Aihearkisto: talouspolitiikka

Palautamme miinakauhua hyppypanoksella

Suomessa astui 1.7.2012 voimaan Ottawan sopimus, joka kielsi jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon ja varastoinnin. Miinojen tuhoaminen – 1,3 miljoonaa kappaletta puhdasta puolustusasetta – vietiin loppuun vuoden 2016 aikana.

Sopimukseen liittyminen oli silloisilta vallanpitäjiltämme uskomatonta typeryyttä, joka osaltaan nakersi maamme edellytyksiä itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Taustalla oli tiettyjen poliitikkojen naiivi uskomus siitä, että kylmän sodan päätyttyä oli syntynyt ikuinen rauha. Turvallisuusympäristömme kehitys on ollut kuitenkin toisenlaista.

Onneksi Suomessa ei kuitenkaan luovuttu kaikesta miinoihin liittyvästä osaamisesta. Olemme tälläkin hetkellä miinaosaamisen eli suluttamisen suurvalta ja meiltä haetaan oppia. Suomalainen sulutus ei kohdistu sattumanvaraisesti siviileihin, vaan sotilaallinen kohde on aina tiedossa. Sulutteet ovat paikannettavissa ja siten käyttötarpeen päätyttyä myös raivattavissa.

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Miinojen myötä menetimme kuitenkin puolustajan tärkeän liittolaisen, miinakauhun. Siksi aikoinaan vaadin hallitusohjelmaan (2015) kirjauksen, jonka mukaan Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta.

Sen perusteella valtioneuvoston puolustusselontekoon (2017) kirjattiin seuraava linjaus: ”Jalkaväkimiinojen poistumisen kautta menetettyä pelotevaikutusta korvataan muilla menetelmillä. Puolustusvoimat selvittää kotimaisen puolustusteollisuuden innovaatioiden mahdollisuuksia ja käytettävyyttä.”

Suomessa on nyt muutaman vuoden ajan kehitelty uutta maapuolustuksen asejärjestelmää, joka toisi jalkaväkimiinojen kieltämisen myötä poistunutta alue- ja etenkin pelotevaikutusta takaisin. Kyse on uudentyyppisen, viuhkapanoksia täydentävän, ilmassa räjäytettävän hyppypanoksen (TOC, Take-Off-Canister) kehittämisestä.

Tavoitteena on ollut luoda reserviläisarmeijalle sopiva, paikallispuolustusta tukeva, yksinkertainen, kustannustehokas ja helppokäyttöinen ase. Puolustusvoimat allekirjoitti eilen kotimaisen puolustus-teollisuusyrityksen, Leijona-instituutin, kanssa ns. 0-sarjasopimuksen ensimmäisten hyppypanosten hankinnasta. Seuraavassa vaiheessa panosta testataan monipuolisesti. Jos ja kun testaukset saadaan onnistuneesti päätökseen, voidaan puhua varsinaisesta sotavarusteesta.

Hyppypanosprojekti oli mahdollinen vain tällä hallituskokoonpanolla. Olemme viimeinkin konkreettisen askeleen lähempänä miinakauhun palauttamista. Samalla näen hyppypanokselle vientipotentiaalia.

Varusmiehet duuniin?

Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 ja siviilipalveluksen noin 3 000 nuorta. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehet ovat julkaisset raportin, jonka mukaan heidän päästämisensä työmarkkinoille asevelvollisuuden suorittamisen sijaan nostaisi työllisyysastetta 0,8 prosentin verran.

TEM laskee varusmiespalvelustaan suorittavat ilmeisesti ns. NEET-nuoriin (Not in Employment, Education or Training) ja siten he sulautuvat tällaisessa tilastoinnissa harhaanjohtavasti keskimääräistä korkeamman syrjäytymisriskin joukkoon. Muutamat lisähavainnot ovatkin paikallaan.

TEM:n arvio perustuu oletukseen, että kaikkien varusmiespalvelustaan suorittavien vaihtoehto olisi työelämä. Kuitenkin nuorten työttömyysaste on keskimääräistä työttömyysastetta korkeampi. Asevelvollisuuttaan suorittavat ovat nuoria ja suhteellisen matalasti koulutettuja, jolloin heidän ansiomahdollisuutensa palkkatyössä olisivat keskimääräistä heikommat. Enemmistö varusmiespalvelustaan suorittavista nuorista ei todennäköisesti olisi työelämässä vaan pikemminkin opiskelijoina, jotka eivät kasvata bruttokansantuotetta samalla tavalla kuin työelämässä olevat.

On totta, että asepalvelus toimii nuorilla opinto- ja työuran keskeyttäjänä. Sen merkitys riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, millaisessa opinto- tai työuran vaiheessa henkilö on ennen palvelusta. Jos asevelvollisuus lykkää opiskeluja ja työelämään siirtymistä, sillä on pieni tuottavuutta vähentävä vaikutus, joka tosin vähenee ajan myötä.

Ammattiuransa jo löytäneille asepalveluksen välttäminen mahdollistaisi hieman nopeamman kiinnittymisen opintoihin tai työelämään. Toisaalta uransa suhteen epätietoiset edistyvät palveluksen aikana ammatinvalintaprosesseissaan. Heille palvelus mahdollistaa omaa tulevaisuutta koskevan suunnittelun ja tarjoaa harkinta-aikaa ennen tutkintotavoitteeseen tai työuraan sitoutumista.

Asevelvollisuusaikana karttuu myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja ja siten varusmiespalveluksen suorittaminen voi itsessään vaikuttaa varusmiesten myöhempään ansiotasoon. Esimerkiksi ETLA:n tutkimuksen mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Lisäksi varusmiespalveluksen menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa.

Olennaisin asia on kuitenkin se, että koska koko Suomen aluetta puolustetaan eikä meillä ole ammattiarmeijaa, on riittävän kokoinen reservi ja sodan ajan joukko välttämätön. Teoreettinen muutaman desimaalin nousu työllisyysasteessa ei ole verrannollinen siihen, että heikentäisimme puolustusratkaisumme – yleisen asevelvollisuuden – perustaa. Onneksi viisas työministeri Jari Lindström on ymmärtänyt tämän.

100 hävittäjää

Osallistuin eilen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vaaliseminaariin Ostrobotnian juhlasalissa Helsingissä. Seminaarissa puhuttiin mm. maanpuolustustahdosta, asevelvollisuudesta, Suomen ulkoisista uhkista ja hankittavien hävittäjien määrästä.

Hävittäjistä puhuttaessa esitin, että uskottava puolustus, sellainen joka takaa koko maan jatkuvan ilmapuolustuksen, vaatisi asiantuntija-arvioiden mukaan 100-120 hävittäjää. Tämä hankinta voitaisiin porrastaa siten, että nyt ostettaisiin minimimäärä 64 hävittäjää ja neuvoteltaisiin optio 36 lisähävittäjälle, jotka hankittaisiin 2030-luvun alussa turvallisuus- ja taloustilanne huomioon ottaen.

Huomionarvoista oli myös se, että kaikki puolueet sitoutuivat itse hävittäjähankintaan, mutta oppositiopuolueista demarit, vihreät, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto eivät sitoudu korvaamaan nykyistä 64 hävittäjää täysimääräisesti.

Kuva: MTS

Seminaari MTS:n sivuilla.

Ylen juttu seminaarista luettavissa täältä.

Poliisipula otettava vakavasti

Keskustelu poliisin resurssien riittävyydestä on vellonut kiivaana. Itä-Uudenmaan ja Helsingin poliisilaitoksilla jätetään resurssien puutteen takia erityisesti omaisuusrikoksia tutkimatta. Tehtäviä joudutaan priorisoimaan rankalla kädellä. Myös muualla maassa tilanne on vaikea. Poliisilta jää vuosittain noin miljoonasta hälytystehtävästä 100 000 ajamatta resurssipulan vuoksi.

Poliisien määrää on vähennetty edellisillä hallituskausilla lyhytnäköisesti, mikä kostautuu nyt. Kansalaisten oikeustaju on koetuksella, luottamus poliisiin voi rapautua ja pahimmillaan jopa oikeusvaltion toteutuminen vaarantua. Jotkut voivat jopa kysyä miksi noudattaa lakeja, jos niiden rikkomisesta ei tosiasiallisesti seuraa mitään rangaistusta?

Massarikollisuuden tutkinnan lisäksi resursseja tarvitaan erityisesti vakavampien rikosten torjuntaan. Useiden Euroopan maiden kehityksestä näemme, että sisäisen turvallisuuden suurimmat uhat liittyvät kokonaisuuteen, jossa yhteen kietoutuvat syrjäytyneisyys, maahanmuutto ja järjestäytynyt rikollisuus. Ongelmat eivät ole vain yhden viranomaisen ratkaistavissa tai hoidu vain nykyisillä resursseilla. Vaaditaan myös poliittista uskallusta tunnistaa ja tunnustaa turvallisuusuhkien taustalla olevat tekijät. Emme saa olla sinisilmäisiä tulevaisuuden kehityksestä.

Muissa Pohjoismaissa poliiseja on suhteellisesti huomattavasti enemmän ja suomalainen poliisi tekeekin pienillä resursseilla verrattain vaikuttavaa työtä. Nykyhallitus on lisännyt poliisien määrää sekä aloituspaikkoja Poliisiammattikorkeakouluun. Päteviä opiskelijoita ei kuitenkaan synny tyhjästä eivätkä koulun resurssit ole rajattomat. On selvitettävä nopeana ratkaisuna esimerkiksi sitä, voidaanko eläköityneitä rikostutkijoita ottaa määräajaksi takaisin palvelukseen massarikollisuuden tutkintaan.

Siniset ovat ehdottaneet, että vielä tällä hallituskaudella laaditaan sisäisen turvallisuuden tiekartta, jonka avulla vakavia resurssipuutteita järjestelmällisesti korjataan. Tiekartta olisi realistinen kokonaiskartoitus tarvittavista resursseista ja uudistuksista sekä linjaus tulevien hallitusneuvotteluiden pohjaksi. Tahdomme jättää hyvän turvallisuuden perinnöksi seuraavalle hallituskaudelle. Kansanturvallisuudesta ei tingitä.

Kirjoitus on julkaistu Aamupostissa 26.1.2019. 

Yhteistyötä Slovakian kanssa

Suomi on allekirjoittanut aiesopimuksen, jonka tarkoitus on pohjustaa suomalaisen Patrian panssaroitujen miehistönkuljetusiajoneuvojen myymistä Slovakian armeijalle. Allekirjoitin asiakirjan yhdessä Slovakian puolustusministeri Peter Gajdošin kanssa EU:n ministerikokouksen yhteydessä Brysselissä.

Slovakia on etsinyt yhteistyökumppania jo jonkin aikaa, ja nyt sellainen näyttäisi toivottavasti Suomesta löytyvän. Hankinta on kuitenkin vasta alkuvaiheessa: Slovakian parlamentti hyväksyi 17.5.2017 hallituksen suunnitelman vanhojen neuvostoaikaisten panssaroitujen ajoneuvojen korvaamiseksi uusilla vuoteen 2029 mennessä.

Hankinnan arvo on enintään 1,2 miljardia euroa ja se on Slovakian historian suurin sotilaskaluston modernisointihanke. Aiesopimuksemme ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Patria olisi valikoitumassa vaunujen toimittajaksi.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Slovakia aikoo ostaa 81 panssaroitua kahdeksanpyöräistä monikäyttövaunua ja 404 kevyempää, nelipyöräistä panssaroitua ajoneuvoa. Tarjouspyyntöjä ei ole vielä lähetetty, vaan hankinnan tarkemmat yksityiskohdat selviävät vuoden loppuun mennessä.

Slovakia aikoo joka tapauksessa kasvattaa puolustusbudjettinsa 1,16:sta 1,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Toivottavasti nyt allekirjoitettu aiesopimus on merkki siitä, että Nato-maiden ja muidenkin nostaessa puolustusbudjettejaan kohti kahta prosenttia BKT:sta tämäntyyppisiä kauppoja hierotaan enemmänkin. Se on Suomen puolustusteollisuuden ja sotilaallisen huoltovarmuuden etu.

Suomen asevientilinja on vastuullinen

Suomen asevientilinjaa on viime päivinä hanakasti kyseenalaistettu julkisuudessa. Tikun nokkaan on haluttu nostaa erityisesti Saudi-Arabiaan viedyt Patrian Nemo-kranaatinheittimet ja Turkmenistaniin sekä Uzbekistaniin viedyt Sakon tarkkuuskiväärit.

Onko Suomen linja muuttunut? Ei ole, kuten pääministeri Juha Sipilä totesi. Samaa sanon minäkin. Olin asiasta myös A-studiossa kuultavana.

Ensinnäkin asiaa tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä, eikä vetää hätäisesti liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Edelleen puolustusteollisuutemme päämarkkinat sijaitsevat Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Lähi-idän ja Aasian markkinat kasvavat, mutta näiden osuuteen voi vuositasolla vaikuttaa merkittävästi jokin yksittäinen iso kauppa, kuten viime vuonna toteutunut Nemo-kauppa.

Toiseksi Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia sekä kansallista lainsäädäntöämme. Konsultoimme EU:n sisällä ja Pohjoismaiden kesken aktiivisesti vientilupa-asioissa. Kokonaisharkinnassa painavat myös Suomen omaan puolustusteollisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät tekijät. Teemme tarkkaa tapauskohtaista harkintaa. Linjamme noudattaa EU:n valtavirtaa: joidenkin mielestä se on liian tiukka, joidenkin mielestä taas liian löysä. Jälkimmäisiin lukeutuu kansanedustaja Erkki Tuomioja ja koko joukko tiedostavia toimittajia.

Saudi-Arabia kuuluu niihin kohdemaihin, joihin puolustustarvikevientiä koskevan lain mukaan sovelletaan tapauskohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa. Nemo-kranaatinheitinjärjestelmän osalta edellinen hallitus myönsi äänestyspäätöksellä kaksi vuotta sitten jatkoaikaa alunperin viitisen vuotta sitten myönnetylle luvalle. Saudi-Arabiaan on lisäksi myönnetty vientilupia suojanaamareille, lennokkien lähetysalustalle ja panssariteräksille.

Kuten tunnettua Jemenissä käydään sisällissotaa, ja Jemenin laillinen hallitus pyysi Saudi-Arabian johtaman liittouman avukseen. Sodassa ei tiettävästi ole käytetty suomalaisperäisiä aseita. Tilanteen kärjistyminen luonnollisesti herättää huolta, ja sitä on tarkasteltava entistä tarkemmin. Suomi tuomitsee sen, että ilmaiskuissa on tullut siviiliuhreja.

Keski-Aasian maissa Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa puolestaan tilanne on ollut viime vuosina verraten vakaa. Ihmisoikeustilanteessa on kauniisti sanottuna tekemistä, mutta kokonaisharkinnassa katsottiin voivan puoltaa tarkkuuskiväärien vientiä. Harkinnassa huomioitiin myös alueelliseen vakauteen, rajaturvallisuuteen ja terrorismin vastaiseen toimintaan liittyviä tekijöitä. Kirjoitan yhden sanan selventämään: Afganistan.

Turkmenistaniin muuten myönnettiin vuonna 2014 EU-maista vientilupia 36 kpl, yhteisarvoltaan noin 90 miljoonaa euroa. Lupia myönsivät mm. Itävalta, Tanska, Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Alankomaat.

Kokonaisuutena Suomen asevientilinja on vastuullinen ja johdonmukainen. Lupahakemuksia on hyväksytty, mutta niitä on myös evätty. Suomen puolustusteollisuus on vaikka Ruotsiin verrattuna pienimuotoisempaa, viime vuonna viennin arvo oli 99 miljoonaa euroa, mutta yhtä kaikki sillä on puolustusratkaisumme kannalta huomattava merkitys.

Puolustusministerinä annan tukeni kotimaiselle puolustusteollisuudelle. Siksi olin esimerkiksi aiemmin tänä vuonna vienninedistämismatkalla Australiassa.