Puolustuksen paluu

Otava julkaisi eilen Jari Korkin toimittaman kirjan Puolustuksen paluu – Jussi Niinistön vartiovuoro, joka kertoo ministerikaudestani.

Otava kuvailee kirjaa näin:
”Tilinteko Suomen puolustuspolitiikan täyskäännöksestä.
Jussi Niinistön ministerikausi on ollut hengästyttävä: vihreitä miehiä Krimillä, amerikkalaisia panssareita Suomessa, kovia vääntöjä kulisseissa ja oman puolueen perussuomalaisten hajoaminen. Niinistö kertoo tapahtumista ja niiden taustoista suorasanaiseen tyyliinsä. Lukemaan mars!”

Iltasanomien juttu kirjasta luettavissa täältä.

 

Kansalaispalvelusta kunnon selvitys

Lännen median haastattelussa käsiteltiin ajatusta kansalaispalvelusta. Turvallisuuskomitea laatii asiasta virkamiesselvityksen, jonka yhteydessä ministeriöt antoivat lausunnot siitä, onko niillä tarvetta kansalaispalveluskoulutuksen toteuttamiseen, ja siitä mitä mahdollinen koulutus voisi olla.

Ennakkotietojen mukaan valtaosa ministeriöistä ei pidä tarpeellisena kansalaispalvelun toteuttamista. Seitsemän ministeriötä oli tätä mieltä. Mahdollisen tarpeen palveluksen järjestämiselle esitti vain kolme ministeriötä.

Naisten keskuudessa on halukkuutta osallistua laajemmin maanpuolustukseen, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoittaisi asepalvelusta. Puolueet ovat väläytelleet ideoita kutsunnoista kaikille, maanpuolustus- ja kansalaistaitokursseista kouluissa sekä kaikille avoimesta kansalaispalveluksesta, joka jossain puheissa korvaisi ja jossain taas täydentäisi asepalvelusta.

Ehdotuksia kansalaispalveluksesta tuli maa- ja metsätalous-, ympäristö- sekä sisäministeriöiltä. Ministeriöillä ei ollut halua ottaa vastatakseen koulutuksen järjestämistä tai toteuttamista, mutta muutamia ajatuksia oli kirjattu.

Ympäristöministeriö esim. ehdotti, että kansalaispalvelusta voitaisiin hyödyntää metsien suojelualueiden kulotuksessa. Edelleen sieltä ehdotettiin, että palvelusta suorittavat voisivat tyhjentää metsähallituksen ulkoilualueiden vessat. Jokainen voi miettiä, miten mielekästä tällainen palvelus olisi. Sisäasiainministeriö taas kirjasi, että kansalaispalvelulla voitaisiin vahvistaa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta. Tämä on laaja ehdotus, joka varmaankin pysähtyisi perustuslakivaliokuntaan.

Ongelmana on, että kenellekään ei ole konkreettista ajatusta siitä, miten kansalaispalvelu järjestetään, kuka sen kustantaa, kuka kouluttaa ja kuka majoittaisi. Ei ole pohdittu, mitä yhteiskunnan tarpeita palveluksen avulla voitaisiin tyydyttää.

Yksi kohtuullisen viisas esitys sentään löytyy. On ehdotettu, että peruskoulun 7-9 luokilla olisi turvallisuutta tukevien taitojen opetusta. Tällaista vanhan ajan kansalaistaidon opetusta voisi harkita ottaa uudelleen opetusohjelmiin.

On tärkeätä, että kansalaispalveluksesta tehdään kunnon selvitys ensi vaalikaudella. Selvityksen voi tehdä ulkopuolinen selvityshenkilö tai parlamentaarinen työryhmä. Asia noussee esille hallitusneuvotteluissa. Toivottavasti hallitusohjelmaan ei kirjata mitään päätöntä hankkeesta.

Juttu luettavissa kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä.

Varusmiehet duuniin?

Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 ja siviilipalveluksen noin 3 000 nuorta. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehet ovat julkaisset raportin, jonka mukaan heidän päästämisensä työmarkkinoille asevelvollisuuden suorittamisen sijaan nostaisi työllisyysastetta 0,8 prosentin verran.

TEM laskee varusmiespalvelustaan suorittavat ilmeisesti ns. NEET-nuoriin (Not in Employment, Education or Training) ja siten he sulautuvat tällaisessa tilastoinnissa harhaanjohtavasti keskimääräistä korkeamman syrjäytymisriskin joukkoon. Muutamat lisähavainnot ovatkin paikallaan.

TEM:n arvio perustuu oletukseen, että kaikkien varusmiespalvelustaan suorittavien vaihtoehto olisi työelämä. Kuitenkin nuorten työttömyysaste on keskimääräistä työttömyysastetta korkeampi. Asevelvollisuuttaan suorittavat ovat nuoria ja suhteellisen matalasti koulutettuja, jolloin heidän ansiomahdollisuutensa palkkatyössä olisivat keskimääräistä heikommat. Enemmistö varusmiespalvelustaan suorittavista nuorista ei todennäköisesti olisi työelämässä vaan pikemminkin opiskelijoina, jotka eivät kasvata bruttokansantuotetta samalla tavalla kuin työelämässä olevat.

On totta, että asepalvelus toimii nuorilla opinto- ja työuran keskeyttäjänä. Sen merkitys riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, millaisessa opinto- tai työuran vaiheessa henkilö on ennen palvelusta. Jos asevelvollisuus lykkää opiskeluja ja työelämään siirtymistä, sillä on pieni tuottavuutta vähentävä vaikutus, joka tosin vähenee ajan myötä.

Ammattiuransa jo löytäneille asepalveluksen välttäminen mahdollistaisi hieman nopeamman kiinnittymisen opintoihin tai työelämään. Toisaalta uransa suhteen epätietoiset edistyvät palveluksen aikana ammatinvalintaprosesseissaan. Heille palvelus mahdollistaa omaa tulevaisuutta koskevan suunnittelun ja tarjoaa harkinta-aikaa ennen tutkintotavoitteeseen tai työuraan sitoutumista.

Asevelvollisuusaikana karttuu myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja ja siten varusmiespalveluksen suorittaminen voi itsessään vaikuttaa varusmiesten myöhempään ansiotasoon. Esimerkiksi ETLA:n tutkimuksen mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Lisäksi varusmiespalveluksen menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa.

Olennaisin asia on kuitenkin se, että koska koko Suomen aluetta puolustetaan eikä meillä ole ammattiarmeijaa, on riittävän kokoinen reservi ja sodan ajan joukko välttämätön. Teoreettinen muutaman desimaalin nousu työllisyysasteessa ei ole verrannollinen siihen, että heikentäisimme puolustusratkaisumme – yleisen asevelvollisuuden – perustaa. Onneksi viisas työministeri Jari Lindström on ymmärtänyt tämän.

Turvaa vapaa Suomi