Avainsana-arkisto: Nato

Naton huippukokouksessa

Osallistuin Naton huippukokoukseen Varsovassa 8.-9.7.2016. Ohjelmaani kuuluivat Puolan pääministerin, rouva Beata Szydlon emännöimä tervetuliaisillallinen, valtion päämiehille tarkoitettu Afganistanin Resolute Support -operaatiota käsitellyt kokous, johon osallistuin tasavallan presidentin valtuuskunnassa, sekä kumppani- ja jäsenmaille tarkoitettu Interoperability Platform -puolustusministerikokous.

Puolustusvoimain komentajan kanssa
Puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin seurassa Varsovassa.

Naton Enhanced Opportunity -kumppanina eli ns. edistyneenä kumppanina Suomi on päässyt käymään poliittista dialogia Naton kanssa meille tärkeistä turvallisuuskysymyksistä, kuten esimerkiksi Itämeren turvallisuustilanteesta. Edistynyt kumppanuus on myös yksi keskeinen syy sille, että Suomen ja Ruotsin valtionpäämiehet saivat kutsun järjestetylle työillalliselle.

Paljon meitä hyödyttävää yhteistyötä tehdään kuitenkin myös laajemman, 25 maata käsittävän Interoperability Platform -kumppanuuskokoonpanon puitteissa, missä keskitytään erityisesti käytännön yhteistyön edistämiseen sekä yhteistoimintakyvyn parantamiseen Naton ja sen kumppaneiden kesken.

IP-puolustusministerikokouksessa hyväksyttiin kriisinhallintaoperaatioissa tarvittavan yhteensopivuuden kehittämiseen tähtäävä, kaksi vuotta kattava toimintasuunnitelma. Suunnitelma sisältää toimenpiteitä, joita seuraavan vuoden aikana on tarkoitus toteuttaa yhteistoimintakyvyn parantamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. koulutus ja harjoitukset, joukkojen evaluointi ja standardien käyttöönotto suorituskykyjen rakentamisessa.

Omassa puheenvuorossani korostin ennakoinnin merkitystä: Yhteensopivuutta ja yhteistoimintakykyä on kehitettävä siten, että operaatioihin osallistuvat joukot kykenevät toimimaan yhdessä heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Toin myös esiin Suomen näkemyksen, jonka mukaan kumppanimaiden kanssa tehtävässä yhteistyössä tulisi pyrkiä joustaviin, yksittäisten kumppanimaiden tarpeet huomioiviin ratkaisuihin.

Kanadan puolustusministerin Harjit Sajjanin kanssa.
Tapasin myös Kanadan puolustusministerin Harjit Sajjanin.

Näiden huippukokoukseen kuuluvien kokousten lisäksi minulla oli kahdenvälinen tapaaminen brittikollegani Michael Fallonin kanssa. Tapaamisessa allekirjoitimme maittemme puitejärjestelyä kuvaavan asiakirjan eli niin sanotun Framework Arrangementin. Kyseessä ei ole velvoittava sopimus vaan pikemminkin julistuksenomainen poliittinen tahdonilmaisu. Siinä vahvistetaan halumme tehdä kahdenvälistä yhteistyötä ja esitetään yhteistyöaloja, joiden avulla maittemme yhteistoimintakykyä voidaan parantaa. Yhteistyöaloja, jotka asiakirjassa on nostettu esiin, ovat puolustuspolitiikka, logistiikka, kunnossapito, tutkimus, EU:n ja Naton puitteissa tehtävä doktriinien ja konseptien kehitys sekä harjoitustoiminta.

Asiakirjaan on kirjattu myös suuntaviivoja yhteistyön kehittämisestä. Yhteistyötä vahvistetaan muun muassa koulutus- ja harjoitustoiminnassa, kriisinhallintaoperaatioissa, kemiallisten ja biologisten aineiden torjunnassa sekä tiedonvaihdossa ja standardisoinnissa.

Vaikka kysymys ei olekaan oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta, on hyvä, että tälläkin tavalla saamme vahvistettua maittemme välisen yhteistyön jatkuvan tulevasta Brexitistä huolimatta.

Puolustusministeri Michael Fallonin kanssa allekirjoittamassa Suomen ja Iso-Britannian välistä Framework Arrangement -sopimusta.
Iso-Britannian puolustusministerin Michael Fallonin kanssa allekirjoittamassa maittemme puitejärjestelyä kuvaavaa asiakirjaa.

Nato-selvitys antaa eväitä jatkopohdinnoille

Vapun alla saimme paljon puhutun Nato-selvityksen. Sen pääjohtopäätöksenä pidän Suomen ja Ruotsin ratkaisujen välistä yhteyttä ja oikean ajoituksen merkitystä. Jos Ruotsi päättäisi liittyä Natoon ilman Suomea, olisi asemamme vaikea. Jos taas Suomi liittyisi ja Ruotsi ei, tilanne olisi Suomelle hankala. Olisimme silloin jonkinnäköinen strateginen etuvartioasema.

Mitä tahansa teemmekin, on selvityksen tekijöiden johtopäätös se, että päätökset on koordinoitava Ruotsin kanssa. Jos jompikumpi maa tekee yksin ratkaisunsa liittyä Natoon, on sillä voimakas vaikutus toiseen maahan.

Raportin kirjoittajat pitävät yksin jäämistä suurena uhkana Suomelle. ”Nato-jäsenyyden vaikutukset olisivat Suomen kannalta huomattavasti suotuisammat, jos Suomi ja Ruotsi tekisivät kyseisen päätöksen koordinoidusti yhdessä.”

On selvää, että meidän täytyy seurata turvallisuuspoliittista tilannetta Euroopassa sekä siihen liittyen geopoliittisen asemamme kehitystä. Samalla on syytä seurata tarkkaan, mitä Ruotsi tekee. Silti päätösvalta on aina pidettävä Suomen omissa käsissä, eikä sitä pidä sitoa Ruotsin ratkaisuun.

Hallitusohjelman tavoitteena oli, että Nato-selvitys antaisi jatkokeskustelulle hyviä sytykkeitä. Nyt selvitys on käytettävissä, kun ulko- ja turvallisuuspoliittista (UTP) selontekoa viimeistellään. Se tulee eduskuntaan näillä näkymin kesäkuussa.

UTP-selonteossa ja sen käsittelyssä tehdään Suomen Nato-yhteistyötä koskevat linjaukset. Suomea ei olla hivuttamassa Natoon. Siihen joko liitytään tai ei liitytä ja se tehdään kansallisella poliittisella päätöksellä.

Nato-selvityksessä pohdittiin myös Venäjän mahdollisia reaktioita. Venäjä pitää Naton laajentumista uhkana eikä suomalaisten pidä hätkähtää venäläisten poliitikkojen käyttämää kovaa retoriikkaa. Tulevat Natoon liittymiset tapahtuvat todennäköisesti kireämmässä ilmapiirissä kuin aiemmat laajentumiskierrokset. Elämme toisenlaisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa kuin Baltian maiden liittyessä reilu kymmenkunta vuotta sitten.

En kuitenkaan näe mitään syytä laittaa päätä pensaaseen. Suomi on täysivaltainen maa. Meillä on mahdollisuus tehdä päätös Naton suuntaan tai olla tekemättä sitä. Emme ole harmaalla vyöhykkeellä kuten kylmän sodan aikana, jolloin olimme näennäisesti puolueeton maa, mutta kuitenkin YYA-sopimuksen kautta Neuvostoliittoon kytkeytynyt. Nyt olemme Euroopan unionin jäsen ja osa läntistä arvoyhteisöä.

Selvityksen historiallinen osuus on erinomainen senkin takia, että teksti leviää myös ulkomaiselle yleisölle. Siinä autetaan ymmärtämään Suomen puolustuspoliittisia ratkaisuja. Pitkällä juoksulla Suomen linjaa vedetään. Kylmän sodan aikana Suomi oli puolueettomien maiden leirissä Irlannin, Ruotsin, Itävallan ja Sveitsin kanssa, eikä näistä mikään maa ole vielä liittynyt Natoon. Linjamme on ollut johdonmukainen, mutta se mihin suuntaan tilanne kehittyy ja erityisesti kehitys Ruotsissa vaikuttavat Suomenkin linjauksiin.

Muutama seikka tulisi jatkopohdinnoissa ottaa huomioon. Ensinnäkin Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön kehittyminen entistä tiiviimmäksi ei liity kummankaan maan Nato-jäsenyyteen. Sillä on kuitenkin oma tärkeä merkityksensä Itämeren turvallisuuspoliittiselle vakaudelle.

Sen lisäksi tulee huomioida Suomen puolustuksen toimintakyky. Ilma- ja merivoimiemme uudet materiaalihankinnat yhdessä maavoimien suorituskykyjen kehittämisen kanssa takaavat sen, että Suomi ei ole – eikä siitä tule muodostumaan sotilaallista tyhjiötä. Me olemme turvallisuuden tuottajia, emme kuluttajia. Uskottava kansallinen puolustuksemme takaa meille liikkumavaraa myös turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tehdessämme. Vaikka kansainvälinen puolustusyhteistyö on tärkeää, emme ole vain siitä riippuvaisia isänmaata puolustaessamme.

Nato-kivi syytä kääntää

Keväällä valmistuu Nato-selvitys, jossa neljä asiantuntijaa ynnää Nato-jäsenyyden plussat ja miinukset. Selvityksestä tulee monialainen analyysi, joka jää ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle keskusteltavaksi. Raportti antaa faktoja myös kansalaiskeskustelulle, joka on osin juuttunut kylmän sodan juoksuhautoihin.

Nato on muuttunut vuosien varrella. Se perustettiin vuonna 1949 Washingtonissa patoamaan puna-armeijan voima Euroopassa. Neuvostoliitto loi sen vastustajaksi Varsovan liiton, johon unkarilaiset, puolalaiset, tshekit ja lukuisat muut itäisen Keski-Euroopan kansat pakotettiin kuulumaan. Neuvostoliiton hajottua Nato löysi roolinsa kriisinhallinnasta. Nato selviytyi Jugoslavian hajoamissodista, mutta sotkeutui pahemman kerran Afganistaniin. Nyt on nähtävissä paluu perustehtävään eli jäsenmaiden puolustamiseen.

Painopiste on siirtymässä harjoitustoimintaan, joka palvelee 5. artiklaa ja sen tarkoitusperiä. Muutos Naton harjoituksien luonteessa tekee niistä Suomelle houkuttelevampia, koska puolustusvoimien tavoitteena on kansallisen puolustuskyvyn kehittäminen.

Suomen Nato-suhde on tiivis. Olemme olleet yli 20 vuotta Naton kumppanimaa. Alussa puhuttiin rauhankumppanista. Esimerkiksi Ukraina on Naton kumppani, mutta viimeistään Ukrainan-kriisi on opettanut, että kumppanimaa ei nauti mitään turvatakuita.

Nato-kivi on syytä kääntää ja katsoa syvällisesti. Ei pidä maalata Nato-mörköä seinälle, mutta ei myöskään pidä kuvitella, että Nato olisi taikasana, jolla kaikki kansallisen puolustuksen ongelmat ratkaistaisiin. Asia ei ole ollenkaan yksiselitteinen, ja siksi Nato-selvitystä tarvitaan.

Lisää aiheesta Lännen median lehdissä olevassa haastattelussa.

Itärajan yli tuleva muuttoliike on akuutein haasteemme

Osallistuin Brysselissä Nato-kokoukseen, johon olin saanut kutsun kumppanimaan edustajana.

Nostin kokouksessa esille itärajan yli tulevan muuttoliikkeen, jota pidän tällä hetkellä vakavimpana ja akuuteimpana haasteena Suomen turvallisuuspolitiikassa.

Vaikka Venäjän rajan yli on tullut toistaiseksi verraten vähän turvapaikanhakijoita, määrä voi kasvaa ja potentiaali on käytännössä rajaton. Venäjällä on satojatuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä, jotka voivat lähteä liikkeelle kohti Eurooppaa. Mikäli tätä virtaa aletaan kanavoida muuallekin kuin Suomeen ja Norjaan, asiasta tulee yleiseurooppalainen kysymys.

Natolla ei ole roolia Suomen ja Venäjän välisen rajakiistan ratkaisussa, vaan Suomi käsittelee asiaa kahdenvälisesti Venäjän kanssa. Euroopan rajavalvontavirasto Frontexin mahdollisesta avusta on ollut puhetta, mutta vielä ei ole sen aika. Toivon mukaan kahdenvälinen poliittinen ratkaisu löytyy.

Suomea kohdellaan nykyään Naton näkökulmasta EOP-kumppanina (Enhanced Opportunities Partners) eli ”edistyneenä kumppanina”. Kohti Nato-jäsenyyttä hivuttamisesta tässä kumppanuudessa ei kuitenkaan ole kyse – kuten olen ennenkin sanonut, Natoon joko liitytään tai sitten ei.

EOP-kumppaneiden ja Naton yhteistoiminnan nyt käynnistyttyä on toivottavissa, että Suomi saisi osallistua myös heinäkuussa Varsovassa pidettävään Nato-huippukokoukseen ja pääsisi siellä jatkamaan poliittista dialogia, tuomaan esille omia näkemyksiään ja edistämään rauhaa ja vakautta pohjoisella pallonpuoliskollamme.

Nato-kokouksesta kirjoittivat mm. Yle ja HS.