Aihearkisto: ulkopolitiikka

Eurokriisi syvenee

Eduskunnassa käytiin jälleen pitkä keskustelu euroalueen talouskriisiin liittyen. Perussuomalaiset tekivät jo kolmannen välikysymyksensä eurokriisistä, sillä tilanne on edennyt juuri niin kuin varoitimme. Kriisi syvenee, epävarmuus kasvaa ja euro on veitsen terällä. Äänestyksessä hallituksen linja sai eduskunnan tuen äänin 105–69, mutta keskustelu jatkuu varmasti.

Omissa puheenvuoroissani painotin sitä, ettei Suomi ole aiheuttanut tätä kriisiä. Tukipaketit ovat meitä kohtaan epäoikeudenmukaisia ja kalliita. Kokonaisvastuut voivat pahimmassa tapauksessa suistaa Suomenkin talouden velkaloukkuun.

Erityisen merkittävä asia on Euroopan pysyvä vakausmekanismi eli EVM. Jos Suomi hyväksyy sopimuksen EVM:stä, kirjataan tämän vuoden lisätalousarvioon 1,44 miljardia euroa EVM:n alkupääomaa varten. Apupakettia pankeilleen pyytäneestä Espanjasta saattaa tulla EVM:n ensimmäinen asiakas, ehkä kanta-asiakaskin, eikä Suomi ilmeisesti vaadi lainalleen edes vakuuksia.

Tartuntavaaraa pelätään ja sillä pelotellaan. Kreikka on kuitenkin osoittanut, ettei nykymuotoinen tukipolitiikka toimi. Ja vaikka toimisikin, on selvää, ettei EVM:n koko riitä tämän kriisin ratkaisuun. Kriisimaiden julkisen sektorin velka on niin suuri, etteivät EVM:n resurssit riitä niiden pelastamiseen. Espanjan jälkeen tukipakettijonoon liittyvät ainakin Kypros, ehkä myös Italia.

Onko seuraava askel se, että suomalaiset rahoittavat pysyvästi kilpailukykynsä menettäneitä eteläisiä hulivilieuromaita samalla kun kotimaista sosiaaliturvaa leikataan ja peruspalveluja karsitaan?

Tällaista kehitystä kohti Euroopan liittovaltiota en voi hyväksyä. Enemmistö suomalaisista ei voi sitä hyväksyä. Liittovaltiosta ei seuraa ainoastaan mittavia taloudellisia kustannuksia, vaan myös sen kansanvaltaa heikentävät vaikutukset olisivat suuria. Pieni Suomi jäisi auttamattomasti suurten maiden jyrän alle.

Euroalue on epäoptimaalinen valuutta-alue, joka koostuu hyvin erilaisista kulttuureista. Yhteinen talousunioni eurobondeineen ei muuttaisi tätä. Valuutta-alueen perusongelma ei poistu syventämällä integraatiota. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: liittovaltiokehitys tai euroalueen mureneminen.

Siksi onkin entistä ajankohtaisempaa miettiä Suomen vaihtoehtoja. Kysyimme hallitukselta onko se varautunut euroalueen hajoamiseen ja aikooko se teettää selvityksen Suomen rahapoliittisista vaihtoehdoista. Näihin kysymyksiin emme tälläkään kertaa saaneet selvää vastausta.

Perussuomalaisten mielestä Suomen on valittava linjansa: piikki kiinni tai sitten piikki on auki tästä ikuisuuteen. Tukipaketeilla ostetaan vain aikaa. Mitä kauemmin Suomi pysyy mukana EU:n onnettomassa tukipolitiikassa ja liittovaltiokehityksessä, sitä isompi lasku meille kertyy.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 18.6.2012.

Aamutelevisioissa Islannin ilmavalvonnasta

Olin tänään Ylen ja MTV3:n aamutelevisioissa kommentoimassa kysymystä Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta eli UTVA kokoontuvat tänään linjaamaan Suomen mahdollista osallistumista ilmavalvontaan.

Ylen aamutelevisiossa keskustelemassa kanssani oli ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen. Osuutemme alkaa viiden minuutin kohdalta.

Molemmissa haastatteluissa sivuttiin myös Jussi Halla-ahon eilistä eroilmoitusta hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä keskustelee asiasta ryhmäkokouksessaan tänään.

Puolustuksen rahoituskehykset

Eduskunnassa keskusteltiin tiistaina valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013–2016. Keskityin omassa puheenvuorossani painottamaan puolustushallintoa, jolle sälytetään kehyspäätöksessä hallitusohjelman 200 miljoonan euron lisäksi vielä 27 miljoonan euron lisäsäästöt. Säästöt kohdistuvat kriisinhallintamenoihin ja vuoden 2015 puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotukseen.

Kriisinhallinnasta karsimista voidaan periaatteessa pitää oikein priorisoituna, jos kerran säästää täytyy. Perussuomalaisia on kuultu. Se on hyvä, mutta lisärahoitusta oman maan puolustamiseen – etenkin reserviläisten kertausharjoituksiin – olisi voitu löytää esimerkiksi kehitysavusta, jonka suhteen hallitus ei ole riittävän vakavasti huomioinut valtion velkakierteen pysäyttämistavoitetta.

Kehyskaudella toteutettava puolustusvoimauudistus on itse asiassa suuri leikkausohjelma, suurin sitten jatkosodan päättymisen, jolla hallitus yhdessä rajujen budjettisäästöjen kanssa heikentää koko maan puolustuskykyä samalla kyseenalaistaen koko puolustusratkaisumme.

Viikonvaihteen Ilta-Sanomissa oli laaja artikkeli Venäjän varustautumisesta. Itänaapurissamme on käynnissä puolustusvoimauudistus sanan varsinaisessa merkityksessä. Artikkeliin haastateltu strategian ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Tomas Ries kommentoi Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön, kenraali Makarovin tunnettua lausuntoa.

Ries totesi, että Makarovin puheessa on epäilemättä kyse Kremlin virallisesta kannasta ja että venäläiset tarkastelevat edelleen asioita perinteisen, sotilaalliseen voimaan nojaavan ajattelun kautta. Kymmenen vuoden kuluttua, jos Venäjä on saanut 500 miljardin euron varusteluohjelmansa edes suurin piirtein päätökseen, on Venäjä paljon nykyistä vahvempi, kun Nato ja EU samaan aikaan heikentyvät. Riesin johtopäätös on, että kun Suomi ei ole liittymässä Natoon, on sen kasvatettava puolustusbudjettiaan eikä supistaa sitä, jotta Suomi säilyttäisi oman vahvan uskottavan puolustuksen. ”Tämä on todella tärkeää”, totesi Tomas Ries ja näihin sanoihin voin vain yhtyä.

Suomen puolustusmenojen BKT-osuus laskee kehyskaudella rajusti ollen noin 1,18 prosenttia sen lopussa. Kuten useaan otteeseen olen todennut, säästövelvoitteet yhdessä laajan puolustusvoimauudistuksen kanssa ovat kohtuuttomia.

Hallituksen linja on sanalla sanoen vastuuton. Kuten puolustusvaliokunnan yksimielisessä kehyslausunnossa todetaan, linja merkitsee asiantuntijalausuntojen mukaan riskin ottoa puolustuksessa. Kukaan hallituspuolueiden edustajista ei voi sanoa, etteikö heitä olisi varoitettu. Eri mieltä saa olla ja puuhastella pilvilinnoja ”verkottuneesta puolustuksesta”, Islannin ilmavalvonnasta ja muusta toissijaisesta mutta kylmät faktat ovat ja pysyvät. Sotilaallinen suorituskyky on se, jolla on merkitystä.

Suuri haaste on edessä: mille tasolle puolustuksen rahoituskehys asettuu vuodesta 2015 alkaen.

Ei pelästyä vaan terästyä!

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla eilen jatkui keskustelu kenraali Makarovin puheesta. Suomen suhde Natoon nousi tapetille. Ohessa puheenvuoroni ja ministerien vastaukset.

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Kenraali Makarovin puheista ei suomalaisten kannata pelästyä vaan terästyä.

Totta kuitenkin on, että tämä hallitus pyrkii ajamaan Suomea niin lähelle Natoa, että heikompia hirvittää. Siitä viimeisimpänä osoituksena on hallituksen suunnitelma osallistua Nato-maa Islannin ilmavalvontaan. Samaan aikaan oman maan Puolustusvoimista isketään suonta. Perussuomalaiset eivät hyväksy tämän hallituksen maanpuolustusnihilististä linjaa. Oma, vahva puolustus on realismia. Kysyn arvoisalta ministeriltä, onko Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Makarovin lausunto saanut aikaan minkäänlaista kriittistä kihinää hallituksen sisällä. Eli onko hallituksella henkistä valmiutta muuttaa puolustuspoliittista linjaa, edes hieman loiventaa Puolustusvoimien meneillään olevaa suorituskyvyn syöksyä, esimerkiksi palauttaa reserviläisten kertausharjoitukset edes välttävälle tasolle?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Emme nyt näe todellakaan mitään syytä tehdä peruslinjauksiimme tarkistuksia. Nämä peruslinjaukset tulevat eduskunnan arvioitaviksi, kun turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko syksyllä saadaan eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse toivoisin, että myös perussuomalaiset osallistuisivat parlamentaarisen kontaktiryhmän työhön, jolloinka me voisimme kaikki yhdessä käydä läpi nämä linjaukset ja saavuttaa niille mahdollisimman laajan tuen.

Puolustusministeri Stefan Wallin:  Arvoisa puhemies! On ehkä syytä myöskin huomioida, että hallitusohjelma määrittää hyvinkin selkeästi Suomen suhteen Natoon. Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä tai valmistele jäsenyyshakemusta tällä vaalikaudella. Säilytämme toki mahdollisuuden liittoutua joskus tulevaisuudessa, jos näin päätetään. Samalla Suomi arvioi suhdettaan Natoon omista puolustus- ja turvallisuuspoliittisista intresseistään käsin. Tämä on hyvinkin selkeä määritelmä, eikä se tarvitse minkääntyyppistä uutta rukkausta, ei piiruakaan suuntaan eikä toiseen vain sen takia, että Venäjän yleisesikunnan päällikkö käy täällä puhumassa. Hieman erikoista on ehkä se, että perussuomalaiset käyttävät nyt Makarovin puhetta lyömäaseena omien mielipiteittensä pönkittämiseksi.

Yritin saada vielä vastauspuheenvuoroa, mutta en onnistunut. En nimittäin oikein ymmärtänyt, miksi ministeri Wallin halusi puoluepolitisoida tämän vakavan turvallisuuteen liittyvän kysymyksen. Kyllä Makarovin puhe pitää ottaa Suomessa herätyshuutona.

Makarov on puhunut

Eilen kuulimme kieltämättä suoraa puhetta Venäjän asevoimien komentajalta, kenraali Makarovilta. Tietääkseni hän on yleensäkin suorapuheinen mies, joten siinä mielessä hänen puheensa eivät yllättäneet.

Se kuitenkin jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, kuten pääsin aamulla MTV3:n Huomenta Suomen uutisissa toteamaan, ettei kenraali Makarov Suomeen omiaan tule lämpimikseen puhumaan. Kyllä hänen viestinsä heijastavat Venäjän armeijan tuntoja ja jossain määrin myös Venäjän poliittisen johdon. Venäjä haluaa osoittaa, että se on suurvalta. Linja on tiukentumassa Putinin palattua presidentiksi.

Mielestäni Makarovin puheista ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan terästyä. Tämä ulostulo antaa aihetta suomalaisille pohtia puolustusratkaisuamme. Toimikoon se herätyksenä! Nimittäin ongelmamme ei ole kenraali Makarov, vaan pääministeri Katainen.

Kokoomusvetoinen hallituksemme on ajamassa Suomea eräänlaiseen puolustukselliseen välitilaan. Kansallista puolustusjärjestelmäämme kuihdutetaan, mikä on vastuutonta politiikkaa. Puolustusvoimistamme leikataan käsittämättömän paljon, ja samaan aikaan ollaan valmiita menemään mukaan Nato-maan Islannin ilmavalvontaan.

Tämän tien päässä häämöttää Naton pakkojäsenyys, kuten puolustusvoimauudistuksesta käydyssä välikysymyskeskustelussa sanoin ja kuten myös tänään Ylen uutisille ja Ilta-Sanomissa (printtiversiossa) totesin.

Oma vahva puolustus on realismia. Sellainen pitää itsenäisellä maalla aina olla. EU:hun luottaminen ei ole realismia. Onko “verkottuneeseen puolustukseen” nojaaminen realismia? Se on jokaisen päätettävä itse.

Olemme vedenjakajalla. Puolustusvoimauudistus on itse asiassa suuri leikkausohjelma, suurin sitten jatkosodan päättymisen. Voi olla, että kansallinen puolustusjärjestelmä ei ole enää realistinen vaihtoehto seuraavalla vaalikaudella. Siksi lujaa Kataisen hallitus moukaroi Puolustusvoimia tällä hetkellä.

Onko Kokoomuksen tavoitteena lyödä Puolustusvoimat polvilleen, synnyttää se turvallisuusvaje, josta puolustusministeri Wallinkin puhui viime vuonna, ja jota täyttämään seuraavalla vaalikaudella sitten haettaisiin Nato-jäsenyyttä? Tämä on vastuutonta poliittista peliä kansakunnan turvallisuudella. Ihmettelen, että hallituksen vasemmistopuolueet hyväksyvät sen. Ihmettelen, että suomalaiset laajemmin eivät ole heränneet näkemään mitä Kataisen hallitus parhaillaan tekee puolustuskyvyllemme.

Kataisen-Urpilaisen-Wallinin-Tuomiojan-Arhinmäen ja kumppaneiden hallituksessa itsenäisen maanpuolustuksen nakertajat ja maanpuolustusnihilistit lyövät veljen kättä.

Nato PA -kokouksessa Tallinnassa

Osallistuin Tallinnassa pidettyyn Naton parlamentaarisen yleiskokouksen (Nato Parliamentary Assembly) kevätistuntoon. Ensimmäistä kertaa naapurissamme Virossa järjestettyyn nelipäiväiseen kokoukseen osallistui vajaa kolmesataa kansanedustajaa, joista suurin osa Naton jäsenmaista.

Mukana tässä NATO PA -kokouksessa oli myös Naton rauhankumppanimaita – kuten Suomi ja Ruotsi – sekä eri statuksilla olevia Euroopan ulkopuolisia maita. Suomesta lisäkseni kokoukseen osallistuivat kansanedustajat Ilkka Kanerva (valtuuskuntamme puheenjohtaja, kok.) ja Mikko Savola (kesk.) Eero Heinäluoma (sdp) oli puoluekokouksen takia estynyt.

Kokouksessa keskusteltiin Afganistanin ISAf-kriisinhallintaoperaatiosta, jonka aikataulun mukaan tulisi päättyä vuoden 2014 lopussa. Viron ulkoministeri Urmas Paet painotti puheessaan periaatetta ”in together, out together” (yhdessä sisään, yhdessä ulos).

Lisäksi keskusteltiin talouskriisistä sekä siitä, miten toimitaan puolustusmäärärahojen vähentyessä. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenhan on tarjonnut vastauksena tähän niin sanottua fiksua puolustusta (Smart Defence). Sen ajatuksena on lisätä yhteistyötä, erikoistumista ja monikansallisia hankkeita niin, että kaikkien valtioiden ei ole pakko hankkia kaikkia puolustusvarusteita itselleen. Se ei tarkoita sitä, että Nato-mailla olisi aikaisemmin ollut tyhmä puolustus…

Muita aiheita kokouksessa olivat muun muassa arabikevät, Ukrainan ihmisoikeustilanne, Iranin ydinaseohjelma sekä Venäjä-suhteet. Keskustelu oli sangen avointa, väliin ärhäkkääkin.

Kokouksen käsittelyssä olevat asiakirjat löytyvät Nato PA:n verkkosivuilta.

Kokouspaikan perinteisessä yhteiskuvassa suurlähettiläs Aleksi Härkösen (keskellä) ja Mikko Savolan (oikealla) kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves puhui Naton parlamentaarisen yleiskokouksen osallistujille.