Aihearkisto: talouspolitiikka

Lisätukea Suomen puolustusteollisuudelle

Hallitusohjelma linjaa, että Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta. Nyt tätä työtä on viety jälleen kerran konkreettisesti eteenpäin.

Valtioneuvoston yleisistunto hyväksyi eilen periaatepäätöksen Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaamisesta. Päätöksessä määritetään puolustuksen kriittiset suorituskykyalueet ja teknologiat.

Periaatepäätöksessä kuvataan mm. yhtäältä sitä, mitä suorituskykyjä tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa, jotta puolustusvoimat pystyy hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä ja toisaalta sitä, mitä teknologiaa ja osaamista tarvitsemme, jotta puolustusvoimat kykenee käyttämään ja muokkaamaan em. suorituskykyjä kaikissa olosuhteissa.

Puolustusteollisuus onkin olennainen osa kokonaismaanpuolustusta monen keskeisen asejärjestelmän ylläpidossa ja kehittämisessä.

Samalla annamme erityisesti EU:lle selkeän viestin siitä, mitkä alueet ovat Suomelle kriittisiä ja että niiden suojaamiseksi saatamme turvautua erityisiin toimiin pitääksemme tietyn kriittisen teknologian tai osaamisen Suomessa.

Näihin alueisiin voi kohdistua erityisen suuria huoltovarmuuden ja riippumattomuuden tarpeita, minkä tulisi heijastua hankinnoissa asetettaviin vaatimuksiin. Tällöin voi olla tietyissä tapauksissa perusteltua jättää soveltamatta EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiiviä ja toteuttaa hankinta ns. kansallisin menettelyin.

Erityisen ajankohtaista tämä on nyt merivoimien aluskalustoa ja ilmavoimien hävittäjäkalustoa uusittaessa, vaikka kaikkea teknologiaa ei luonnollisesti aina voikaan hankkia kotimaasta.

Usea muukin maa on tehnyt tai parhaillaan valmistelee vastaavia linjauksia (mm. Hollanti, Tanska, Norja, Tshekki, Saksa) joten olemme oikea-aikaisesti liikkeellä.

Hornetin seuraajan valinnassa ei pidä hötkyillä

HX_LOGO[1]
Annoin viime lokakuussa Puolustusvoimille tehtävän käynnistää Hornetin suorituskyvyn korvaamisen monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla. Tämän monivuotisen hankkeen (HX-hanke) tehtävänä on kartoittaa ja analysoida puolueettomasti, mikä on puolustuksemme seuraavien vuosikymmenten vaatimusten kannalta paras ja kustannustehokkain ratkaisu. Hankkeen valmisteluun ja suunnitteluun on nimetty joukko asiantuntijoita Puolustusvoimista ja puolustusministeriöstä. Tukea hankkeen onnistuneelle valmistelulle saadaan myös muista ministeriöistä.

Hävittäjävalinnassa kyse on merkittävästä puolustuspoliittisesta päätöksestä, jolla on vuosikymmenten vaikutus Suomen turvallisuudelle. Hävittäjän taistelukyky on oleellinen päätöksen vaikuttava tekijä; ilman uskottavaa suorituskykyä hävittäjä ei tuota kriisejä ennaltaehkäisevää pelotetta eikä myöskään kykene täyttämään tehtäväänsä taistelukentällä.

Muita päätöksessä huomioitavia asioita ovat hävittäjän hinta ja elinkaarikustannukset, huoltovarmuus ja kotimaisen teollisuuden osallistuminen sekä hankinnan turvallisuuspoliittiset seurannaisvaikutukset. Hävittäjän valinta on siis erittäin vaativa, monitahoinen ja kauaskantoinen prosessi.

Jo hankkeen valmisteluvaiheessa puolustushallinto tutustui usean maan hävittäjähankintaprosessiin. Kaikissa saaduissa esityksissä korostettiin hankkeen läpinäkyvyyttä ja tasapuolisuutta. Suurimpana ongelmana hankkeen onnistumiselle pidettiin valmisteluvaiheen aikana julkisuuteen nostettuja suosikkikandidaattien nimeämisiä. Varomattomilla mielipiteiden esittämisillä vaarannetaan hankkeen tasapuolisuus ja kyseenalaistetaan alan ammattilaisten valmistelutyötä. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaa johtaa myös joidenkin hävittäjäkandidaattien vetäytymiseen kilpailusta ja vaikuttaa hankkeen kustannuksiin. Maailmalla on myös esimerkkejä joissa jonkun kandidaatin suosiminen julkisuudessa on johtanut koko prosessin uudelleen käynnistämiseen. Tähän meillä ei ole varaa.

Hävittäjähankkeemme on vasta alkumetreillä, edes ensimmäistä tietopyyntöä valmistajille ei ole vielä ehditty lähettää. Meillä ei siis vielä ole virallista tietoa ketkä ovat kiinnostuneita osallistumaan hävittäjäkilpailuumme, mitä suorituskykyä eri kandidaateilla on tarjolla, mitkä ovat tarjottavien tuotteiden tärkeimmät ominaisuudet, alustavat hintatiedot jne. Silti jo nyt julkisuudessa on esiintynyt mielipiteitä meille parhaiten sopivasta hävittäjästä. Tällaisille mielipiteille ei vielä ole asiallisia perusteita eikä varsinkaan ajankohta näiden esittämiselle ole oikea. Joten eiköhän anneta alan ammattilaisille rauha tehdä työtään ja jätetään hävittäjäkandidaattien paremmuusjärjestykseen laittaminen myöhempään vaiheeseen.

Suomalainen veronmaksaja voi olla varma siitä, että konekandidaattien evaluointi tehdään maamme parhaiden asiantuntijoiden toimesta. Tämän prosessin lopputuotteena syntyy puolustushallinnon esitys hankittavasta hävittäjästä ja niiden määrästä. Koska kyseessä on niin turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti kuin taloudellisesti merkittävä päätös, on poliittisen päätöksenteon merkitys HX-hankkeessa suuri.

Puolustusministeriön suunnitelman mukaan lopullisen päätöksen hävittäjähankinnasta tekee vuonna 2019 aloittava hallitus. Rahoituksesta päättää eduskunta budjettivaltansa nojalla. Aikoinaan Hornet-hankinnassa lopullisen valintapäätöksen hävittäjätyypistä teki maan hallitus Puolustusvoimien esityksen mukaisesti.

Kuva: Ilmavoimat
Kuva: Ilmavoimat

Yleinen asevelvollisuus turvattu

Eduskunnassa käydään tänään loppuun viime viikolla aloitettu vuoden 2016 budjetin lähetekeskustelu. Tänään vuorossa oli puolustusministeriön pääluokka, josta vastuuministerinä pitämässäni esittelypuheessa totesin mm. seuraavaa:

Puolustushallinnon toiminnalliset tavoitteet ensi vuonna ovat Suomen etujen mukainen puolustuspolitiikka, suorituskykyinen puolustusjärjestelmä, turvallinen yhteiskunta sekä kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen.

Puolustusbudjetti on yhteensä lähes 2,9 miljardia euroa, jossa on laskennallista kasvua yli 227 miljoonaa euroa eli 9 prosenttia. Tästä kasvusta tosin kaksi kolmasosaa on siirtyviä eriä ja yksi kolmasosa varsinaista kasvua. Noin kolmannes puolustusvoimien määrärahoista menee henkilöstöön, kolmannes toimintaan ja kolmannes materiaaliin.

Hallitusohjelman mukaisesti puolustusbudjettia laadittaessa on otettu huomioon lähialueidemme heikentynyt turvallisuusympäristö. Samoin hallitus on pitänyt selvänä ohjeena edellisellä vaalikaudella toimineen, edustaja Kanervan johtaman parlamentaarisen selvitysryhmän suosituksia puolustusmäärärahojen korottamisesta. Se tarkoittaa materiaalihankintaan varattujen määrärahojen korottamista ensi vuonna 50 miljoonalla eurolla.

Reservin kertausharjoitusten määrä pidetään riittävänä, mikä tarkoittaa ensi vuonna 18.000 reserviläisen kouluttamista. Samoin hallitus haluaa turvata vapaaehtoisten harjoitusten ja reservin omaehtoisen koulutuksen edellytykset. Suomi jatkaa myös aktiivista osallistumistaan kriisinhallintaan – siitäkin huolimatta, että hallitusohjelman mukaisesti sotilaallisen kriisinhallinnan rahoitusta leikataan muutamalla miljoonalla eurolla.

Asevelvollisuusjärjestelmää moititaan joskus sen vastustajien toimesta kalliiksi. Sitä se ei todellakaan ole, sillä asevelvollisten koulutuksen ja ylläpitohuollon menot ovat vain kuusi prosenttia koko puolustusbudjetista. Tätä voi pitää todella kustannustehokkaana toimintana. Puolustusbudjettiehdotus ensi vuodelle turvaa yleisen asevelvollisuuden.

Budjettikeskustelu on kokonaisuudessaan luettavissa eduskunnan pöytäkirjoista.

Isänmaan etu edellä

Taipalsaarella sijaitsevan Sarviniemen alueen maakaupat saivat onnellisen päätöksen tällä viikolla. Metsähallitus ja alueen omistaneet tahot allekirjoittivat alueesta kauppakirjat. Sarviniemen alue siirtyi virallisesti Metsähallituksen omistukseen ja sitä kautta puolustusvoimien käyttöön. Kauppahinta oli alle 3,3 miljoonaa euroa.

Saimaan rannalla sijaitseva Sarviniemi on kappale kauneinta Suomea. Puolustushallinto ei kuitenkaan ollut kiinnostunut alueesta sen kauneus- tai luontoarvojen takia, vaan pelkästään alueen maanpuolustuksellisen merkityksen vuoksi. Kyseessä on asia, jota ei julkisuudessa voi perustella tämän enempää. Tästä syystä Sarviniemen aluetta ei haluttu päästää ulkomaalaisomistukseen.

Puolustusministerinä päätin käyttää järeintä mahdollisinta keinoa eli lunastusta, koska asiassa ei näyttänyt syntyvän vapaaehtoista kauppaa ainakaan järjelliseen hintaan. Ministerinä puolsin kaikkien käytettävissä olevien keinojen käyttämistä ja näin käynnistyi lunastusprosessin valmistelu puolustushallinnossa ja Valtioneuvostossa. Melko pian sen jälkeen viranomaisten ja myyjien välillä syntyi yhteisymmärrys vapaaehtoisesta kaupasta, joka siis saatiin päätökseen tällä viikolla.

Poliittisesti Sarviniemen kauppa on mielenkiintoinen kahdesta syystä.

Ensiksi kaupassa käytettiin julkisuudessa vahvasti venäläiskorttia. Myyjätahon mukaan venäläinen kaasujätti oli tarjonnut alueesta 10,5 miljoonaa euroa vuonna 2012. Aluetta tarjottiin Suomen valtiolle keväällä 2015, jolloin valtio tarjoutui ostamaan alueen nyt tehtyä kauppaa vastaavalla summalla. Tarjous määräytyi Metsähallituksen teettämän arvion perusteella. Myyjät eivät hyväksyneet tarjousta, koska heidän mukaansa nimeltä mainitsematon venäläistaho oli tarjonnut alueesta 7,5 miljoonaa euroa.

Toiseksi edeltäjäni puolustusministerinä Carl Haglund (r) edusti julkisuudessa sitä kantaa, ettei pakkolunastusta voi käyttää. Hänen mielestään valtion olisi pitänyt korottaa omaa tarjoustaan. Itse edustan kantaa, että veronmaksajien rahoja on käytettävä viisaasti ja harkiten. Mielestäni valtiota ei saa kiristää maksamaan korkeampaa hintaa siten, että vipuvartena käytetään kolmatta ”kasvotonta” tahoa.

Hallitusohjelmassa on kirjaus, että Sipilän hallitus tarkentaa kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan liittyvää lainsäädäntöä. Vaikka Sarviniemen alueen osalta lopputulos oli hyvä, niin lainsäädännöllinen tarkastelu on tehtävä. Suomelle strategisesti merkittävät alueet on turvattava.

Suomen puolustus on tienhaarassa

Hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisen osion otsikoksi valittiin “Suomi vahvistaa asemaansa heikentyneessä turvallisuustilanteessa”. Tämä ei ole sattumaa. Heti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan luvun alussa todetaan, että “erityisesti Ukrainan kriisin seurauksena Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt”.

Hallitusohjelmassa kuvattu kehityssuunta on pantu merkille myös muissa Itämeren alueen maissa, ja ne nostavat poikkeuksetta puolustusmenojaan. Esimerkiksi rajanaapurimme Norja, Ruotsi ja Venäjä sekä Baltian maat panostavat valmiuden ja taistelukestävyyden korottamiseen merkittävällä lisärahoituksella.

Hallitusohjelmaan kirjattiin lisämäärärahaa Puolustusvoimien materiaalihankintoihin parlamentaarisen selvitysryhmän esitysten mukaisesti. Se on välttämätöntä, jotta Puolustusvoimat voisi säilyttää materiaalisen toimintakyvyn tämän vuosikymmenen loppuun saakka.

Yleinen mielikuva onkin, että Suomessa panostetaan nyt puolustukseen. Valitettavasti samaan aikaan suunnitellaan leikkauksia, jotka kohdistuisivat Puolustusvoimien toimintaan. Vasemmalla kädellä annetaan ja oikealla otetaan.

Edellinen hallitus leikkasi Puolustusvoimien määrärahoja noin kymmenellä prosentilla samaan aikaan kun Puolustusvoimat toteutti suurimman rakennemuutoksen sitten toisen maailmansodan. Vastaavia leikkauksia ei kohdistettu muualle valtionhallintoon. Uudistuksen jälkeen Puolustusvoimat on nyt mitoitettu toimintakyvyn ja toiminnan kannalta minimitasolle.

Myös Puolustusvoimien rakenteen ja hallinnon osalta on tiivistämisessä ja keventämisessä tultu tien päähän. Seuraava askel olisi paljon pidemmälle menevä muutos, jossa jouduttaisiin vakavasti arvioimaan, kykenemmekö säilyttämään maanpuolustuksen perusvalinnat: yleisen asevelvollisuuden ja koko maan puolustamisen.

Puolustusvoimauudistuksen aikana Puolustusvoimien toiminnan tasoa jouduttiin laskemaan määrärahaleikkausten vuoksi.

Nyt toimintaa on ryhdytty palauttamaan oikealle tasolle muun muassa lisäämällä reserviläisten ja varusmiesten harjoitustoimintaa. Tämä on huomioitu myös hallitusohjelmassa toteamalla, että hallitus varmistaa kertausharjoitusten riittävän määrän. Hallitusohjelmaan on lisäksi kirjattu lupaus siitä, että vapaaehtoisten harjoitusten ja reservin omaehtoisen koulutuksen edellytykset turvataan.

Ensi viikon budjettiriihessä on pöydällä kaikkia hallinnonaloja koskevia toimintamenoleikkauksia. Mikäli Puolustusvoimien toimintamenokehyksiä leikataan, on harjoitustoimintaa pakko supistaa.

Koska Ilmavoimilla ja Merivoimilla on hoidettavanaan välttämättömiä aluevalvontatehtäviä, Maavoimien olisi kannettava päävastuu toiminnan supistamisesta. Leikkauksia ei ole enää mahdollista kohdentaa reserviläisten ja varusmiesten koulutukseen ilman merkittävää vaikutusta puolustuskykyyn. Leikkaukset vaikuttaisivat myös varaosien ja ampumatarvikkeiden määrään.

Puolustusvoimauudistuksen jälkeen käynnistetty toiminnan tason palauttaminen pysähtyisi heti alkumetreille. Käytännössä tämä tarkoittaisi pysyviä muutoksia, joiden vaikutukset tuntuisivat pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle. Esimerkiksi valmiuden kehittämiseen ei jäisi resursseja.

Kun edellisellä vaalikaudella päätettiin leikata puolustuksesta, Suomen turvallisuusympäristö oli erilainen. Vallitsevassa tilanteessa sotilaiden on kannettava vastuunsa ja huolehdittava valtakunnan turvallisuudesta. Tämä päätös ei voi olla vain sotilaiden vastuulla. Kyse on periaatteellisesta asiasta: maanpuolustuksemme toimintakyvystä.

Tiedostamme hyvin Suomen julkisen talouden nykyisen tilanteen. Puolustusvoimiin kohdistuvia uusia leikkauksia ei kyseenalaisteta kevein perustein. Kyse on suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuuden kivijalasta.

Jussi Niinistö ja Jarmo Lindberg
Niinistö on puolustusministeri (ps) ja Lindberg Puolustusvoimain komentaja.

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 4.9.2015.

Perussuomalaiset ei petä

Edellisissä eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset sai historiallisen vaalivoiton, jytkyn, joka yllätti vanhat puolueet. Kansalaiset luottivat Perussuomalaisten vaaliohjelmaan – erityisesti EU:n turmiolliseen tukipolitiikkaan haluttiin muutosta.

Vaalivoitosta huolimatta Perussuomalaisten tie ei johtanut hallitukseen. Virheellisesti sixpack-hallituksen puolueet ovat kääntäneet tämänkin päälaelleen väittäen, ettei Perussuomalaisista ollut vastuunkantajiksi.

Jyrki Kataisen aloitettua hallitustunnustelut hän esitti mukaan kutsutuille puolueille kynnyskysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä kosketti Kreikan tukipolitiikan jatkamista. Jos olisimme vastanneet tähän kysymykseen myöntävästi, niin me olisimme pettäneet vaalilupauksemme, äänestäjämme ja itsemme. Kuten puheenjohtaja Timo Soini tuolloin totesi: ”Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle – ei mitään.”

Tämän Kataisen hallituksen puolueet käänsivät virheellisesti Perussuomalaisia vastaan. Me emme muka olleet valmiita hallitusvastuuseen. Viesti upposi moniin toimittajiin, sillä samaa asiaa vatkataan edelleen monissa vaalihaastatteluissa.

Me emme pettäneet tuolloin, emmekä petä näidenkään vaalien jälkeen. Äänestämällä Perussuomalaisia tiedät mitä saat. Me kannamme vastuumme – nyt ja tulevaisuudessa. Linja pitää.