Aihearkisto: ulkopolitiikka

Ei pelästyä vaan terästyä!

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla eilen jatkui keskustelu kenraali Makarovin puheesta. Suomen suhde Natoon nousi tapetille. Ohessa puheenvuoroni ja ministerien vastaukset.

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Kenraali Makarovin puheista ei suomalaisten kannata pelästyä vaan terästyä.

Totta kuitenkin on, että tämä hallitus pyrkii ajamaan Suomea niin lähelle Natoa, että heikompia hirvittää. Siitä viimeisimpänä osoituksena on hallituksen suunnitelma osallistua Nato-maa Islannin ilmavalvontaan. Samaan aikaan oman maan Puolustusvoimista isketään suonta. Perussuomalaiset eivät hyväksy tämän hallituksen maanpuolustusnihilististä linjaa. Oma, vahva puolustus on realismia. Kysyn arvoisalta ministeriltä, onko Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Makarovin lausunto saanut aikaan minkäänlaista kriittistä kihinää hallituksen sisällä. Eli onko hallituksella henkistä valmiutta muuttaa puolustuspoliittista linjaa, edes hieman loiventaa Puolustusvoimien meneillään olevaa suorituskyvyn syöksyä, esimerkiksi palauttaa reserviläisten kertausharjoitukset edes välttävälle tasolle?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Emme nyt näe todellakaan mitään syytä tehdä peruslinjauksiimme tarkistuksia. Nämä peruslinjaukset tulevat eduskunnan arvioitaviksi, kun turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko syksyllä saadaan eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse toivoisin, että myös perussuomalaiset osallistuisivat parlamentaarisen kontaktiryhmän työhön, jolloinka me voisimme kaikki yhdessä käydä läpi nämä linjaukset ja saavuttaa niille mahdollisimman laajan tuen.

Puolustusministeri Stefan Wallin:  Arvoisa puhemies! On ehkä syytä myöskin huomioida, että hallitusohjelma määrittää hyvinkin selkeästi Suomen suhteen Natoon. Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä tai valmistele jäsenyyshakemusta tällä vaalikaudella. Säilytämme toki mahdollisuuden liittoutua joskus tulevaisuudessa, jos näin päätetään. Samalla Suomi arvioi suhdettaan Natoon omista puolustus- ja turvallisuuspoliittisista intresseistään käsin. Tämä on hyvinkin selkeä määritelmä, eikä se tarvitse minkääntyyppistä uutta rukkausta, ei piiruakaan suuntaan eikä toiseen vain sen takia, että Venäjän yleisesikunnan päällikkö käy täällä puhumassa. Hieman erikoista on ehkä se, että perussuomalaiset käyttävät nyt Makarovin puhetta lyömäaseena omien mielipiteittensä pönkittämiseksi.

Yritin saada vielä vastauspuheenvuoroa, mutta en onnistunut. En nimittäin oikein ymmärtänyt, miksi ministeri Wallin halusi puoluepolitisoida tämän vakavan turvallisuuteen liittyvän kysymyksen. Kyllä Makarovin puhe pitää ottaa Suomessa herätyshuutona.

Makarov on puhunut

Eilen kuulimme kieltämättä suoraa puhetta Venäjän asevoimien komentajalta, kenraali Makarovilta. Tietääkseni hän on yleensäkin suorapuheinen mies, joten siinä mielessä hänen puheensa eivät yllättäneet.

Se kuitenkin jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, kuten pääsin aamulla MTV3:n Huomenta Suomen uutisissa toteamaan, ettei kenraali Makarov Suomeen omiaan tule lämpimikseen puhumaan. Kyllä hänen viestinsä heijastavat Venäjän armeijan tuntoja ja jossain määrin myös Venäjän poliittisen johdon. Venäjä haluaa osoittaa, että se on suurvalta. Linja on tiukentumassa Putinin palattua presidentiksi.

Mielestäni Makarovin puheista ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan terästyä. Tämä ulostulo antaa aihetta suomalaisille pohtia puolustusratkaisuamme. Toimikoon se herätyksenä! Nimittäin ongelmamme ei ole kenraali Makarov, vaan pääministeri Katainen.

Kokoomusvetoinen hallituksemme on ajamassa Suomea eräänlaiseen puolustukselliseen välitilaan. Kansallista puolustusjärjestelmäämme kuihdutetaan, mikä on vastuutonta politiikkaa. Puolustusvoimistamme leikataan käsittämättömän paljon, ja samaan aikaan ollaan valmiita menemään mukaan Nato-maan Islannin ilmavalvontaan.

Tämän tien päässä häämöttää Naton pakkojäsenyys, kuten puolustusvoimauudistuksesta käydyssä välikysymyskeskustelussa sanoin ja kuten myös tänään Ylen uutisille ja Ilta-Sanomissa (printtiversiossa) totesin.

Oma vahva puolustus on realismia. Sellainen pitää itsenäisellä maalla aina olla. EU:hun luottaminen ei ole realismia. Onko “verkottuneeseen puolustukseen” nojaaminen realismia? Se on jokaisen päätettävä itse.

Olemme vedenjakajalla. Puolustusvoimauudistus on itse asiassa suuri leikkausohjelma, suurin sitten jatkosodan päättymisen. Voi olla, että kansallinen puolustusjärjestelmä ei ole enää realistinen vaihtoehto seuraavalla vaalikaudella. Siksi lujaa Kataisen hallitus moukaroi Puolustusvoimia tällä hetkellä.

Onko Kokoomuksen tavoitteena lyödä Puolustusvoimat polvilleen, synnyttää se turvallisuusvaje, josta puolustusministeri Wallinkin puhui viime vuonna, ja jota täyttämään seuraavalla vaalikaudella sitten haettaisiin Nato-jäsenyyttä? Tämä on vastuutonta poliittista peliä kansakunnan turvallisuudella. Ihmettelen, että hallituksen vasemmistopuolueet hyväksyvät sen. Ihmettelen, että suomalaiset laajemmin eivät ole heränneet näkemään mitä Kataisen hallitus parhaillaan tekee puolustuskyvyllemme.

Kataisen-Urpilaisen-Wallinin-Tuomiojan-Arhinmäen ja kumppaneiden hallituksessa itsenäisen maanpuolustuksen nakertajat ja maanpuolustusnihilistit lyövät veljen kättä.

Nato PA -kokouksessa Tallinnassa

Osallistuin Tallinnassa pidettyyn Naton parlamentaarisen yleiskokouksen (Nato Parliamentary Assembly) kevätistuntoon. Ensimmäistä kertaa naapurissamme Virossa järjestettyyn nelipäiväiseen kokoukseen osallistui vajaa kolmesataa kansanedustajaa, joista suurin osa Naton jäsenmaista.

Mukana tässä NATO PA -kokouksessa oli myös Naton rauhankumppanimaita – kuten Suomi ja Ruotsi – sekä eri statuksilla olevia Euroopan ulkopuolisia maita. Suomesta lisäkseni kokoukseen osallistuivat kansanedustajat Ilkka Kanerva (valtuuskuntamme puheenjohtaja, kok.) ja Mikko Savola (kesk.) Eero Heinäluoma (sdp) oli puoluekokouksen takia estynyt.

Kokouksessa keskusteltiin Afganistanin ISAf-kriisinhallintaoperaatiosta, jonka aikataulun mukaan tulisi päättyä vuoden 2014 lopussa. Viron ulkoministeri Urmas Paet painotti puheessaan periaatetta ”in together, out together” (yhdessä sisään, yhdessä ulos).

Lisäksi keskusteltiin talouskriisistä sekä siitä, miten toimitaan puolustusmäärärahojen vähentyessä. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenhan on tarjonnut vastauksena tähän niin sanottua fiksua puolustusta (Smart Defence). Sen ajatuksena on lisätä yhteistyötä, erikoistumista ja monikansallisia hankkeita niin, että kaikkien valtioiden ei ole pakko hankkia kaikkia puolustusvarusteita itselleen. Se ei tarkoita sitä, että Nato-mailla olisi aikaisemmin ollut tyhmä puolustus…

Muita aiheita kokouksessa olivat muun muassa arabikevät, Ukrainan ihmisoikeustilanne, Iranin ydinaseohjelma sekä Venäjä-suhteet. Keskustelu oli sangen avointa, väliin ärhäkkääkin.

Kokouksen käsittelyssä olevat asiakirjat löytyvät Nato PA:n verkkosivuilta.

Kokouspaikan perinteisessä yhteiskuvassa suurlähettiläs Aleksi Härkösen (keskellä) ja Mikko Savolan (oikealla) kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves puhui Naton parlamentaarisen yleiskokouksen osallistujille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomi valvomaan Islannin ilmatilaa?

Keskustelu Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan on nähty merkkinä Suomen ulkopoliittisen linjan muuttumisesta: sotilaallisesti liittoutumaton Suomi osallistuisi Nato-maan ilmatilan valvontaan. Hiljaisuudessa valmisteltu asia on ollut esillä tasavallan presidentin sekä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli Utvan kokouksessa. Utva päätti käynnistää asiasta selvityksen.

On totta, että Islanti tarvitsee apua ilmatilansa valvonnassa. Satujen saarella ei ole omaa armeijaa, ja Yhdysvallat on sulkenut lentotukikohtansa Keflavikissa. Suomelle osallistuminen kuitenkin tarkoittaisi sitoutumista Naton projektiin.

Vuonna 2009 Suomi tyrmäsi ajatuksen osallistumisesta. Tuolloin hanketta pidettiin kalliina ja poliittisena. Suomelle on myös tarjottu mahdollisuutta osallistua Baltian ilmavalvontaan, mutta nämäkin ehdotukset on johdonmukaisesti torjuttu.

Nyt Islantiin lähtöä perustellaan pohjoismaisella yhteistyöllä ja suomalaisten lentäjien saamalla harjoituksella. Molempia perusteluja on syytä kriittisesti arvioida. Kokonaisuudessaan operaatiossa on paljon avoimia kysymyksiä, joihin eduskunta kaipaa hallitukselta vastauksia.

Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islanti-operaatiota on vaikea nähdä sotilaallisesti saati taloudellisesti järkevänä. Hornet-lentäjillemme ei Islannissa ole tarjolla koulutuksellisia haasteita. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio on kallis.

Näillä näkymin Suomi olisi mukana operaatiossa neljällä hävittäjällä kolme viikkoa vuodessa. Lentotunnit olisivat pois kotimaan tehtävistä. Rahat nyhdettäisiin Puolustusvoimilta, joka on tällä hetkellä muutenkin ahtaassa taloudellisessa raossa. Islanti tai Nato ei maksaisi Suomelle ilmavalvonnasta.

Myös operaation kesto on kysymysmerkki. Hallitus ilmeisesti kaavailee lyhytaikaista operaatiota. Mutta käytännössä voi olla vaikea irtautua, kun kerran on sitoutunut – vertailukohteena vaikka Baltian ilmavalvonta. Entä onko mahdollista, kuten Islannin ulkoministeri on todennut, että Islannin ilmapuolustus lopulta siirretään Natolta kokonaan Pohjoismaiden vastuulle?

Operaation oikeudellinen perustakin on selvitystä vailla. Kyse ei ole kansainvälisestä kriisinhallinnasta, vaan harjoituksesta. Ja mikä on hallituksen logiikka? Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle?

Jos Islantiin kuitenkin poliittisista syistä lähdetään, mitä en osaa pitää mielekkäänä, pitää ilmavoimille antaa siihen myös resurssit. Puolustusmenojen leikkauksissa on kipuraja ohitettu.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 27.5.2012.

Kyselytunnilla Islannin operaatiosta

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla eilen nousi esille Suomen mahdollinen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan. Pääsin kysymään pääministeriltä seuraavaa:

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Ei voi välttyä vaikutelmalta, että hallitus itse asiassa käyttää pohjoismaista yhteistyötä, mikä sinällään on hyvin kannatettavaa, eräänlaisena peitevärinä sille, mikä on hallituksen tavoitteena taustalla, eli Nato-suhteen syventämiselle ja yleensä transatlanttisille suhteille. Mikä on, että hallituksen täytyy pimittää tietoa Islannin operaatiosta? Mitä siinä niin häpeiltävää on? Millä aikataululla tämä on nyt sitten etenemässä Utvan kautta tänne eduskuntaan, ja menevätkö nämä rahat tosiaan Puolustusvoimien toimintamenoista? Voiko näitä miltään muulta momentilta ottaa? Kansainvälisestä kriisinhallinnasta ehkä.

Pääministeri Jyrki Katainen:  Arvoisa puhemies! Aikataulusta en ihan tarkkaan osaa sanoa, mutta jos jotakin nyt pitäisi veikata, niin olisikohan syksyn asioita. Tässä ei ole mitään pimitettävää. Kaikki tämä käydään hyvin avoimesti läpi myös eduskunnassa heti, kun vaan osataan vastata kaikkiin kysymyksiin. Meillä on iso joukko asioita, joita paraikaa selvitetään, muun muassa tämä talouspuoli. Meillä ei ole pienintäkään tarvetta pimittää transatlanttisen yhteistyön tiivistämisen pyrkimystä, me teemme sen avoimesti ja vakaasti harkiten ja ihan tietoisesti. Me haluamme vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä. Samoin me haluamme vahvistaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Tämä on ihan selkeästi luonnollisesti myös Nato-maan ilmavalvontakysymys, siinäkään ei ole mitään pimitettävää. Eli tästä kaikesta pitää käydä hyvin avoimesti keskustelua. Mutta semmoinen väite, että tämän varjolla Suomi liikkuisi Natoa kohti, ei pidä paikkaansa. Kaikki tietävät, että Suomi on ollut Nato-yhteistyön kanssa hyvin aktiivinen takavuosina ja on sitä tälläkin hetkellä.

Harmillista, että kyselytunnilla eivät olleet ulkoministeri Erkki Tuomioja tai puolustusministeri Stefan Wallin. Harmillista oli myös se, etten päässyt esittämään pääministerille toista kysymystä. No, sen jätän varastoon, sillä keskustelu varmasti jatkuu.

Radiossa Islannin ilmavalvonnasta

Olin tänään mukana Ylen Ajantasan vallattomasti valtiopäivillä -ohjelmassa. Keskustelimme puolustusvaliokunnan kansanedustajakollegoiden Sofia Vikmanin (kok.) ja Tuula Peltosen (sd.) kanssa Suomen suunnitelmista osallistua Islannin ilmatilan valvontaan. Toisena aiheena oli tämän illan EU-huippukokous talouskasvusta. Kreikan tilanne puhutti. Toimittajana ohjelmassa oli Päivi Neitiniemi.