Aihearkisto: Uusi Suomi

Järjestötyö politiikan arkea

Politiikan arki on järjestötyötä. Olin eilen Perussuomalaisten Uudenmaan piirin syyskokouksessa. Tulin valituksi varsinaiseksi jäseneksi piirihallitukseen Nurmijärven edustajana. 

Perussuomalaisten Uudenmaan piiri ry toimii Uudenmaan vaalipiirin perussuomalaisia yhteen kokoavana kattojärjestönä, jolla on tärkeä rooli mm. eduskuntavaalien ehdokasasettelussa. Kolme paikkaa on vielä täyttämättä ja halukkaita on pilvin pimein… 

Piiri otti syyskokouksessaan henkilövalintojen lisäksi kantaa eduskuntavaaleihin. Tavoitteena on saada viisi kansanedustajapaikkaa Uudeltamaalta. Tämä merkitsee vähintään 14 prosentin kannatusta, mikä viimeisten galluppien valossa näyttää hyvinkin mahdolliselta.

Tällä hetkellä Perussuomalaisilla on Uudeltamaalta kaksi kansanedustajaa, Pirkko Ruohonen-Lerner Porvoosta ja Pietari Jääskeläinen Vantaalta. Jääskeläinen valittiin syyskokouksessa yksimielisesti jatkamaan Uudenmaan piirin puheenjohtajana.

Omaishoitoon kannattaa satsata

Tulevaisuudessa ikääntyminen ja sen heijastusvaikutukset tulevat koettelemaan kuntataloutta entistä vahvemmin. On etsittävä kustannustehokkaita ratkaisuja. Yksi sellainen on Perussuomalaisten ehdotus satsata entistä enemmän omaishoitoon. 

Paitsi että omaishoito on inhimillinen hoitomuoto niin vanhuksille, vammaisille kuin muillekin pitkäaikaista hoivaa tarvitseville, ovat sen kustannukset tutkimusten mukaan tehostettuun palveluasumiseen verrattuna kolme kertaa ja laitoshoitoon verrattuna neljä kertaa edullisemmat.

Omaishoidon riittävään tukemiseen kannattaa kunnissa tulevina vuosina varautua. Tuki ei saa olla määrärahasidonnainen, vaan omaishoitosopimus on tehtävä aina kun sen edellytykset täyttyvät. Tukitasoa voidaan nostaa, tuesta voidaan tehdä räätälöidympää ja silti kokonaisuus on taloudellisesti kannattavampaa ja laadukkaampaa kuin vastaavat muut hoitomuodot.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Heidän avullaan kunnat tulevat pitkällä tähtäimellä säästämään. Ilman uutta ajattelua kunnissa veroprosentti tulee vain nousemaan ja nousemaan ilman että palvelut paranevat.

Parasta tietenkin olisi, jos omaishoidontuki maksettaisiin Kelan välityksellä. Silloin se olisi tasapuolinen ja oikeudenmukainen kaikille omaishoitajille asuinkunnasta riippumatta.

Kirjoitin tältä pohjalta paikallislehteen kolumnin, että kotikunnastani Nurmijärvestä tulisi tehdä omaishoidon mallikunta. Artikkeli löytyy täältä.

Puheenjohtaja Timo Soini ilmoittaa uudessa Perussuomalainen-lehdessä numero 15/2010, että omaishoito on kynnyskysymys. Sen parantaminen on saatava seuraavan hallituksen ohjelmaan.

“Perussuomalaisuus on inhimillisyyttä”, toteaa Soini – siksi Perussuomalaiset kannattavat omaishoidon tilanteen parantamista.

Samasta työstä sama palkka

Eduskunnassa käsiteltiin viime viikolla valtioneuvoston tasa-arvoselontekoa. Eipä se juuri huomiota herättänyt, vaikka olikin ensimmäinen laatuaan.

Selontekoja ja muita on tänä syksynä eduskunnassa riittänyt. Niiden lähetekeskustelut tahtovat jäädä helposti pimentoon nykymediassa, joka kaipaa eduskunnasta lähinnä ärhäköitä debatteja, siis suurta draamaa, ei pohdittuja – vai pitäisikö sanoa kuivakoita – puheenvuoroja.

Joka tapauksessa tasa-arvosta puhuttiin, ja Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron piti kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, kun kansanedustaja Pertti Virtanen oli sairastunut. Puhe löytyy puolueen sivuilta. Ja mainiosta Yle Areenasta.

Niin kuin yleensä on, Perussuomalaisten ryhmäpuhe erottui asiasisällöltään vanhojen puolueiden jorinoista. Edukseen vai ei, sitä olen jäävi arvioimaan, mutta hieman haluan kommentoida.

Ihmiselle hyvä

Tasa-arvokysymyksissäkin Perussuomalaiset haluavat katsoa asioita kokonaisvaltaisesti. Periaatteenamme on se, mikä on ihmiselle hyvä. Emme halua katsoa asioita yksinomaan sukupuolikysymyksinä.

Esimerkiksi pätkätyöt ovat yksilölle yhtä suuri ongelma, oli kyseessä mies tai nainen. Myös pienipalkkainen työ, jolla ei elä, on sukupuolesta riippumaton ongelma. Työllä pitää voida elättää itsensä ja perheensä, jos sellaista on.

Missä tulos tehdään?

Ruohonen-Lerner esitti puheessaan peruskansalaisten oikeutetun kysymyksen:  voiko yrityksen johtajan – miehen tai naisen – työpanos yrityksen tulokseen olla monikymmenkertaisesti arvokkaampi rivityöntekijöiden palkkaan verrattuna? Tekee mieli lisätä: missä yrityksen tulos tehdään – tehdäänkö se verstaan lattialla vai maisemakonttorissa?

Tasa-arvoa on, että palkka tulee työpanosten oikeassa suhteessa. Muutoin yrityksen vuosineljännesinfot on syytä aloittaa laulun sanoin, kuten puolueemme vaalityömies Matti Putkonen murjaisi : “Kaikkihan me olemme samassa veneessä. Saalis jaetaan tasan, mutta soutajat saavat vain perkuujätteet.”

Putkonen kertoi hyvänä esimerkkinä samapalkkaisuuden edistämisestä Metallin-mallin, jonka avulla alan miesten ja naisten palkkaerot on voitu supistaa lähes olemattomiin. Siinä esimerkkiä muillekin aloille.

Miesten ja naisten eurot

Puolueemme piirissä ei täysin ymmärretä puhetta miesten ja naisten euroista. Kyllä eurot ovat kaikille samat; samasta työstä sama palkka. Ei kansanedustajillekaan makseta sukupuolen mukaan eri palkkaa, eikä Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa lue, että miehelle täysi palkka mutta naiselle 80 prosenttia.

Tuloerot ovat mies- ja naisvaltaisten alojen välisiä, ja näihin eroihin voivat päättäjät vaikuttaa. Kokonaan emme niistä pääse eroon: aina tulee olemaan eri aloilla eri palkka, mutta nuoria naisia on kannustettava hakemaan perinteisille miesvaltaisille aloille ja päinvastoin.

Ryhmäpuheessamme kiteytyi Perussuomalaisten tasa-arvopoliittinen linja: ihmisten hoitaminen saa olla yhtä arvokasta kuin koneen käyttäminen, mutta kuka luulee että asia korjaantuu koneen käyttäjää haukkumalla?

Operaatio Atalanta

Miinalaiva Pohjanmaata ollaan lähettämässä Somalian rannikkovesille ensi vuoden alussa. Perussuomalaiset ovat ainoana puolueena eduskunnassa vastustaneet tätä Atalantan nimellä kulkevaa EU:n kriisinhallintaoperaatiota.

Miksi? Koska mielestämme Suomen puolustusvoimien tehtävä on oman maan suojaaminen, ei merirosvojahti Adeninlahdella. Operaatioon ollaan surutta upottamassa runsaat 11 miljoonaa euroa, vaikka raha tarvittaisiin kipeästi kotimaassa.

Operaatio Atalantan päätehtävänä on suojata Maailman elintarvikeohjelman (WFP) rahtikuljetuksia Somaliaan. Samalla se suojaa muuta laivaliikennettä ja torjuu merirosvoutta Somalian rannikkovesillä.

Perussuomalaisten mielestä suomalaisten ei ole tarkoituksenmukaista osallistua operaatio Atalantaan muuta kuin nykyisellä tasolla esikuntatehtäviin. Siksi sen yhteydessä merirosvoudesta tai aseellisesta ryöstöstä epäiltyä koskevan rikosasiain käsittelystä ei ole tarpeen säätää lakiakaan, kuten hallitus esittää.

Hallitus pyrkii tietysti siihen, että mahdollisimman harvoin jouduttaisiin tilanteeseen että Somalian lähivesillä tapahtunutta merirosvoutta tai aseellisia ryöstöjä käsiteltäisiin suomalaisten poliisi- ja oikeusviranomaisten toimesta Suomessa.

Kun lakia nyt kuitenkin ollaan enemmistön voimin säätämässä, tulisi ottaa huomioon se ilmeisen tietoisesti unohdettu tosiasia, etteivät merirosvot kaappaa ruokakuljetuksia merellä. Ne ryöstetään vasta maissa, koska niistä ei saa lunnasrahoja. Sitä paitsi saaliin haltuunotto maissa on kätevämpää. Operaatioon osallistumisen pääperustelu on siten yksinkertaisesti virheellinen.

Somaliaan saatu elintarvikeapu myydään edelleen, ja sillä rahoitetaan sodankäyntiä. Hädänalaisten elintarvikejakeluongelman oikea ratkaisu olisi ollut YK:n alainen laaja siviilioperaatio, ei EU:n sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio.

Kaapattujen alusten lastina on yleensä länsimaihin matkalla olevaa huippuelektroniikkaa, jolloin kaappaajilla on ollut mahdollisuus saada suuria lunnasrahoja. – Tässä bisneksessä muuten tuntuu olevan mukana laajat kansanjoukot.

Operaatio Atalantaan liittyvä valmisteilla oleva lainsäädäntö ei ole aukoton. On esimerkiksi erikoista, että jos ei löydy maata, joka ottaisi merirosvon tutkinnan kohteeksi epäillystä teosta ja tuomittavaksi, on hänet päästettävä vapaaksi!

Atalanta-operaatio voi mahdollistaa tilanteen, jossa Suomi voi joutua järjestämään veronmaksajille erittäin kalliiksi koituvia merirosvojen oikeudenkäyntejä omalla maaperällään. Taannoinen Ruanda-oikeudenkäynti antanee jotain suuntaa koituvista kustannuksista.

Uusipaavalniemi Perussuomalaisiin

Keskustan kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi ilmoitti tänään eroavansa Keskustan eduskuntaryhmästä ja siirtyvänsä Perussuomalaisten eduskuntaryhmään. Asia on esillä ylimääräisessä ryhmäkokouksessamme huomenna, mutta siirtymistä voi pitää varmana.

Siirto ei tullut yllätyksenä ainakaan allekirjoittaneelle, onhan Uusipaavalniemi osoittanut hallituspuolueen kansanedustajalle harvinaista itsenäistä harkintakykyä ja äänestänyt eduskunnassa niin Lissabonin sopimusta kuin Kreikan tukipakettiakin vastaan.

Lempinimillä “M-15” ja “Uusis” tunnettu Markku Uusipaavalniemi on tuttu urheiluväen piirissä curling-urastaan. Torinon olympialaisissa 2006 hän johdatti Suomen joukkueen loppuotteluun.

Uusipaavalniemi valittiin eduskuntaan 2007 Uudenmaan vaalipiiristä 2817 äänellä. Kansanedustajana hän on ollut kiinnostunut erityisesti Suomen taloudesta ja tulevaisuudesta. Uskon, että hän matemaattisena lahjakkuutena tuo oman vahvan lisänsä Perussuomalaisten talouspoliittiseen osaamiseen.

Markku Uusipaavalniemi tulee olemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdolla PerusS:n listalta Helsingin vaalipiirissä.

Tervetuloa Perussuomalaisten tiimiin, Uusis!

J.K. Puolueen puheenjohtajan Timo Soinin kommentti päivän aiheeseen löytyy mm. Ilta-Sanomista. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Raimo Vistbackan kommentti esim. Ylen uutisista.

Sellanen ol’ Viipuri

Viipuri oli 1930-luvulla 80 000 asukkaallaan Suomen toiseksi suurin kaupunki. Se oli tunnetusti Itä-Suomen talous- ja kulttuurielämän monipuolinen veturi, jonka kaduilla saattoi kuulla puhuttavan neljää kieltä: suomen ja ruotsin lisäksi venäjää ja saksaakin. Sota vei vanhan suomalaisen Viipurin meiltä, mutta muistot jäivät.

Luin Petri Neuvosen mielenkiintoisen kirjan Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut tyylikkäästi toteutetun kirjan Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Se perustuu Eino Partasen päivänpaisteisiin valokuviin, joiden lasinegatiivit tämä Helios Oy:n perustaja pelasti viime hetkillä talvisodan Viipurista maaliskuussa 1940.

Teoksen toimittanut arkkitehti Petri Neuvonen on tehnyt oivallista työtä Partasen kuvien teemoituksessa ja niitä taustoittavissa teksteissä.

Nimensä mukaisesti kirja vie lukijansa kävelyretkelle sotia edeltävään Viipuriin, jossa keskiaika kohtaa modernin funkistyylin.

Satuin viime kesänä olemaan elävässä elämässä Viipurin retkellä asiantuntevan oppaan Eeva Tammen johdolla, joten oli mielenkiintoista verrata kirjan näkymiä nykyisiin. Kaupunkikuvassa on paljon tuttua jäljellä, vaikka paljon onkin sodan ja itäisen valloittajakulttuurin myötä tuhoutunut.

Viipurin historiaan tutustumassa hellekesänä 2010. Taustalla Vanhankaupungin maamerkki, tuomiokirkon kellotorni.

Erityisen hauskaa oli löytää Eino Partasen teknisesti loistokkaista valokuvista pieniä arkisia yksityiskohtia viipurilaisista jokapäiväisissä puuhissaan: onkivat pikkupojat, jäätelökauppias, vossikkakuski jne.

Partanen oli muuten sama mies, joka itsenäisyyspäivänä 1947 asetti Helsingin Mannerheimintie 10:ssä sijaitsevan valokuvaamoliikkeensä näyteikkunaan näytösoikeudenkäynnissä sotasyyllisiksi tuomittujen Risto Rytin, Jukka Rangellin, Edwin Linkomiehen, Väinö Tannerin ja kumppanien kuvat viitetekstillä ”Sijaiskärsijämme”.

Suomen lipuilla ja kynttilöillä koristeltu mielenosoituksellinen valokuva-asetelma hermostutti punaisen Valpon, näyteikkuna peitettiin poliisin toimesta, mutta Eino Partanen ja Helios nousivat laajan suomalaisyleisön tietoisuuteen.