Aihearkisto: Uusi Suomi

50:s tapaaminen Ruotsin ministerin kanssa

Vierailin Porissa Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa. Tutustuimme Porin prikaatin toimintaan Säkylässä mm. tapaamalla prikaatissa palvelevaa henkilöstöä ja varusmiehiä. Hyvä henki oli täälläkin vallalla ja tekemisen meininki.

Työlounaalla Porin upealla Raatihuoneella keskustelimme Suomen ja Ruotsin kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä sekä lähialueen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Pohdimme myös sitä mitä olemme neljän vuoden aikan yhdessä saaneet aikaan ja sitä on paljon. Kaikkea ei tässä voi kertoakaan, mutta etenkin harjoitustoiminta on tiivistynyt. Sen myötä joukkojemme yhteistoimintakyky on korkealla tasolla.

Porin kokous oli Hultqvistin ja minun 50:s tapaaminen kuluvalla hallituskaudella. Siinä saa seuraajani ahkeroida, jos paremmaksi meinaa pistää! Toki uskon, että Suomen seuraavakin puolustusministeri, kuka hän onkaan, haluaa jatkaa hyvää yhteistyötä koska se hyödyttää molempia osapuolia ja tuottaa turvallisuutta Pohjolaan. Yhdessä olemme vahvempia.

Herra tasavallan presidentti, eipä kestä!

Kuvakaappaus Ilta-Sanomien videohaastattelusta.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on julistanut valtiopäivät virallisesti päättyneiksi. Neljän vuoden vaalikausi on ohi, ja ensi sunnuntaina valitaan uusi eduskunta.

Puheessaan eduskunnalle hän muun muassa totesi voimapolitiikan palanneen, “jos se koskaan kunnolla ehti kadotakaan”. Tämän vuoksi oli hyvä, ettei Suomi Neuvostoliiton hajottua ja kylmän sodan päätyttyä ajanut kansallista puolustustaan alas. Olen aivan samaa mieltä. Sitten seurasi kannaltani presidentin puheen mielenkiintoisin osuus:

“Aivan turhan vähälle huomiolle on jäänyt se johdonmukainen työ, jota tämä eduskunta on tehnyt noiden aukkojen paikkaamiseksi. Turvallisuuttamme kuluneella vaalikaudella lujittaneiden lainsäädännöllisten saavutusten luettelo on pitkä.”

“Asevelvollisuuslain muutos on tehnyt puolustusvalmiuden kohottamisesta helpompaa. Laki kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta on vahvistanut kykyämme päätöksentekoon turvallisuusyhteistyössä. (- -) Kansallinen turvallisuus huomioidaan nyt perusteellisemmin sekä kaksoiskansalaisuuteen että alueiden käyttöön ja kiinteistöjen omistukseen liittyvissä kysymyksissä. Vielä vahvistamista odottavat siviili- ja sotilastiedustelulait antavat viranomaisille jatkossa tuntuvasti paremmat valmiudet ennaltaehkäiseviin toimiin.”

Lopuksi presidentti Niinistö kiitti lämpimästi tästä työstä.

Mitäpä minä tähän muuta vastaamaan kuin että eipä kestä, herra tasavallan presidentti!

Näin ainakin velmuilin Iltasanomien videohaastattelussa puheen jälkeen eduskunnan valtiosalissa. – Niin se on, keskimäärin mukavampaa on saada kehuja kuin kritiikkiä mutta molempia tarvitaan.

Professorit puhuvat puppua

Kaksi professoria (taloushistorian professori Markku Kuisma ja alue- ja kulttuuritutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta), yliopistonlehtori (Juri Mykkänen) sekä kustantaja (Mika Rönkkö) kirjoittivat Helsingin Sanomissa 10.4.2019 mielipidekirjoituksen ilmavoimien hävittäjähankinnoista.

Vaikka aprillipäivä on jo mennyt, voi hyvällä syyllä pohtia, oliko kysymyksessä asiantuntijakirjoituksen parodia?

Ainutlaatuisen analyysin mukaan hävittäjiä kuulemma riittäisi seitsemän (!) kappaletta paraateihin. Ilmatorjunta-aseet ja pikkusukellusveneet hankittaisiin puuttuvien hävittäjien tilalle. Sen verran absurdia tekstiä, että kannattaisiko edes kommentoida? Jotain kuitenkin on sanottava.

Ensinnäkin, ilmatorjunta ei pysty luomaan Suomelle valtakunnallista suojaa eikä kykene muihin Suomen puolustuksen kannalta elintärkeisiin monitoimihävittäjien tehtäviin.

Toiseksi, kirjoittajien epäily siitä, että Suomen hävittäjät hankittaisiin osaksi Nato-armadaa voitaneen kuitata totaalisella ymmärtämättömyydellä Suomen turvallisuuspolitiikasta.

Kolmas seikka onkin sitten jo vakavampi. Kirjoittaminen akateemisilla titteleillä puuta heinää voi ennen pitkää saattaa yliopistollisen osaamisen laajemminkin kyseenalaiseksi. Professoritkin voisivat pysyä lestissään ja kirjoittaa aiheista, jotka tuntevat. Ei aiheista, joita kohtaan heillä on tunteita.

Sananvapaus kuuluu myös ministerille

Lännen Median julkaisuissa kirjoitettiin vastauksestani Martin Scheininin oikeuskanslerille tekemään kanteluun koskien kotisivuillani 19.2.2019 julkaistua blogia ”Eduskunnan on ryhdistäydyttävä”.

Aikaisemmin Scheinin oli pyytänyt poliisia tutkimaan asiaa. Helsingin poliisilaitoksen tutkimattajättämispäätöksessä 25.2.2019 todetaan, että pelkkä asianomistajan subjektiiviseen käsitykseen perustuva väite rikoksesta vailla muuta näyttöä väitteen tueksi ei riitä esitutkinnan aloittamiseen.

Scheininiä on häirinnyt erityisesti blogissa käyttämäni termi ”perustuslakitaleban”. Termi kuvasi sitä tapaa, jolla äärimmäisesti johonkin teemaan suhtautuvat henkilöt vievät kaikin käytettävissä olevin keinoin eteenpäin jotakin tärkeäksi kokemaansa agendaa. Näkemykseni mukaan Scheinin on juuri näin tehnyt tviiteillään, poliittisluonteisillakin blogikirjoituksillaan ja haastatteluillaan, jotka eivät sovi yhteen valiokunnan kutsuman asiantuntijan rooliin.

Kritiikkini kohdistui erityisesti prosessiin ja menettelytapoihin, joilla valiokunnissa olleet asiantuntijat pyrkivät ulkoparlamentaarisin keinoin vaikuttamaan eduskunnan päätöksentekoon, koska kokivat, että heidän näkemyksiään ei ollut eduskuntatyöskentelyssä riittävästi huomioitu.

Scheinin ohitti toiminnallaan sosiaalisessa mediassa satojen muiden asiantuntijoiden eduskunnan valiokunnille tiedustelulakipakettiin antamat lausunnot ja pyrki tviiteillä oman näkemyksensä mukaisia tavoitteita korostaen vaikuttamaan Suomen kansan valitseman eduskunnan ja sen puhemiehen päätöksentekoon. Samalla Scheinin on itse altistanut näkemyksensä julkisen keskustelun piiriin.

Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Keskusteluun osallistumisen vapautta ei voida evätä myöskään poliitikoilta tai ministereiltä. Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus ja avoin julkinen keskustelu. Poliittisena perusoikeutena sananvapaus antaa vahvaa suojaa erityisesti poliittiseen toimintaan liittyvälle viestinnälle ja siihen kuluu keskeisesti oikeus osallistua yhteiskunnallisia asioita koskevaan keskusteluun.

Joint Expeditionary Force

Osallistuin Lontoossa Joint Expeditionary Force (JEF) joukon käyttöön liittyvään ministeritason konsultaatio- ja päätöksentekoharjoitukseen. JEF:lle ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä, mutta nimi tarkoittaa yhteistä nopean toiminnan joukkoa.

Kuluva vuosi on JEF:n ensimmäinen todellinen toimintavuosi. Kyse on Iso-Britannian johtamasta puolustusyhteistyöstä, johon osallistuu Suomen lisäksi Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat, Latvia, Liettua ja Viro. Yhteistyön tavoitteena on kehittää sotilaallisia valmiuksia ja kykyä ennaltaehkäistä sekä tarvittaessa vastata yhdessä erilaisiin kriiseihin, siis ylläpitää rauhaa ja vakautta pohjoisessa Euroopassa. Brexitistä huolimatta Iso-Britannia haluaa kantaa vastuutaan Euroopan turvallisuudesta. Esimerkiksi ensi kesänä JEF-yhteistyön puitteissa järjestetään Itämerellä 3 000 sotilaan suuruinen harjoitus Baltic Protector.

Uskon, että JEF tulee olemaan tärkeä turvallisuuden tuottaja. Yhdessä olemme vahvempia. JEF:n puitteissa voimme toimia kaksin, kolmin tai vaikka kaikki yhdeksän maata yhdessä, tilanteen mukaan. Alueellinen puolustusyhteistyö on tulevaisuutta. Se ymmärretään niin EU:ssa kuin Natossa. Samanmielisten maiden JEF täydentää EU:n, Naton, YK:n ja Northern Groupin työtä. Viimeaikaisten puolustukseen liittyvien eurooppalaisten aloitteiden joukossa JEF on käsitykseni mukaan omaa luokkaansa. Se on hyvin konkreettista yhteistyötä.

Palautamme miinakauhua hyppypanoksella

Suomessa astui 1.7.2012 voimaan Ottawan sopimus, joka kielsi jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon ja varastoinnin. Miinojen tuhoaminen – 1,3 miljoonaa kappaletta puhdasta puolustusasetta – vietiin loppuun vuoden 2016 aikana.

Sopimukseen liittyminen oli silloisilta vallanpitäjiltämme uskomatonta typeryyttä, joka osaltaan nakersi maamme edellytyksiä itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Taustalla oli tiettyjen poliitikkojen naiivi uskomus siitä, että kylmän sodan päätyttyä oli syntynyt ikuinen rauha. Turvallisuusympäristömme kehitys on ollut kuitenkin toisenlaista.

Onneksi Suomessa ei kuitenkaan luovuttu kaikesta miinoihin liittyvästä osaamisesta. Olemme tälläkin hetkellä miinaosaamisen eli suluttamisen suurvalta ja meiltä haetaan oppia. Suomalainen sulutus ei kohdistu sattumanvaraisesti siviileihin, vaan sotilaallinen kohde on aina tiedossa. Sulutteet ovat paikannettavissa ja siten käyttötarpeen päätyttyä myös raivattavissa.

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Miinojen myötä menetimme kuitenkin puolustajan tärkeän liittolaisen, miinakauhun. Siksi aikoinaan vaadin hallitusohjelmaan (2015) kirjauksen, jonka mukaan Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta.

Sen perusteella valtioneuvoston puolustusselontekoon (2017) kirjattiin seuraava linjaus: ”Jalkaväkimiinojen poistumisen kautta menetettyä pelotevaikutusta korvataan muilla menetelmillä. Puolustusvoimat selvittää kotimaisen puolustusteollisuuden innovaatioiden mahdollisuuksia ja käytettävyyttä.”

Suomessa on nyt muutaman vuoden ajan kehitelty uutta maapuolustuksen asejärjestelmää, joka toisi jalkaväkimiinojen kieltämisen myötä poistunutta alue- ja etenkin pelotevaikutusta takaisin. Kyse on uudentyyppisen, viuhkapanoksia täydentävän, ilmassa räjäytettävän hyppypanoksen (TOC, Take-Off-Canister) kehittämisestä.

Tavoitteena on ollut luoda reserviläisarmeijalle sopiva, paikallispuolustusta tukeva, yksinkertainen, kustannustehokas ja helppokäyttöinen ase. Puolustusvoimat allekirjoitti eilen kotimaisen puolustus-teollisuusyrityksen, Leijona-instituutin, kanssa ns. 0-sarjasopimuksen ensimmäisten hyppypanosten hankinnasta. Seuraavassa vaiheessa panosta testataan monipuolisesti. Jos ja kun testaukset saadaan onnistuneesti päätökseen, voidaan puhua varsinaisesta sotavarusteesta.

Hyppypanosprojekti oli mahdollinen vain tällä hallituskokoonpanolla. Olemme viimeinkin konkreettisen askeleen lähempänä miinakauhun palauttamista. Samalla näen hyppypanokselle vientipotentiaalia.