Aihearkisto: ulkopolitiikka

Runtua ja hallituskäänteitä

Iltalehti haastatteli minua viikonloppuna julkaistuun ohjelmaansa ”Kehtaako edes kysyä”, jonka voi katsoa verkosta. Haastattelu käsitteli suorasukaiseen tapaan niin ministerikaudestani kertovaa ”Puolustuksen paluu” –kirjaa kuin eduskuntavaalien jälkeistä tilannettakin. Kirjan osalta keskustelimme mm. suhteestani presidentti Niinistöön.

Lisäksi puhuimme hallituksen erosta ja soten kaatumisesta. Totesin, että en ole hallituksen erosta harmissani, sillä puolustuksen alalla olen saanut vietyä kaikki haluamani hankkeet läpi.

Kuva: Kuvakaappaus “Kehtaako edes kysyä” –ohjelmasta.

 

100 hävittäjää

Osallistuin eilen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vaaliseminaariin Ostrobotnian juhlasalissa Helsingissä. Seminaarissa puhuttiin mm. maanpuolustustahdosta, asevelvollisuudesta, Suomen ulkoisista uhkista ja hankittavien hävittäjien määrästä.

Hävittäjistä puhuttaessa esitin, että uskottava puolustus, sellainen joka takaa koko maan jatkuvan ilmapuolustuksen, vaatisi asiantuntija-arvioiden mukaan 100-120 hävittäjää. Tämä hankinta voitaisiin porrastaa siten, että nyt ostettaisiin minimimäärä 64 hävittäjää ja neuvoteltaisiin optio 36 lisähävittäjälle, jotka hankittaisiin 2030-luvun alussa turvallisuus- ja taloustilanne huomioon ottaen.

Huomionarvoista oli myös se, että kaikki puolueet sitoutuivat itse hävittäjähankintaan, mutta oppositiopuolueista demarit, vihreät, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto eivät sitoudu korvaamaan nykyistä 64 hävittäjää täysimääräisesti.

Kuva: MTS

Seminaari MTS:n sivuilla.

Ylen juttu seminaarista luettavissa täältä.

Kymmenes yhteistyöasiakirja

Olen vieraillut tällä viikolla Japanissa, nousevan auringon maassa. Vierailun isäntänä on toiminut Japanin puolustusministeri Takeshi Iwaya.

Allekirjoitimme tiistaina ensimmäisen Suomen ja Japanin välisen puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan. Pyrimme yhteistyöasiakirjan allekirjoittamisen myötä tiivistämään yhteistyötä puolustuspolitiikan ja materiaalipolitiikan aloilla.

Japanin kanssa allekirjoitettu yhteistyöasiakirja on järjestyksessä jo kymmenes allekirjoittamani kahden- tai kolmenvälinen kansainvälinen puolustusyhteistyön asiakirja.

Käsittelimme puolustusministeri Iwayan kanssa käydyissä neuvotteluissa mm. puolustushallintojen kahdenvälistä yhteistyötä, alueellisia turvallisuuskysymyksiä sekä materiaaliyhteistyötä. Kerroin myös, että Suomi asettaa puolustusasiamiehen Japaniin ensi vuoden aikana.

Tutustuin lisäksi Japanin puolustusteollisuuteen sekä osallistuin suomalais-japanilaiseen teollisuusseminaariin. Seminaari toteutettiin yhteistyössä Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys (PIA) ry:n ja sen edustamien puolustus- ja turvallisuusalan yritysten edustajien kanssa.

 

Sälenin turvallisuuskonferenssin terveisiä

Osallistuin maanantaina Ruotsin Sälenissä jo perinteiseksi muodostuneeseen turvallisuuskonferenssiin yhdessä pohjoismaisten puolustusministerikollegoiden kanssa. Ehdotin, että Suomen, Ruotsin ja Norjan maavoimat alkavat harjoitella pohjoisessa säännöllisesti yhdessä samaan tapaan kuin jo ilmavoimat nykyisin tekevät (ns. cross border training). Ehdotus sai ilokseni positiivisen vastaanoton. Etenkin Ruotsi tarttui ajatukseen. Konkretiaa esityksestä tulee toivon mukaan jo pian.

Myös muut pohjoismaiset puolustusministerit alleviivasivat yhteistyön merkitystä ja halua tiivistää sitä entisestään. NORDEFCO, pohjoismainen puolustusyhteistyö, sai marraskuussa uuden, vuoteen 2025 ulottuvan vision, jonka mukaan yhteistyötä tullaan kehittämään myös kriisiaikojen tarpeita vastaavaksi. Osa tätä tiivistyvää pohjoismaista puolustusyhteistyötä on kehittyvä harjoittelu yhdessä.

Koko puheeni voit lukea englanniksi täältä.

Helsingin Sanomien juttu aiheesta.
Karjalaisen juttu.

Kannattaako hötkyillä?

Helsingin Sanomat julkaisi Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kolumnin, jossa tämä ehdottaa “trumppilaisittain” suomalaisjoukkojen pikaista poisvetämistä Afganistanin Resolute Support -operaatiosta. Kannatan toki itsekin vetäytymistä, nimittäin hallittua sellaista, mutta kannattaako juuri nyt hötkyillä? Pikemminkin tarvitaan strategista kärsivällisyyttä.

“Kun Afganistanin turvallisuusjoukkojen ja ylipäätään maan rakenteet ovat sillä tasolla, että ne pystyvät edes jotenkuten itsenäisesti hoitamaan maan turvallisuustilannetta, niin kansainvälisen operaation tarkoitus on täyttynyt”, totean Helsingin Sanomille.

Mitään ikuisuusoperaatioita ei tietenkään kannata ylläpitää. Afganistanin operaatiossa on kyse Suomen osalta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ei niinkään puolustuspolitiikasta.

Lue lisää tästä.

Aukusti Tuomisen haudalla

Viron vapaussodan alkamisesta on kulunut sata vuotta. Se sota merkitsee Virolle samaa kuin talvisota meille. Virolle ja Suomelle vapaussota merkitsi aseveljeyden alkua, joka heijastuu meidän aikaamme saakka.

Osallistuin tänään Virossa yhdessä puolustusministeri Juri Luikin kanssa Kuusalun hautausmaalla ensimmäisen kaatuneen suomalaisen vapaaehtoisen Aukusti Tuomisen hautakiven paljastustilaisuuteen, jossa pidin mm. oheisen puheen.

Hyvät kuulijat

Kun vihollisemme sanovat Finis Finlandiae ja Finis Estoniae (loppu Suomelle, loppu Virolle), silloin sanomme me: Eläköön Suomi! Eläköön Viro! Me voitamme!

Edessämme oleva Aukusti Tuomisen hauta muistuttaa meitä Viron kohtalonhetkistä tasan sata vuotta sitten. Nuori tasavalta taisteli olemassaolostaan punaisen vaaran lähestyessä Tallinnaa. Muiden pohjoismaiden vedotessa puolueettomuuteensa Suomi teki päätöksen auttaa veljeskansaansa.

– Ystäviä on autettava, kuten valtionhoitaja P.E. Svinhufvud totesi.

Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko siirtyi Suomenlahden eteläpuolelle jo tammikuun alkuun mennessä 1919. Tämä joukko yhdessä virolaisten kanssa eteni nopeasti Narvaan asti. Vain kymmenessä päivässä Pohjois-Viro oli vapautettu punaisesta terrorista. Taisteluiden painopiste siirtyi Etelä-Viroon, jossa toimi toinen suomalainen vapaaehtoisosasto, legendaarinen Pohjan Pojat.

Aukusti Tuominen oli yksi 3 700 suomalaisesta vapaaehtoisesta, jotka saapuivat Viroon taistellakseen bolševikkeja vastaan. Tuominen oli ensimmäinen kaatunut suomalainen ja hän – kuten kaikkiaan noin 150 vapaaehtoista – maksoi kalleimman mahdollisen hinnan Viron vapauden puolesta.

Eläkööt hänen ja muiden sankareiden nimet ikuisesti. Rauha ja kunnia heidän muistolleen.

Ikoninen kuva Viron vapaussodasta. Ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset marssivat joulukuun lopulla Tallinnaan. Etualalla I Suomalaisen Vapaajoukon päällikkö, ruotsalainen majuri Martin Ekström ja hänen virolainen tulkki-luutnanttinsa Elmar Kirotar. Kaksikon takana tuleva Narvan valloittaja, luutnantti Anto Eskola, joka vilkaisee juuri komppaniaansa.

Katso lisää: