Aihearkisto: ulkopolitiikka

Suomi valvomaan Islannin ilmatilaa?

Keskustelu Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan on nähty merkkinä Suomen ulkopoliittisen linjan muuttumisesta: sotilaallisesti liittoutumaton Suomi osallistuisi Nato-maan ilmatilan valvontaan. Hiljaisuudessa valmisteltu asia on ollut esillä tasavallan presidentin sekä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli Utvan kokouksessa. Utva päätti käynnistää asiasta selvityksen.

On totta, että Islanti tarvitsee apua ilmatilansa valvonnassa. Satujen saarella ei ole omaa armeijaa, ja Yhdysvallat on sulkenut lentotukikohtansa Keflavikissa. Suomelle osallistuminen kuitenkin tarkoittaisi sitoutumista Naton projektiin.

Vuonna 2009 Suomi tyrmäsi ajatuksen osallistumisesta. Tuolloin hanketta pidettiin kalliina ja poliittisena. Suomelle on myös tarjottu mahdollisuutta osallistua Baltian ilmavalvontaan, mutta nämäkin ehdotukset on johdonmukaisesti torjuttu.

Nyt Islantiin lähtöä perustellaan pohjoismaisella yhteistyöllä ja suomalaisten lentäjien saamalla harjoituksella. Molempia perusteluja on syytä kriittisesti arvioida. Kokonaisuudessaan operaatiossa on paljon avoimia kysymyksiä, joihin eduskunta kaipaa hallitukselta vastauksia.

Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islanti-operaatiota on vaikea nähdä sotilaallisesti saati taloudellisesti järkevänä. Hornet-lentäjillemme ei Islannissa ole tarjolla koulutuksellisia haasteita. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio on kallis.

Näillä näkymin Suomi olisi mukana operaatiossa neljällä hävittäjällä kolme viikkoa vuodessa. Lentotunnit olisivat pois kotimaan tehtävistä. Rahat nyhdettäisiin Puolustusvoimilta, joka on tällä hetkellä muutenkin ahtaassa taloudellisessa raossa. Islanti tai Nato ei maksaisi Suomelle ilmavalvonnasta.

Myös operaation kesto on kysymysmerkki. Hallitus ilmeisesti kaavailee lyhytaikaista operaatiota. Mutta käytännössä voi olla vaikea irtautua, kun kerran on sitoutunut – vertailukohteena vaikka Baltian ilmavalvonta. Entä onko mahdollista, kuten Islannin ulkoministeri on todennut, että Islannin ilmapuolustus lopulta siirretään Natolta kokonaan Pohjoismaiden vastuulle?

Operaation oikeudellinen perustakin on selvitystä vailla. Kyse ei ole kansainvälisestä kriisinhallinnasta, vaan harjoituksesta. Ja mikä on hallituksen logiikka? Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle?

Jos Islantiin kuitenkin poliittisista syistä lähdetään, mitä en osaa pitää mielekkäänä, pitää ilmavoimille antaa siihen myös resurssit. Puolustusmenojen leikkauksissa on kipuraja ohitettu.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 27.5.2012.

Kyselytunnilla Islannin operaatiosta

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla eilen nousi esille Suomen mahdollinen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan. Pääsin kysymään pääministeriltä seuraavaa:

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Ei voi välttyä vaikutelmalta, että hallitus itse asiassa käyttää pohjoismaista yhteistyötä, mikä sinällään on hyvin kannatettavaa, eräänlaisena peitevärinä sille, mikä on hallituksen tavoitteena taustalla, eli Nato-suhteen syventämiselle ja yleensä transatlanttisille suhteille. Mikä on, että hallituksen täytyy pimittää tietoa Islannin operaatiosta? Mitä siinä niin häpeiltävää on? Millä aikataululla tämä on nyt sitten etenemässä Utvan kautta tänne eduskuntaan, ja menevätkö nämä rahat tosiaan Puolustusvoimien toimintamenoista? Voiko näitä miltään muulta momentilta ottaa? Kansainvälisestä kriisinhallinnasta ehkä.

Pääministeri Jyrki Katainen:  Arvoisa puhemies! Aikataulusta en ihan tarkkaan osaa sanoa, mutta jos jotakin nyt pitäisi veikata, niin olisikohan syksyn asioita. Tässä ei ole mitään pimitettävää. Kaikki tämä käydään hyvin avoimesti läpi myös eduskunnassa heti, kun vaan osataan vastata kaikkiin kysymyksiin. Meillä on iso joukko asioita, joita paraikaa selvitetään, muun muassa tämä talouspuoli. Meillä ei ole pienintäkään tarvetta pimittää transatlanttisen yhteistyön tiivistämisen pyrkimystä, me teemme sen avoimesti ja vakaasti harkiten ja ihan tietoisesti. Me haluamme vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä. Samoin me haluamme vahvistaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Tämä on ihan selkeästi luonnollisesti myös Nato-maan ilmavalvontakysymys, siinäkään ei ole mitään pimitettävää. Eli tästä kaikesta pitää käydä hyvin avoimesti keskustelua. Mutta semmoinen väite, että tämän varjolla Suomi liikkuisi Natoa kohti, ei pidä paikkaansa. Kaikki tietävät, että Suomi on ollut Nato-yhteistyön kanssa hyvin aktiivinen takavuosina ja on sitä tälläkin hetkellä.

Harmillista, että kyselytunnilla eivät olleet ulkoministeri Erkki Tuomioja tai puolustusministeri Stefan Wallin. Harmillista oli myös se, etten päässyt esittämään pääministerille toista kysymystä. No, sen jätän varastoon, sillä keskustelu varmasti jatkuu.

Radiossa Islannin ilmavalvonnasta

Olin tänään mukana Ylen Ajantasan vallattomasti valtiopäivillä -ohjelmassa. Keskustelimme puolustusvaliokunnan kansanedustajakollegoiden Sofia Vikmanin (kok.) ja Tuula Peltosen (sd.) kanssa Suomen suunnitelmista osallistua Islannin ilmatilan valvontaan. Toisena aiheena oli tämän illan EU-huippukokous talouskasvusta. Kreikan tilanne puhutti. Toimittajana ohjelmassa oli Päivi Neitiniemi.

Islanti-operaatio ei ole mielekäs

Tutkija Charly Salonius-Pasternak kirjoitti Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan (Helsingin Sanomat Vieraskynä 20.5.). Hän näkee sen merkkinä ulkopoliittisen linjan muuttumisesta: liittoutumaton Suomi osallistuisi Nato-maan ilmatilan valvontaan.

Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islanti-operaatio ei ole sotilaallisesti saati taloudellisesti mielekäs. Hornet-lentäjille ei ole Islannissa tarjolla koulutuksellisia haasteita. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio olisi myös kallis ja sen kesto kysymysmerkki. Rahat otettaisiin ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan Puolustusvoimien toimintamenoista.

Operaation laillinen perustakin on selvitystä vailla. Kyse ei ole kansainvälisestä kriisinhallinnasta, vaan harjoituksesta. Ja mikä on hallituksen logiikka? Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle?

Jos Islantiin kuitenkin poliittisista syistä lähdetään, pitää ilmavoimille antaa siihen myös resurssit. Puolustusmenojen leikkauksissa on kipuraja ohitettu.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 22.5.2012.

Suomi mukaan Islannin ilmavalvontaan?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmatilan valvontaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Hiljaisuudessa valmisteltu asia oli tänään esillä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa eli UTVA:ssa, joka päätti käynnistää asiasta selvityksen. UTVA:n kokouksessa oli mukana myös tasavallan presidentti.

Pohjoismainen yhteistyö on hyvästä. Ilmeisesti kaikki Suomen puolueet kannattavat sitä, mukaan lukien Perussuomalaiset. Nähtävästi hallitus haluaa vauhdittaa pohjoismaista puolustusalan yhteistyötä toden teolla tällä Islannin ilmatilan valvontaoperaatiolla, joka ainakin äkkiseltään herättää useita kysymyksiä. Annoin Yleisradion TV-uutisille asiasta haastattelun ja olin varauksellinen. Ohessa perusteitani “duubioille”.

Ensinnäkin kustannukset. Puolustusvoimat on tunnetusti tällä hetkellä erittäin ahtaassa taloudellisessa raossa. Kansainvälisen kriisinhallinnan momentiltakaan ei varoja voi irrottaa Islannin ilmatilan valvontaan. Maa kun ei ole kriisikohde, vaikka taloudessa ongelmia on ollutkin. Menisivätkö varat oman maan puolustamisesta eli puolustusvoimien (ilmavoimien) toimintamenoista? Siltä valitettavasti näyttää.

Lentotunteja piloteillemme tulisi, mutta ne kustannukset – eikä pidä unohtaa maahenkilökunnan tarvetta! Pohjoismailla on erilaiset hävittäjätyypit käytössään. Nato-yhteensopivuutta löytyy, etenkin Suomesta, mutta koneet ovat erilaisia. Hornetista Gripeniin ja siltä väliltä. Helsingin Sanomien mukaan Suomi olisi mukana operaatiossa neljällä hävittäjällä kolme viikkoa vuodessa. Koneet olisivat pois kotimaan tehtävistä.

Toiseksi logiikka. Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle? Ja mikä on operaation laillinen perusta? Kyse ei ole kriisinhallinnasta. Suomi ei ole Nato-maa (Ruotsi varmaankin vetoaa solidaarisuusjulistukseensa tässä yhteydessä). Islanti puolestaan on Nato- muttei EU-maa.

Kolmanneksi kesto. Hallitus ilmeisesti kaavailee lyhytaikaista operaatiota. Mutta käytännössä tämänkaltaisesta operaatiosta on vaikea irtautua, kun siihen kerran on sitoutunut – vertailukohteena vaikka Baltian ilmavalvonta. Ja lopulta mitä konkreettista hyötyä Islannille saati sitten pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle olisi lyhytkestoisesta hankkeesta?

Eli hankkeessa on vielä toistaiseksi runsaasti avoimia kysymyksiä, joihin eduskunnan on saatava vastauksia. Vankkoja sotilaallisia perusteita osallistumiselle on ainakin näillä tiedoin vaikea hankkeessa nähdä. Ensi keskiviikkona kuulemme puolustusvaliokunnassa ulkoministeri Tuomiojaa, ehkä tämä vyyhti lähtee siitä purkautumaan.

Omia joukkoja on tuettava

Olen suhtautunut kriittisesti suomalaisten kriisinhallintajoukkojen osallistumiseen Afganistanin Nato-johtoiseen ISAF-operaatioon. YK-mandaatilla toimivassa operaatiossa Suomi on ollut mukana jo vuosikymmenen verran. Olen ottanut aiheeseen viimeksi kantaa kuukausi sitten eduskunnassa.

Kun minulle viime viikolla tarjoutui eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa mahdollisuus osallistua Afganistanin matkalle, tartuin tilaisuuteen. Kyseessä oli eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman vetämä matka, jolle osallistuivat myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ja valiokunnan jäsen Katri Komi. Turvallisuussyistä matkasta ei etukäteen julkisuudessa kerrottu, mutta eilen mediassa oli jo uutinen aiheesta. Eduskunnan sivuilta löytyy tiedote. Palasimme Suomeen tänään aamuyöllä.

Paikan päällä saimme tutustua suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukikohtaan Mazar-e-Shariffissa ja pääkaupungissa Kabulissa tapasimme merkkihenkilöitä aina presidentti Hamid Karzaita myöten. Suurlähettiläämme Pauli Järvenpää oli laatinut erinomaisen ohjelman parlamentaariselle delegaatiollemme.

Suomalaiset sotilaat tuntuivat arvostavan sitä, että olimme tulleet paikan päälle. Se tuntui hyvältä. Nimittäin periaate on pidettävä kirkkaana mielessä: kun päätös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä kriisinhallintatehtäviin minne tahansa on demokraattisessa prosessissa tehty, on päätöstä kunnioitettava. Se tarkoittaa sitä, että omia joukkoja on tuettava. Aina.

On tärkeää osata erottaa jonkin kriisinhallintaoperaation mielekkyydestä käyty väliin reipaskin poliittinen keskustelu sen jälkeisestä suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukemisesta.

Mazar-e-Shariffissa puhemiesvaltuuskunnalla oli mahdollisuus keskustella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.

Matka toisaalta avarsi ja toisaalta vahvisti käsityksiäni Afganistanin operaatiosta ja sen mahdollisesta jatkosta vuoden 2014 jälkeen. Parhaillaan maassa on käynnissä transitio eli turvallisuusvastuun asteittainen siirto ISAF-joukoilta afgaaniviranomaisille.

Turvallisuustilanne on Afganistanissa edelleen kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla. Transitio rakentuu osin pilvilinnojen varaan, mutta onko meillä muuta mahdollisuutta?

Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2012 laskimme tukikohdassa seppeleen sodissa ja rauhanturvaoperaatioissa kaatuneiden muistoksi. Vasemmalta Niinistö, Komi, Heinäluoma ja Soini. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.