Aihearkisto: ulkopolitiikka

Suomen puolustus kunnossa

Siivet-lehti, joka on ilmailualan aikakauslehti, teki haastattelun liittyen ministerikauteni perintöön.

Jutussa todetaan minun jäävän historiaan maamme toistaiseksi kansainvälisimpänä puolustusministerinä, josta konkretian osoituksena ovat kansainväliset harjoitukset ja eri maiden kanssa solmitut yhteistyösopimukset. Uutta on esimerkiksi se, että kaudellani on harjoiteltu ensi kertaa sellaisen yhdysvaltalaisen kaluston kanssa, joka voisi tulla todellisessa tilanteessa Suomeen apuun.

Julkisuudessa on ollut juttua enemmän kansainvälisistä asioista kuin kansallisista, ”vaikka tällä vaalikaudella on itse asiassa tehty enemmän kansallisen puolustuksen eteen, ainakin lainsäädäntötasolla kuin monen hallituskauden aikana yhteensä”, vastasin. Kauteni suureksi saavutukseksi lasken myös tuhansien sotilaiden muodostaman valmiusjääkärijärjestelmän luomisen.

Ruotsi-yhteistyöstä puhuttaessa toin esiin mm. sen, että Ruotsi koulutti viime vuonna 4 000 varusmiestä, joka oli osin vaikeaa saada kasaan. Tänä vuonna on tarkoitus kouluttaa 5 000. Kun otetaan huomioon, että heillä on melkein kaksinkertainen ikäluokka kuin Suomella, joka kouluttaa vuosittain yli 21 000 varusmiestä niin kyllä Suomen kannattaa olla hyvin tarkkana, jos luovutaan yleisestä asevelvollisuudesta, niin on erittäin vaikeaa saada riittävää potentiaalia. Suomi ei tehnyt aikanaan sitä virhettä, että olisi luopunut yleisestä asevelvollisuudesta.

Veteraanien perintö elää itsenäisessä Suomessa

Pidin puheen Nurmijärven rintamaveteraanien 50-vuotisjuhlassa. Veteraanien perintö elää Suomessa, vaikka emme sitä päivittäin pysähtyisikään pohtimaan. Se on itsenäinen isänmaa. Se on kansanvalta. Se on oikeus päättää omista asioistamme. Se on vahva maanpuolustustahto.

Veteraanit ansaitsevat huolenpidon

Kuluvan vuoden marraskuussa astuu vihdoin voimaan laki, joka saattaa kaikki veteraanit tasa-arvoiseen asemaan koti- ja avopalveluiden suhteen. Vihdoinkin pääsemme tilanteeseen, jossa rintamaveteraanit saavat uuden lainsäädännön myötä samat kotona asumista tukevat palvelut kuin sotainvalidit. Mutta vielä on tehtävää. Kuntien palvelutuotannossa on eroja.

Niin ikään meidän on huolehdittava veteraanien puolisoista ja leskistä, joista monet joutuvat kitkuttelemaan pienillä eläkkeillä. He kuitenkin osaltaan olivat rakentamassa kansakokonaisuutta, jonka ansiosta rintamat kestivät ja Suomi säilytti vapautensa.

Yleinen asevelvollisuus toimiva puolustusratkaisu

Suomen valinnat puolustuksensa kehittämisessä ovat olleet suurilta linjoiltaan oikean suuntaisia. Suomi ei lähtenyt kylmän sodan päättymisen jälkeen mukaan yleiseurooppalaiseen trendiin, jonka seurauksena miltei kaikki Euroopan valtiot luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta ja suuntasivat voimavaransa kriisinhallintaan.

Näin ollen turvallisuustilanteen muuttuessa Krimin valtauksen seurauksena, Suomella oli täysin eri lähtökohdat vahvistaa puolustustaan kuin monella muulla maalla.

Vaikka Krim tai Itä-Ukraina eivät enää paista päivän otsikoissa – turvallisuuspoliittiset asiat muutenkin loistavat poissaolollaan nykykeskustelusta – turvallisuustilanne lähialueillamme tai Euroopassa ei ole muuttunut mihinkään. Itä-Ukrainaan on muodostunut niin sanottu jäätynyt konflikti. Siellä taistellaan päivittäin. Sotilaallista tai poliittista ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Venäjä kehittää kykyään arktiseen sodankäyntiin sekä laajamittaiseen sotaan. Lähialueellamme olevien joukkojen määrä on kasvanut ja niiden laatu on parantunut. Kylmä sota kolkuttelee jälleen ovella Venäjän vetäydyttyä keskimatkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta.

Mikäli haluamme ylläpitää itsenäistä kansallista puolustusta, meidän on myös panostettava siihen. Muutoin vaihtoehdoksi jää sotilaallinen liittoutuminen tai hiipuminen kohti asetelmaa, jossa Suomen kansallinen itsemääräämisoikeus on vahvempien oletetun hyvän tahdon varassa.

Uudet hävittäjät puolustuksen elinkysymys

Lamavuosina hankitut Hornet-hävittäjät ovat palvelleet hyvin, mutta ensi vuosikymmenellä ne tulevat vääjäämättä elinkaarensa päähän. Niiden mukana poistuva suorituskyky on korvattava täysimääräisesti, ja koneita on oltava riittävä määrä suuren ilmatilamme puolustamiseksi.

On myös huomattava, että monitoimihävittäjät muodostavat keskeisen osan koko puolustusjärjestelmäämme. Ne tukevat maa- ja merivoimien taistelua ja päinvastoin. Hornetien seuraajakysymys siis ei ole vain ilmapuolustuksen tai Ilmavoimien vaan koko puolustusjärjestelmämme elinkysymys.

Alla olevassa kuvassa olen yhdessä nurmijärveläisen 97-vuotiaan rintamaveteraanin Mauno Tenhovirran kanssa. Tenhovirta muisteli omassa puheessaan jatkosodan viimeistä suurta taistelua, Ilomantsin hurjaa torjuntavoittoa loppukesällä 1944. Voitolla oli suuri psykologinen merkitys, ja se tasoitti tien aselepoon. – Käsissämme ovat Nurmijärven reserviläisten lahjoittamat kunniakenttälapiot.

Siniset turvaa reservin resurssit

Reserviläisen uusin numero on ilmestynyt, se on luettavissa myös sähköisesti. Yllä lehdessä oleva sinisten ilmoitus. – Näissä vaaleissa on tasavallan presidentti Sauli Niinistönkin mukaan keskusteltu liian vähän Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta. Samaa mieltä on ollut ulkoministeri Timo Soini. Tässä lehdessä on edes yritystä. Samalla siitä näkee, mitkä ehdokkaat ja puolueet haluavat ilmoittaa Reserviläisessä tai ylipäätään vastata lehden lähettämään kyselyyn. Kun äänestät, muista valita maanpuolustustahtoinen ehdokas!

Tuotamme turvallisuutta

Suomen puolustuksen kehittäminen etenee. Toissa vuonna hyväksytyn puolustusselonteon toimeenpano on täydessä vauhdissa.

Sodan ajan joukkojen määrä on lisätty 280 000:een ja valmius on parhaassa kunnossa sitten kylmän sodan päättymisen. Puolustukselle suunnatulla lisärahoituksella kyetään täyttämään materiaalivajeita, ja yleisellä asevelvollisuudella on edelleen vahva kansalaisten tuki.

Laakereille ei ole kuitenkaan syytä jäädä lepäämään. Puolustuksen rakentaminen on kestävyyslaji.

Liennytystä ei näkyvissä

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Krimin valtaus ja sota Ukrainassa ovat heijastuneet myös Pohjois-Eurooppaan.

Venäjä uudistaa asevoimiaan määrätietoisesti, ja sen joukkojen määrä on kasvanut myös Suomen lähialueella. Samanaikaisesti Nato on palannut perusasioiden pariin. Kollektiivisen puolustuksen tehostaminen näkyy Suomenlahden eteläpuolella. Kylmän sodan viileää henkäystä vahvistaa sapelinkalistelu keskimatkan ydinohjuksista ja yhä väkevämpi poliittinen retoriikka. Liennytystä ei ole näköpiirissä.

Toimintaympäristömme edellyttää vahvan puolustuksen ylläpitämistä. Puolustuskykymme ja sotilaallinen pelotteemme on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Mikäli haluamme ylläpitää itsenäistä puolustuskykyä ja säilyä sotilaallisesti liittoutumattomana, kaikkia puolustushaarojamme on kehitettävä tasapainoisesti, kyberympäristöä unohtamatta. Emme voi ulkoistaa jotain puolustushaaraa liittokunnalle, johon emme kuulu. Kaikkien eväiden on oltava omassa repussa.

Strategisilla hankkeilla turvataan tulevaisuus

Tulevalla vuosikymmenellä avainasemassa ovat strategiset hankkeet. Suomi on kuin saari, joka on riippuvainen merikuljetuksista. Rauhan- ja sodanajan huoltovarmuus edellyttää kaikissa tilanteissa sujuvaa meriliikennettä. Tämän johdosta Laivue 2020 -alushankinnat eli neljä monitoimikorvettia ovat elintärkeät Suomen puolustuksen kannalta.

Uudet alukset mahdollistavat laajan merialueemme valvonnan – ja tarvittaessa tulenkäytön – entistä kauemmas. Hyökkäyksen torjunnan kannalta keskeinen miinoituskyky säilyy niin ikään pitkän rannikkomme suojana.

Lamavuosina hankitut Hornet-hävittäjät ovat palvelleet hyvin, ja nyt ne ovat parhaassa iskussaan, mutta ensi vuosikymmenellä ne tulevat vääjäämättä elinkaarensa päähän. Niiden mukana poistuva suorituskyky on korvattava täysimääräisesti, sillä uusien monitoimihävittäjien on oltava paljon muutakin kuin vastustajan lentokoneiden torjuntaan tarkoitettuja lavetteja. Koneita on oltava riittävä määrä alueellisen painopisteen muodostamiseksi.

Monitoimihävittäjät muodostavat keskeisen osan koko puolustusjärjestelmäämme ja sen kauas ulottuvaa tulenkäyttöä. Hornetien seuraajakysymys ei ole vain ilmapuolustuksen vaan koko puolustusjärjestelmämme elinkysymys. Tämä on syytä diletanttienkin ymmärtää.

Asevelvollisuutta ei sovi liudentaa – vaan kehittää

Puolustuksemme ytimen muodostavat lopulta ihmiset, Suomen kansa. Suomea puolustavat suomalaiset. Huolimatta muutaman prosenttiyksikön notkahduksesta kansalaistemme maanpuolustustahto on edelleen kansainvälisesti verrattuna omaa luokkaansa, mutta sitä on aktiivisesti vaalittava. Jokaisen on voitava tuntea Suomi puolustamisen arvoiseksi maaksi.

Maanpuolustustahdolla on tiivis liittymäpinta yleiseen asevelvollisuuteen, joka säilyy puolustuksemme kivijalkana. Yli 80 prosenttia kansalaisistamme kannattaa nykyistä, miesten asevelvollisuuteen perustuvaa järjestelmää, jota naisten vapaaehtoinen asepalvelus täydentää.

Asevelvollisuuden kehittämisen lähtökohtana on oltava sotilaalliset tarpeet. Sen on tuotettava riittävä määrä laadukasta reserviä sodan ajan puolustusvoimiin, joilla tarvittaessa torjutaan laajamittainen hyökkäys. Näin ollen kaikki toimenpiteet, jotka liudentavat asevelvollisuutta, siihen käytettäviä resursseja ja reservimme määrää yleishyödyllisen – mutta kovin jäsentymättömän – kansalaispalveluksen suuntaan, ovat kielteisiä. Tasa-arvo on tärkeää, mutta asevelvollisuuden kehittämisessä on edettävä sotilaallinen suorituskyky edellä.

Asevelvollisuuden sisältöjen on vastattava aikaansa. Puolustusvoimissa on käynnistetty laaja Koulutus 2020 -ohjelma, joka tähtää koulutuksen kehittämiseen. Koulutuksessa hyödynnetään entistä enemmän varusmiesten osaamista ja uuden tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Samanaikaisesti kehitetään koulutusjärjestelyitä ja sujuvoitetaan varusmiesten arkea ja kutsuntoja. – Lounaspussikokeilu saa kuitenkin jäädä kokeiluksi, jos allekirjoittaneelta kysytään.

Puolustusyhteistyötä kansallisista tarpeista

Me emme ole enää Impivaara. Suomi ei kehitä puolustuskykyään yksin. Puolustusyhteistyö on tiivistynyt niin kahdenvälisin kuin monenkeskisin järjestelyin.

Ministerikaudellani on solmittu kymmenen yhteistyöasiakirjaa. Samanaikaisesti puolustusyhteistyön luonne on muuttunut. Se ei keskity enää onttoihin mantroihin, kuten Euroopan unionin piirissä vuosia hoettuun ”pooling and sharing” -höpinään tai kriisinhallintaan, vaan sodankäyntiin, kuten pitääkin. On kuitenkin huomattava, että puolustusyhteistyö ei tuo puolustusliiton jäsenyyteen kuuluvia turvatakuita.

Kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä on huomattava, ettei sitä tehdä suomalaisten sinisten silmien tähden. Niin kauan kuin olemme turvallisuuden tuottajia, olemme houkutteleva kumppani. Saamme apua, jos siitä on hyötyä apua antavalle osapuolelle. Paras tapa tuottaa turvallisuutta on ylläpitää uskottavaa puolustusta.

Kirjoitus julkaistu Kylkirauta-lehdessä, numerossa 1/2019.

Upseereilta kouluarvosana 9-

MTV3 uutisoi eilen Upseeriliiton jäsentutkimuksesta, jossa jäsenistö otti kantaa turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Puolustusministerinkin panosta kysyttiin. Sain upseereilta kiitettävän arvosanan 9-, jossa oli selvää nousua edellisestä arvosanasta (7 ½). Perusteluksi upseerit mainitsivat mm. sen, että olen vienyt puolustusvoimien asioita lupaamallani tavalla eteenpäin. Kiitän luottamuksesta!

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että kaksikolmasosaa Upseeriliiton jäsenistä kannattaa Nato-jäsenyyttä ja että Nato-optio on haihattelua. Peräti 90 prosentin tuen upseerit antoivat sotilaalliselle yhteistyölle Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa.

Yhdessä Liettuan kanssa

Liettuan puolustusministeri Raimundas Karobliksen kanssa.

Vierailin eilen Liettuassa, pääkaupungissa Vilnassa, jossa allekirjoitimme aiejulistuksen nopean toiminnan kyberjoukoista ja keskinäisestä avunannosta kyberturvallisuudessa yhdessä Liettuan puolustusministeri Raimundas Karobliksen kanssa. Keskustelimme maidemme kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, puolustusmateriaaliyhteistyöstä, EU- ja Nato-yhteistyöstä sekä lähialueen turvallisuustilanteesta.

Aiejulistuksen allekirjoitus, oikeuskanslerin luvalla. (Märkämuste asettaa aina haasteensa vasenkätiselle!)

Lisäksi osallistuin ”Baltic Military Conference” –seminaariin, jossa pidin puheen. Puheeni käsitteli Itämeren heikentynyttä turvallisuustilannetta ja sen aiheuttamia muutoksia Suomen puolustukseen ministerikaudellani. Kerroin, että kaudellani puolustusvoimien valmiuden parantaminen on ollut prioriteetti, johon on mm. suunnattu lisärahoitusta. Hybridiuhkiin on varauduttu useilla lainsäädännön muutoksilla ja kansainvälistä yhteistyötä on tiivistetty. Rauhan ajan puolustusyhteistyö luo edellytyksiä kriisiajan yhteistyölle.

Suomen puolustuksen pääpaino pysyy kansallisessa puolustuksessa. Meidän tuleekin edelleen vahvistaa puolustuksemme suorituskykyä ja tiivistää kansainvälistä puolustusyhteistyötämme. Yhdessä voimme tuottaa vakautta Itämeren alueelle.

Kunniakomppania oli komeasti ja perinnetietoisesti Liettuan ensimmäisen itsenäisyyden ajan mallisissa univormuissa. Kuvat: Liettuan puolustusministeriö.

Ohessa linkki Liettuan puolustusministeriön tekemään videoon vierailusta.