Aihearkisto: Uusi Suomi

Vihdoinkin vastatykistötutkia!

Tänään on hyvä päivä suomalaiselle tykistölle. Valtuutin nimittäin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen hankkimaan Puolustusvoimille vastatykistötutkia. Tutkajärjestelmät, järjestelmien koulutus ja varaosat tilataan israelilaiselta ELTA Systems -yhtiöltä.

Vastatykistötutka on vihollisen ampuvien tuliyksiköiden kuten tykkiasemien ja kranaatinheittimien sijainnin paljastava tutkajärjestelmä. Tutkan käyttö vaikeuttaa vihollisen toimintaa, sillä vastatykistötutka mahdollistaa nopeat vastaiskut sen tykistöön. Nopeiden vastaiskujen pelko pakottaa vihollisen siirtämään tykistöään rivakasti tuhotuksi tulemisen pelossa.

Tämä on sitä oppia, jota on saatu viimeaikaisista sodista, kuten Ukrainasta ja Syyriasta. Tämä on jatkoa tämän vaalikauden tavoitteelle, maavoimien määrätietoiselle kehittämiselle. K9 Moukari -panssarihaupitsit saavat nyt rinnalleen vastatykistötutkat täydentämään kenttätykistömme iskuvoimaa.

Hankittavat tutkat ovat moderneja monitoimitutkia, jotka soveltuvat vastatykistötoiminnan maalinosoituksen lisäksi samanaikaisesti myös tulenjohtoon ja ilmavalvontaan. Puolustusvoimat on kilpailuttanut hankinnan kansainvälisesti ja järjestelmä on testattu Suomessa keväällä 2018. ELTA Systemsin järjestelmä voitti vertailun ja täytti vaaditun suorituskyvyn parhaiten. Tässäkin hankinnassa menimme siis suorituskyky edellä.

Asian harrastajat muistanevat, että Suomessa on aikaisempaakin kokemusta vastatykistötutkista, sillä Puolustusvoimat hankki vuonna 1976 brittiläisen Cymbeline-järjestelmän, joka suorituskyvyltään vanhentuneena poistui käytöstä jo kymmenisen vuotta sitten. Järjestelmä oli parhaimmillaan lähinnä kranaatinheittimien paikantamisessa.

Tutkajärjestelmien toimitukset on suunniteltu vuodelle 2021, ja hankinnasta tehtävään sopimukseen sisältyvät myös optiot mahdollisille jatkohankinnoille. Järjestelmien huollosta ja ylläpidosta vastaavat Suomessa Millog Oy ja Telva Oy. Millog on Puolustusvoimien kunnossapidon strateginen kumppani ja Telva Oy ELTA Systemsin edustaja Suomessa.

Aukusti Tuomisen haudalla

Viron vapaussodan alkamisesta on kulunut sata vuotta. Se sota merkitsee Virolle samaa kuin talvisota meille. Virolle ja Suomelle vapaussota merkitsi aseveljeyden alkua, joka heijastuu meidän aikaamme saakka.

Osallistuin tänään Virossa yhdessä puolustusministeri Juri Luikin kanssa Kuusalun hautausmaalla ensimmäisen kaatuneen suomalaisen vapaaehtoisen Aukusti Tuomisen hautakiven paljastustilaisuuteen, jossa pidin mm. oheisen puheen.

Hyvät kuulijat

Kun vihollisemme sanovat Finis Finlandiae ja Finis Estoniae (loppu Suomelle, loppu Virolle), silloin sanomme me: Eläköön Suomi! Eläköön Viro! Me voitamme!

Edessämme oleva Aukusti Tuomisen hauta muistuttaa meitä Viron kohtalonhetkistä tasan sata vuotta sitten. Nuori tasavalta taisteli olemassaolostaan punaisen vaaran lähestyessä Tallinnaa. Muiden pohjoismaiden vedotessa puolueettomuuteensa Suomi teki päätöksen auttaa veljeskansaansa.

– Ystäviä on autettava, kuten valtionhoitaja P.E. Svinhufvud totesi.

Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko siirtyi Suomenlahden eteläpuolelle jo tammikuun alkuun mennessä 1919. Tämä joukko yhdessä virolaisten kanssa eteni nopeasti Narvaan asti. Vain kymmenessä päivässä Pohjois-Viro oli vapautettu punaisesta terrorista. Taisteluiden painopiste siirtyi Etelä-Viroon, jossa toimi toinen suomalainen vapaaehtoisosasto, legendaarinen Pohjan Pojat.

Aukusti Tuominen oli yksi 3 700 suomalaisesta vapaaehtoisesta, jotka saapuivat Viroon taistellakseen bolševikkeja vastaan. Tuominen oli ensimmäinen kaatunut suomalainen ja hän – kuten kaikkiaan noin 150 vapaaehtoista – maksoi kalleimman mahdollisen hinnan Viron vapauden puolesta.

Eläkööt hänen ja muiden sankareiden nimet ikuisesti. Rauha ja kunnia heidän muistolleen.

Ikoninen kuva Viron vapaussodasta. Ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset marssivat joulukuun lopulla Tallinnaan. Etualalla I Suomalaisen Vapaajoukon päällikkö, ruotsalainen majuri Martin Ekström ja hänen virolainen tulkki-luutnanttinsa Elmar Kirotar. Kaksikon takana tuleva Narvan valloittaja, luutnantti Anto Eskola, joka vilkaisee juuri komppaniaansa.

Katso lisää:

Varuskunta luo turvaa ja maanpuolustustahtoa

Vanhan fraasin mukaan Suomea ei puolusteta varuskunnista. Ei tietenkään, koska linnoituksiin nojaava taktiikka on korvattu liikkuvalla sodankäynnillä. Sen sijaan varuskunnilla on ratkaiseva merkitys valmiuden kohottamisessa, joukkojen varustamisessa sekä sodan ajan täydennysten toteuttamisessa.

Tämän päivän kriisit eskaloituvat nopeasti, ilman pitkää ennakkovaroitusaikaa. Puolustusvoimien valmius ja liikekannallepanon onnistuminen edellyttävät koko maahan hajautettua perustamisverkostoa. Kaikkien munien ei pidä olla samassa korissa. Laajalla varuskuntaverkostolla varmistamme sodan ajan joukkojen liikekannallepanon.

Maanpuolustushengelle omalla varuskunnalla on suuri merkitys. Aiempien hallitusten harjoittaman lakkautuspolitiikan seurauksena Manner-Suomen 18 maakunnasta seitsemän on ilman omaa varuskuntaa. Tämä vaikeuttaa vapaaehtoisen maapuolustuksen kouluttautumismahdollisuuksia ja vähentää intoa maanpuolustusharrastukseen.

Naisten osuutta maanpuolustuksessa halutaan lisätä, hyvä niin. Valitettavasti varuskuntiemme kapasiteetti on mitoitettu nykyisille varusmiesvahvuuksille ja osin nämä mitoitukset ylitetäänkin. Mikäli naisten osuutta maanpuolustuksessa lisätään merkittävästi, esimerkiksi kansalaispalveluksen kautta, niin tarvitsemme lisää varuskuntia.

Siniset esittää, että tulevaisuudessa jokaiseen maakuntaan perustetaan oma varuskunnallinen yksikkö. Tämä on aloitettava Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Pohjanmaalta.

Raskailla raketinheittimillä raskasta suorituskykyä

Vuonna 2001 alkaneen Puolustusvoimien tutkimustyön ja vuoden 2004 valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon linjausten mukaisesti Suomi hankki vuosina 2006-2014 kymmeniä raskaita raketinheittimiä (M270 MLRS, Multiple Launch Rocket System), pääosin käytettyinä Hollannista. Niillä on rakennettu Maavoimille kyky kauaskantoiseen vaikuttamiseen ja korvattu osaltaan jalkaväkimiinoista luopumisen myötä syntynyttä suorituskykyvajetta.

Suomen lyhytnäköinen ja ideologisväritteinen liittyminen Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Miinojen myötä menetettyä pelotevaikutusta paikkaamaan on parhaillaan menossa projekti uudentyyppisen ilmasta käsin tuhovaikutustaan tuovan asejärjestelmän (TOC, Take-Off-Canister eli hyppypanos) kehittämisestä.

Hankitut raketinheittimet edustavat teknologialtaan kansainvälistä huipputasoa. Parhaat aseet tarvitsevat kuitenkin käyttöönsä parhaita ammuksia. Valtuutin alkuvuonna 2016 Puolustusvoimat hankkimaan Yhdysvalloista uusia raskaan raketinheittimen ohjautuvia pitkän kantaman ampumatarvikkeita (GMLRS, Guided Multiple Launch Rocket System). Raketeilla kyetään vaikuttamaan tarkasti jopa 80 kilometrin etäisyydelle.

Ammukset on saatu kuluvan syksyn aikana Suomeen ja olin 1.12. seuraamassa raketinheittimien testiammuntaa Rovajärvellä. Niin heitinten kuin rakettien suorituskyky oli erinomainen. Tykistöntarkastaja eversti Pasi Pasivirta joukkoineen on tehnyt hienoa työtä.

Oli kunnia saada laukaista Puolustusvoimien ammattitaitoisen henkilökunnan valvonnassa kolmen GMLRS AW -raketin sarja, ensimmäisenä maailmassa. Aluevaikutus oli toivottu. Kuva: Puolustusvoimat.

Pitkä on tie, jolla asejärjestelmät saadaan tuottamaan haluttua suorituskykyä: tutkimuksen aloittamisesta Puolustusvoimien käyttöön vei heittimiltä kaiken kaikkiaan 17 vuotta. Poliittisten päättäjien tuleekin katsoa Puolustusvoimien resursseja määritellessään riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja olla valmiita investoimaan suorituskyvyn kehittämiseen, vaikka määränpää siintäisikin vasta horisontissa.

Kansallista ja kansainvälistä

Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) on teettänyt kyselyn ulkopolitiikan hoidosta. Suomalaisten luottamus tasavallan presidentti Sauli Niinistön kykyihin luotsata ulkopolitiikkaa on poikkeuksellisen yksimielistä. Vastanneista 89 prosenttia antaa presidentille melko hyvän tai erittäin hyvän arvosanan ulkopolitiikan hoidosta EVA:n arvo- ja asennetutkimuksessa. Kansa selvästi kaipaa – edelleen – vahvaa johtajaa näyttämään suuntaa yhteiskunnalle.

Suomen turvallisuusympäristön muutos on nostanut selkeästi myös puolustuspolitiikan merkitystä ulkopolitiikan rinnalle. Kansalaiset ovatkin nähneet myös puolustusministerin merkittävänä ulkopoliittisena toimijana.

Omaa toimintaani arvioi ”erittäin hyväksi” tai ”hyväksi” lähes puolet suomalaisista (46 %). Tutkimuksessa on vertailukohtana vuoden 2007 kollegani, silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.), jonka ulkopolitiikan hoidon arvioi tuolloin hyväksi noin kolmannes (31 %) suomalaisista. ”Erittäin hyväksi” toimintaani arvioitiin useammin kuin esimerkiksi ulkoministeriön virkamiesten työtä.

Kahden- ja monenkeskisen kansainvälisen puolustusyhteistyön tarkoituksena on ollut vain ja ainoastaan Suomen puolustuskyvyn kehittäminen, mikä toki tukee kiinteästi myös perinteisemmin määritellyn ulkopolitiikan hoitoa.

Kiitän kannustuksesta ja jatkan työtäni hyväksi havaitulla tiellä Suomen puolustuksen kehittämiseksi myös kansainvälisillä areenoilla. – Hieman tietenkin hymyilyttää seuraava paradoksi: minä, joka koen olevani nimenomaan kansallisen puolustuksen mies, jään historiaan Suomen kansainvälisimpänä puolustusministerinä. Mutta näillä mennään!

Mikä on EI2?

Koska suomalaista mediaa Iltalehteä lukuunottamatta ei ole kiinnostanut Suomen tällä viikolla tapahtunut liittyminen EI2-aloitteeseen, on syytä hieman avata tätä konseptia. EI2 on kuitenkin uusi kappale eurooppalaista puolustuspolitiikkaa.

Presidentti Macron teki EI2- eli Euroopan interventioaloitteen syksyllä 2017. Ensimmäisessä vaiheessa Ranska kutsui valmisteluihin mukaan yhdeksän valtiota (Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Portugali, Saksa, Tanska ja Viro).Italiaa lukuun ottamatta em. maiden puolustusministerit allekirjoittivat maidensa puolesta aloitetta koskevan aiesopimuksen (Letter of Intent) kesäkuussa Luxemburgissa.

Ranska lähestyi Suomea keväällä 2018 tiedustellen kiinnostustamme EI2-aloitetta kohtaan. Olen keskustellut aloitteesta Ranskan puolustusministeri Parlyn kanssa useaan otteeseen kesän ja syksyn aikana, mm. hänen vieraillessaan Suomessa elokuussa. Keskusteluissa Parly toi esille Suomen mahdollisuuden halutessaan liittyä aloitteeseen. Myös Macron toivotti elokuussa Helsingin-vierailullaan Suomen tervetulleeksi liittymään aloitteeseen.

Suomen kiinnostus liittymiseen on linjattu TP-UTVA:ssa ja se vahvistettiin Ranskalle Macroniin vierailun jälkeen. Ranska on tämän jälkeen todennut kaikkien EI2-maiden hyväksyvän Suomen liittymisen aloitteeseen ja ministeri Parly kutsui minut allekirjoittamaan aloitetta koskevan aiesopimuksen EI2-puolustusministerikokoukseen Pariisiin. Näin 7.11.2018 teinkin, siitä yllä oleva kuva.

Aloitteen sisältö on kehittynyt paljon kuluneen vuoden aikana ja tulee edelleen kehittymään. Myös oma ymmärryksemme aloitteesta ja siitä kuinka se nivoutuu muihin puolustusaloitteisiin on kasvanut. EI2-aloitetta ei ole sidottu EU:n tai Naton rakenteisiin. Aloite tähtää Euroopan maiden toimintaedellytysten vahvistamiseen parantamalla tilannetietoisuutta ja päätöksentekovalmiutta uusista operaatiosta päätettäessä.

Perimmäisenä julkilausuttuna tavoitteena on yhteisen strategisen toimintakulttuurin kehittäminen tukemaan Euroopan maiden kykyä toteuttaa sotilaallisia operaatioita EU:n, Naton, YK:n tai tilannekohtaisesti koottavien maakoalitioiden puitteissa.

Kyse on eurooppalaisen toimintakyvyn parantamisesta yhteistyötä tiivistämällä. Aloitteessa ei siis ole kyse uuden nopean toiminnan joukon tai esikunnan perustamisesta. Aloitteen tarpeisiin ei korvamerkitä joukkoja, kuten esim. EU:n taisteluosastoihin. Työ tulee tapahtumaan Ranskan pääesikunnan operaatiokeskuksessa Pariisissa, minkä ansiosta uusia rakenteita ei tarvitse perustaa.

Aloite pyrkii tukemaan EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) tavoitteita ja projekteja. Näin ollen aloite tukee puolustusselonteon linjauksia: ”Suomi tukee unionin pysyvää rakenteellista yhteistyötä sekä kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtamiskyvyn vahvistamista.”

Kansallisessa arviossamme on myös huomioitu Ranskan vahva asema Euroopan puolustusulottuvuuden kehittämisessä. Brexitin myötä Ranska on EU:n merkittävinen sotilaallinen toimija.

On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.

On myös huomattava, että osallistuminen EI2-aloitteeseen ei luo osallistujamaille velvoitetta osallistua mahdollisiin operaatioihin. Niihin osallistumisesta päätettäisiin aina kansallisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti.