Aihearkisto: Uusi Suomi

Eduskunnan on ryhdistäydyttävä

Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) päätti perustuslakibloggaajien tviitteihin perustuen lähettää siviili- ja sotilastiedustelua koskevat mietinnöt takaisin valmisteluun puolustus- ja hallintovaliokuntaan ja uudestaan lausunnolle perustuslakivaliokuntaan.

Mietintöjen palauttaminen eduskunnan suuresta salista takaisin valiokuntakäsittelyyn ei ole aivan tavallista. Tviittien perusteella tehtynä se on ainutlaatuista.

Eduskunta on tehnyt poikkeuksellisen perusteellista työtä tiedustelulakien kanssa. Kaikista eduskuntapuolueista koostuva parlamentaarinen ryhmä on seurannut lakien etenemistä ja myös vaikuttanut niiden sisältöön. Ministeriöiden virkamiehet ovat tehneet uutterasti laadukasta työtä ja erikoisvaliokunnat ovat laajaa asiantuntijajoukkoa kuullen tehneet perusteellista valmistelua, perustuslakivaliokunnan kannat pieteetillä huomioiden.

Mutta mikään ei riitä. Perustuslakitalebanit verhoavat omat ideologiset tavoitteensa asiantuntijuuden valekaapuun ja pyrkivät sosiaalisen median välityksellä painostamaan kansanvaltaisesti valittua eduskuntaa. Ja eduskunta taipui huolimatta siitä, että nämä laintulkitsijat olivat olleet jo useaan otteeseen kuultavina eduskunnassa (palkkiona 670 – 1 340 euroa per lausunto), mutta ilmeisesti kaikkea heidän sanomaansa ei otettu sataprosenttisesti huomioon, koska ulkoparlamentaariset keinot piti ottaa käyttöön. Tai sitten he eivät edes halua Suomen ja suomalaisten turvallisuutta edesauttavaa lainsäädäntöä.

Aivan oma lukunsa on perustuslakiasiantuntijana esiintyvä professori Martin Scheinin, entinen Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen. Tunnettu myös Turun akateemisesta sosialistiseurasta, jonka ideologiana oli marxismi-leninismi. Vuonna 1972 seura ylitti uutiskynnyksen vaalimainoksessaan, jossa sosialistista Suomea tavoittelevassa julisteessa oli punaiseksi värjäytyvä Suomen lippu. Länsimaiden ihmisoikeudet eivät siinä ideologiassa paljoa painaneet.

”Rauhanideologiaansa” ajaakseen Scheinin lähetti jo syyskuussa 2017 avoimen kirjeen sdp:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n eduskuntaryhmille. Hän esitti parhaana vaihtoehtona tiedustelulakien tarkoituksen tosiasiallista vesittämistä, mutta myös jopa tiedustelulakien täydellistä torjumista oppositiopuolueitten määrävähemmistöasemaa hyväksikäyttäen.

Marraskuussa 2018 Scheinin totesi, että eduskunta tulisi tiedustelulakien käsittelyssä tietoisesti tekemään perustuslainvastaisia ratkaisuja. Lisäksi hän huomautti kriittisesti, että puhemies Risikko sisäministerinä esitteli siviilitiedustelulait eduskunnalle. Eräänlaista painostusta tämäkin.

Talebanit ovat saaneet tahtonsa läpi kansanvallasta piittaamatta. Nyt eduskunnan on ryhdistäydyttävä arvostamaan omaa työtään ja sen kansanvaltaista pohjaa. Totalitäärisen neuvostoyhteiskunnan ihailijoiden tviiteillä ei voi jatkossa olla merkitystä demokraattisen Suomen kansanedustuslaitoksessa.

Syytön kunnes toisin todistetaan

Kansallisarkisto on julkistanut valtioneuvoston kanslian tilaaman selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisuudesta osallistua juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen vuosina 1941-1943 Ukrainassa ja Kaukasuksella. Aikaamme kuvaavasti selvitys julkaistiin vain englanniksi. Suomeksi ja ruotsiksi ilmestyi vain lyhyet tiivistelmät.

Historiantutkijana olen toki tyytyväinen, että historiaa tutkitaan. Kaikessa tutkimuksessa on luonnollisesti pitäydyttävä todistusvoimaisissa lähteissä ja pyrittävä objektiivisuuteen.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset olivat muista kansallisuuksista poiketen valtion lähettämiä. Muut kansallisuudet koostuivat yksilöperustein rekrytoiduista sotilaista. Suomalaisilla oli vilpitön halu palvella Saksan asevoimissa Wehrmachtissa, jääkäriliikkeen tapaan, mutta Saksan valtiojohdon päätöksellä suomalaisvapaaehtoiset liitettiin pataljoonana osaksi Waffen-SS:n Wiking-divisioonaa. Kaikkiaan suomalaisia oli 1 408. Tätä nykyä suomalaisia SS-vapaaehtoisia on elossa enää kahdeksan.

Nyt julkaistussa selvityksessä suomalaisista SS-vapaaehtoisista ei käsitykseni mukaan esitetä yhtään uutta todistetta, että suomalaiset olisivat syyllistyneet sotarikoksiin taikka osallistuneet juutalaisvainoihin. Siksi pidän epäoikeudenmukaisena, että heidän päälleen heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita.

Professori Timo Vihavainen ruoti asiaa omassa blogissaan perusteellisesti. Hän kiteyttää tutkimuksen tuloksen niin ”ettei voida osoittaa yhtään konkreettista tapausta, joissa nimenomaan suomalaiset olisivat toimineet kansainvälisen oikeuden vastaisissa, natsi-ideologian mukaisissa tuhoamistehtävissä”. Voiko tuota enää selvemmin ilmaista.

Oikeusjärjestelmässä noudatetaan sitä periaatetta, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Mielestäni tämä sopii myös historiantutkimukseen.

Kymmenes yhteistyöasiakirja

Olen vieraillut tällä viikolla Japanissa, nousevan auringon maassa. Vierailun isäntänä on toiminut Japanin puolustusministeri Takeshi Iwaya.

Allekirjoitimme tiistaina ensimmäisen Suomen ja Japanin välisen puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan. Pyrimme yhteistyöasiakirjan allekirjoittamisen myötä tiivistämään yhteistyötä puolustuspolitiikan ja materiaalipolitiikan aloilla.

Japanin kanssa allekirjoitettu yhteistyöasiakirja on järjestyksessä jo kymmenes allekirjoittamani kahden- tai kolmenvälinen kansainvälinen puolustusyhteistyön asiakirja.

Käsittelimme puolustusministeri Iwayan kanssa käydyissä neuvotteluissa mm. puolustushallintojen kahdenvälistä yhteistyötä, alueellisia turvallisuuskysymyksiä sekä materiaaliyhteistyötä. Kerroin myös, että Suomi asettaa puolustusasiamiehen Japaniin ensi vuoden aikana.

Tutustuin lisäksi Japanin puolustusteollisuuteen sekä osallistuin suomalais-japanilaiseen teollisuusseminaariin. Seminaari toteutettiin yhteistyössä Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys (PIA) ry:n ja sen edustamien puolustus- ja turvallisuusalan yritysten edustajien kanssa.

 

Vihdoinkin vastatykistötutkia!

Tänään on hyvä päivä suomalaiselle tykistölle. Valtuutin nimittäin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen hankkimaan Puolustusvoimille vastatykistötutkia. Tutkajärjestelmät, järjestelmien koulutus ja varaosat tilataan israelilaiselta ELTA Systems -yhtiöltä.

Vastatykistötutka on vihollisen ampuvien tuliyksiköiden kuten tykkiasemien ja kranaatinheittimien sijainnin paljastava tutkajärjestelmä. Tutkan käyttö vaikeuttaa vihollisen toimintaa, sillä vastatykistötutka mahdollistaa nopeat vastaiskut sen tykistöön. Nopeiden vastaiskujen pelko pakottaa vihollisen siirtämään tykistöään rivakasti tuhotuksi tulemisen pelossa.

Tämä on sitä oppia, jota on saatu viimeaikaisista sodista, kuten Ukrainasta ja Syyriasta. Tämä on jatkoa tämän vaalikauden tavoitteelle, maavoimien määrätietoiselle kehittämiselle. K9 Moukari -panssarihaupitsit saavat nyt rinnalleen vastatykistötutkat täydentämään kenttätykistömme iskuvoimaa.

Hankittavat tutkat ovat moderneja monitoimitutkia, jotka soveltuvat vastatykistötoiminnan maalinosoituksen lisäksi samanaikaisesti myös tulenjohtoon ja ilmavalvontaan. Puolustusvoimat on kilpailuttanut hankinnan kansainvälisesti ja järjestelmä on testattu Suomessa keväällä 2018. ELTA Systemsin järjestelmä voitti vertailun ja täytti vaaditun suorituskyvyn parhaiten. Tässäkin hankinnassa menimme siis suorituskyky edellä.

Asian harrastajat muistanevat, että Suomessa on aikaisempaakin kokemusta vastatykistötutkista, sillä Puolustusvoimat hankki vuonna 1976 brittiläisen Cymbeline-järjestelmän, joka suorituskyvyltään vanhentuneena poistui käytöstä jo kymmenisen vuotta sitten. Järjestelmä oli parhaimmillaan lähinnä kranaatinheittimien paikantamisessa.

Tutkajärjestelmien toimitukset on suunniteltu vuodelle 2021, ja hankinnasta tehtävään sopimukseen sisältyvät myös optiot mahdollisille jatkohankinnoille. Järjestelmien huollosta ja ylläpidosta vastaavat Suomessa Millog Oy ja Telva Oy. Millog on Puolustusvoimien kunnossapidon strateginen kumppani ja Telva Oy ELTA Systemsin edustaja Suomessa.

Aukusti Tuomisen haudalla

Viron vapaussodan alkamisesta on kulunut sata vuotta. Se sota merkitsee Virolle samaa kuin talvisota meille. Virolle ja Suomelle vapaussota merkitsi aseveljeyden alkua, joka heijastuu meidän aikaamme saakka.

Osallistuin tänään Virossa yhdessä puolustusministeri Juri Luikin kanssa Kuusalun hautausmaalla ensimmäisen kaatuneen suomalaisen vapaaehtoisen Aukusti Tuomisen hautakiven paljastustilaisuuteen, jossa pidin mm. oheisen puheen.

Hyvät kuulijat

Kun vihollisemme sanovat Finis Finlandiae ja Finis Estoniae (loppu Suomelle, loppu Virolle), silloin sanomme me: Eläköön Suomi! Eläköön Viro! Me voitamme!

Edessämme oleva Aukusti Tuomisen hauta muistuttaa meitä Viron kohtalonhetkistä tasan sata vuotta sitten. Nuori tasavalta taisteli olemassaolostaan punaisen vaaran lähestyessä Tallinnaa. Muiden pohjoismaiden vedotessa puolueettomuuteensa Suomi teki päätöksen auttaa veljeskansaansa.

– Ystäviä on autettava, kuten valtionhoitaja P.E. Svinhufvud totesi.

Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko siirtyi Suomenlahden eteläpuolelle jo tammikuun alkuun mennessä 1919. Tämä joukko yhdessä virolaisten kanssa eteni nopeasti Narvaan asti. Vain kymmenessä päivässä Pohjois-Viro oli vapautettu punaisesta terrorista. Taisteluiden painopiste siirtyi Etelä-Viroon, jossa toimi toinen suomalainen vapaaehtoisosasto, legendaarinen Pohjan Pojat.

Aukusti Tuominen oli yksi 3 700 suomalaisesta vapaaehtoisesta, jotka saapuivat Viroon taistellakseen bolševikkeja vastaan. Tuominen oli ensimmäinen kaatunut suomalainen ja hän – kuten kaikkiaan noin 150 vapaaehtoista – maksoi kalleimman mahdollisen hinnan Viron vapauden puolesta.

Eläkööt hänen ja muiden sankareiden nimet ikuisesti. Rauha ja kunnia heidän muistolleen.

Ikoninen kuva Viron vapaussodasta. Ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset marssivat joulukuun lopulla Tallinnaan. Etualalla I Suomalaisen Vapaajoukon päällikkö, ruotsalainen majuri Martin Ekström ja hänen virolainen tulkki-luutnanttinsa Elmar Kirotar. Kaksikon takana tuleva Narvan valloittaja, luutnantti Anto Eskola, joka vilkaisee juuri komppaniaansa.

Katso lisää:

Varuskunta luo turvaa ja maanpuolustustahtoa

Vanhan fraasin mukaan Suomea ei puolusteta varuskunnista. Ei tietenkään, koska linnoituksiin nojaava taktiikka on korvattu liikkuvalla sodankäynnillä. Sen sijaan varuskunnilla on ratkaiseva merkitys valmiuden kohottamisessa, joukkojen varustamisessa sekä sodan ajan täydennysten toteuttamisessa.

Tämän päivän kriisit eskaloituvat nopeasti, ilman pitkää ennakkovaroitusaikaa. Puolustusvoimien valmius ja liikekannallepanon onnistuminen edellyttävät koko maahan hajautettua perustamisverkostoa. Kaikkien munien ei pidä olla samassa korissa. Laajalla varuskuntaverkostolla varmistamme sodan ajan joukkojen liikekannallepanon.

Maanpuolustushengelle omalla varuskunnalla on suuri merkitys. Aiempien hallitusten harjoittaman lakkautuspolitiikan seurauksena Manner-Suomen 18 maakunnasta seitsemän on ilman omaa varuskuntaa. Tämä vaikeuttaa vapaaehtoisen maapuolustuksen kouluttautumismahdollisuuksia ja vähentää intoa maanpuolustusharrastukseen.

Naisten osuutta maanpuolustuksessa halutaan lisätä, hyvä niin. Valitettavasti varuskuntiemme kapasiteetti on mitoitettu nykyisille varusmiesvahvuuksille ja osin nämä mitoitukset ylitetäänkin. Mikäli naisten osuutta maanpuolustuksessa lisätään merkittävästi, esimerkiksi kansalaispalveluksen kautta, niin tarvitsemme lisää varuskuntia.

Siniset esittää, että tulevaisuudessa jokaiseen maakuntaan perustetaan oma varuskunnallinen yksikkö. Tämä on aloitettava Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Pohjanmaalta.