Aihearkisto: talouspolitiikka

Umpikuja uhkaa…

…jollei armeijaa uudisteta, totesi puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen viime perjantaina Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan paneelissa.

Mutta mitä tämä uudistus tarkoittaisi kenraalien mielestä? Se jäi ainakin allekirjoittaneelle epäselväksi, sillä komentaja saati häntä säestänyt puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty eivät uudistuksen sisältöä sen kummemmin alustuksissaan avanneet. Kenraalit haluavat vapaat kädet, näin kai asia on ymmärrettävä.

Muutenkin hieman ihmettelin. Puheloinen painotti, että EU:n nopean toiminnan joukot eli taisteluosastot maksaisivat Suomelle huomattavasti vähemmän kuin julkisuudessa on esitetty, muistaakseni vain 14 miljoonaa euroa. Tämän vuoden valtion budjettiin hankkeeseen on kuitenkin varattu tuplasti enemmän euroja. Puheloisen luku pohjautuu kai siihen, ettei joukkoja lähetetä. Mitä tällaisilla hintavilla erikoisjoukoilla sitten oikein tehdään – mikä on niiden hyöty Suomelle?

Puolustusvoimien johto haluaa nähtävästi muuttaa nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää valikoivampaan suuntaan. Eli Ruotsin tielle oltaisiin astumassa ja sen tien päässä häämöttää palkka-armeija. Väärää politiikkaa, sanon minä.

En saanut paneelissa montakaan puheenvuoroa, olivathan paikalla sellaiset sanavalmiit konkaripoliitikot kuin Ilkka Kanerva, Seppo Kääriäinen ja Pekka Haavisto.

Aina yhtä julkea (se on kai paras suomenkielinen vastine sivistyssanalle arrogantti) puoluesihteeri Mikael Jungner yritti heti paneelin aluksi provosoida minua liittyen taannoiseen Karjala-uutisointiin, mutta siihen leikkiin en lähtenyt mukaan. Kävin toki paneelin jälkeen toteamassa Jungnerille missä mennään ja luulenpa että hän ymmärsi.

Jungner vastasi paneelin uutisesta, joka tosin ei liittynyt puolustuspolitiikkaan. Hän nimittäin ilmoitti SDP:n vastustavan tavoitetta, että Suomi nostaa ensi vaalikauden loppuun mennessä kehitysapuaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta! Tervetuloa Perussuomalaisten linjoille tässäkin asiassa.

RKP:n varapuheenjohtaja Christel Raunio puolestaan yllätti kannattamalla voimakkaasti varuskuntaverkon karsimista. Ymmärrettävästi hän kuitenkin takelteli, kun paneelia juontanut toimittaja tarkensi, että tarkoittiko hän myös Dragsvikin varuskunnan lakkauttamista…

Itse sain säästöistä keskusteltaessa sanottua, että Perussuomalaiset ovat valmiit tinkimään kansainvälisestä kriisinhallinnasta, mutta kotimaan puolustukseen olisi laitettava nykyistä enemmän rahaa. Se viesti meni ilokseni läpi myös STT:n uutiseen, jos kohta minua ei nimeltä mainittukaan, mutta tulipa puolueen murtumaton peruslinja kerrottua.

Sen sijaan nimeni mainittiin hauskassa yhteydessä viikonlopun Ilta-Sanomissa, mikä loppukevennyksenä kerrottakoon. Lehdessä oli juttu talvisodassa Suomea auttamaan saapuneista ulkomaisista vapaaehtoisista. Toimittaja oli löytänyt vanhan juttuni tästä Osasto Sisusta, jossa kerroin eräästäkin sankarista, jolta kotimaassa oli värväyksen yhteydessä kysytty miksi hän halusi Suomeen. “Tietenkin taistellakseni niitä penteleen suomalaisia vastaan.”

Sotaisa perusasenne ratkaisi, ja niin tämäkin britti saapui Suomea auttamaan. – Sitaatti on muuten Justin Brooken kirjasta Talvisodan kanarianlinnut.

Uivat huvilat verolle

Poliittisissa piireissä paljon kohkattu Hetemäen verotyöryhmä pyrki luomaan pohjaa eduskuntavaalien jälkeiselle päätöksenteolle koskien verotukseen tarvittavia rakennemuutoksia. Kehittämisehdotukset jäivät lähinnä kosmeettisiksi, koska suuret uudistukset eivät sopineet työryhmässä edustettuina oleville eturyhmille.

Hetemäen työryhmä ei esimerkiksi uskaltanut lainkaan laajentaa pääomatuloverotuksen pohjaa. Siltä jäi huomaamatta, että säätiöiden ja yhdistysten saamat pääomatulot – osingot, vuokratulot ja myyntivoitot – ovat verovapaita. Perussuomalaisten kehutussa ja parjatussa eduskuntavaaliohjelmassa tämä kuitenkin on huomioitu. Itsekin kirjoitin aiheesta blogissani.

Sen sijaan kokoomuslaisessa tasaverohengessä Hetemäen työryhmä esitti muutoksia ajoneuvo- ja kiinteistöveroihin. Lukija arvaa varmaan mihin suuntaan. Ajoneuvoverosta on tarkoitus tehdä nykyistä raskaampi. Nythän se on noin 50–150 euroa vuodessa auton päästöistä riippuen. Ja on huomattava, että kiinteistövero kohdistuu myös loma-asuntoihin.

Olen keskustellut aiheesta julkisuudessa kirjoittaneen taloushistorian emeritusprofessorin Erkki Pihkalan kanssa. Tunnen hänet Suomalaisuuden Liiton kautta.

Olen Pihkalan kanssa samaa mieltä siitä, että on kohtuutonta kiristää autoilun ja mökkeilyn verotusta, mutta samaan aikaan jättää veneet kokonaan verotuksen ulkopuolelle. Auto on kuitenkin monelle suomalaiselle välttämättömyys. Kuinka monelle vene on välttämättömyys? Esimerkiksi Ruotsissa on venevero rekisteröidyille veneille.

Onhan siinä vissi ero, että maakunnassa vanhalla Ladalla töihin ajava suomalainen maksaa ajoneuvoveroa mutta Suomenlahdella muskeliveneellä huvikseen pöristelevä kansalainen ei!

Tehdäänpä siksi pieni kaavamainen laskelma. Suomessa on noin 750 000 venettä, joista ehkä puoli miljoonaa voisi ajatella tulevan veneveron piiriin. Jos vero olisi 100 euroa venettä kohti, olisi tuotto 50 miljoonaa.

Tai paremminkin näin: voihan vero olla suurempi satojatuhansia euroja maksavista, todella hienoista ökyveneistä – näistä uivista huviloista – ja tavanomaisemmista veneistä pienempi. Eli tässäkin tapauksessa Perussuomalaisten murtumaton peruslinja olisi sosiaalinen oikeudenmukaisuus: verot maksukyvyn mukaan. Veneverotuloja voitaisiin käyttää valtion väylämenojen peittämiseen.

Suursäätiöiden saattaminen pääomaverotuksen piiriin ja veneveron säätäminen ovat käsittääkseni sellaisia verouudistuksia, että kansalaiset hyväksyisivät ne oikeudenmukaisina. Veroasteet ovat tietenkin käytännön kysymyksiä.

Verot maksukyvyn mukaan

Elämme parhaillaan aikaa, jolloin puolueet kilvan julkaisevat eduskuntavaaliohjelmiaan. Niistä odotetuin on varmasti Perussuomalaisten ohjelma. Se julkaistaan ensi viikon perjantaina aamupäivällä eduskunnassa, ja iltapäivällä eduskunnan portailla on yleisötilaisuus.

Yksi näiden vaalien keskeisistä asiakysymyksistä on verotus. Perussuomalaisten linja on ollut ja tulee olemaan, että verot on kerättävä maksukyvyn mukaan. Tasaveron suuntaan kulkeminen on epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa.

Lähitulevaisuudessa epäilemättä kokonaisveroastetta joudutaan nostamaan ja veropohjaa laajentamaan julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kannatan puolueen peruslinjan mukaisesti varallisuusveron palauttamista ja pääomatuloveron korottamista. Lisäksi valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää selvittää.

Arvonlisäveron korottaminen jakaa puolueita. Sen sijaan pääomatuloveron nostosta 28 prosentista 30 prosenttiin vallitsee käsittääkseni varsin suuri yhteisymmärrys. Olemattomalle huomiolle on kuitenkin jäänyt verottomien pääomatulojen saattaminen verotuksen piiriin. Nimittäin kansalaisten pienistäkin pankkitalletuksista menee pääomavero, mutta säätiöiden ja yhdistysten esimerkiksi osingoista ja myyntivoitoista saamat pääomatulot ovat verovapaita.

En suinkaan tarkoita, että kaikki säätiöt ja yhdistykset tulisi saattaa pääomaverotuksen piiriin – nehän ovat pääsääntöisesti pieniä yleishyödyllisiä yhteisöjä – vaan viittaan esimerkiksi huikeaa omaisuusmassaa pyörittävän Svenska litteratursällskapet i Finlandin tapaisiin jättiläisiin, jotka käytännössä vaikuttavat sijoitusrahastoilta ainakin näin maallikon silmin katsottuna.

SLF:n kaltaisten yhdistysten ja säätiöiden verokanta voisi olla huomattavasti yleistä pääomaverokantaa alhaisempi, vaikka puolet siitä, ja silti valtio pystyisi osaltaan paikkaamaan tällä uudella tulolähteellä julkisen talouden kestävyysvajetta.

Olen realisti. Tämä esitys tulee tietenkin edetessään kohtaamaan raivoisaa vastarintaa Kokoomuksen ja etenkin Rkp:n taholta, koska kymmenen suurimman suomalaisen säätiön tai yhdistyksen yhteenlasketusta miljardivarallisuudesta on yli kaksikolmasosaa ruotsinkielistä pääomaa. Silti uskon sen olevan kansalaisten enemmistön mielestä oikeudenmukainen esitys ja selvittämisen arvoinen, sillä verot on asetettava maksukyvyn mukaan.

Välikysymys verotuksesta

Välikysymystä pukkaa. Oppositio on päättänyt ottaa käyttöönsä – niin kuin tavataan sanoa – “järeimmän aseensa” eli se aikoo jättää hallitukselle vastattavaksi yhteisen välikysymyksen tuloeroista ja verotuksesta. Pääministeri Kiviniemen hallitukselta on tarkoitus tiukata, aikooko se nostaa pääomaverotusta oikeudenmukaisuuden nimissä.

Oppositiopuolueiden edustajat tiedotustilaisuudessa eduskunnassa 26.1.2011. Oikealla Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner. Kuva: Jussi Niinistö.

Tietoiskuna todettakoon, että pääomavero on tällä hetkellä 28 prosenttia ja pääomatulot muodostuvat korkojen, myyntivoittojen, osinkojen sekä vuokratulojen kaltaisista puroista.

Verot maksukyvyn mukaan

Perussuomalaisten päätös yhtyä välikysymykseen oli helppoakin helpompi. Mielestämme verotuksen päätarkoituksena on nimenomaan rakentaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Verot on asetettava maksukyvyn mukaan. Jokaisen, joka työhön kykenee, on maksukykynsä perusteella maksettava veroja, jotta valtio voi kaventaa tuloeroja ja jotta se kykenee ylläpitämään pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntamallia kaikille kansalaisille tarjolla olevine peruspalveluineen.

Köyhien määrä kasvanut

Viime vuosina kehitys on kulkenut huolestuttavalla tavalla kohti tasaveroa: valtion verokertymästä yhä suurempi osa tulee tasaveroista kuten arvonlisä- tai pääomaveroista. Onneton energiaveron nosto – valtiovarainministeri Kataisen kehuma “vihreä verouudistus” olisi oman messunsa aihe. 

Eriarvoistavan politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. EU-kriteerien mukaan maassamme on peräti 900 000 köyhää. Erityisen huolestuttavana on pidettävä köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien lapsiperheiden määrän kasvua.

On vaara, että köyhyydestä muodostuu pysyvä ilmiö, joka periytyy edelleen seuraaville sukupolville ja jakaa kansakunnan kahtia, jos asiaan ei päättäväisesti puututa.

Lisää veroja valtiolle

Raharikkaita suosiva verolinja on väärää politiikkaa. Se on osaltaan johtamassa valtion voimakkaaseen velkaantumiseen. Julkisen talouden tasapainottamiseksi pääomaveroa on välttämätöntä nostaa, varallisuusvero on palautettava ja kokonaisveroastetta korotettava.

Myös transaktio- eli valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia kokonaan uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää ripeästi selvittää. Esimerkiksi Lontoon pörssissä transaktiovero on puoli prosenttia, eikä se ole kaupankäyntiä haitannut.

Linjat selviksi

Vaan taitaa olla niin, jos realistisia ollaan, että Kiviniemi ministereineen tulee istumaan loppukautensa kuin tatit metsässä eikä verotukselle tai paljon muillekaan asioille tapahdu mitään ennen kuin valta Suomessa vaalien jälkeen vaihtuu.

Linjat on kuitenkin syytä selvittää tässä vaiheessa kansalaisille, ketkä toimivat pääomapiirien ehdoilla ja ketkä eivät, sillä tulevista eduskuntavaaleista on osaltaan tulossa verovaalit. Puheissaan toki Kiviniemi että Katainen ovat varovaisesti liputtaneet pääomaverotuksen nostamiselle, mutta puheet ovat puheita ja teot tekoja.

Iso-Britannian EU-maksuhelpotus poistettava

Joka syksy eduskunnassa nähdään näytelmä nimeltä valtion talousarvioesitys ensi vuodelle. Hyvää draaman kaarta noudattaen budjetin käsittely on edennyt kuluvan viikon äänestyksiin, jossa hallitus tyrmää kaikki opposition esitykset.

Eilen meinasi tulla poikkeama tavanomaiseen käsikirjoitukseen, kun käsittelyssä oli Perussuomalaisten perinteinen talousarvioaloite Iso-Britannian EU-jäsenmaksuhelpotuksen poistamisesta Suomen osalta. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Hannes Mannisen (kesk.) mielestä aloite oli lainvastainen, eikä siitä saisi äänestää lainkaan.

Asiaa on tänään käsitelty eduskunnan puhemiesneuvostossa, jonka päätöksen mukaan aloitteesta saa äänestää – hyvä, onhan niin tehty jo vuosia.

Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotuksessa on kyse pääministeri Margaret Thatcherin 1984 neuvottelemasta helpotuksesta. Perusteena oli, ettei maa saa yhtä paljon vastinetta EU:sta kuin muut, esim. maatalousmaa Ranska. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Suomen Iso-Britannian puolesta maksama EU-jäsenmaksu on vaihdellut kymmenen viime vuoden aikana 71 miljoonasta 170 miljoonaan euroon. Laskentakaava on hyvin monimutkainen, joka tapauksessa ensi vuonna summa on 74 miljoonaa.

Toisin kuin päivän Helsingin Sanomat printtilehdessään väittää, Perussuomalaisten mielestä Suomi ei voi yksipuolisesti irtautua maksusta. Haluamme, että hallitus ryhtyy asiasta neuvotteluihin EU:n kanssa. Näin ovat tehneet jo Ruotsi, Hollanti, Saksa ja Itävalta 1999. Tuolloin muuten Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta alennukseen maksusta, mutta EU:n mallioppilaslinjalla horjumatta ollut Paavo Lipposen (sdp) hallitus ei halunnut edes keskustella asiasta – tämän olen itse saanut kuulla asian tuntevasta lähteestä.

Kyse ei ole suuren suuresta summasta verrattuna Suomen koko jäsenmaksuun EU:lle, joka on ensi vuonna 1,77 miljardia euroa. (Viime vuonna Suomi maksoi kutakuinkin samanlaisen summan ja sai takaisin noin 1,2 miljardia euroa.) Se on kuitenkin summa, jolla olisi kotimaassa käyttöä.

Kuten Helsingin Sanomissa todetaan, suhtautuminen Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotukseen on Euroopassa kiristynyt viime aikaisten talousvaikeuksien seurauksena. On oikeus ja kohtuus, että Suomen hallitus ottaa asian ryhdikkäästi esille – seuraava hetki neuvotella jäsenmaksun tasosta on valtiovarainministeriön mukaan 2012, kun seuraavasta maksukaudesta päätetään pääministeritasolla.

Kiitos Keskustalle tämän tärkeän asian nostamisesta esille! Nyt Suomen kansa tuntee paremmin tämän epäkohdan.

Valtion “tuottavuusohjelma”

Tuottavuus tuo kasvun, sanovat asiantuntijat. Talouskasvu pitkällä aikavälillä ei kuulemma voi perustua muuhun kuin työn tuottavuuden kasvuun. Näin varmaan on, vaikka hallituksen härkäpäisesti toteuttamassa valtion tuottavuusohjelmassa sanaa “tuottavuus” käytetäänkin harhaanjohtavasti.

Esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunta, valtiontalouden tarkastusvirasto ja palkansaajajärjestöt ovat viime aikoina ehdottaneet tuottavuusohjelman lopettamista.

Perussuomalaiset ovat esittäneet sitä jo vuosia, koska ohjelmassa henkilömäärän mekaaninen vähentäminen on itsetarkoitus. Tämä on johtanut monilla valtionhallinnon sektoreilla kohtuuttomiin tilanteisiin, niin henkilöstön kuin toiminnankin osalta – esimerkiksi tullissa, poliisissa, rajavartiostossa, syyttäjälaitoksessa ja oikeusistuimissa. Puolustusvoimia tuottavuusohjelma on runnellut kenties pahiten.

Jostain käsittämättömästä syystä valtionhallinnossa henkilötyövuosista on tullut eurojakin tärkeämpi asia. Eräissä tapauksissa tuottavuusohjelman toteuttaminen on lisännyt julkisen sektorin menoja – palvelujen samanaikaisesti heiketessä!

Tässä ei ole mitään järkeä, kuten Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka tänään eduskunnassa käydyssä budjettikeskustelussa totesi – ellei sitten valtion tuottavuusohjelma sanana ole ymmärrettävissä orwellilaisena uuskielenä.

Aidosta tuottavuudesta ja toiminnan tehostamisesta siinä ei ainakaan ole kyse, se on jo vuosien varrella käynyt selväksi.