Aihearkisto: Uusi Suomi

Vapaaehtoinen maanpuolustus uudistuu

Tällä vaalikaudella kansallinen puolustus on palautettu sille kuuluvaan arvoon. Tästä kertoo se, että hallitus päätti kehysriihessä, että puolustusministeriön kehyksissä sotilaalliseen kriisinhallintaan varattuja rahoja siirretään 6,5 miljoonaa euroa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen vuodesta 2020 alkaen. Tällä päätöksellä mahdollistetaan puolustusselonteossa päätetty vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen pohjoismaisten mallien mukaisesti.

Kehysriihen päätöksen pohjalta olen tänään allekirjoittanut työryhmän asettamispäätöksen. Työryhmän tehtävänä on kesäkuun loppuun mennessä tuottaa esitykset lainsäädännön muutoksista, joilla vapaaehtoisen maanpuolustuksen sotilaallinen koulutus siirretään osaksi puolustusvoimia 1.1.2020 mennessä.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtäviä ja resursseja vahvistetaan sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sekä varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen osalta. Tarkoituksena on saada jälkimmäinen koulutus maksuttomaksi.

Lisätietoa aiheesta puolustusministeriön sivuilla

Syyrian tilanne: vain rauha yllättäisi

Annoin Aamulehdelle haastattelun liittyen Syyrian tilanteeseen. Totesin, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin puheet ohjusiskuista täytyy ottaa vakavasti. Sotilaallisen voiman käyttöä ei voida sulkea pois.

Vaara siitä, että Yhdysvaltojen ohjusisku synnyttäisi suuremman konfliktin, joko tahattoman tai tahallisen, on olemassa. Toisaalta tämä vaara on ollut olemassa pitkään, jo edellisen ilmaiskun aikana.

Arvioni mukaan tilanteella ei ole ainakaan välittömiä vaikutuksia kansainväliseen puolustusyhteistyöhön, eikä se vaikuta myöskään Suomen ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin puolustusyhteistyön kannalta. Tilanne tietysti muuttuu, jos mahdollisten sotilaallisten iskujen taakse pyritään muodostamaan kansainvälistä koalitiota.

Diplomatia on tilanteen purkamisessa ensisijainen keino, mutta suuria ponnisteluita vaaditaan. Syyrian pitkään jatkuneessa sodassa ei mikään enää jaksa yllättää, paitsi mahdollinen rauha. Paljon on tapahduttava ennen kuin tilanne laukeaa.

Kansalaispalveluksen ja siviilipalveluksen tuettava yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta

Viime aikoina on keskusteltu kansalaispalveluksesta. Kaikkia koskevaa palvelusvelvoitetta on tarjottu vastaukseksi vain miehiä koskevan ase- tai siviilipalveluksen synnyttämään oletettuun tasa-arvo-ongelmaan. Ajatus kansalaispalveluksesta on pohtimisen arvoinen, mutta nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän korvaajaksi siitä ei ole.

Perustuslaissamme on maanpuolustusvelvollisuus ja hyvä niin. Suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän on kyettävä tuottamaan puolustuskyvyn ylläpitämisen edellyttämä riittävän kokoinen, osaava ja toimintakykyinen reservi. Tällä hetkellä näin onkin, mutta tinkimisvaraa ei ole. Sodan ajan joukkojen verraten suuren määrän 280 000 vuoksi koulutukseen tarvitaan koko miespuolinen ikäluokka. Näin saadaan samalla myös erityisosaajia tarvittaviin tehtäviin. Valikoiva, saati vapaaehtoinen asevelvollisuus on Suomen oloissa ja Suomen kokoisessa maassa mahdoton ajatus.

Sellaisille henkilöille, jotka terveydellisistä syistä eivät voi suorittaa perinteistä varusmiespalvelusta tai niille naisille, jotka eivät valitse vapaaehtoista varusmiespalvelusta, voidaan kuitenkin ajatella uusia polkuja mahdollistaa osallistuminen työhön yhteiskunnan hyväksi. Tällöin kyseeseen voisi tulla kansalaispalvelus. Se tulisi kuitenkin kytkeä tiiviisti jo olemassa oleviin turvallisuuden viitekehyksiin, ja sen tulisi olla kustannuksiltaan järkevä. Ennen kaikkea sille on oltava kysyntää.

Tällainen kansalaispalvelus voisi sisältää koulutusta, joka liittyisi esimerkiksi sellaisiin Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvattuihin häiriötilanteisiin, joihin ei aina välttämättä liity sotilaallisen voiman käyttöä: mm. elintarvikehuoltoon sekä sosiaali- ja terveystoimeen liittyviin tilanteisiin, suuronnettomuuksiin ja ympäristöuhkiin. Näissä poikkeusolosuhteissa koulutuksen saaneet henkilöt voisivat toimia viranomaisten tukena.

Toinen säännöllisesti keskustelua herättävä kysymys on siviilipalvelus, jossa nykyisellään on paljon kehittämisen varaa. Myös siviilipalveluksen tulee tukea yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja sille on oltava paikkansa myös poikkeusoloissa.

Puolustusministeriö teki vuosi sitten työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) siviilipalveluksen kehittämistä koskevan aloitteen, jossa ehdotettiin mm. täydennyspalvelusajan pidentämistä nykyisestä viidestä päivästä esimerkiksi kymmeneen. Lisäksi ehdotettiin, että paluu reserviin mahdollistetaan vielä täydennyspalveluskoulutuksen aloittamisen jälkeen ja samaten mahdollistetaan asevelvollisen paluu suorittamaan varusmiespalvelusta jo alkaneenkin siviilipalveluksen puolelta. Siviilipalveluslakia ehdotettiin myös muutettavaksi siten, että siviilipalveluspaikkana voisi toimia vain kokonaisturvallisuuden kannalta hyödyllinen valtion viranomainen tai liikelaitos.

TEM asetti puolustusministeriön aloitteen pohjalta työryhmän selvittämään siviilipalveluslain muutostarpeita. Vaikeimmiksi kohdiksi voi jo nyt arvioida täydennyspalveluksen kestoajan pidentämisen ja siviilipalveluspaikkojen muutoksen vain kokonaisturvallisuuden kannalta hyödyllisiksi palveluspaikoiksi. Työryhmän työssä esille tullee myös ns. siviilivarannon muodostaminen: Siviilipalveluksen suorittaneille voitaisiin luoda rekisteri, jonka perusteella heidät voidaan kutsua tukemaan poikkeusoloja. Nythän tilanne on se, ettei siviilipalvelusmiehille ole poikkeusoloissa käytännössä mitään velvoitteita.

Keskeistä on, että niin siviilipalvelus kuin mahdollinen kansalaispalveluskin palvelevat yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Aseellinen varusmiespalvelus on kuitenkin myös tulevaisuudessa maamme puolustuksen kivijalka, eikä mikään järjestelmä, joka tavalla tai toisella liudentaisi sen suorittamista, ole mahdollinen kehityssuunta.

Talviaurinkoa Bodenissa

Kuvat: Puoluetusministeriö

Tein työvierailun Pohjois-Ruotsin varuskuntakeskittymään Bodeniin 19.-20.3.2018.

Vierailun aikana tapasin Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin, jonka kanssa käydyt kahdenväliset keskustelut käsittelivät mm. Itämeren alueen turvallisuustilanteen kehitystä, Suomen ja Ruotsin kahdenvälistä puolustusyhteistyötä, yhteistyötä Nordefcon puitteissa sekä transatlanttista yhteistyötä. Kyseessä oli jo 38:s tapaamiseni ministeri Hultqvistin kanssa – Liekö jo ennätys alallaan?

Lisäksi tutustuin Ruotsin puolustusvoimien Kiirunatunturin ja Bodenin alueella järjestettävään Vintersol 2018 -sotaharjoitukseen sekä tapasin harjoitusjoukkoja kauniissa maalissäässä. Joukossa oli jo ruotsalaisia varusmiehiä ja reserviläisiä ammattiarmeijan rungon tukena. Ruotsin puolustus ottaa määrätietoisia askeleita oikeaan suuntaan, mitä on Suomessakin tyytyväisyydellä tervehdittävä.

Maanpuolustus kuuluu kaikille

SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Sirpa Paatero vaativat minua puuttumaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) alaikäisille antamaan sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen. Sinällään kysymys on oikein osoitettu, kuuluuhan MPK puolustusministeriön tulosohjaukseen.

Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on reilun kymmenen vuoden takaa. Sen mukaan sotilaallisella koulutuksella tarkoitetaan puolustusvoimien aseilla, ampumatarvikkeilla tai räjähteillä tapahtuvaa sotilaallisten taitojen sekä joukon yhteistoiminnan kehittämistä sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa toimimista varten. Sotilaallisia valmiuksia palvelevalla koulutuksella, johon taistelijapari Tuomioja-Paatero tulensa suuntaa, tarkoitetaan muuta vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta kuten esim. suunnistusta, kartanlukua ja yleensä luonnossa selviytymistä.

MPK järjestää tänäkin vuonna kymmeniä nuorille suunnattuja kursseja. Näitä ovat mm. lukiolaisten turvakurssit ja intti tutuksi -tyyppiset tapahtumat. Näille kursseille voivat alle 18-vuotiaat osallistua vanhempien kirjallisella suostumuksella. Olen tutustunut näihin kursseihin paikan päällä. Ne ovat sangen suosittuja ja opettavat mielestäni hyödyllisiä kansalaistaitoja.

Aion luonnollisesti perehtyä Tuomiojan ja Paateron kirjalliseen kysymykseen tarkemmin kunhan se saapuu ja antaa siihen virallisen vastauksen säädetyssä ajassa mutta jo nyt voin todeta, että aion jatkossakin kannustaa MPK:ta järjestämään sotilaallisia valmiuksia antavaa koulutusta nuoremmille ja vanhemmille. Maanpuolustus kuuluu kaikille. Sotilaallista valmiutta palvelevaa kurssitarjontaa ei voi pitää nuorison militarisoimisena. Se antaa valmiuksia varusmiespalveluksen suorittamiseen ja vahvistaa Suomen kokonaisturvallisuutta.

MPK:n toiminta on Suomen lain mukaista ja palvelee isänmaan etua. MPK:n lukuisat kouluttajat tekevät upeaa työtä. Esitänkin vastakysymyksen SDP:n puheenjohtajalle: Antti Rinne, edustaako Tuomiojan ja Paateron ajattelu laajemminkin SDP:n kantaa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen? Pitääkö partio kieltää, koska sekin palvelee varusmiespalveluksesta suoriutumista?

Asedirektiivin kansalliset säädökset loppusuoralla

Virkamiesvalmistelu EU:n asedirektiivin saattamiseksi osaksi suomalaista lainsäädäntöä etenee. Seuraavana vuorossa on järjestöjen kuuleminen. Sisäministeriön lakiesitys uudeksi ampuma-aselaiksi on valmistumassa hyvää vauhtia.

Puolustusministeriö on määrätietoisesti pitänyt suomalaisten reserviläisten puolta niin silloin kun Brysselissä neuvoteltiin asedirektiivistä kuin nyt sen kansallista toimeenpanoa valmisteltaessa. Direktiivin soveltamiseen liittyy paljon väärinkäsityksiä, huhuja ja erilaisia mielipiteitä. Sen vuoksi muutama selvennys nykytilanteeseen on paikallaan.

Suurin muutos direktiivissä reserviläisten omaehtoisen ampumaharjoittelun kannalta on tiettyjen aseen ja lippaan yhdistelmien (pitkä ase + yli 10 patruunan lipas ja lyhyt ase + yli 20 patruunan lipas) muuttuminen kielletyiksi. On huomattava, että max. 10(/20) patruunan lippaalla varustetut aseet eivät ole kiellettyjä ja että direktiivin tuomat muutokset koskevat ainoastaan sen voimaantulon jälkeen hankittuja aseita.

Kiellettyihin aseisiinkin on direktiivissä poikkeuksia, joista merkittävin myös reserviläisten ampumaharjoittelun osalta on ns. urheilupoikkeus. Sen nojalla lupa kiellettyyn ase/lipas-yhdistelmään on mahdollista saada mm. reserviläisten paljon harrastamissa toiminnallisissa ampumaurheilulajeissa.

Asedirektiivin urheilupoikkeusta suppeampi (= sisältää enemmän voimaan saattamista koskevia rajoituksia) kansallisen puolustuksen poikkeus, eli ns. reserviläispoikkeus, mahdollistaa lupien myöntämisen kiellettyihin aseisiin. Tällöin perusteluna on kansallisesta puolustuksesta johtuva syy myöntää lupa poikkeuksellisesti ja perustellulla tavalla yksittäistapauksissa, jos yleinen turvallisuus ja järjestys eivät vaarannu.

Kun kaikki toiminnalliset ampumaurheilulajit näyttävät tällä hetkellä menevän urheilupoikkeuksen soveltamisalaan, jää kansalliseen puolustukseen perustuvan poikkeuksen soveltamiselle tarve käytännössä ainoastaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kautta järjestettävän ampumatoiminnan osalta. Näin siksi, koska MPK ei ole ampumaurheilujärjestö/-seura eivätkä sen toiminnassa kehitetyt ammunnat myöskään ole urheiluammuntaa.

Suomeksi sanottuna reserviläisten ei tarvitse olla huolissaan maanpuolustukseen liittyvien vapaaehtoisten ammuntojen jatkumisesta.