Aihearkisto: Uusi Suomi

Sananvapaus kuuluu myös ministerille

Lännen Median julkaisuissa kirjoitettiin vastauksestani Martin Scheininin oikeuskanslerille tekemään kanteluun koskien kotisivuillani 19.2.2019 julkaistua blogia ”Eduskunnan on ryhdistäydyttävä”.

Aikaisemmin Scheinin oli pyytänyt poliisia tutkimaan asiaa. Helsingin poliisilaitoksen tutkimattajättämispäätöksessä 25.2.2019 todetaan, että pelkkä asianomistajan subjektiiviseen käsitykseen perustuva väite rikoksesta vailla muuta näyttöä väitteen tueksi ei riitä esitutkinnan aloittamiseen.

Scheininiä on häirinnyt erityisesti blogissa käyttämäni termi ”perustuslakitaleban”. Termi kuvasi sitä tapaa, jolla äärimmäisesti johonkin teemaan suhtautuvat henkilöt vievät kaikin käytettävissä olevin keinoin eteenpäin jotakin tärkeäksi kokemaansa agendaa. Näkemykseni mukaan Scheinin on juuri näin tehnyt tviiteillään, poliittisluonteisillakin blogikirjoituksillaan ja haastatteluillaan, jotka eivät sovi yhteen valiokunnan kutsuman asiantuntijan rooliin.

Kritiikkini kohdistui erityisesti prosessiin ja menettelytapoihin, joilla valiokunnissa olleet asiantuntijat pyrkivät ulkoparlamentaarisin keinoin vaikuttamaan eduskunnan päätöksentekoon, koska kokivat, että heidän näkemyksiään ei ollut eduskuntatyöskentelyssä riittävästi huomioitu.

Scheinin ohitti toiminnallaan sosiaalisessa mediassa satojen muiden asiantuntijoiden eduskunnan valiokunnille tiedustelulakipakettiin antamat lausunnot ja pyrki tviiteillä oman näkemyksensä mukaisia tavoitteita korostaen vaikuttamaan Suomen kansan valitseman eduskunnan ja sen puhemiehen päätöksentekoon. Samalla Scheinin on itse altistanut näkemyksensä julkisen keskustelun piiriin.

Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Keskusteluun osallistumisen vapautta ei voida evätä myöskään poliitikoilta tai ministereiltä. Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus ja avoin julkinen keskustelu. Poliittisena perusoikeutena sananvapaus antaa vahvaa suojaa erityisesti poliittiseen toimintaan liittyvälle viestinnälle ja siihen kuluu keskeisesti oikeus osallistua yhteiskunnallisia asioita koskevaan keskusteluun.

Joint Expeditionary Force

Osallistuin Lontoossa Joint Expeditionary Force (JEF) joukon käyttöön liittyvään ministeritason konsultaatio- ja päätöksentekoharjoitukseen. JEF:lle ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä, mutta nimi tarkoittaa yhteistä nopean toiminnan joukkoa.

Kuluva vuosi on JEF:n ensimmäinen todellinen toimintavuosi. Kyse on Iso-Britannian johtamasta puolustusyhteistyöstä, johon osallistuu Suomen lisäksi Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat, Latvia, Liettua ja Viro. Yhteistyön tavoitteena on kehittää sotilaallisia valmiuksia ja kykyä ennaltaehkäistä sekä tarvittaessa vastata yhdessä erilaisiin kriiseihin, siis ylläpitää rauhaa ja vakautta pohjoisessa Euroopassa. Brexitistä huolimatta Iso-Britannia haluaa kantaa vastuutaan Euroopan turvallisuudesta. Esimerkiksi ensi kesänä JEF-yhteistyön puitteissa järjestetään Itämerellä 3 000 sotilaan suuruinen harjoitus Baltic Protector.

Uskon, että JEF tulee olemaan tärkeä turvallisuuden tuottaja. Yhdessä olemme vahvempia. JEF:n puitteissa voimme toimia kaksin, kolmin tai vaikka kaikki yhdeksän maata yhdessä, tilanteen mukaan. Alueellinen puolustusyhteistyö on tulevaisuutta. Se ymmärretään niin EU:ssa kuin Natossa. Samanmielisten maiden JEF täydentää EU:n, Naton, YK:n ja Northern Groupin työtä. Viimeaikaisten puolustukseen liittyvien eurooppalaisten aloitteiden joukossa JEF on käsitykseni mukaan omaa luokkaansa. Se on hyvin konkreettista yhteistyötä.

Palautamme miinakauhua hyppypanoksella

Suomessa astui 1.7.2012 voimaan Ottawan sopimus, joka kielsi jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon ja varastoinnin. Miinojen tuhoaminen – 1,3 miljoonaa kappaletta puhdasta puolustusasetta – vietiin loppuun vuoden 2016 aikana.

Sopimukseen liittyminen oli silloisilta vallanpitäjiltämme uskomatonta typeryyttä, joka osaltaan nakersi maamme edellytyksiä itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Taustalla oli tiettyjen poliitikkojen naiivi uskomus siitä, että kylmän sodan päätyttyä oli syntynyt ikuinen rauha. Turvallisuusympäristömme kehitys on ollut kuitenkin toisenlaista.

Onneksi Suomessa ei kuitenkaan luovuttu kaikesta miinoihin liittyvästä osaamisesta. Olemme tälläkin hetkellä miinaosaamisen eli suluttamisen suurvalta ja meiltä haetaan oppia. Suomalainen sulutus ei kohdistu sattumanvaraisesti siviileihin, vaan sotilaallinen kohde on aina tiedossa. Sulutteet ovat paikannettavissa ja siten käyttötarpeen päätyttyä myös raivattavissa.

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Miinojen myötä menetimme kuitenkin puolustajan tärkeän liittolaisen, miinakauhun. Siksi aikoinaan vaadin hallitusohjelmaan (2015) kirjauksen, jonka mukaan Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta.

Sen perusteella valtioneuvoston puolustusselontekoon (2017) kirjattiin seuraava linjaus: ”Jalkaväkimiinojen poistumisen kautta menetettyä pelotevaikutusta korvataan muilla menetelmillä. Puolustusvoimat selvittää kotimaisen puolustusteollisuuden innovaatioiden mahdollisuuksia ja käytettävyyttä.”

Suomessa on nyt muutaman vuoden ajan kehitelty uutta maapuolustuksen asejärjestelmää, joka toisi jalkaväkimiinojen kieltämisen myötä poistunutta alue- ja etenkin pelotevaikutusta takaisin. Kyse on uudentyyppisen, viuhkapanoksia täydentävän, ilmassa räjäytettävän hyppypanoksen (TOC, Take-Off-Canister) kehittämisestä.

Tavoitteena on ollut luoda reserviläisarmeijalle sopiva, paikallispuolustusta tukeva, yksinkertainen, kustannustehokas ja helppokäyttöinen ase. Puolustusvoimat allekirjoitti eilen kotimaisen puolustus-teollisuusyrityksen, Leijona-instituutin, kanssa ns. 0-sarjasopimuksen ensimmäisten hyppypanosten hankinnasta. Seuraavassa vaiheessa panosta testataan monipuolisesti. Jos ja kun testaukset saadaan onnistuneesti päätökseen, voidaan puhua varsinaisesta sotavarusteesta.

Hyppypanosprojekti oli mahdollinen vain tällä hallituskokoonpanolla. Olemme viimeinkin konkreettisen askeleen lähempänä miinakauhun palauttamista. Samalla näen hyppypanokselle vientipotentiaalia.

Upseereilta kouluarvosana 9-

MTV3 uutisoi eilen Upseeriliiton jäsentutkimuksesta, jossa jäsenistö otti kantaa turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Puolustusministerinkin panosta kysyttiin. Sain upseereilta kiitettävän arvosanan 9-, jossa oli selvää nousua edellisestä arvosanasta (7 ½). Perusteluksi upseerit mainitsivat mm. sen, että olen vienyt puolustusvoimien asioita lupaamallani tavalla eteenpäin. Kiitän luottamuksesta!

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että kaksikolmasosaa Upseeriliiton jäsenistä kannattaa Nato-jäsenyyttä ja että Nato-optio on haihattelua. Peräti 90 prosentin tuen upseerit antoivat sotilaalliselle yhteistyölle Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa.

Varusmiehet duuniin?

Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 ja siviilipalveluksen noin 3 000 nuorta. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehet ovat julkaisset raportin, jonka mukaan heidän päästämisensä työmarkkinoille asevelvollisuuden suorittamisen sijaan nostaisi työllisyysastetta 0,8 prosentin verran.

TEM laskee varusmiespalvelustaan suorittavat ilmeisesti ns. NEET-nuoriin (Not in Employment, Education or Training) ja siten he sulautuvat tällaisessa tilastoinnissa harhaanjohtavasti keskimääräistä korkeamman syrjäytymisriskin joukkoon. Muutamat lisähavainnot ovatkin paikallaan.

TEM:n arvio perustuu oletukseen, että kaikkien varusmiespalvelustaan suorittavien vaihtoehto olisi työelämä. Kuitenkin nuorten työttömyysaste on keskimääräistä työttömyysastetta korkeampi. Asevelvollisuuttaan suorittavat ovat nuoria ja suhteellisen matalasti koulutettuja, jolloin heidän ansiomahdollisuutensa palkkatyössä olisivat keskimääräistä heikommat. Enemmistö varusmiespalvelustaan suorittavista nuorista ei todennäköisesti olisi työelämässä vaan pikemminkin opiskelijoina, jotka eivät kasvata bruttokansantuotetta samalla tavalla kuin työelämässä olevat.

On totta, että asepalvelus toimii nuorilla opinto- ja työuran keskeyttäjänä. Sen merkitys riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, millaisessa opinto- tai työuran vaiheessa henkilö on ennen palvelusta. Jos asevelvollisuus lykkää opiskeluja ja työelämään siirtymistä, sillä on pieni tuottavuutta vähentävä vaikutus, joka tosin vähenee ajan myötä.

Ammattiuransa jo löytäneille asepalveluksen välttäminen mahdollistaisi hieman nopeamman kiinnittymisen opintoihin tai työelämään. Toisaalta uransa suhteen epätietoiset edistyvät palveluksen aikana ammatinvalintaprosesseissaan. Heille palvelus mahdollistaa omaa tulevaisuutta koskevan suunnittelun ja tarjoaa harkinta-aikaa ennen tutkintotavoitteeseen tai työuraan sitoutumista.

Asevelvollisuusaikana karttuu myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja ja siten varusmiespalveluksen suorittaminen voi itsessään vaikuttaa varusmiesten myöhempään ansiotasoon. Esimerkiksi ETLA:n tutkimuksen mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Lisäksi varusmiespalveluksen menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa.

Olennaisin asia on kuitenkin se, että koska koko Suomen aluetta puolustetaan eikä meillä ole ammattiarmeijaa, on riittävän kokoinen reservi ja sodan ajan joukko välttämätön. Teoreettinen muutaman desimaalin nousu työllisyysasteessa ei ole verrannollinen siihen, että heikentäisimme puolustusratkaisumme – yleisen asevelvollisuuden – perustaa. Onneksi viisas työministeri Jari Lindström on ymmärtänyt tämän.

Varusmiehillä vahva maanpuolustustahto

Viime vuoden lopussa kotiutuneiden varusmiesten loppukyselyssä olivat maanpuolustustahto ja tyytyväisyys esimiehiin edelleen korkealla tasolla. Varusmiehet antoivat maanpuolustustahdolleen arvosanan 4,2 (skaala 1-5). Myös palveluksensa keskeyttämään joutuneiden maanpuolustustahto on hyvällä tasolla (3,7). Parhaimman arvosanan loppukyselyssä saa toiminnastaan kantahenkilökunta (4,3).

Varusmiesten alkukyselyn perusteella lähes kolme neljästä ilmoittaa aloittavansa palveluksen positiivisin ennakko-odotuksin. Lisäksi alokkaiden halu suoriutua hyvin palveluksesta on vahva. Palveluksen päättyessä varusmiehillä on paljon myönteisiä kokemuksia ja tyytyväisyys armeija-aikaan kokonaisuudessaan on korkealla tasolla. Arvosanaksi on annettu 4,2.

Puolustusvoimat on panostanut erityisesti kouluttajien ja varusmiesjohtajien koulutukseen. Se on näkynyt palautekyselyissä esimiesten arvostuksen nousuna. Parhaillaan Puolustusvoimissa on käynnissä laaja koulutustoimialan kehittämisohjelma, Koulutus 2020. Osana uudistusta kokeillaan sekä uusimuotoista liikuntakoulutusta (“Taistelijan keho”) että psyykkisen, eettisen ja sosiaalisen toimintakyvyn koulutusta (”Taistelijan mieli”).

Ydinajatuksena on yhdistää toimintakykykoulutus osaksi kaikkea sotilaskoulutusta. Ilman toimintakykyä ei osaaminen johda haluttuun lopputulokseen, etenkään kuormittavissa tilanteissa.

Puolustusvoimissa on tehty asioita oikein. Samalla nähdään, että nuoret kokevat Suomen voimakkaasti yhä puolustamisen arvoisena. Veteraanien perintöä jatkavat, kansalaisvelvollisuuttaan suorittavat varusmiehet ansaitsevat siitä kiitoksen.

Kenraali Adolf Ehrnroothin kuolemattomin sanoin: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”