Palautamme miinakauhua hyppypanoksella

Suomessa astui 1.7.2012 voimaan Ottawan sopimus, joka kielsi jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon ja varastoinnin. Miinojen tuhoaminen – 1,3 miljoonaa kappaletta puhdasta puolustusasetta – vietiin loppuun vuoden 2016 aikana.

Sopimukseen liittyminen oli silloisilta vallanpitäjiltämme uskomatonta typeryyttä, joka osaltaan nakersi maamme edellytyksiä itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Taustalla oli tiettyjen poliitikkojen naiivi uskomus siitä, että kylmän sodan päätyttyä oli syntynyt ikuinen rauha. Turvallisuusympäristömme kehitys on ollut kuitenkin toisenlaista.

Onneksi Suomessa ei kuitenkaan luovuttu kaikesta miinoihin liittyvästä osaamisesta. Olemme tälläkin hetkellä miinaosaamisen eli suluttamisen suurvalta ja meiltä haetaan oppia. Suomalainen sulutus ei kohdistu sattumanvaraisesti siviileihin, vaan sotilaallinen kohde on aina tiedossa. Sulutteet ovat paikannettavissa ja siten käyttötarpeen päätyttyä myös raivattavissa.

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Miinojen myötä menetimme kuitenkin puolustajan tärkeän liittolaisen, miinakauhun. Siksi aikoinaan vaadin hallitusohjelmaan (2015) kirjauksen, jonka mukaan Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta.

Sen perusteella valtioneuvoston puolustusselontekoon (2017) kirjattiin seuraava linjaus: ”Jalkaväkimiinojen poistumisen kautta menetettyä pelotevaikutusta korvataan muilla menetelmillä. Puolustusvoimat selvittää kotimaisen puolustusteollisuuden innovaatioiden mahdollisuuksia ja käytettävyyttä.”

Suomessa on nyt muutaman vuoden ajan kehitelty uutta maapuolustuksen asejärjestelmää, joka toisi jalkaväkimiinojen kieltämisen myötä poistunutta alue- ja etenkin pelotevaikutusta takaisin. Kyse on uudentyyppisen, viuhkapanoksia täydentävän, ilmassa räjäytettävän hyppypanoksen (TOC, Take-Off-Canister) kehittämisestä.

Tavoitteena on ollut luoda reserviläisarmeijalle sopiva, paikallispuolustusta tukeva, yksinkertainen, kustannustehokas ja helppokäyttöinen ase. Puolustusvoimat allekirjoitti eilen kotimaisen puolustus-teollisuusyrityksen, Leijona-instituutin, kanssa ns. 0-sarjasopimuksen ensimmäisten hyppypanosten hankinnasta. Seuraavassa vaiheessa panosta testataan monipuolisesti. Jos ja kun testaukset saadaan onnistuneesti päätökseen, voidaan puhua varsinaisesta sotavarusteesta.

Hyppypanosprojekti oli mahdollinen vain tällä hallituskokoonpanolla. Olemme viimeinkin konkreettisen askeleen lähempänä miinakauhun palauttamista. Samalla näen hyppypanokselle vientipotentiaalia.

Korson markkinoilla sattui ja tapahtui

Nurmijärveläisen ehdokkaan Kimmo Kakon kanssa olen monet vaalit saanut käydä. Aina ahkera, aina luotettava. Tässä olemme Korson markkinoilla 24.3.2019 vähän ennen kuin alkoi tapahtua sellaista mitä ei saisi vaalikentillä tapahtua: Odin-korsto yritti teltallamme lyödä ulkoministeri Timo Soinia. Turvamiehet olivat kuitenkin tilanteen tasalla ja taltuttivat määrätietoisin voimakeinoin hyökkääjän. Raukkamainen hyökkäys demokratiaa vastaan on laajasti tuomittu niin kuin pitääkin.

Tuotamme turvallisuutta

Suomen puolustuksen kehittäminen etenee. Toissa vuonna hyväksytyn puolustusselonteon toimeenpano on täydessä vauhdissa.

Sodan ajan joukkojen määrä on lisätty 280 000:een ja valmius on parhaassa kunnossa sitten kylmän sodan päättymisen. Puolustukselle suunnatulla lisärahoituksella kyetään täyttämään materiaalivajeita, ja yleisellä asevelvollisuudella on edelleen vahva kansalaisten tuki.

Laakereille ei ole kuitenkaan syytä jäädä lepäämään. Puolustuksen rakentaminen on kestävyyslaji.

Liennytystä ei näkyvissä

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Krimin valtaus ja sota Ukrainassa ovat heijastuneet myös Pohjois-Eurooppaan.

Venäjä uudistaa asevoimiaan määrätietoisesti, ja sen joukkojen määrä on kasvanut myös Suomen lähialueella. Samanaikaisesti Nato on palannut perusasioiden pariin. Kollektiivisen puolustuksen tehostaminen näkyy Suomenlahden eteläpuolella. Kylmän sodan viileää henkäystä vahvistaa sapelinkalistelu keskimatkan ydinohjuksista ja yhä väkevämpi poliittinen retoriikka. Liennytystä ei ole näköpiirissä.

Toimintaympäristömme edellyttää vahvan puolustuksen ylläpitämistä. Puolustuskykymme ja sotilaallinen pelotteemme on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Mikäli haluamme ylläpitää itsenäistä puolustuskykyä ja säilyä sotilaallisesti liittoutumattomana, kaikkia puolustushaarojamme on kehitettävä tasapainoisesti, kyberympäristöä unohtamatta. Emme voi ulkoistaa jotain puolustushaaraa liittokunnalle, johon emme kuulu. Kaikkien eväiden on oltava omassa repussa.

Strategisilla hankkeilla turvataan tulevaisuus

Tulevalla vuosikymmenellä avainasemassa ovat strategiset hankkeet. Suomi on kuin saari, joka on riippuvainen merikuljetuksista. Rauhan- ja sodanajan huoltovarmuus edellyttää kaikissa tilanteissa sujuvaa meriliikennettä. Tämän johdosta Laivue 2020 -alushankinnat eli neljä monitoimikorvettia ovat elintärkeät Suomen puolustuksen kannalta.

Uudet alukset mahdollistavat laajan merialueemme valvonnan – ja tarvittaessa tulenkäytön – entistä kauemmas. Hyökkäyksen torjunnan kannalta keskeinen miinoituskyky säilyy niin ikään pitkän rannikkomme suojana.

Lamavuosina hankitut Hornet-hävittäjät ovat palvelleet hyvin, ja nyt ne ovat parhaassa iskussaan, mutta ensi vuosikymmenellä ne tulevat vääjäämättä elinkaarensa päähän. Niiden mukana poistuva suorituskyky on korvattava täysimääräisesti, sillä uusien monitoimihävittäjien on oltava paljon muutakin kuin vastustajan lentokoneiden torjuntaan tarkoitettuja lavetteja. Koneita on oltava riittävä määrä alueellisen painopisteen muodostamiseksi.

Monitoimihävittäjät muodostavat keskeisen osan koko puolustusjärjestelmäämme ja sen kauas ulottuvaa tulenkäyttöä. Hornetien seuraajakysymys ei ole vain ilmapuolustuksen vaan koko puolustusjärjestelmämme elinkysymys. Tämä on syytä diletanttienkin ymmärtää.

Asevelvollisuutta ei sovi liudentaa – vaan kehittää

Puolustuksemme ytimen muodostavat lopulta ihmiset, Suomen kansa. Suomea puolustavat suomalaiset. Huolimatta muutaman prosenttiyksikön notkahduksesta kansalaistemme maanpuolustustahto on edelleen kansainvälisesti verrattuna omaa luokkaansa, mutta sitä on aktiivisesti vaalittava. Jokaisen on voitava tuntea Suomi puolustamisen arvoiseksi maaksi.

Maanpuolustustahdolla on tiivis liittymäpinta yleiseen asevelvollisuuteen, joka säilyy puolustuksemme kivijalkana. Yli 80 prosenttia kansalaisistamme kannattaa nykyistä, miesten asevelvollisuuteen perustuvaa järjestelmää, jota naisten vapaaehtoinen asepalvelus täydentää.

Asevelvollisuuden kehittämisen lähtökohtana on oltava sotilaalliset tarpeet. Sen on tuotettava riittävä määrä laadukasta reserviä sodan ajan puolustusvoimiin, joilla tarvittaessa torjutaan laajamittainen hyökkäys. Näin ollen kaikki toimenpiteet, jotka liudentavat asevelvollisuutta, siihen käytettäviä resursseja ja reservimme määrää yleishyödyllisen – mutta kovin jäsentymättömän – kansalaispalveluksen suuntaan, ovat kielteisiä. Tasa-arvo on tärkeää, mutta asevelvollisuuden kehittämisessä on edettävä sotilaallinen suorituskyky edellä.

Asevelvollisuuden sisältöjen on vastattava aikaansa. Puolustusvoimissa on käynnistetty laaja Koulutus 2020 -ohjelma, joka tähtää koulutuksen kehittämiseen. Koulutuksessa hyödynnetään entistä enemmän varusmiesten osaamista ja uuden tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Samanaikaisesti kehitetään koulutusjärjestelyitä ja sujuvoitetaan varusmiesten arkea ja kutsuntoja. – Lounaspussikokeilu saa kuitenkin jäädä kokeiluksi, jos allekirjoittaneelta kysytään.

Puolustusyhteistyötä kansallisista tarpeista

Me emme ole enää Impivaara. Suomi ei kehitä puolustuskykyään yksin. Puolustusyhteistyö on tiivistynyt niin kahdenvälisin kuin monenkeskisin järjestelyin.

Ministerikaudellani on solmittu kymmenen yhteistyöasiakirjaa. Samanaikaisesti puolustusyhteistyön luonne on muuttunut. Se ei keskity enää onttoihin mantroihin, kuten Euroopan unionin piirissä vuosia hoettuun ”pooling and sharing” -höpinään tai kriisinhallintaan, vaan sodankäyntiin, kuten pitääkin. On kuitenkin huomattava, että puolustusyhteistyö ei tuo puolustusliiton jäsenyyteen kuuluvia turvatakuita.

Kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä on huomattava, ettei sitä tehdä suomalaisten sinisten silmien tähden. Niin kauan kuin olemme turvallisuuden tuottajia, olemme houkutteleva kumppani. Saamme apua, jos siitä on hyötyä apua antavalle osapuolelle. Paras tapa tuottaa turvallisuutta on ylläpitää uskottavaa puolustusta.

Kirjoitus julkaistu Kylkirauta-lehdessä, numerossa 1/2019.

Upseereilta kouluarvosana 9-

MTV3 uutisoi eilen Upseeriliiton jäsentutkimuksesta, jossa jäsenistö otti kantaa turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Puolustusministerinkin panosta kysyttiin. Sain upseereilta kiitettävän arvosanan 9-, jossa oli selvää nousua edellisestä arvosanasta (7 ½). Perusteluksi upseerit mainitsivat mm. sen, että olen vienyt puolustusvoimien asioita lupaamallani tavalla eteenpäin. Kiitän luottamuksesta!

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että kaksikolmasosaa Upseeriliiton jäsenistä kannattaa Nato-jäsenyyttä ja että Nato-optio on haihattelua. Peräti 90 prosentin tuen upseerit antoivat sotilaalliselle yhteistyölle Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa.

Turvaa vapaa Suomi