Aihearkisto: talouspolitiikka

Verot maksukyvyn mukaan

Elämme parhaillaan aikaa, jolloin puolueet kilvan julkaisevat eduskuntavaaliohjelmiaan. Niistä odotetuin on varmasti Perussuomalaisten ohjelma. Se julkaistaan ensi viikon perjantaina aamupäivällä eduskunnassa, ja iltapäivällä eduskunnan portailla on yleisötilaisuus.

Yksi näiden vaalien keskeisistä asiakysymyksistä on verotus. Perussuomalaisten linja on ollut ja tulee olemaan, että verot on kerättävä maksukyvyn mukaan. Tasaveron suuntaan kulkeminen on epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa.

Lähitulevaisuudessa epäilemättä kokonaisveroastetta joudutaan nostamaan ja veropohjaa laajentamaan julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kannatan puolueen peruslinjan mukaisesti varallisuusveron palauttamista ja pääomatuloveron korottamista. Lisäksi valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää selvittää.

Arvonlisäveron korottaminen jakaa puolueita. Sen sijaan pääomatuloveron nostosta 28 prosentista 30 prosenttiin vallitsee käsittääkseni varsin suuri yhteisymmärrys. Olemattomalle huomiolle on kuitenkin jäänyt verottomien pääomatulojen saattaminen verotuksen piiriin. Nimittäin kansalaisten pienistäkin pankkitalletuksista menee pääomavero, mutta säätiöiden ja yhdistysten esimerkiksi osingoista ja myyntivoitoista saamat pääomatulot ovat verovapaita.

En suinkaan tarkoita, että kaikki säätiöt ja yhdistykset tulisi saattaa pääomaverotuksen piiriin – nehän ovat pääsääntöisesti pieniä yleishyödyllisiä yhteisöjä – vaan viittaan esimerkiksi huikeaa omaisuusmassaa pyörittävän Svenska litteratursällskapet i Finlandin tapaisiin jättiläisiin, jotka käytännössä vaikuttavat sijoitusrahastoilta ainakin näin maallikon silmin katsottuna.

SLF:n kaltaisten yhdistysten ja säätiöiden verokanta voisi olla huomattavasti yleistä pääomaverokantaa alhaisempi, vaikka puolet siitä, ja silti valtio pystyisi osaltaan paikkaamaan tällä uudella tulolähteellä julkisen talouden kestävyysvajetta.

Olen realisti. Tämä esitys tulee tietenkin edetessään kohtaamaan raivoisaa vastarintaa Kokoomuksen ja etenkin Rkp:n taholta, koska kymmenen suurimman suomalaisen säätiön tai yhdistyksen yhteenlasketusta miljardivarallisuudesta on yli kaksikolmasosaa ruotsinkielistä pääomaa. Silti uskon sen olevan kansalaisten enemmistön mielestä oikeudenmukainen esitys ja selvittämisen arvoinen, sillä verot on asetettava maksukyvyn mukaan.

Välikysymys verotuksesta

Välikysymystä pukkaa. Oppositio on päättänyt ottaa käyttöönsä – niin kuin tavataan sanoa – “järeimmän aseensa” eli se aikoo jättää hallitukselle vastattavaksi yhteisen välikysymyksen tuloeroista ja verotuksesta. Pääministeri Kiviniemen hallitukselta on tarkoitus tiukata, aikooko se nostaa pääomaverotusta oikeudenmukaisuuden nimissä.

Oppositiopuolueiden edustajat tiedotustilaisuudessa eduskunnassa 26.1.2011. Oikealla Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner. Kuva: Jussi Niinistö.

Tietoiskuna todettakoon, että pääomavero on tällä hetkellä 28 prosenttia ja pääomatulot muodostuvat korkojen, myyntivoittojen, osinkojen sekä vuokratulojen kaltaisista puroista.

Verot maksukyvyn mukaan

Perussuomalaisten päätös yhtyä välikysymykseen oli helppoakin helpompi. Mielestämme verotuksen päätarkoituksena on nimenomaan rakentaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Verot on asetettava maksukyvyn mukaan. Jokaisen, joka työhön kykenee, on maksukykynsä perusteella maksettava veroja, jotta valtio voi kaventaa tuloeroja ja jotta se kykenee ylläpitämään pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntamallia kaikille kansalaisille tarjolla olevine peruspalveluineen.

Köyhien määrä kasvanut

Viime vuosina kehitys on kulkenut huolestuttavalla tavalla kohti tasaveroa: valtion verokertymästä yhä suurempi osa tulee tasaveroista kuten arvonlisä- tai pääomaveroista. Onneton energiaveron nosto – valtiovarainministeri Kataisen kehuma “vihreä verouudistus” olisi oman messunsa aihe. 

Eriarvoistavan politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. EU-kriteerien mukaan maassamme on peräti 900 000 köyhää. Erityisen huolestuttavana on pidettävä köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien lapsiperheiden määrän kasvua.

On vaara, että köyhyydestä muodostuu pysyvä ilmiö, joka periytyy edelleen seuraaville sukupolville ja jakaa kansakunnan kahtia, jos asiaan ei päättäväisesti puututa.

Lisää veroja valtiolle

Raharikkaita suosiva verolinja on väärää politiikkaa. Se on osaltaan johtamassa valtion voimakkaaseen velkaantumiseen. Julkisen talouden tasapainottamiseksi pääomaveroa on välttämätöntä nostaa, varallisuusvero on palautettava ja kokonaisveroastetta korotettava.

Myös transaktio- eli valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia kokonaan uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää ripeästi selvittää. Esimerkiksi Lontoon pörssissä transaktiovero on puoli prosenttia, eikä se ole kaupankäyntiä haitannut.

Linjat selviksi

Vaan taitaa olla niin, jos realistisia ollaan, että Kiviniemi ministereineen tulee istumaan loppukautensa kuin tatit metsässä eikä verotukselle tai paljon muillekaan asioille tapahdu mitään ennen kuin valta Suomessa vaalien jälkeen vaihtuu.

Linjat on kuitenkin syytä selvittää tässä vaiheessa kansalaisille, ketkä toimivat pääomapiirien ehdoilla ja ketkä eivät, sillä tulevista eduskuntavaaleista on osaltaan tulossa verovaalit. Puheissaan toki Kiviniemi että Katainen ovat varovaisesti liputtaneet pääomaverotuksen nostamiselle, mutta puheet ovat puheita ja teot tekoja.

Iso-Britannian EU-maksuhelpotus poistettava

Joka syksy eduskunnassa nähdään näytelmä nimeltä valtion talousarvioesitys ensi vuodelle. Hyvää draaman kaarta noudattaen budjetin käsittely on edennyt kuluvan viikon äänestyksiin, jossa hallitus tyrmää kaikki opposition esitykset.

Eilen meinasi tulla poikkeama tavanomaiseen käsikirjoitukseen, kun käsittelyssä oli Perussuomalaisten perinteinen talousarvioaloite Iso-Britannian EU-jäsenmaksuhelpotuksen poistamisesta Suomen osalta. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Hannes Mannisen (kesk.) mielestä aloite oli lainvastainen, eikä siitä saisi äänestää lainkaan.

Asiaa on tänään käsitelty eduskunnan puhemiesneuvostossa, jonka päätöksen mukaan aloitteesta saa äänestää – hyvä, onhan niin tehty jo vuosia.

Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotuksessa on kyse pääministeri Margaret Thatcherin 1984 neuvottelemasta helpotuksesta. Perusteena oli, ettei maa saa yhtä paljon vastinetta EU:sta kuin muut, esim. maatalousmaa Ranska. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Suomen Iso-Britannian puolesta maksama EU-jäsenmaksu on vaihdellut kymmenen viime vuoden aikana 71 miljoonasta 170 miljoonaan euroon. Laskentakaava on hyvin monimutkainen, joka tapauksessa ensi vuonna summa on 74 miljoonaa.

Toisin kuin päivän Helsingin Sanomat printtilehdessään väittää, Perussuomalaisten mielestä Suomi ei voi yksipuolisesti irtautua maksusta. Haluamme, että hallitus ryhtyy asiasta neuvotteluihin EU:n kanssa. Näin ovat tehneet jo Ruotsi, Hollanti, Saksa ja Itävalta 1999. Tuolloin muuten Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta alennukseen maksusta, mutta EU:n mallioppilaslinjalla horjumatta ollut Paavo Lipposen (sdp) hallitus ei halunnut edes keskustella asiasta – tämän olen itse saanut kuulla asian tuntevasta lähteestä.

Kyse ei ole suuren suuresta summasta verrattuna Suomen koko jäsenmaksuun EU:lle, joka on ensi vuonna 1,77 miljardia euroa. (Viime vuonna Suomi maksoi kutakuinkin samanlaisen summan ja sai takaisin noin 1,2 miljardia euroa.) Se on kuitenkin summa, jolla olisi kotimaassa käyttöä.

Kuten Helsingin Sanomissa todetaan, suhtautuminen Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotukseen on Euroopassa kiristynyt viime aikaisten talousvaikeuksien seurauksena. On oikeus ja kohtuus, että Suomen hallitus ottaa asian ryhdikkäästi esille – seuraava hetki neuvotella jäsenmaksun tasosta on valtiovarainministeriön mukaan 2012, kun seuraavasta maksukaudesta päätetään pääministeritasolla.

Kiitos Keskustalle tämän tärkeän asian nostamisesta esille! Nyt Suomen kansa tuntee paremmin tämän epäkohdan.

Valtion “tuottavuusohjelma”

Tuottavuus tuo kasvun, sanovat asiantuntijat. Talouskasvu pitkällä aikavälillä ei kuulemma voi perustua muuhun kuin työn tuottavuuden kasvuun. Näin varmaan on, vaikka hallituksen härkäpäisesti toteuttamassa valtion tuottavuusohjelmassa sanaa “tuottavuus” käytetäänkin harhaanjohtavasti.

Esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunta, valtiontalouden tarkastusvirasto ja palkansaajajärjestöt ovat viime aikoina ehdottaneet tuottavuusohjelman lopettamista.

Perussuomalaiset ovat esittäneet sitä jo vuosia, koska ohjelmassa henkilömäärän mekaaninen vähentäminen on itsetarkoitus. Tämä on johtanut monilla valtionhallinnon sektoreilla kohtuuttomiin tilanteisiin, niin henkilöstön kuin toiminnankin osalta – esimerkiksi tullissa, poliisissa, rajavartiostossa, syyttäjälaitoksessa ja oikeusistuimissa. Puolustusvoimia tuottavuusohjelma on runnellut kenties pahiten.

Jostain käsittämättömästä syystä valtionhallinnossa henkilötyövuosista on tullut eurojakin tärkeämpi asia. Eräissä tapauksissa tuottavuusohjelman toteuttaminen on lisännyt julkisen sektorin menoja – palvelujen samanaikaisesti heiketessä!

Tässä ei ole mitään järkeä, kuten Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka tänään eduskunnassa käydyssä budjettikeskustelussa totesi – ellei sitten valtion tuottavuusohjelma sanana ole ymmärrettävissä orwellilaisena uuskielenä.

Aidosta tuottavuudesta ja toiminnan tehostamisesta siinä ei ainakaan ole kyse, se on jo vuosien varrella käynyt selväksi.

Veteraanikuntoutuksen vajaat määrärahat

Eduskunta aloitti viime viikolla syksyn tärkeimmän urakkansa. Se alkoi käsitellä hallituksen esitystä valtion ensi vuoden talousarvioksi. Perinteisessä keltaisessa budjettikirjassa on monia arveluttavia kohtia, joista puutun tällä kertaa vain yhteen – sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten asemaan.

http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2011/he_2011.html (ks. momentti 33.50->)

Maan vapauden pelastaneet miehet ja heitä uhrautuvasti tukeneet naiset eivät toki enää ole unohdettua kansanosaa kuten suomettumisen vuosikymmeninä, mutta parannuksia heidän tilanteensa vielä tarvitsisi. Tuntuu nimittäin siltä, että porvarihallituksen toimesta kyllä pidetään kauniita juhlapuheita kunniakansalaisillemme, mutta teot puuttuvat tai ovat mitä ovat.

Kuntoutusmäärärahoja karsitaan

Etenkään rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan resurssit eivät ole sitä tasoa millä niiden pitäisi olla. Tähänhän muun muassa Perussuomalaisten kansanedustajat ovat useaan otteeseen vuosien mittaan puuttuneet, mutta hallituspuolueiden edustajat ovat olleet kovakorvaisia.

Tosiasia on, että veteraanien kuntoutusmäärärahat ovat useana vuotena monessa kunnassa loppuneet jo alkuvuodesta. Nyt ne ovat ensi vuoden budjetissa putoamassa 30,5 miljoonaan euroon, mikä on käsittämätöntä, sillä nyt jo tiedetään kuluvan vuoden kuntoutusvarojen (34 miljoonaa) olevan riittämättömiä.

Mielestäni jokaisella veteraanilla pitäisi olla mahdollisuus vuosittaiseen kuntoutusjaksoon, jos me heistä kunniakansalaisina haluamme puhua. Kohtuullista myös olisi, että veteraanin puolisolla olisi oikeus asua miehensä kanssa, vaikka sitten veteraanien veljes- tai sairaskodissa.

Ja eikö ole jo korkea aika luopua veteraanien lainmukaisia etuuksia määriteltäessä työkyvyttömyysprosenteista? Pienivammaiset sotainvalidit ovat tällä hetkellä epäoikeudenmukaisessa asemassa.

Pallo on kansanedustajilla

Sotiemme veteraaneja on elossa noin 60 000. Heidän keski-ikänsä on 88 vuotta. Tuoni harventaa rivejä kiihtyvää tahtia. On kiire, jos haluamme maksaa kunniavelkaa veteraaneillemme ennen viimeistä iltahuutoa.

Pallo on nyt kansanedustajilla. Hallituspuolueiden edustajat ovat avainasemassa. He voivat halutessaan muuttaa hallituksen budjettiesitystä, jos vain tahtovat. – Sen toivoisin näkeväni, oli syy sitten aito auttamisen halu tai edessä olevat eduskuntavaalit.

Lisäydinvoima puhuttaa

Eduskunta aloittaa tänään lisäydinvoiman rakentamista koskevien lupien käsittelyn. Hakijoina ovat Teollisuuden Voima ja Fennovoima, ja luvista äänestetään torstaina.

Hallitus on ajanut lisäydinvoiman rakentamista kovalla kiireellä. Miksi? Mielestäni asiasta olisi voitu päättää ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen, jolloin kansalaiset olisivat saaneet tuoda kantansa julki. Viime vaalien alla kysymys ei ollut ollenkaan esillä.

En ole ydinvoiman vastustaja. Mielestäni ydinsähkö kuuluu monipuoliseen energiapakettiin ja on tärkeä teollisuutemme kilpailukyvyn kannalta, mutta onko hallituksen ehdottama kahden ydinvoimalan lisärakentaminen todella tarpeellista? Suurten yksiköiden suosiminen johtaa helposti kilpailun rajoittamiseen ja vallan keskittämiseen. Epäilen, että silloin ei jää riittävästi resursseja kehittää uusiutuvaa energiaa.

Huoltovarmuuden takia Suomen olisi syytä tuottaa mahdollisimman paljon tarvitsemastamme energiasta omavaraisesti: kotimaisella työvoimalla ja teknologialla kotimaisista lähteistä. Se on ollut Perussuomalaisten johdonmukainen linja. Se on myös kansantaloutemme etu.

Uraani loppuu aikanaan. Uusiutuvassa kotimaisessa energiassa on tulevaisuus.