kiinnittymisen opintoihin tai työelämään. Toisaalta uransa suhteen epätietoiset edistyvät palveluksen aikana ammatinvalintaprosesseissaan. Heille palvelus mahdollistaa omaa tulevaisuutta koskevan suunnittelun ja tarjoaa harkinta-aikaa ennen tutkintotavoitteeseen tai työuraan sitoutumista.

Asevelvollisuusaikana karttuu myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja ja siten varusmiespalveluksen suorittaminen voi itsessään vaikuttaa varusmiesten myöhempään ansiotasoon. Esimerkiksi ETLA:n tutkimuksen mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Lisäksi varusmiespalveluksen menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa.

Olennaisin asia on kuitenkin se, että koska koko Suomen aluetta puolustetaan eikä meillä ole ammattiarmeijaa, on riittävän kokoinen reservi ja sodan ajan joukko välttämätön. Teoreettinen muutaman desimaalin nousu työllisyysasteessa ei ole verrannollinen siihen, että heikentäisimme puolustusratkaisumme – yleisen asevelvollisuuden – perustaa. Onneksi viisas työministeri Jari Lindström on ymmärtänyt tämän.

100 hävittäjää

Osallistuin eilen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vaaliseminaariin Ostrobotnian juhlasalissa Helsingissä. Seminaarissa puhuttiin mm. maanpuolustustahdosta, asevelvollisuudesta, Suomen ulkoisista uhkista ja hankittavien hävittäjien määrästä.

Hävittäjistä puhuttaessa esitin, että uskottava puolustus, sellainen joka takaa koko maan jatkuvan ilmapuolustuksen, vaatisi asiantuntija-arvioiden mukaan 100-120 hävittäjää. Tämä hankinta voitaisiin porrastaa siten, että nyt ostettaisiin minimimäärä 64 hävittäjää ja neuvoteltaisiin optio 36 lisähävittäjälle, jotka hankittaisiin 2030-luvun alussa turvallisuus- ja taloustilanne huomioon ottaen.

Huomionarvoista oli myös se, että kaikki puolueet sitoutuivat itse hävittäjähankintaan, mutta oppositiopuolueista demarit, vihreät, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto eivät sitoudu korvaamaan nykyistä 64 hävittäjää täysimääräisesti.

Kuva: MTS

Seminaari MTS:n sivuilla.

Ylen juttu seminaarista luettavissa täältä.

Poliisipula otettava vakavasti

Keskustelu poliisin resurssien riittävyydestä on vellonut kiivaana. Itä-Uudenmaan ja Helsingin poliisilaitoksilla jätetään resurssien puutteen takia erityisesti omaisuusrikoksia tutkimatta. Tehtäviä joudutaan priorisoimaan rankalla kädellä. Myös muualla maassa tilanne on vaikea. Poliisilta jää vuosittain noin miljoonasta hälytystehtävästä 100 000 ajamatta resurssipulan vuoksi.

Poliisien määrää on vähennetty edellisillä hallituskausilla lyhytnäköisesti, mikä kostautuu nyt. Kansalaisten oikeustaju on koetuksella, luottamus poliisiin voi rapautua ja pahimmillaan jopa oikeusvaltion toteutuminen vaarantua. Jotkut voivat jopa kysyä miksi noudattaa lakeja, jos niiden rikkomisesta ei tosiasiallisesti seuraa mitään rangaistusta?

Massarikollisuuden tutkinnan lisäksi resursseja tarvitaan erityisesti vakavampien rikosten torjuntaan. Useiden Euroopan maiden kehityksestä näemme, että sisäisen turvallisuuden suurimmat uhat liittyvät kokonaisuuteen, jossa yhteen kietoutuvat syrjäytyneisyys, maahanmuutto ja järjestäytynyt rikollisuus. Ongelmat eivät ole vain yhden viranomaisen ratkaistavissa tai hoidu vain nykyisillä resursseilla. Vaaditaan myös poliittista uskallusta tunnistaa ja tunnustaa turvallisuusuhkien taustalla olevat tekijät. Emme saa olla sinisilmäisiä tulevaisuuden kehityksestä.

Muissa Pohjoismaissa poliiseja on suhteellisesti huomattavasti enemmän ja suomalainen poliisi tekeekin pienillä resursseilla verrattain vaikuttavaa työtä. Nykyhallitus on lisännyt poliisien määrää sekä aloituspaikkoja Poliisiammattikorkeakouluun. Päteviä opiskelijoita ei kuitenkaan synny tyhjästä eivätkä koulun resurssit ole rajattomat. On selvitettävä nopeana ratkaisuna esimerkiksi sitä, voidaanko eläköityneitä rikostutkijoita ottaa määräajaksi takaisin palvelukseen massarikollisuuden tutkintaan.

Siniset ovat ehdottaneet, että vielä tällä hallituskaudella laaditaan sisäisen turvallisuuden tiekartta, jonka avulla vakavia resurssipuutteita järjestelmällisesti korjataan. Tiekartta olisi realistinen kokonaiskartoitus tarvittavista resursseista ja uudistuksista sekä linjaus tulevien hallitusneuvotteluiden pohjaksi. Tahdomme jättää hyvän turvallisuuden perinnöksi seuraavalle hallituskaudelle. Kansanturvallisuudesta ei tingitä.

Kirjoitus on julkaistu Aamupostissa 26.1.2019. 

Yhteistyötä Slovakian kanssa

Suomi on allekirjoittanut aiesopimuksen, jonka tarkoitus on pohjustaa suomalaisen Patrian panssaroitujen miehistönkuljetusiajoneuvojen myymistä Slovakian armeijalle. Allekirjoitin asiakirjan yhdessä Slovakian puolustusministeri Peter Gajdošin kanssa EU:n ministerikokouksen yhteydessä Brysselissä.

Slovakia on etsinyt yhteistyökumppania jo jonkin aikaa, ja nyt sellainen näyttäisi toivottavasti Suomesta löytyvän. Hankinta on kuitenkin vasta alkuvaiheessa: Slovakian parlamentti hyväksyi 17.5.2017 hallituksen suunnitelman vanhojen neuvostoaikaisten panssaroitujen ajoneuvojen korvaamiseksi uusilla vuoteen 2029 mennessä.

Hankinnan arvo on enintään 1,2 miljardia euroa ja se on Slovakian historian suurin sotilaskaluston modernisointihanke. Aiesopimuksemme ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Patria olisi valikoitumassa vaunujen toimittajaksi.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Slovakia aikoo ostaa 81 panssaroitua kahdeksanpyöräistä monikäyttövaunua ja 404 kevyempää, nelipyöräistä panssaroitua ajoneuvoa. Tarjouspyyntöjä ei ole vielä lähetetty, vaan hankinnan tarkemmat yksityiskohdat selviävät vuoden loppuun mennessä.

Slovakia aikoo joka tapauksessa kasvattaa puolustusbudjettinsa 1,16:sta 1,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Toivottavasti nyt allekirjoitettu aiesopimus on merkki siitä, että Nato-maiden ja muidenkin nostaessa puolustusbudjettejaan kohti kahta prosenttia BKT:sta tämäntyyppisiä kauppoja hierotaan enemmänkin. Se on Suomen puolustusteollisuuden ja sotilaallisen huoltovarmuuden etu.

Suomen asevientilinja on vastuullinen

Suomen asevientilinjaa on viime päivinä hanakasti kyseenalaistettu julkisuudessa. Tikun nokkaan on haluttu nostaa erityisesti Saudi-Arabiaan viedyt Patrian Nemo-kranaatinheittimet ja Turkmenistaniin sekä Uzbekistaniin viedyt Sakon tarkkuuskiväärit.

Onko Suomen linja muuttunut? Ei ole, kuten pääministeri Juha Sipilä totesi. Samaa sanon minäkin. Olin asiasta myös A-studiossa kuultavana.

Ensinnäkin asiaa tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä, eikä vetää hätäisesti liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Edelleen puolustusteollisuutemme päämarkkinat sijaitsevat Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Lähi-idän ja Aasian markkinat kasvavat, mutta näiden osuuteen voi vuositasolla vaikuttaa merkittävästi jokin yksittäinen iso kauppa, kuten viime vuonna toteutunut Nemo-kauppa.

Toiseksi Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia sekä kansallista lainsäädäntöämme. Konsultoimme EU:n sisällä ja Pohjoismaiden kesken aktiivisesti vientilupa-asioissa. Kokonaisharkinnassa painavat myös Suomen omaan puolustusteollisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät tekijät. Teemme tarkkaa tapauskohtaista harkintaa. Linjamme noudattaa EU:n valtavirtaa: joidenkin mielestä se on liian tiukka, joidenkin mielestä taas liian löysä. Jälkimmäisiin lukeutuu kansanedustaja Erkki Tuomioja ja koko joukko tiedostavia toimittajia.

Saudi-Arabia kuuluu niihin kohdemaihin, joihin puolustustarvikevientiä koskevan lain mukaan sovelletaan tapauskohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa. Nemo-kranaatinheitinjärjestelmän osalta edellinen hallitus myönsi äänestyspäätöksellä kaksi vuotta sitten jatkoaikaa alunperin viitisen vuotta sitten myönnetylle luvalle. Saudi-Arabiaan on lisäksi myönnetty vientilupia suojanaamareille, lennokkien lähetysalustalle ja panssariteräksille.

Kuten tunnettua Jemenissä käydään sisällissotaa, ja Jemenin laillinen hallitus pyysi Saudi-Arabian johtaman liittouman avukseen. Sodassa ei tiettävästi ole käytetty suomalaisperäisiä aseita. Tilanteen kärjistyminen luonnollisesti herättää huolta, ja sitä on tarkasteltava entistä tarkemmin. Suomi tuomitsee sen, että ilmaiskuissa on tullut siviiliuhreja.

Keski-Aasian maissa Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa puolestaan tilanne on ollut viime vuosina verraten vakaa. Ihmisoikeustilanteessa on kauniisti sanottuna tekemistä, mutta kokonaisharkinnassa katsottiin voivan puoltaa tarkkuuskiväärien vientiä. Harkinnassa huomioitiin myös alueelliseen vakauteen, rajaturvallisuuteen ja terrorismin vastaiseen toimintaan liittyviä tekijöitä. Kirjoitan yhden sanan selventämään: Afganistan.

Turkmenistaniin muuten myönnettiin vuonna 2014 EU-maista vientilupia 36 kpl, yhteisarvoltaan noin 90 miljoonaa euroa. Lupia myönsivät mm. Itävalta, Tanska, Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Alankomaat.

Kokonaisuutena Suomen asevientilinja on vastuullinen ja johdonmukainen. Lupahakemuksia on hyväksytty, mutta niitä on myös evätty. Suomen puolustusteollisuus on vaikka Ruotsiin verrattuna pienimuotoisempaa, viime vuonna viennin arvo oli 99 miljoonaa euroa, mutta yhtä kaikki sillä on puolustusratkaisumme kannalta huomattava merkitys.

Puolustusministerinä annan tukeni kotimaiselle puolustusteollisuudelle. Siksi olin esimerkiksi aiemmin tänä vuonna vienninedistämismatkalla Australiassa.

Kokoonnuimme Pirkanmaalla

WP_20160820_12_07_51_Pro pakattu

Perussuomalaisten ministeriryhmä kokoontui kesäkokoukseensa 19.-20. elokuuta Pirkanmaalla. Kokouksen pääpaino oli valtion ensi vuoden budjetissa ja kuun taitteen budjettiriihessä. Ryhmä oli lisäksi kansalaisten tavattavissa Parkanossa, Tampereella, Kangasalla ja Valkeakoskella.

Valtionvarainministeriön budjettiehdotus luo lähtökohdat, mutta työttömyyden ja ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan on saatava lisää toimenpiteitä.

Budjetissa on merkittäviä panostuksia työllisyyteen: esimerkiksi se, että valtion maksama osuus työttömyysturvasta voidaan käyttää palkkatuen ja starttirahan rahoitukseen. Tämä mahdollistaa yli 10 000 työttömän tukemisen. Kuitenkin lisää toimia ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan tarvitaan, sillä vaikka työttömyys kääntyi kesän aikana pieneen laskuun, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa voimakkaasti.

Pitkäaikaistyöttömyyteen ei ole valitettavasti olemassa kaiken hoitavaa ratkaisua, mutta yksi varteenotettava keino on päästää jo vuosia työttömänä olleet yli 60-vuotiaat kertaratkaisulla eläkkeelle. On turha roikottaa kortistossa henkilöitä, jotka ei syytä tai toisesta valitettavasti enää pääse työmarkkinoihin kiinni. Tämä ”Lex Lindström” olisi heille kunniakas ratkaisu ja myös vapauttaisi resursseja muiden työttömien palveluun.

Päivähoitomaksujen korotusten peruminen on ollut viime aikoina laajasti esillä. Perussuomalaisten tavoite ei ole maksujen korottaminen, mutta hallitusohjelmassa on sovittu tietty kokonaisuus. Olemme kuitenkin valmiita rahoittamaan päivähoitomaksujen noston perumisen pääomaveron ylimmän luokan korotuksella.

Keskustelimme myös EU:n päästöesityksestä. Kuukausi sitten julkaistu komission ei-päästökauppasektorin taakanjakoehdotus ei voi hallitukselle käydä, sillä se on räikeästi hallitusohjelman vastainen. Ehdotettu taakanjako nostaisi merkittävästi suomalaisen teollisuuden kustannuksia ja näkyisi autoilijalle bensapumpulla. Hallituksen on nyt ilmoitettava tiukka neuvottelukanta, sillä ehdotuksen hyväksyminen maksaisi merkittävästi teollisuuden työpaikkoja.