Aihearkisto: ulkopolitiikka

Ei kiitos Islannin ilmavalvonnalle

Suomi harkitsee osallistumista Nato-maa Islannin ilmatilan valvontaan. Hallitus on lähettämässä Hornet-koneita Islantiin transatlanttisella innolla, vain tasavallan presidentti ja Ruotsin hallitus ovat hidastaneet päätöksentekoa. Toisin kuin Suomen hallitukselle, on asia Ruotsille vaikea Nato-kytköksen takia.

Lähtöä perustellaan pohjoismaisella yhteistyöllä ja lentäjien harjoituksella. Perussuomalaiset kannattavat yhteistyötä. Emme kuitenkaan näe operaatiota sotilaallisesti saati taloudellisesti järkevänä. Islannissa ei ole tarjolla koulutuksellisia haasteita, jos mukaan ei saada nivottua esimerkiksi ilmatankkausharjoitusta. Lentotunnit olisivat pois kotimaan tehtävistä. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio on kallis. Rahat otettaisiin Puolustusvoimilta, jota hallitus on jo muutenkin kurittanut vastuuttomalla tavalla.

Myös operaation kesto on kysymysmerkki. Siitä voi olla vaikea irtautua – vertailukohteena Baltian ilmavalvonta. Onko mahdollista, kuten Islannin ulkoministeri on todennut, että maan ilmapuolustus lopulta siirretään Natolta kokonaan Pohjoismaiden vastuulle? Jos Islantiin kuitenkin terveen järjen vastaisesti lähdetään, pitää Perussuomalaisten mielestä ilmavoimille antaa siihen budjetissa myös resurssit.

Tiedote 12.8.2012, julkaisuvapaa klo 11.

Transatlanttinen yhteys ja Islannin ilmavalvonta

Eteeni osui kansainvälisen politiikan professorin Hiski Haukkalan Suomen tulevaisuutta muuttuvassa maailmassa pohtiva kirja. Haukkala edustaa stubbilaista linjaa EU-myönteisyydessään, mutta hänen kirjansa Suomen muuttuvat koordinaatit (Gummerus 2011) sisältää kyllä rehellistä pohdintaa – kuten mielenkiintoista näkökulmaa Nato-kysymykseemme.

Haukkala esimerkiksi toteaa Suomen tukeneen Baltian maiden Nato-jäsenyyttä ongelmalliseksi koetun oman jäsenyytensä sijaan ja että Suomi on muutenkin johdonmukaisesti pyrkinyt sitouttamaan Yhdysvaltoja alueelle toimimalla aktiivisesti Naton rauhankumppanuusohjelmassa sekä osallistumalla tiiviisti Naton kriisinhallintaoperaatioihin. Viimeksi mainituista tärkein on tietenkin sota Afganistanissa.

Haukkalan mielestä sopii kuitenkin pohtia sitä onko Suomi “hurjalla aktiivisuudellaan kenties ylikompensoinut Nato-jäsenyyden puuttumista” (sivu 85). Hän kysyykin: “Olisiko Suomi Nato-jäsenenä päässyt vähäisemmällä panostuksella, mikäli se ei alati kokisi tarvetta osoittaa Yhdysvalloille olevansa sen mielenkiinnon arvoinen?”

Hyvä kysymys Haukkalalta. Hän julkaisi poleemisen kirjansa viime vuonna, ja näkyy sillä olevan blogisivutkin, mutta tämän vuoden tilanteeseen heijastettunakin kysymys on ajankohtainen – nimittäin pianhan päätetään Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan, jahka Ruotsin kanta selviää.

Kuten olen blogissani kirjoittanut ja muissa yhteyksissä todennut, Suomen puolustamisen kannalta Islannin ilmavalvontaan osallistumiselle ei löydy perusteluja – ellei sitten operaatioon saada nivottua mukaan ilmatankkausharjoitusta tai vastaavaa.

Nähtäväksi jää millä faktoilla tasavallan presidentti ja hallitus perustelevat Islannin ilmavalvontaoperaatioon osallistumista, jos ja kun sellaiseen päätökseen päädytään. Pääministeri Kataisen transatlanttinen into on ainakin käynyt selväksi.

Paluu kontaktiryhmään

Päätimme viime viikolla palata ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa valmistelevaan parlamentaariseen kontaktiryhmään. Ohessa asiasta lähetetty tiedote, työ alkaa elokuussa.

Perussuomalaiset palaavat parlamentaariseen kontaktiryhmään

Perussuomalaiset päätti helmikuussa, että kansanedustajat Jussi Niinistö ja Hanna Mäntylä eroavat Puolustusvoimien uudistusta seuraavasta parlamentaarisesta kontaktiryhmästä. Syynä tähän oli se, ettei hallitus piitannut parlamentaarisesta valmistelusta eikä pitänyt tärkeänä kontaktiryhmän jäsenten informointia esimerkiksi varuskuntien lakkauttamisista.

Eron yhteydessä Perussuomalaiset ilmoittivat, että paluu kontaktiryhmään on mahdollinen, jos sen mandaatti muuttuu ja jos puolustusministeri vaihtuu. Nyt ehdoista toinenkin on täyttymässä, kun RKP:n Carl Haglund ottaa Stefan Wallinin paikan valtioneuvostossa. Tämän lisäksi Puolustusvoimien ylipäällikkö, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, on julkisesti vedonnut Perussuomalaisiin, jotta kaikki eduskuntaryhmät saataisiin mukaan kontaktiryhmään. Näin ollen Perussuomalaiset on päättänyt palata kontaktiryhmään ottaakseen kantaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen suunnitteluun. Puolueen linja on sama kuin ennenkin.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö jatkaa Perussuomalaisten jäsenenä kontaktiryhmässä. Sen sijaan kansanedustaja Hanna Mäntylä jättäytyy omasta pyynnöstään pois uudesta kokoonpanosta ja hänet korvaa puolustusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Ismo Soukola.

Eurokriisi syvenee

Eduskunnassa käytiin jälleen pitkä keskustelu euroalueen talouskriisiin liittyen. Perussuomalaiset tekivät jo kolmannen välikysymyksensä eurokriisistä, sillä tilanne on edennyt juuri niin kuin varoitimme. Kriisi syvenee, epävarmuus kasvaa ja euro on veitsen terällä. Äänestyksessä hallituksen linja sai eduskunnan tuen äänin 105–69, mutta keskustelu jatkuu varmasti.

Omissa puheenvuoroissani painotin sitä, ettei Suomi ole aiheuttanut tätä kriisiä. Tukipaketit ovat meitä kohtaan epäoikeudenmukaisia ja kalliita. Kokonaisvastuut voivat pahimmassa tapauksessa suistaa Suomenkin talouden velkaloukkuun.

Erityisen merkittävä asia on Euroopan pysyvä vakausmekanismi eli EVM. Jos Suomi hyväksyy sopimuksen EVM:stä, kirjataan tämän vuoden lisätalousarvioon 1,44 miljardia euroa EVM:n alkupääomaa varten. Apupakettia pankeilleen pyytäneestä Espanjasta saattaa tulla EVM:n ensimmäinen asiakas, ehkä kanta-asiakaskin, eikä Suomi ilmeisesti vaadi lainalleen edes vakuuksia.

Tartuntavaaraa pelätään ja sillä pelotellaan. Kreikka on kuitenkin osoittanut, ettei nykymuotoinen tukipolitiikka toimi. Ja vaikka toimisikin, on selvää, ettei EVM:n koko riitä tämän kriisin ratkaisuun. Kriisimaiden julkisen sektorin velka on niin suuri, etteivät EVM:n resurssit riitä niiden pelastamiseen. Espanjan jälkeen tukipakettijonoon liittyvät ainakin Kypros, ehkä myös Italia.

Onko seuraava askel se, että suomalaiset rahoittavat pysyvästi kilpailukykynsä menettäneitä eteläisiä hulivilieuromaita samalla kun kotimaista sosiaaliturvaa leikataan ja peruspalveluja karsitaan?

Tällaista kehitystä kohti Euroopan liittovaltiota en voi hyväksyä. Enemmistö suomalaisista ei voi sitä hyväksyä. Liittovaltiosta ei seuraa ainoastaan mittavia taloudellisia kustannuksia, vaan myös sen kansanvaltaa heikentävät vaikutukset olisivat suuria. Pieni Suomi jäisi auttamattomasti suurten maiden jyrän alle.

Euroalue on epäoptimaalinen valuutta-alue, joka koostuu hyvin erilaisista kulttuureista. Yhteinen talousunioni eurobondeineen ei muuttaisi tätä. Valuutta-alueen perusongelma ei poistu syventämällä integraatiota. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: liittovaltiokehitys tai euroalueen mureneminen.

Siksi onkin entistä ajankohtaisempaa miettiä Suomen vaihtoehtoja. Kysyimme hallitukselta onko se varautunut euroalueen hajoamiseen ja aikooko se teettää selvityksen Suomen rahapoliittisista vaihtoehdoista. Näihin kysymyksiin emme tälläkään kertaa saaneet selvää vastausta.

Perussuomalaisten mielestä Suomen on valittava linjansa: piikki kiinni tai sitten piikki on auki tästä ikuisuuteen. Tukipaketeilla ostetaan vain aikaa. Mitä kauemmin Suomi pysyy mukana EU:n onnettomassa tukipolitiikassa ja liittovaltiokehityksessä, sitä isompi lasku meille kertyy.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 18.6.2012.

Aamutelevisioissa Islannin ilmavalvonnasta

Olin tänään Ylen ja MTV3:n aamutelevisioissa kommentoimassa kysymystä Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta eli UTVA kokoontuvat tänään linjaamaan Suomen mahdollista osallistumista ilmavalvontaan.

Ylen aamutelevisiossa keskustelemassa kanssani oli ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen. Osuutemme alkaa viiden minuutin kohdalta.

Molemmissa haastatteluissa sivuttiin myös Jussi Halla-ahon eilistä eroilmoitusta hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä keskustelee asiasta ryhmäkokouksessaan tänään.

Puolustuksen rahoituskehykset

Eduskunnassa keskusteltiin tiistaina valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013–2016. Keskityin omassa puheenvuorossani painottamaan puolustushallintoa, jolle sälytetään kehyspäätöksessä hallitusohjelman 200 miljoonan euron lisäksi vielä 27 miljoonan euron lisäsäästöt. Säästöt kohdistuvat kriisinhallintamenoihin ja vuoden 2015 puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotukseen.

Kriisinhallinnasta karsimista voidaan periaatteessa pitää oikein priorisoituna, jos kerran säästää täytyy. Perussuomalaisia on kuultu. Se on hyvä, mutta lisärahoitusta oman maan puolustamiseen – etenkin reserviläisten kertausharjoituksiin – olisi voitu löytää esimerkiksi kehitysavusta, jonka suhteen hallitus ei ole riittävän vakavasti huomioinut valtion velkakierteen pysäyttämistavoitetta.

Kehyskaudella toteutettava puolustusvoimauudistus on itse asiassa suuri leikkausohjelma, suurin sitten jatkosodan päättymisen, jolla hallitus yhdessä rajujen budjettisäästöjen kanssa heikentää koko maan puolustuskykyä samalla kyseenalaistaen koko puolustusratkaisumme.

Viikonvaihteen Ilta-Sanomissa oli laaja artikkeli Venäjän varustautumisesta. Itänaapurissamme on käynnissä puolustusvoimauudistus sanan varsinaisessa merkityksessä. Artikkeliin haastateltu strategian ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Tomas Ries kommentoi Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön, kenraali Makarovin tunnettua lausuntoa.

Ries totesi, että Makarovin puheessa on epäilemättä kyse Kremlin virallisesta kannasta ja että venäläiset tarkastelevat edelleen asioita perinteisen, sotilaalliseen voimaan nojaavan ajattelun kautta. Kymmenen vuoden kuluttua, jos Venäjä on saanut 500 miljardin euron varusteluohjelmansa edes suurin piirtein päätökseen, on Venäjä paljon nykyistä vahvempi, kun Nato ja EU samaan aikaan heikentyvät. Riesin johtopäätös on, että kun Suomi ei ole liittymässä Natoon, on sen kasvatettava puolustusbudjettiaan eikä supistaa sitä, jotta Suomi säilyttäisi oman vahvan uskottavan puolustuksen. ”Tämä on todella tärkeää”, totesi Tomas Ries ja näihin sanoihin voin vain yhtyä.

Suomen puolustusmenojen BKT-osuus laskee kehyskaudella rajusti ollen noin 1,18 prosenttia sen lopussa. Kuten useaan otteeseen olen todennut, säästövelvoitteet yhdessä laajan puolustusvoimauudistuksen kanssa ovat kohtuuttomia.

Hallituksen linja on sanalla sanoen vastuuton. Kuten puolustusvaliokunnan yksimielisessä kehyslausunnossa todetaan, linja merkitsee asiantuntijalausuntojen mukaan riskin ottoa puolustuksessa. Kukaan hallituspuolueiden edustajista ei voi sanoa, etteikö heitä olisi varoitettu. Eri mieltä saa olla ja puuhastella pilvilinnoja ”verkottuneesta puolustuksesta”, Islannin ilmavalvonnasta ja muusta toissijaisesta mutta kylmät faktat ovat ja pysyvät. Sotilaallinen suorituskyky on se, jolla on merkitystä.

Suuri haaste on edessä: mille tasolle puolustuksen rahoituskehys asettuu vuodesta 2015 alkaen.